Rabbits

Rabbits Emo-hare came pyrynä forest boundary, when the father and his sons made a winter hut. "It will," were screaming emo and air haukkas and gasped over stocks Laukkanen. "What?" father snarled, "no let come! - What idiot box, the boy goes off and carry! " - "Just ask yourself" already angry parent, "no Raiku and bang, tiemmä, and haiku, and echo. It comes in a swamp, it saw the blackbird. " - "Do we have to worry about," he was responsible for the - sull 'always has a mother, it is an emergency and rushing, " father standing nous, "penis" has to stop. " Putos aspen leaf, and came across the path - father-john is referred to as the shot leaping. Lauri Pohjanpää Marko Koivuniemen kotisivut Jänikset Emo-jänis tuli pyrynä metsän rajaa, kun poikineen isä teki talvimajaa. "Se tulee", huus emo ja ilmaa haukkas ja huohottain yli kantojen laukkas. "Mikä?" ärähti isä, "no tulla anna! - Mitä tollotat, poika käy kiinni ja kanna!" - "Vielä kysyt" jo suuttui emo, "no Raiku ja pamaus, tiemmä, ja haiku ja kaiku. Se tulee jo suolla, sen näki rastas." - "Ei meillä pelätä", isä vastas - sull' aina on äiti, se hätä ja hoppu", isä pystyyn nous, "siit' on tehtävä loppu." Putos haavasta lehti ja tuli polun poikki - isä-jussi kuin ammuttu viitaan loikki. Lauri Pohjanpää Terveystupaan oli kokoontunut joukko naisia kuulemaan lisää, miten terveyttä voi edistää. Jokainen vuorollaan esitteli itsensä ja osuutensa koulutustarpeeseen. Muistan päivän, milloin menetin hajuaistini. Se voisi palautua, jos on palautettavissa. Väistelin naista, joka oli kuin metso soitimella, kädet levällään sivulla, katse suuntautuneena kauas pyörähteli ympyrää. Olisi oma syy, jos joutuisi törmäyskurssille. - Hajuaistin menetys on alkavan alzheimerin esioire. Se oli lyhyt ja ytimekäs diagnoosi nuoren naisen suusta kuultuna. Yhtä naseva kuin lääkärin lääkäriystävän vastaus melanomaluennon jälkeen  kysymykseen luomista. - Sinä olet vaaleaihoinen, punatukkainen. Sinulla on jonakin päivänä syöpä. Ovatko ennusteet tulevista sairauksista kuin joululahjoja kollegoiden jaettavissa koulutuspäivillä? Minulle riitti silloin ja riittää tänä päivänä. Ilmoitin ymmärtäneeni yskän ja vaiHdoin maisemaa. Sekin aiheutti arvailuja, joita tyttäret saivat kuulla. - Äitisi lähti syöpään kuolemaan. Etkö sitä tiennyt? - Joutui lataamoon. - Kuulin, että sairastuit vakavasti. Mielikuvituksella syistä ja seurauksista ei ole ylärajaa. - Se tulee, huus emo ja ilmaa haukkas ja huhottaen yli kantojen laukkas. - Mikä? ärähti isä, - no tulla anna! - mitä tollotat poika, käy kiinni ja kanna! - Vielä kysyt, jo suuttui emo, - no Raiku ja pamaus, tiemmä, haiku ja kaiku. - Se tulee jo suolla, sen näki rastas. - Ei meillä pelätä, isä vastas. - Luen tekstejäni, kirjoitusvirheitä on vilisemällä. En vielä pidä sitä muistisairautena, vaan kirjoittimen kiireenä, ettei kaikki kirjaimet ehdi mukaan. Jos ne olisivat pilkkuja väärissä väleissä, niiden korjaaminen olisi pilkunviilausta kuin aamenen paikka lopetuksen merkiksi. Olen turhautunut, mitään ei tapahdu asioiden etenemiseksi. Olen masentunut itsekseni, siihen ei auta selkokieliset diagnoosit ja terapiaan hakeutuminen. Taide ja taudit yhdessä ovat parantavia. Luovalle hullulle siitä on apua. Hiprakka-arietta naurattaa, mutta Humalajoki asettaa rajat kahden suuren kunnan välille. Kunnat tekevät kuolemaa, kun kukaan ei ensiksi voinut palata päättäjien mielestä. Nyt ei löydy riitäävästi kelvollisia miehiä tuottamaan jälkeläisiä, että palveluja tarvittaisi kunnassa vauvasta vaariin. Tässä on aivopesun tulos. Jokaisen huutajan takana on oma vamman aiheuttaja, tavallisesti sairas/vammainen lapsi jota kukaan ei toivota tervetulleeksi aplodein kastetilaisuudessa. Pelkkä maksajan rooli ei pidä minua yhdistyksessä mukana. Se on lainvastaista jo sääntöjä tulkitessa.  Puolue ei takaa, etteikö vallankäyttö paljastuisi ylittäessään uutiskynnyksen. Tähän asti, ei edemmäs, on sinun ylpeitten aaltojesi raja. Kun raja ylittyy, se on katastrofi eduskunnassakin. - Havuja, perkele! Olisiko siellä koulutuksen tuomaa tietoa kaivoksista?