tiistai 6. marraskuuta 2012

Rikastuminen vaatii riistoa

Isän kirjeestä muistan lukeneeni osallistumisesta Suur-Suomi- hankkeeseen sotimalla. Eihän Luoja kiellä suurista suunnitelmista, mutta siunaus tältä hankkeelta puuttui.
Stalinin kanavasta kertova dokumentti puistattaa. Sen rakensivat vangit lyhyessä ajassa uudelleen koulutettavina Neuvostoliiton kelpo kansalaisiksi. Suomi-neito joutui rasvaimukuurille hävittyään sodan. Maa-alueiden menetyksen lisäksi tulivat maksuun mittavat sotakorvaukset. Suomi maksoi köyhyydestään huolimatta velvoitteensa.

Sodasta elävänä palanneet ryhtyivät työhön vapaina kansalaisina. Jotenkin jälleenrakentamisen olosuhteet muistuttavat Stalinin kanavan rakentajien kohtaloa tulla kelpo neuvostoliittolaisiksi. Kanavan rakentaminen vei aikaa 20 kk. Luurangot kerättiin keväällä ja jauhettiin kanavan seinämän betoniin. Nimiä ei kuitenkaan kaiverrettu näkyviin. Se on myöhempien aikojen muistamista varten. He eivät jaksaneet loppuun asti.

Vihtaniemellä puhalsivat muutoksen tuulet. Kunta myi rantansa sijoittajille. Seitsemän talvisavun hankkima metsätie muuttui mökkitieksi. Tie Vihtaniemen sai Stalinin kanavan piirteitä. Meille 7 km järvimatka Meijerinrannasta piharantaan oli tuttu. Maata myöten 7 km Vihtaniemen yksityistietä Kojanlahden tielle, sitten Luostarintietä päästiin kirkolle. Kuinka Vihtaniemeltä jatketaan kirkonkylän satamaan Juojärven yli ympäri vuoden? Tauti tanssii talvitiellä ja nauraa niille, jotka eivät tunne asumista tiettömän taipaleen takana.
Kunnan strategialla otetaan koko meille kuuluva maa.

Kunnan anti minulle on ollut 5 lukuvuotta kansakoulua epäpätevien opettajien puuhaillessa omiaan tunneilla. Vanhempani olivat tulleet omillaan toimeen ja ostivat kirkonkylästä osakkeen palvelujen läheltä. Kateus paistoi läpi naapureista, kuinka piikalikan ja renkipojan yhteiselo oli tuottanut tuloksen säilyttäen lapsuuskodin ja elättäen suuren perheen. Kansakoulunopettajina sotaherrat olivat lapsettomia. Muutaman vuoden oltiin vieraskoreita, käytiin samoissa ikäihmisten tilaisuuksissa. Ainoa ero oli valkoisten veteraanien ylemmyyden tunne järjestötoiminnassa. Muistinmenetys palautti vanhat asiat mieleen sota-ajalta. Isäni oli ikuisesti syntyperältään kunnan torppari ja minä punaisen pentu tunnustamatta mitään väriä tai puoluetta.

Tämän sain kokea 5-kymppisestä 6-kymppiseksi. Siitä ajasta omaishoitajana laskeskeli Folkhälssan kertyvän 54 työaikalakia noudattavan hoitajan miestyövuotta. Isälle sain välittää tiedon veteraaniveljien kunnianosoituksesta kuoltua havuseppele haudalle.
- Ehtiihän tuon sittenkin, antoi isäni jatkoajan lupaajille. Silloin en vielä tiennyt päivää, milloin se tapahtuisi. Nyt tiedän. Siirryttiin uudelle vuosituhannelle. Oli presidentinvaalit. 6.2.2000 isä antoi äänensä ja seuraavana aamuna henkensä. Voiko täydellisemmin täyttää velvollisuutensa alusta loppuun?
Havuseppelettä en pyytänyt. Minusta tuli sijaiskärsijä perinnönjaossa. Kunta kuristaa otteellaan pitäen kiinni alkuperäisistä suunnitelmista ottaa koko meidän suvun halussa 1900 -luvulta ollut maa omiin tarkoituksiin sijoittajien viihde- ja vapaa-ajan käyttöön.

Mikä pitkittyy, se mutkistuu. Poliittisesti ollaan tilanteessa Stalinin kanavan rakentamista hyväksi  käyttäen uudelleen koulutettavina. Suomi-neito on vedetty mukaan EU:n ylivelkaisten maiden pankkien pelastusoperaatioon. Kuinka  tärkeää on velkarahalla tulevien sukupolvien rakentaa Stalinin kanavia lyhentämään yhteyksiä maailman joka kolkkaan. Sotakorvauksia maksetaan rajojen sisäpuolella kuntauudistuksella. Pidot ei parane, jos vieraat ei vähene. Historia toistaa itseään.

Neuvostoliiton hajomista edelsi aika kuulla ajankokeneita ihmisiä. Nobelistilla ja nobelistilla on ero. Alexander Solzhenitsyn kirjottaa omista kokemuksista kirjassaan "Vankileirien saaristo". Meidän rauhanruhtinaan kansakoulunopettajanpätevyys toistaa.
- Älä tee niin kuin minä teen.Tee niin kuin minä opetan. S-ryhmä teki minusta rauhan välikappaleen sponsoroimalla rauhantyötä rauhanruhtinaan kautta. S-ryhmä kerää sponsorirahan aina vain kalliimmalla ruuanhinnalla. Perässä vedettävä 60 €:n ruokakärry on tänään kevyempi kuin 20 €:n ruokaostokset joulun edellä muutama vuosi sitten. Mormoonipojat kysyivät kadulla tuiskussa ja tuulessa.
- Tarvitsetko apua? Niin vaivalloista oli silloin kaupassa käynti.

Ruotsalaisuuden päivän sää sopii kuntavaalien jälkeiseen tunnetilaan. Suomi-neito selittelee pohjoismaista puolustusyhteistyötä loukkaamatta itänaapuria kieltämällä Nato-yhteydet. EVVK niin kauan kun saan vapaasti kirjoittaa ja matkustaa maan rajojen sisäpuolella.

Tiistaiaamujen hartauksissa nostetaan esiin kristillisen kirjallisuuden helmiä. Hiippakuntadekaani Sakari Häkkinen puhuu Albert Schweitzerin teoksesta "Jeesuksen elämän tutkimisen historia". Virsi 436:3-4. Virsi alkaa sanoin "Rakkaus olet ääretön". Vox Cantorum (sekakuoro), Seppänen Heikki (joht.), Mäkinen Markku (urut). 

Hartausohjelmat: Aamuhartaus 6.11

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti