Vähintä mitä voit tehdä elämällesi on miettiä mitä toivot siltä.
Ja enintä mitä voit tehdä, on asua sen toivon sisällä.
Älä ihaile sitä kaukaa, vaan elä siinä, sen katon alla.
-Barbara Kingsolver
Yöllä kurkkasin vielä radiomastoja ikkunasta, mutta myös PHNetin etusivulta linkin kautta 40 kuvaa, jotka kertovat radiomastojen elämänkaaren. Oma nappiosuma on täysikuu radiomaston yläpuolella. Kuu vaihtaa kiertorataa enkä ole sitä laskenut, kulkekoon omia reittejään.
Missä olin silloin, kun Kennedy ammuttiin 49 vuotta sitten?
- Munkkivuoressa Porintie 2 E hemiplegiarouvan keittiössä. Silloin kaikki oli kaukana kaikesta, nyt en kauhistele kaukaa, vaan elän tässä saman katon alla. Vähintä on ollut toivo hyvästä elämästä ja enintä on ollut asua sen toivon sisällä.
Itseihailuun ei ole aihetta enkä sillä ole ratsastanut. Aikalaiset kertovat sen suoraan, kuinka he minut muistavat ennen kouluikää ja niistä viidestä kansakouluvuodesta, jonka lasken kunnan saldoksi 12 -vuotiaaksi. Oma tieni on ollut kestävän kehityksen tiellä, kunta katselee ympärilleen kenenkä kanssa jakaisi huoltosuhteen. Kunnassa on jäljellä vanhat ja sairaimmat ihmiset. Kuka siellä vielä odottaa viiden vuoden siirtymäajan etuutta on ollut onnekas jäädessään paikalleen. Heidän rahastusosuutensa on tullut veronmaksajien rahoista. Se on ollut Suomi-neidon tie.
- Kyllä ne ovat viisaita, sanoisi isäni 106. syntymäpäivänään.
- Tyhmiä ne ovat olleet ja vielä läpinäkyvämmin tyhmemmiksi tulleet. Velaton kunta valitsi tuhon tien eikä sillä ole enää oikeutta elää itsenäisenä kuin muutama vuosi. Omille menetyksille liputan 11.9. WTC- tornien sortumisen vuosipäivänä. Sukuviirin kaivan naftaliinista ja liputan 9.11. isän syntymäpäivänä.
Maan hallitukset toinen toisensa perään on siirtänyt Suomi-neidon ulkolaisen perinnän kohteeksi. INTRUM JUSTITIA hoitaa kaikki perinnät ulosoton kautta. Se on haudannut oikeusasteet valituspinojen alle. Heitä on ollut liian vähän käsittelemään asioita, kun meitä on liian paljon joka lähtöön. Tykinruuaksi meidät olisi nopeasti syötetty loppuun. Minun ei enää tarvitse pitää itsepuolustuspuheita. Minulla on puolestapuhujat. Kapinapappi Sadinmaa tänä aamuna viimeksi. Henkilökohtainen muistuttaja siirtyi uuden ylennyksen myötä piispojen penkkiriviin.
Pastori Kai Sadinmaa, Helsinki. Erkki Rankaviita (laulu) ja Ahti Harjunpää (haitari) esittävät kappaleen "Jo vääryys vallan saapi". Hartausohjelmat: Aamuhartaus 22.11
Kai Sadinmaa, pastori, Helsinki
Herra, sinä olet taivutellut minua,
ja minä olen suostunut!
Sinä olet tarttunut minuun
ja ottanut minut valtaasi.
Aina kun avaan suuni,
minun täytyy huutaa,
minun täytyy kuuluttaa väkivaltaa ja sortoa!
Herran sana tuo minulle
pilkkaa ja herjaa joka päivä.
Mutta kun sanoin:
Enää en halua ajatella häntä
enkä puhua hänen nimissään,
tuntui kuin sisimmässäni olisi palanut
liekehtivä tuli
ja luuni olisivat hehkuneet.
Viimeiseen saakka minä yritin tätä kestää, mutta enää en jaksa.
Suomen Maa on kirottu, se riutuu.
Ihmiset rientävät pahasta pahaan,
vääryydessä he näyttävät voimansa.
Herra sanoo:
- Maan valtiaat
ovat eksyneet minusta kauas.
Jopa omassa kirkossani
joudun katselemaan heidän pahuuttaan.
Tuska polttaa sisintäni,
rintani pakahtuu!
Sydämeni jyskyttää,
en voi vaieta.
Kuulen torven äänen, kuulen sotahuudon!
Tuhoa tuhon päälle,
koko maa tuhoutuu!
Kuinka kauan minun pitää nähdä sotalippuja, kuulla sotatorven ääntä?
Suomen hallitsijat ovat hulluja, sanoo Herra. He eivät ymmärrä minua. Kaikki ovat kuin lapsia, eivät käsitä mitään.
Pahaa he kyllä osaavat tehdä, mutta hyvään he eivät kykene.
Ilmoittakaa tämä Suomen päämiehille, rahamiehille.
kuuluttakaa näin jokaisessa Suomen kaupungissa ja kylässä, teillä ja aitovierillä:
Kuunnelkaa, mitä nyt sanon!
Teillä on silmät, mutta te ette näe,
teillä on korvat, mutta te ette kuule!
Ettekö pelkää minua, sanoo Herra,
ettekö vapise minun edessäni?
Suomi on täynnä julkeita riistäjiä!
He väijyvät kuin linnustajat,
he virittävät ansoja
ja vangitsevat niihin ihmisiä.
Niin kuin linnustajan häkki on täynnä lintuja, niin heidän talonsa ovat täynnä petoksella hankittua tavaraa.
He ovat tulleet mahtaviksi ja rikkaiksi, lihaviksi ja kiiltäviksi.
Heidän pahoilla puheillaan ei ole määrää.
Eivät he aja orvon etua,
eivät tahdo hänen voittavan asiaansa,
eivät puolusta köyhän oikeutta.
Hirveitä, kauhistuttavia asioita
tapahtuu Suomen maassa!
Rahamiehet ryöstävät ja tuhoavat maan, poliitikot julistavat silkkaa valhetta, ja tähän kansa on tyytyväinen!
Mutta mitä te sitten teette, kun tästä tulee loppu?
Niin poliitikot kuin järjestöpomot.
hankkivat väärää voittoa.
Huolettomasti he parantelevat
kansakunnan vammoja.
He sanovat: "Vastakkainasettelujen aika on ohi. Nyt on rauha, kaikki on hyvin!"
vaikka rauhaa ei ole.
Heille käy onnettomasti, koska he ovat tehneet kauhistuttavia tekoja mutta eivät suostu edes häpeämään - häpeän tunne heiltä puuttuu tyystin.
Näin sanoo Herra:
- Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa.
Muistakaa Jokela ja Kauhajoki, joka aamu ja ilta, aamulla kun heräätte, illalla kun käytte levolle! Muistakaa ne hallituksessa, eduskunnassa, työmarkkina- ja eläkejärjestöissä, kodeissa, ja työpaikoilla.
Kääntykää vihdoin oikealle tielle ja tehkää hyvää, kohdelkaa aina oikeudenmukaisesti toisianne. Lopettakaa köyhien ja heikkojen halveksiminen, vammaisten, vanhusten ja lasten heitteillejättö. Älkää sylkekö kerjäläisen päälle, älkää sortako maahanmuuttajia.
Älkää uskoko valheellisiin hokemiin: on pakko, kun markkinat niin vaativat. On pakko leikata sosiaaliturvaa, romuttaa julkinen terveydenhuolto ja yksityistää. On pakko lakkauttaa kouluja, suurentaa luokkia, vähentää resursseja vanhusten hoidosta, romuttaa turvaverkot, koska markkinat niin vaativat.
Tällaisia ovat teidän tekonne: te varastatte, murhaatte, palvotte Mammonaa ja sitten te tulette kirkkoon, joka on minun nimelleni omistettu, ja sanotte minun edessäni: 'Me olemme turvassa!' Kuitenkaan ette luovu kauhistuttavista teoistanne. Rosvojen luolanako te pidätte kirkkoa, joka on minulle omistettu?
Miksi tämän kansan johtajat ovat jatkuvasti eksyksissä, miksi Arkadianmäki pysyy luopumuksessaan?
Miksi se riippuu lujasti kiinni valheessa eikä suostu palaamaan takaisin minun luokseni?
Kukaan ei kadu pahuuttaan,
ei ajattele: "Mitä minä olenkaan tehnyt!"
Suomen kansan ruhtinaat, suurimmasta pienimpään, ajattelevat vain omaa etuaan ja laukkaavat eteenpäin, omaa tietään niin kuin taistelutantereella kiitävä ratsu.
Kaikki pettävät toisiaan, kukaan ei puhu totta, heidän kielensä on tottunut valheeseen.
Vääryyttä he tekevät,
eivät kykene kääntymään.
Sortoa sorron jälkeen, petosta petoksen päälle!
Sen vuoksi Herra Sebaot sanoo näin:
- Minä sulatan heidät kuin metallin. Enkö minä rankaisisi tällaisista teoista, enkö kostaisi? Minä olen Herra, minun tekoni maan päällä ovat uskollisuuden, oikeuden ja vanhurskauden tekoja. Niitä minä tahdon myös teiltä.
Herra Jeesus Kristus, armahda meitä syntisiä.
Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti