tiistai 13. marraskuuta 2012

Elämä on palautumassa uomaansa

Elämä on palautumassa uomaansa Hyvinkäällä. Ei saa jäädä tuleen makaamaan. On kaivauduttava suojaan poteroonsa siksi aikaa, kun vaara sitten on ohi jonakin päivänä. Suojapoteron muistan aina, missä se on, oliko siellä muita. Elämä on....
Aamun ajatus
Tässä maailmassa jotkut heittelevät kiviä menestyksesi polulle, riippuu siitä mitä teet niistä - seinän vai sillan.

Kaikkea on nähty tai ainakin kuultu. Päivä päivältä uskalletaan puhua enemmän vaietuista asioista. On pitänyt hävetä syntyperäänsä. 5 -kymppiseksi sillä minua on lyöty. Ateistiksi julistautunut elämään pettynyt alistaja tuli haudatuksi elävältä eroottiseen hautausmaahan parvekkeelle. Hänen mukaanaan hautasin muutkin vallankäyttäjät vuoden 1991 jälkeen. Heiltä puuttuu taustatuki. Nimeä on, mutta pahan paikan tullen on vaihdettava leiriä.

Muistolaatta sillassa antaa vaikutelman seinästä. Seinäkiipeilyä en ole kokeillut edes hyppimällä seinille. Senkin aika on edessä kuin yksin jätetyllä kissalla kotona. Kolme päivää riitti kissalle vauhkoontua, että katonrajassa piti käydä tarkkailemassa tulijoita. Rakennustyössä nälkään ja kovaan työhön uupuneet  kerättiin keväällä ja luut jauhettiin kanavan betoniseinään. 
Kaatuneet kummisetäni tuotiin kastematkalla kotikunnan multaan ja haudattiin sankareina. Sen verran on minulla osuutta sukuni sankareista. Ihmisten välille on rakennettu erottavia muureja enemmän kuin yhdistäviä siltoja. Minun talvivaarakatsastus tapahtui vuosi sitten lapsuuskodissa. Tarkastuksen suoritti nuori nainen virkansa puolesta sisareni läsnäollessa. Metsäyhtymän on maksettava jätemaksu, jäte on vietävä 7 km:n päähän Vihtaniemen tien alkuun tiekimpan jätekeräyspisteeseen, että maailma pelastuuuuuuu.

Vihtaniemen yksityistien hoitokunta kantaa seuraukset tekemistään virheistä. Kysyin kunnanjohtajalta vastuuhenkilöitä, kun eivät enää olleet tavoitettavissa. Tämä on talvivaaran esiaste yksilötasolla kokeilla, suostunko kaikkeen, mitä sijoittajien eduksi ollaan tekemässä. Ainakin taustatukeen nojaten kysyn.
- Mitä perkeleitä te luulette olevanne?
Silloin maksoin pyytämäni tietoimituskulut valittamatta maaoikeuteen lahjottujen virkamiesten päätöksistä. Monta yritystä saada minut maksamaan uusia tekaistuja maksuja olen tehnyt turhaksi. Jumala on puolellani seuratessaan sivusta ihmisten aikaansaamaa ilmastonmuutosta. Ei tule talvitietä lapsuuskodin uimarannasta Tuusniemen satamaan. Satama on ollut aina vesireitin päätepiste, nyt tiekunta veti vesiperän tuntematta sublimaatiota härmistymisenä. 

Odotuspoterossa aika on pysähtynyt. Syysaurinko valaisee tiiliseinää. Tänään valo ei ole niin voimakasta, että seinä häikäisisi. Rullaverho saa olla ylhäällä. Joka päivä odotan hallinto-oikeudesta päätöstä valitukseeni kaksi kertaa maksamastani jätemaksusta. Onko laki niin kuin lukutaidoton sitä lukee? Koulutus ei ole lisännyt lukemansa ymmärtämistä. Ja heillä on valta päättää meidän maksuosuudesta €uron pelastamiseksi ja minun perintöosan omaan käyttöön ottamisesta. Raha on se mikä ratkaisee. 

Tiedän puutteesta sota-ajan jälkeen. Annoksia jaettiin tasan kupongeilla. Se ei ollut köyhyyttä vaan kaiken niukkuutta. Olojen kohentuessa järjenköyhyys on tullut ahneiden  omaneduntavoittelijoiden hyväksytyksi toimintatavaksi. Kierrätetään ylintä johtoa jälkien häivyttämiseksi. Onneksi tuli kultakaivoksesta vaaran merkki, vaikka talveen kuuluva jäätikkö sulaa. Partakorppikotka murskaa luut nieltävän kokoisiksi kappaleiksi. Partahylkeellä on vaikeuksia löytää jäälauttaa synnytysalustaksi.

Meidän on uudesta luotava maa ja maantapa. 50. syntymäpäiväni oli tarkoitettu päiväksi, jolloin lippu vedettäisi ½ -tankoon. Vältin täpärästi käymällä uudelleen syntymässä Frantsilan Yrttitilalla. Se muutti kaiken. 70. syntymäpäivä koitui norjalaisille maansuruksi. Meillä toisen vahinko otetaan vastaan vinosti hymyillen tämän hallituksen aikana. Turpa repeää ristiin kuin jänikseltä tai punapallo jää muotokuvan tavaramerkiksi loppuiäksi. Show must go.

PS 27.2.2015 "Eikö tää helvetti ikinä lopu"
Ammuttu naispoliisi jo kolme vuotta sairaalassa

2 kommenttia:

  1. Lautsin muistolle kuva facebookissa pysäyttää tänään 1. adventtina. Muistuttaa elämän keväästä, kömmin ylös lammesta koulunloppupäivänä -63. Hyvinkään nuoret kokivat mielettömän tulituksen. Lautsi, hymyilevä nuori tyttö ei saanut elää. Silloin asialla oli johtajaopettaja, Hyvinkäällä reppana koulukaveri.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista