maanantai 28. helmikuuta 2011

Maavara

Tasa-arvon nimissä miestutkija pitää seksuaalisena häirintänä naisten liian paljastavaa pukeutumista työpaikoilla. The Book kuvaa syntisen naisen kaivolla; jalat stay up sukissa ja korkokengissä. Tähän perustuu yleinen keskustelu naisista kirkossa, eduskunnassa ja olipa tilanne mikä tahansa, jopa puolueessa kommunistikokoomuksesta äärivasemmistoon. Isäni sanoi:
- Mihinkä sitä olisi silmänsä kohdistanut. Hän oli airoissa soutamassa sairastunutta Juljoa lääkäriin. Nainen istui keskituhdolla isään päin ilman housuja polvet pystyssä.

Pääministeri seisoo naapurimaan pääministeriä vastapäätä. Katsekontakti on samalla tasolla. Fredrikin ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän mittasi Marin kokovartalon kiireestä kantapäähän etupuolelta. Siinä tilanteessa olisin toivonut Marin helman pituuden peittävän maavaran ja röyhelöpöksyt. Miesten kulumasta on sketsihahmo munamies, naisen kulumaa ilmoittaa maavara. Se tarkoittaa etäisyyttä ajoneuvon ja maan välillä.

Nämä tekstit kuuluisivat Tuliukko -blogiin, mutta lääkärin diagnoosi koskee minua; kulunut vanha akka. Jos olisin kulunut, maavara olisi lyhentynyt ja reppu viistäisi maata. Muistuttaisin munamiestä. Eikä ulkonäköseikat jää arvottamatta vaalitaistossa blondien keskusteluissa. Kuka kutsuu Berlusconin vieraakseen näin vaalien alla? Hän jolle maine on tärkeintä, vaikka yliaktiivinen suuntautuneisuus  joskus kyrsiikin.Tissinvilauttaja oli kutsuttu vuosia sitten eduskuntaan näyttämään, mikä kylmässä Pohjolassa pidetään lämpimänä tulehduksen estämiseksi.
- Kuule, faija, ihan tuota en olisi uskonut sinusta. Kommentoiko sitä isyysloman antanut tytär aikanaan? Se ainakin jää elämään, jos pojasta polvi paranee. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kaikuna minäkin lukemastani, kuulemastani annan palautteen vaaliteemoista. Ala-arvoista!

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Toistenpuolue 2

Tähän on tultu. Helmikuu päättää 25 vuotta kestäneen oikeustaistelun olemassaolostani. Vein postiin viimeisen veroilmoituksen. Pyysin sen leimaamaan palautuspäivämäärällä, jos jostakin syystä joutuisi maata kiertävälle radalle. Kuuma linja toimi moitteettomasti ilman viiveitä manuaalisena aikana.


Päivän tunnetila ei kohonnut korkeuksiin. Voin tuntea samoin, kuin Voimalassa nähty Henkka palasi sairaala-katkaisuhoitoajan jälkeen kotiin. Siitä se elämän opettelu alkoi. Seuraako pelko paluusta entiseen? Aika aikaa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin. Paluuta entiseen ei tapahdu. Passin vanhentuessa, kävin kuvassa. Kokeilen, kelpaako 2 päivää vanha passi ennakkoäänestystyksen tunnistuksessa: Kuka olen? Pankki ei antanut rahaa vanhalla henkkarilla, siitä tämä kokeilu vaaleissa. Vaalikone antoi ehdokkaan, jota äänestämällä tunnen äänestäväni itseäni.


Marja Tiurakin sanoi syytöksistä vapauduttuaan lähtevänsä täysillä vaalityöhön 15. maaliskuuta eduskunnan jäädessä vaalilomalle. Se onkin oikein henkien taistelu tulla valituksi huippukansanedustajaksi. Se sama eduskunta kollektiivisesti säätää, ettei kaikki työ ole työtä ollutkaan. Ensiksi työtä vuorotta, sitten yksi vapaapäivä. Nyt jo kolme, jos jotakin olen kuullut viimeisistä omaishoitajalle luvatuista eduista. Aikanaan otin ommoo lommoo, omalla kustannuksella maksaen kalliisti hoitajan kotiin. Pidin kohtuuttomana kunnan esityksiä viedä isä Pahkasalon saareen huumevieroitushoidossa olevien sekaan. Ei, minun isän ei koskaan tarvitsisi olla kunnan vaivaistalossa edes lomalla. Toinen vaihtoehto oli palvelutalo. Sinne oli vietävä määrättynä päivänä, jolloin joku ehtisi käydä katsomassa. Nämä ajat eivät olleet yhteensopivat minun asioimispäivien kanssa. Muisto vain vaikeuksista, jotka eivät minua enää kahlitse.


Nuoret tulivat lauantaina tuomaan omat tietonsa veroilmoitukseen. Olemmehan nyt yhtymäosakkaita. Tytär näytti oman uusitun ajokorttinsa. Siitä minäkin innostuin esittelemään oman passikuvani. 
- Näytät ihan ukilta. Ehkä olen suvunnäköinen, ainakin vanhat sukuseuran miehet sen todistivat 40 vuotta sitten. Peilistä joskus katsoi minua ukin silmät; että silmilläsi katson maailmaa. 


Isä sanoi 8 -kymppisenä:
- Olisi hyvä, jos joku tulisi kanssani selvittämään asioita. Jo silloin kunta halusi sanella yksipuolisesti lapsuuskodin rannan käytöstä. Paljon piti tapahtua ennen kuin vanhempani pyysivät apua. Tiesivät kuitenkin tahtonsa, mutta kuinka se toteutetaan. Eikä ne valinnat olleet kaikkien mieleen suuressa sisarusparvessa. Tunnen heidät kaikki, olen jakanut perinnön heidän kanssaan. Äiti oli jo niin sairas, että allekirjoituksesta tuli vain puumerkki. Joku epäili oliko isäkään enää oikeustoimikelpoinen, kun hyväksyi minut hoitajakseen. Vaihtoehtona olisi ollut mennä laitokseen lähes kymmeneksi vuodeksi. Omaishoitaja paras hoitajista - vesi vanhin voitehista, Jumala parantajista - sanonnan jälkeen. Mitään hyvää ei ole minulla sanottavaa muista piäsnuatikoista ja heidän asiohin puuttumisesta lainkirjainta noudattaen ja pilkkuja viilaten. Här vilar. Täällä on ollut paljon viilareita.


Tartuin linkkiin toistenpuolue. Toisten puolestahan tässä eletään oma elämä. Rakastan lähimmäistä niin kuin itseäni. Antaessaan saa, sen huomasin hiihtolomalla ilahtuneista ilmeistä, että olimme taas kerran samassa paikassa samaan aikaan. Elämä jatkuu, ura uusi urkenevi. 

lauantai 19. helmikuuta 2011

Antille ääniä niin paljon että riittää

Gala Homage to Plácido Domingo - Teresa Berganza
Blogger ei tykännyt nopeuden nostosta enempää kuin minäkään. On niin vaikea päästä kirjoittamaan, mitä on mielessä. Teen nyt kuitenkin pienen tilavarauksen ajalle ja paikalle laulaa Teresa Berganzan onnittelulaulun ihan suomeksi, kun onniteltavakin on suomalainen. Synnyin 7 vuotta aikaisemmin kuin onniteltava. Ehdin jo muuttaa maisemaa, kun hän aloitti kansakoulun Koivuharjun kamarissa. Oppikoulu oli Outokummussa, jonne voi lähteä viikoksi omin eväin ja tulla kotiin viikonlopuksi. Sen jälkeen tuli tiedonkulussa katkos, kunnes kohtasin hänet ruoka-kaupan jonossa. Tervehdin kysyen; 
- Kärsiskö puhutella?

Hän ei tuntenut minua, mutta tiesi kuitenkin esittelyn jälkeen kuka olin. Onhan meidän lapsuuskotimme naapureita, minkä Juojärveä on vähän välissä. Hän mäeltä, minä niemestä. Isämme olivat puuhanneet yhdessä pienviljelijöiden asioiden hoitoa yhdistyksessä. Siitä on 4 vuotta, kun viimeksi olin hänen takanaan ja nyt uudestaan samassa tilanteessa. Asumme täälläkin naapureina kaupungintalon puiston eri puolilla side by side.

Minun ei tarvitsisi enää mennä kuuntelemaan hänen teesejään. Tunnenhan ne sieltä alusta lähtien. Liekö ympäristötekijöillä oma osuutensa yhteisiin asenteisiin? Lähdin kuitenkin vaalitilaisuuteen. Jo taksimies olisi ollut syy lähteä. Hän oli sissi ja lupauduin lähtemään hänen kanssaan vastarintaliikkeeseen. Toisin mukanani samoin ajattelevia ystäviä. 
EU-kriittinen pääpuhuja Esko oli toinen syy olla paikalla. Hän lisäsi nollia nollien perään, kuinka meidän pörssiin viety sähköyhtiö hukkuu rahan paljouteen. Sitä en olisi halunnut kuulla, että olin ottanut riskin jo syntyessäni ja ryhtyessäni yrittäjäksi. Minusta oli tullut sijoittaja. Suunsoittajan kanssa en ollut samoilla aalloilla, mutta sellaisethan on pelisäännöt - ympäripyöreät, saada ihmiset ansaan maksamaan lunnasrahoja julmalle jumalalle. Kolme kahta vastaan positiivisesti, että ehdokkaan kannattaa vielä yrittää. 

Lähden hiihtolomalle kaiken jännityksen jälkeen. En hiihtämään, vaan vapaaehtoistyöhön, kun tuotteesta en ole luopunut. Harjoittelen Teresan kanssa onnittelulaulua, että varmasti muistan sanat, kenelle laulan. "Oma pääoma" luettuna selvittää, mitenkä maailma muuttuu Eskoseni. Kirjoitit kirjan omistaen sen syöpään kuolleelle pojallesi. Syöpä on meidän yhteinen nimittäjä, kuinka "taide ja taudit" kirjoittamisessa meitä lohduttavat.

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Kettujahti

Joskus olen nähnyt ketunmetsästystä Englannin nummilla. Se on kuninkaallisten perinteistä huvia hevosineen, koirineen ja pyssymiehineen huivipäisine naisseuralaisineen. Pyssyjen kanssa en ole ollut metsäretkillä. Niitä järjestävät metsäkonsernien lobbarit saadakseen nimen papereihinsa. Sillä he takaavat meidän metsässä toimintasuunnitelmansa toteuttamisen eikä omistajalla ole nokan koputtamista. Oli suuri yllätys törmätä hakusanalla ketunmetsästys Firefoxin kuvakkeeseen. Koulutuspäivillä Kuusamon Tuliketussa muistutettiin kettujahdista. En ollut jahtaamassa ketään, mutta päivien anti oli mitä oli.

Firefox on selain, joka on ollut hätää kärsimässä dnan nopeudennoston jälkeen. Pidin sitä pilasoittona. Minusta haluttiin tehdä kanta-asiakas ja maksumies; haluamme palkita sinut lisäämällä laajakaistan nopeutta yhdestä kymmeneen megaan. Eikä maksa enempää kuin yhden megan nopeus. 
Koko tietsikka meni sekaisin. Vanhassa taloyhtiössä ei ole tilaa lisätä kaapeleita. dna osti PHnetin liiketoiminnan ja siitä kaikki vaikeudet alkoivat. dna onnitteli minua hyvästä valinnasta kaksi kertaa lähettämällä vakuudeksi läppäripussin. Kysyin, mitä olin valinnut? Vastaus oli, etten mitään ollut valinnut.

Pilasoiton jälkeen tuli kuitenkin suurempi lasku ja vuoden määräaikaissopimus. Asiakaspalvelussa sitä sanottiin virheeksi, joka hyvitetään. Pyysin nykyisestä sopimuksesta kirjallisen vahvistuksen. Se oli yksipuolinen ilmoitus, että näin me teemme ja sinä maksat. Onneksi tuli ongelmat koneen käytössä. Niitä ei ollut pitkään aikaan, kun oli päästy yhteistyön alkuun. Kone tilttasi ja piti käynnistää uudelleen. Se kesti 20 min vähimmillään. Tuli ehdotus, jos vikaa yritettäisi selvittää, mutta minulla ei enää riitä kärsivällisyyttä aina uudestaan palata alkutekijöihin. Pyydän palauttamaan yhden megan nopeuden. Sitä ei tehtäisi, olihan puhelinsoitosta enemmän kuin kaksi viikkoa. Mutta eilen sain vasta kirjallisen vahvistuksen. dnalla on omalaatuinen mummojenmetsästys käynnissä, josko ne eivät mitään ymmärtäisi. 
Sisälle tullut teknikko esitti ensimmäisenä kysymyksen minulle:
- Etkö sinä ymmärrä?

Tätä ymmärryksen puutetta yritetään ratkaista poliittisesti vaaleissa. Voin sanoa, että olen ymmärtänyt enemmän elämästäni kuin kukaan muu. Mittaankin samalla mitalla, millä minulle on mitattu. Mittaajia on kahta lajia; persjalkaset ja maavaralla mittaavat. Eikä se taida muuksi muuttua munamiehille ja reittä pitkin perille päässeille. Lyhytsiipinen piti tiukasti optiosalkustaan, kun pörssikurssit heilahtivat. Nokia-ihme on lähtenyt omille teilleen ja lyhytsiipinen on ehdolla seuraavaksi presidentiksi. Kuulen jo hälyytyskellojen pauhun lisääntyvän. Meillä on hätätilanne. 

Onneksi osasin muuntaa projektia ajoissa. Minä ole helpottunut, kun tuotteesta en ole eikä ole pakotettu luopumaan.  Haikailkoot nokialaiset kehittelemänsä tuotteen perään, kuinka tässä näin kävi. Tuotteet myytiin ulkomaille ja omistajat kehuvat tekemillään rahakkailla järjestelyillä. Esterikin puhui hirveeeeen hyvistä sadoista, jos Toivo saisi vain kylvetyksi siemenet maahan. 
JOS ja JOS, puhua kyllä osataan meidät vähäjärkiset pyörryksiin asti. Paljon porua, vähän villoja kerittäväksi, hanhia voi kyniä useamman kerran. Uudet höyhenet kasvavat "hanhennahkalle" ajan kanssa. Jalostuksen tuloksena on meillä pian tuotannossa jalattomia sikoja ja höyhenettömiä kanoja. Rahaa ei voi syödä, mutta setelikääreissä voi kypsentää rosvopaisteja käräjäkivillä. Meillä metsässä nuotiopiiri ja toinen piiri muukalaisten hautausmaalla.


Kuinka monen äänestäjän pitäisi hankkia henkilöllisyystodistus, että voi antaa ilmaisen äänensä ehdokkaalleen? Tunisian matkaa varten hankittu passini  vanhentuu 3.4.2011. Ei ole voimassa edes ennakkoäänestyspäivänä. On hankittava uusi, hammasharjoille on ollut vaihtopäivät monta kertaa. Tänään käytössä ultra pehmeä. Otteet kovenee, ollaan jo vereslihalla eikä suola haavoihin tunnu kovin mukavalta eikä veitsenkääntö sisuksissa.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Hädässä ystävä tunnetaan

Olen selannut YouTube -videoita, mutta tänään kaupallisena ystävän päivänä ilmainen siirto sivulleni ei onnistu. Hätä ei ole kuitenkaan tämännäköinen. Olen ollut pulassa ja siitä pinteestä on pelastanut "ystävä", joka on etsinyt hädässä olevia. Kirjoitustaidon opettamista pidetään tärkeänä kehitysmaiden tytöille. 
Suomi-neito on sivistysvaltio, mutta verkkokirjoitustaidon hankkimista pidetään turhanpäiväisenä meille varhennetuille vanhuksille. Osaan kuitenkin avata tietokoneen ja siitä se alkaa. Yhteyksiä ei kuitenkaan vielä ole kaikille. Se jätetään seuraavan hallituksen päätettäväksi. Lindénillä ei riittänyt tieto-taitoa viestintäministerinä ratkaista tätä asiaa. Sanavalinnoissa on ollut anteeksipyytelemistä. Onhan sillekin ollut oppimisen paikka "pyytää anteeksi". Ja minä osaan antaa anteeksi, en vain 7 kertaa vaan 77 kertaa. Vaaleissa ystävyys ja avunanto punnitaan!



Jos joku ei vielä tunne Ystävän laulua, vaihdoin linkin videoon Laura Aihkisalon laulamana. Onko hangout samaa kuin hengaillaan, siinäpä uusi selvitettävä?
Vergissmeinnicht


sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Me viisi

Yritin soittaa linnunlauluntoivekonserttiin. Tieteellinen nimi vähän epäillytti, jospa se onkin sieni. Olin kuullut sen varmalta taholta tieteellisenä, eihän meillä ollut yhteistä kieltä edes tutuille linnuille. Hänellä oli omat ja minulla omat kotoisat nimet. Lauluäänestä ja paikasta hän ehdotti limosa limosa. Muistan sen kuin eilisen päivän tai paremminkin kuin huomisen.

Radion luontoääni on ajankohtainen, titityy, titityy, titityy. Voin sen tarkistaa visertämällä mukana, ei mahdu tityy kaksitavuiseen lyhennykseen. Twitter-viserrys sisältää monta miljoonaa sävyä. Kaikki visertävät kaikille, kukaan ei tiedä, miksi visertää. Se on sitä tekoälyllä aikaan saatua viserrystä ihmisten kesken, joka ei ole hallittavissa.

On pakko turvautua konekieliseen viserrykseen, kun muisti palaa pätkittäin  so what ja sittenkin. "Hallituksemme on velvollisuus varmistaa, että Amerikka on paras paikka maan päällä tehdä liiketoimintaa."
Twitteristä; "Huippunopea langaton on miten me kipinä uusia innovaatioita, uusia investointeja ja uusia työpaikkoja, jotka yhdistävät joka kolkassa Amerikan digitaaliaikaan."
Näkis vaan, mihinkä kaikki viserrykset johtavat vai häipyvätkö valovuosien päähän. Sitten keksitään uudelleen innovaatioina, investointeina ja työpaikkoina Nokian uusi tuleminen.

Tunnistan katolla pyrstöä keikuttavan mustavalkoisen linnun harakaksi. Pullea, harmaa on varis, vainajien sanansaattaja. Katolla näen näinä aikoina useammin lumenpudottajia kuin lentäviä ystäviäni. Ilkeämieliset ihmiset tirskuessaan tyhmyyttään olen nimennyt paskaharakoiksi. Sekin leiri on kasvanut ja saa uusia kasvoja näin vaalien alla. Se on viserrystä, jota en ymmärrä yrittämisestä huolimatta. Nyt sillä ymmärtämisellä ei ole enää väliä, onhan se kuopattu kukkapenkkiin. 

dna lähestyy kanta-asiakasta puhelimella ja palkitsee nostamalla nopeutta yhdestä kahdeksaan nostamatta hintaa. Samalla sitoo vuoden mittaiseen sopimukseen. Minua ei viehätä määräaikaiset sopimukset. Olen tarvinnut puhelinyhteyttä vuodesta 1979. Nyt on siirryttävä vuoden mittaiseen sopimukseen. Toivon, että siihen mennessä olen löytänyt laajakaistan jotakin muuta linjaa pitkin. Se siitä määräaikaisuudesta. 
Pidin soittoa pilailuna, olihan sieltä taholta onniteltu hyvästä valinnasta. En tiennyt valinnastani ja sain kuulla, etten ollut mitään valinnut. Tämä onnittelu toistettiin ja minulla on kaksi fuksianpunaista läppäripussia kylkiäisenä virtuaalielämästä.


Sain suoraveloitusilmoituksen laajakaistan kk-maksusta. Sehän ei ollut sama kuin ennen nopeudennostoilmoitusta. Soitan asiakspalveluun. 
- Meille on tullut paljon soittoja. Soita toisen kerran.
Soitan kuluttajasuojaan ja sieltä luvataan soittaa dna:lle.
Soitan uudelleen asiakaspalveluun ja jään odottamaan. Olin painanut väärää näppylää ja minut ohjataan mobilista laajakaistalaskutukseen odottamaan uudelleen.
- Laskutuksessa on tapahtunut virhe, saat hyvityslaskun ja suoraveloituskin ehditään oikaista.
Jos itse en olisi pitänyt kiinni sosiaalisesta lompsastani ja soittanut virheestä, olisi dna tyhjentänyt koko lompsan. Tämä vaara on kaikilla avuntarvitsijoilla, joiden palvelusetelit on kerätty takaisin ja korvattu koko lompsalla. Liekö ihan lompsahelevetti, jonka ensimmäinen taskulla kävijä tyhjentää. Siitä päättää seuraava hallitus. Mistä lie ehdotukset lähtöisin, siitä Kiviniemi nosti vienosti hymyillen keksijänä kissanhäntää Brysselissä. Perästä kuuluu maavaraministerien ehdotuksista vaalien jälkeen.
Onko taloyhtiössä edes kaapeleita 10 megan nopeuksille? On tullut kaikenlaisia jumituksia, joita yhden megan nopeudella ei ollut. Sitä pitää kysyä vikailmoitusnumerosta. Se on ystävänpäivän tehtäävä omaksi parhaakseni.

Hädässä ystävä tunnetaan, ajat ankeimmat selvittää, kuka vierelle jää. Punainen heinäkuu antoi minulle ystävän laulun ja Vysotskin. 

perjantai 11. helmikuuta 2011

Liikennevalot

Hakusanalla rakentelin aasinsiltaa tämän päivän teemaan. Se ei koske niinkään lapsia, päin vastoin itseäni ja minua vanhempia ihmisiä. Kuinka he selviävät kadunylityksestä ruuhka-aikana? Olin ylittämässä katua, kun vierelläni seissyt nainen tarttui hihastani kiinni ja kysyi arasti: - Voisitko saattaa minut kadun ylitse? Olin itse menossa samaan suuntaan ja käsikynkkää ylitimme kadun vihreän valon palaessa. Vanha rouva kertoili olleensa apteekkiasioilla ja nyt menossa kotiin. Hän piti tiukasti minusta kiinni ja pyysi kulkemaan kanssaan tuttua reittiä. Poikkesimme kioskilla, hän lottosi ja osti litran maitoa. Tarjosin hänelle kahvit, kun oli vaelluksesta väsähtänyt. Sitten jatkoimme matkaa hänen kotiinsa kerrostalossa. Hän pyysi vielä tulemaan sisälle, että voisi korvata vaivanpalkan.

Olipa se huikea seikkailu, häntä tultaisiin noutamaan kevään juhliin ja siihen oli vielä paljon aikaa. Ensiksi hän varoitteli, etten kenellekään kertoisi hänen osoitettaan. Hän pelkäsi tulevansa ryövätyksi. Tehtiin asuntokatselmus tilavassa huoneistossa. Seinillä tauluja ja huonekalut viimeisen päälle. Kaapeissa piilossa turkit ja muut arvoesineet ulkomailta tuotuja lahjoja myöten. Kaikilla oli tarinansa. Kun yhteen kertaan olin kuunnellut mitä ja mistä hänen ympäristönsä muistutti, hän siirtyi muihin mainitsemisen arvoisiin asioihin. 
Hän kysyi, olinko nähnyt rajan taakse rakennettua kauas näkyvää huvilaa. Se oli hänen poikansa omistuksessa. Kyllä meillä on hyvä presidentti, kun hänen myötävaikutuksellaan oli järjestynyt huvilatontti rajan takaa. Niinpä, niistä piireistä minulla on toisenlaiset kokemukset. Monta karkkia sain maistaa vanhan rouvan saattamisesta kotiin.

Tämä aika toistuu meillä ja muualla. Kunta toi uusrikkat venäläisetkin naapuriin omalle puolelleen. Kunta välj'vouhkana ryhtyi kuitenkin meitä alkuperäisiä asukkaita häätämään pois rannoiltamme. Uhkaa maaoikeudella, jos en lähtisi vapaaehtoisesti. Tarjosin heille lahjoittaakseni, mitä olivat vailla. He eivät osanneet esittää saataviaan oikeutenaan. Minun piti puolustaa perintöoikeuttani. Se päättyi heidän voitokseen lahjotulla tuomari- ja enemmistöpäätöksellä. Toimituskulujen maksun vakuudeksi kirjattiin määräala rannasta pantiksi, jos en maksaisi maksuja. 

Lainsäädäntö on edennyt vaiheeseen, jossa meiltä, joilla ei mitään ole, otetaan ja annetaan niille, joilla on jo ennestään kaikkea. Isoveli on ilmoittanut, ettei naapurin rajan läheisyyteen ole ulkomaalaisilla maanomistusoikeutta. Stubb, tuo meidän joulupukki, antaa nootin ja lähtee viemään sitä Venäjälle. Saisikohan hän poikkeusluvan, että meidän johtajat lomailevat rajan takana linnoissaan ja venäläiset ostaisivat meiltä pala palalta isänmaata itselleen. Mielenkiintoista nähdä miten tässä edetään. Tuusniemellä ollaan kallellaan amerikkalaiseen malliin, toisaalta venäläisten uusrikkaiden pestyt rahat viehättävät. 

Meille tiettömän taipaleen takana asuminen on ollut elinehto. Ei ole ollut vaihtoehtoja. Maan uusi asuttaminen ei onnistu. Tulijat eivät tule tekemään työtä vaan rahastamaan. Näinhän alkuasukkaat on ahdistettu reservaatteihin tai sodan hävinneet pakolaisleireihin, joita ei ole tarkoitustakaan purkaa. Meilläkin on oma "Puhdistus" -historiamme, jota käsitellään jo Amerikassa teatterin ja wikileaksin keinoin.




torstai 10. helmikuuta 2011

Taistelu tuulimyllyjä vastaan

Maailmassa monta on ihmeelistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Kuinka monen asian ihminen pitää olla, että pysyy kasassa? Sitä olen todistellut itselleni kysyen vastauksia sieltä, mistä on toivoa niitä saada. Minun osani on vain ihmetellä, kun en missään asiassa ole ollut alullepanija. Enemmän olen ollut tilanteissa kuin Riihirannassa poikennut kulkuri kohtasi tiensä pään. 

Kello koitui hänen kohtalokseen. Se ei ollut rolex, ajannäyttäjä jokaisen ranteessa. On merkkinä omistamisesta ja sijoittamisesta, ehkä lahjomisestakin. Muonamiehen mökissä tapahtui kauheita ja kulkuri joutui jään alle. Sitä reikää jäässä sanottiin avannoksi, josta otettiin juomavesi ihmisille ja eläimille. Mökin mies oli avulias hakemaan vettä avannosta. Paineli kohdalle osuneen pään sivuun ja otti kantovettä avannosta. Kello paljasti väärällä omistajalla, mihinkä oikea omistaja oli joutunut. 
En vielä silloin lukenut lehtiä, olinhan alle 10-vuotias. Pienillä padoilla on korvat, jotka kuulivat sen ajan kauheuksista. Ne eivät olleet kummitusjuttuja, vaan tosielämää sieltä lapsuudesta lähtien.

Tillintallintaputteluista huolimatta hankin verkkokirjoitustaidon. En oppinut sitä opastuksella "paina sitä näppylää", niin kone tekee sinulle kirjaimet valmiiksi. Ei, kirjoittamaan ei opita jäljentämällä. Tekstin pitää haluta tulla ulos. 50 vuotta vaikenin, paisuin kuin pallokala kaikesta väärästä opetuksesta. Nyt oli aika päästää höyryt pihalle, olinhan valinnan edessä. Se valinta oli minulle helppo vastata kutsuun;
- Minä tulen! Yhteiskunta ei ollut valmis kohtaamaan "profeettaa omalla maalla".

Löytyi kuitenkin samoin ajattelevia ihmisiä. Antti Heikkilä vastasi sähköpostilla kysymykseeni, eikä kysymykseni hänelle tänä aamuna olisi miksikään muuttunut. Eikä vastauskaan, se olisi sama kuin muutama vuosi sitten. Peruskysymyksissä ollaan samoilla linjoilla. Hallitukset vaihtavat suuntaansa mistä milloinkin tuulee. "Hulluilla on aina purjetuuli" pitää paikkansa.

Kuvan paskamarjapensaassa on ruusu. Sain sen suoritettuani YEAT:n. Tytöt lakittivat minut vielä nelikulmaisella, tupsullisella vappuhatulla. Se on suomalaiselle amerikkalainen unelmahattu; 
7-kymppinen voi vaihtaa työpaikkaa, jos tuotteesta ei ole luopunut. Sitä ei tee turhaksi rauhanruhtinaan vahvistama laki - ikä 64 v ehdoton,  - työhistoria yhtä ehdoton > yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, omaishoitajana ja perhehoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa. Kansakoulunopettajalta ei voi muuta odottaa kuin lampeen raahaamista kevätjuhlan kunniaksi. Nämä hukuttamisyritykset seuraavat minua matkallani, vaikka yritän niistä vapautua Miitta-tädin terapiassa uudelleen syntymän kokemuksena. Oli todellisempi suuressa vesialtaassa, snorkkeli suussa pää veden alla kuumavesirebirthing-sessiossa. Hulluutena löylykisa kuolemaksi, hengitysharjoitus filminauhan katselemiseksi.

Iloitsen tehdystä työstä väitöskirjaa varten. Olisihan sen voinut kopioida jo julkaistuista teksteistä kuin Tamperetalon talonmies tai maisterismies kansanedustajana. On kaksi tapaa tuhota massoja polttouhreina tai vedenpaisumuksella. Julmalla jumalalla on monet kasvot. Näin kulttuurit tulevat tiensä päähän.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Auringonkukat

Kuihtunut narsissikimppu pöydällä tuo mieleen van Goghin ikuistamat, kuuluisat auringonkukat. Otavassa käynyt auringonkukka hehkuu parvekkeellani muotovaliona muistuttaen mistä se sai hehkunsa. Olen yhden asian ihminen. Se ei kuitenkaan estä minua nauttimasta taiteen kaikista lajeista. Viimeksi vietin 7 -kymppisiä Placido Domingon juhlagaalassa. Hän on maestro omalla alallaan, pohti laulamista ennen 70 -vuotispäivää ja sen jälkeen. Samaa minä ihmisenä, jatkaa elämää ja tehdä mitä osaan. 

Suuri pulma kuitenkin meidän yhteiskunnassa on siirtää meitä sivuraiteille kitumaan ja odottamaan kuolemaa, jos Luoja suo ja viskaalit sallii. Viskaalit ovat asettuneet Luojan yläpuolelle. Ole tässä sitten kansalainen, kuntalainen, sukulainen, yksilö. Taidan olla musta lammas monella mittarilla mitattuna. Taudit seuraavat taiteilijaakin ja minua erikoisesti kirjoittamisessa. Elämästä on tullut pakkopullaa politiikan leipureiden resepteillä. 
Naapurin Aino kieltäytyi toisesta tarjotusta pullapalasta.
- Oli tuossa vätkyttelemistä ensimmäisessäkin, sanoi Aino. Ymmärsi enemmän kuin ylimielinen kaikkitietävä emäntä. 

En tunne olevani mielenterveyskuntoutuja omaishoitajakokemuksen jälkeen. Monesta asiasta ymmärrän toisin kuin yleisesti annetaan ymmärtää. Säädetään lakeja vastoin parempaa tietoa. Minulle on opetettu 10 käskyä elämän perustaksi. Piispa on ollut uskonnonopettajani. Rene Gothonin kokemus uskontotieteestä oli minulle ahaa -elämys, kun muita elämyksiä ei omaishoitajalle suotu.


Vanhempieni omaishoitajana tuli tärkeimmäksi kodin merkitys lapselle, aikuiselle ja vanhoille vanhemmille. Omaishoito avautui minulle "zu Hause Pflegen, Hilfe für die Helfer" -opasvihkosessa. Minun tehtäväni ei ole sitä muuksi muuttaa. Se avautuu lainlaatijalle, jos avautuu. Tai mennään näillä Hyssälänkin saatua eläkeviran Kelan johtajana. Sairaan hyville -yhteisvastuukeräys oli lopullinen pesäeroon johtava syy omaishoitajien leiristä. (koti)

Olen löytänyt seurakuntani, on perusoikeus saada kuulua johonkin yhteisöön. Tämän vuoden yhteisvastuukeräys kohdistuu nuorille syrjäytymisen ehkäisyksi. Sain kutsun lähteä mukaan tukemaan huumebussin toimintaa. ????.  On myöhäistä, jos kaupankäynti aseilla, huumeilla ja naisilla tuottaa eniten rahaa julmalle jumalalle. En tarvinnut valistusta etukäteen sellaisesta vaarasta, josta en aikanani mitään tiennyt. Nyt tiedän ja minulta kysytään: 
- Etkö sinä ymmärrä, vanha akka, tätä aikaa? Kysymys kertoo enemmän kysyjän ymmärryksen puutteesta kuin minun ymmärtämisestä. (uskonto)

So what, wikileaks ja oma henkilöhistoriani kertoo kaiken Suomi-neidon ja kuntien menosuunnasta. Tahdon viettää juhlapäivää jälleen huomenna Placido Domingon  seurassa oopperoita kuunnellen. (isänmaa)

Ubiikkiyhteiskunnassa Isoveli valvoo aina.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Munkkiklubi

 

Yhteisvastuukeräys kotimaan ja Mosambikin syrjäytyneille nuorille.

"Kaksi kahvia leivän kanssa, kiitos!"


Blogger on ollut kärsivällinen aamusta tähän asti. Olen opetellut lisäämään linkkejä ja mikä parasta Youtube on luovuttanut videoita omaan harjoitusblogiin. Illalla katsoin värien vaihtumista radiomastoissa. En kuitenkaan ikkunasta vaan vitriinikaapin lasit tarjosivat valoshown. Olen täydessä ymmärryksessä, jos nyt olen järjissäni ollutkaan viimeiset 20 vuotta. Läksin silloin vanhempieni omaishoitajaksi. Äiti oli se hoidon kohde halvaantuneena. Kunnan kanssa oli ennakkoon sovittu kunnallisesta kotihoidontuesta. Se oli riittävä korvaus minulle selvitä omista lakisääteisistä maksuista muiden järjestelyjen kautta keskeytettyäni työni. 

Viime päivien keskustelu tulonjaosta on osoittanut, että lapset elättävät vanhempansa. Itselläni on sama kokemus, mutta ei riitä, että hoidin vanhempani hautaan. Pesänjaosta tuli haaska, jossa on osanottajia. Kaikki tapahtuu juuri niin laillisesti kuin reunaehdot antavat periksi.
Sainhan hoitaa kuitenkin laitospaikkaa tarvitsevat kotonaan määrätyin rajoituksin.

Tänään kynttilänpäivänä kuunsirppi valaisee radiomastoa, sitten peittyy sumuun. Olen viettänyt syntymäpäiviä 21.1. juhlagaalassa Madridissa osallistumalla yleareenan kautta Placido Domingon 70 -vuotisjuhliin. Löysin vielä Youtubessa videoita tuosta tilaisuudesta. Vastasen varalle  sitten kesällä. 
Teresa Berganza esitti kiitokset ja onnittelulaulun 70 -vuotiaalle Placido Domingolle. Paljon on aihetta lapsella kiittää oikeesti. Meillä se tarkoittaa ylistämällä alistamista. Oma kehu on ruvennut haisemaan yhteiskunnassa, jossa kissa elää kiitoksella, koira päänsilityksellä. Meillä kiitokseen lisätään aina hintalappu mukaan. Ei edes vaaleissa annettu ilmainen ääni ole ilmainen. Se testattiin neljä vuotta sitten ja testataan uudelleen huhtikuussa. 


Verkkokirjoitustaidon hankkiminen ei meille yli-ikäisille ollut enää tarpeellista. Olisi pitänyt hankkia paikka vanhainkodista satiinilakanoiden välissä. Teen juuri sitä, mitä minulta kysyttiin projektikoulutuksissa:
- Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä?
Tähän kysymykseen annan perustellun vastauksen sitten vaalien jälkeen. Oli hyvä, kun hankin verkkokirjoitustaidon. Minulla on paljon kerrottavaa. Siinä hyöty asialinjalla. Huvin puolelle menee osallistuminen 70 -vuotiaan gaalailtaan. Niistä kiitoksista voin nauttia minäkin koko sydämestäni kuninkaallisten seurassa.

http://www.youtube.com/results?search_query=Placido+Domingo+%26+Teresa+Berganza&aq=f 

Onnea meille! 

The speech of TERESA BERGANZA for Placido DOMINGO

 
 
 
 
raita 8.50 suomeksi 17.2.1965 Markulle
Tässä seison enkä taida
muuta: tällaiseksi loi mun
aika, ijäisyys ja luonto
suuri, joka elää soi mun. (43 vuotta)

torstai 3. helmikuuta 2011

Mummon orava

Istuttiin Luontolassa suuressa valoisassa salissa metsän keskellä. Englantilainen parantajapappi keskeytti puheensa ja ihasteli ulkona näkemäänsä oravaa. Muistin nämä huolettomat päivät, mitä niistä olin oppinut. Kirjoitin hänelle aloittaessani äidin kotona hoitamista. Äiti olisi halunnut minun lähtevän pois. Hän olisi itse mennyt laitokseen. 
Kirjeessä en pyytänyt äidille pitkää ikää, vaan sisältöä niihin päiviin, jotka hän vielä eläisi.
Orava ilmestyi rivitalon pihapuihin. Valloitti molemmat linnunpöntöt. Teki pesää kumpaankin, peitti aukon milloin toisessa, milloin toisessa oman järjestyksensä mukaan. Istui joskus pöntössä pään näkyessä aukosta. Kauppareissun ajan orava otti vartiovuoron koivunoksalla runkoa lähellä liikkumatta. Sillä oli tärkeä tehtävä.

Silloin ei orava jyrsinyt pesäkoloa, sen tekivät muut jyrsijät ja katsoin parhaaksi muuttaa Verkkokirjoittajan taloon. Vieläkin orava seuraa minua matkallani Aleksis Kiven runossa Oravan pesä. Timo singt:


Eichhörnchen in seinem Moosbau
ruht so weich in süssem Schlummer,
weder macht des Hundes Zahn ihm
noch des Jägers Schlinge Kummer
im Schutze der luftigen Höh.


Auf die Welt, weit in die Runde
schaut es aus der hohen Tanne
und auf manchen danieden;
über ihm als Friedensfahne
weht still der schattige Zweig.


In dem schwanken Wiegenschlösschen
weiche Wonne fern von Sorgen!
An der Mutterbrust der Tanne
wohnt es traut und wohlgeborgen.
Voll Klang und Spiel ist der Wald


Abends dort an kleinen Fenster
nicht das Wedelschwänschen leise;
Vögel singen unterm Himmel,
es begleitend auf der Reise
ins Traumland, ins goldene Land.
Die sieben Brüder Roman von Aleksis Kivi