Elokuva siirtää sodan tähän päivään nuorten näyttelijöiden roolisuoritukseksi. Paljonko siinä on sota-aikaa ja paljonko tätä päivää. Sodan menetykset suuremmat kuin elokuvaaan uhrattu raha. Sehän on jonkun työtä ja työstä on saatava palkkansa. Säästösyistä Mannerheimistä tuli musta marsalkka.
Kaikki kunnia versoo aloittamisen uskalluksesta.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012112216362835_uu.shtml
Toimitusjohtaja Häkämies ohjeistaa jo urakalla hallitusta.
Aamun ajatus
Kun muutamme asennettamme, emme näe elämää eri tavalla. Elämä muuttuu aivan toiseksi. -Katherine Mansfield
Kolme tuntia talvisotaa yöllä ei muuta kokemustani elämän punaisesta heinäkuusta. Olimme kaikki sodan aikana syntyneet samoista lähtökohdista. Kotona sodasta elävänä palannut isä, kastematkalla kirkkomaahan haudattavaksi tulleet kummisedät. Elämääni on vaikuttanut eniten aloittamisen uskallus 12 -vuotiaasta 5 -kymppiseksi.
Vuodesta 1991 tähän päivään jatkunut sota alkoi kuntien alamäestä. Kuka realisoi sotimalla säilytetyn Suomi-neidon itsenäisyyden, hyvinvointivaltion kertyneen pääoman? Mihinkä elämäntyönsä tehneet vanhat ihmiset loppusijoitetaan? Kuka jakaa heidän säästämänsä perinnön estämällä sukupolvenvaihdoksen? Henkilökohtaisen selviämisen edellytyksiä siirretään pinosta toiseen. Kukaan ei päätä enää mistään. Poliisi lohduttaa varkauden kohteeksi joutunutta.
- Sinulta saa ottaa, kun et osaa pitää huolta rahoistasi. Rahat olivat pankissa ja pankkikirja puvuntaskussa.
Piispakokelaasta kenttäpiispaksi, ministeristä toimitusjohtajaksi, tohtorista eroottiseen hautausmaahan elävältä. Anna mun kaikki kestää.
Talvisodan loputtua avaan CD -soittimen. Haluaisin soittaa täysillä jatkoluentaa, pianoa ja Karjalan kunnaita, mutta tyydyn hiljaiseen iltasatuun. Nukahdan kuulematta mitään. Herään kuitenkin huoneen täyttävään ilmoitukseen "Jo Karjalan kunnailla lehtii puu" ja poika nimeltä Ruu jatkaa matkaa.
Yösoittojen taustalla on pelko naapurien häiriintymisestä, valituksista ja häätöuhkauksesta. Naapurit saavat porata seiniä vaikka keskellä yötä, paukuttaa ovia aamuneljältä enkä tee siitä valitusta. Hississä vanha isäntä heitti kaikki talossa tapahtuneet ja tulevat varkaudet vuokralla asuvien vieraiden tekemiksi. Vastasin hänen huutoonsa.
- Minä asun vuokralla. Jos joku minun yöelämästä valittaa, valehtelee. Mies poistuu seuraavassa kerroksessa ja kävelee portaat omaan kerrokseensa.
Aamuhartaus tuo häpeäntunteen pintaan, ei käsityöstä vaan ulkokuntalaisen tytön sukkanauhaliiveistä ja jumppatunnista. Solveigin häpäisy toistui Skansenilla. En ollut tarkastanut sukkanauhoja ennen tansseihin lähtöä. The Book'in valokuvassa on naisella jo stay upit ja korkokengät. Siinä naisen koko kuva kokolihoiksi pistettynä. Aamuhartaus 23.11. Viestintäpäällikkö Lahja Pyykönen, Kuopio. Virsi 151:1-3,11. Virsi alkaa sanoin "Nyt yhdessä jo lähtekää". Radion kamarikuoro, Nuoranne Timo (joht.), Viitanen Harri (urut). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 23.11
Aamuhartaus pe 23.11.2012
Lahja Pyykönen, viestintäpäällikkö, Kuopio
Se oli viikon pahin päivä. Jos olisin uskaltanut, olisin ollut poissa koulusta joka keskiviikko. Silloin oli kaksi tuntia käsitöitä.
Käsityönopettaja, pienen kauppalakoulun suuri vallankäyttäjä. kutsuu luokan eteen, levittää kaikkien nähtäville ruttuisen, kovasta yrityksestä jo nuhjaantuneen pitsinvirkkaukseni, jossa ei toden totta mikään ole kohdallaan.
Hän nöyryyttää kaikkien edessä, karjuu taitamattomalle.
Se oli pienen koululaisen tuomionpäivä. Toinen meistä oli liian suuri, toinen liian avuton ja pieni.
"Sitten Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville:
Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti.
Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa ja te tulitte minun luokseni."
Herra Tuomari, olen kyllä nähnyt monta kokoonsa nähden liian isoa ihmistä. Suurten sanojen saarnaajia, jotka ovat olleet hyvin pieniä. Sanan säilällä kurittajia, joiden takana on pelko ja epävarmuus. Reippaita kultalusikka suussa syntyneitä, jotka yöllä itkevät tyynynsä märäksi.
Vallan kahvassa pöhöttyneitä, joilla viisaus ja nöyryys ovat vielä monen oppitunnin päässä. Omaan suuruuteensa sairastuneita, jotka tanssivat uhriensa haudalla.
Kun ihmisen ja Jumalan paikat menevät sekaisin, ei siitä hyvä seuraa. Ei ole ihmisestä itsensä jumalaksi.
Jos kadotan Jumalan, kadotan oikean mittakaavani. Pieni tulee suureksi ja suuri pieneksi.
Kun silmät vihdoin avautuvat, kun Kunnian herra tempaa kaihit silmistäni, näkeminen koskee.
Mutta vahvistuu myös ymmärrys siitä, miten Jumalan tuomio ohjaa ja kasvattaa, vierittää ihmistä enemmän ja enemmän oikeankokoiselle paikalleen.
Mutta Herra Tuomari, olen tavannut myös sinun luomiasi rakkaita lapsia, jotka ovat niin pieniä, ettei heitä enää. erota. Sitä hetkeä, jolloin ikänsä harmaa hohtaa oranssinpunaisessa, onkin pyydettävä heti anteeksi, ja elettävä vajaakäynnillä, alle omien mahdollisuuksien.
Heitä, jotka häpeävät ja peittävät sitä, millaiseksi Jumala on heidät rakkaudessaan luonut. Heitä, jotka ovat niin yksin itsensä kanssa.
Mitkä elämänkolhut lienevät painaneetkin pienuudenharhaan, järkkyneellekin Tuomari näyttää totuuden.
Taivaan ja maan vuoropuhelussa hän on kuin taitava lääkäri, joka tulenalyövän ukkosenpauhun sijaan tietää, mitä keskeneräinen tarvitsee eheytyäkseen, ihmisten tuomitsema päästäkseen vapauteen.
Miten kutistettu löytää oikean kokonsa, ulosmitattu minuutensa, hyväksikäytetty anteeksiannon, kiusattu ihmisarvon ja oikeusturvan.
Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.
Tähän minä luotan, Herra Tuomari.
Lentokoneessa viereen istuu pienesti kehitysvammainen ja myös paljon kuuloaan menettänyt pikkuinen. Koneen melun takia hän riisuu kuulolaitteet korvistaan.
En ymmärrä viittomakieltä, mutta hänen isänsä suomentaa. –Minun nimeni on Helmi, hän haluaa kertoa.
Kun kerron nimeni niin, että Helmi osaa lukea sen huulilta, tyttönen ensin silittää kädenselkääni, sitten poskeani. Nyt on hyvä. Helmi ottaa nukkensa ja kohta vaipuu uneen..
Sinä Jumalan silmäterä, oikean kokoinen. Isämme siunaama.
Me rukoilemme:
Herra, sinuun minä turvaan. Osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta. Aamen.
Virsi: 151:1-3,11
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti