keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Kielletyt leikit

Kumpupilvistä (Cumulus Humilis) Kuopion taivaalla 1961 on tosi pieni valokuva saatesanoineen auf deutsch. Kauas pilvet karkasivat eikä vastauksia tullut kysymyksiin.
- Minne käy tuulen ilmassa tie?
- Minnekä myrsky merien aallot viimeinkin vie?
- Missä on pilven hautausmaa?
- Sanopa, missä taivahan tähti levätä saa.
Kuvaaja kaukana kotoa näkee kumpupilvet, mutta palattuaan kotiin, hän kuulee järkyttävän tiedon Berliinin muurin kohoamisesta.

Katsoin myöhään "Syrjäytyneiden nuorten iltaa" ja ajatukset palasivat tuhon elokuun päivään yli 50 vuotta sitten nuoren tytön silmin. Tästä zoomauskulmasta katsottuna aika nuorten kohdalla noudattaa samaa rataa muurin itäpuolella. Meillä on avoin yhteiskunta, mutta suljetun yhteiskunnan säännöt.
21.00
21.50
22.05

"Äly ilman tunnetta on myllynkivi ilman jyviä." Positiivinen laina aamiaistarjottimelta kertoo, että köyhyys ei ole rahan puutetta, vaan järjen köyhyyttä. Tunteet ovat kuolleet ja jyvät loppuneet. Tilalle on tullut raha, sitä on liian paljon. Hyvääkö vai pahaako se on tuonut tullessaan? Tämän päivän vakautta etsitään lentelemällä sinne tänne kuin päättömät kanat. On teematilaisuuksia, joiden anti paljosta puheesta huolimatta on vähän villoja.

Torilla tarjotaan ruusukarkkia lupausten kera. 
- Kun pidetään huolta lapsista ja vanhuksista, ei meillä työssäkäyvillä ole mitään hätää. Ääntä hän kalasteli minulta unenpuutteesta uupuneelta naiselta.
Kysynkin poliitikoilta ja myötäilijöiltä vaalista vaaliin.
- Mitä minun vielä pitäisi tehdä?
- Olen käynyt kouluni sodan jälkeen, hoitanut lapset yksinhuoltajana ja huolehtinut vanhoista vanhemmistani zu Hause Pflegen - periaatteella kunnioittaen heitä neljännen ukkaasin mukaan.
Nuoren ehdokkaan pieniä varpaita alkoi palelemaan. Hän pujahti asuntoauton lämpimään. 
Vallanvaihtopäivästä 6.2.2000 lähtien on selvinnyt minulle varattu rooli; Maksajan rooli.

Carola - Kielletyt leikit (1966)

Facebook lukee minulle otsikoita, kun en ole lehdentilaaja ja Hesari muistuttaa.
 "Olet lukenut 5/5 maksutonta artikkelia.
Jatka lukemista tai hanki rajaton lukuoikeus alk. 9.90 €/kk.
 Hesarin tilaajalle alk. 3 €/kk. Ensimmäinen kuukausi 1 €. 
Helsingin Sanomat

Otsikko väitöstutkimuksesta villitsee kommentoijat uusiin tutkimuksiin. Nyt ymmärrän nuoren facekaverin facebook-kirjoituksia. Olen niitä kauhistellut "suksi vittuun" sanavalinnoista, kuinka neito voi kirjoittaa tuntemuksiaan näillä sanoilla. Kaikki kaunis on kadonnut Hyvinkään yön jälkeen vähältä piti tilanteesta. On oltu viime vuosina liian usein lopullisten tapahtumien äärellä. Suljettu yhteiskunta on tuottanut monta hautausmaata, pilven hautausmaa viimeisenä. Onko se taivaan tähden levähdyspaikka? Ainakin aurinko on aikataulussa, keinovalolla saadaan kanatkin munimaan ja näkemään harhoja ikkunattomassa työhuonekopissa.

Meidän lapset on tulevaisuus
laulaa Esa Aatos

Palaan päiväjärjestykseen hyvin nukutun yön jälkeen. Seuraan tienviittaa: "Kulje vain eteenpäin. Tie kyllä tietää, mihin olet menossa." Valtaa käyttävillä on ohjeet hukassa tiestä, määrärahoista ja meidän yhteisten asioiden hoidosta. Tähän maailmantilanteeseen Kataisellekin kelpaisi neuvot, mutta ei uskalla vielä uskoa, että jonakin päivänä talouden madonluvut käyvät toteen. Marian paikalta luen Martan evankeliumia. Minussa on ollut molempien rooli. Olen saanut hyvän osan eikä sitä oteta minulta pois.

Hartausohjelmat: Aamuhartaus 28.11 28.11.2012
Keskiviikkoaamujen hartauksissa kuullaan uskosta joka muuttaa maailmaa. Pastori Päivi Linnoinen, Nurmijärvi. Virsi 442. Virsi alkaa sanoin "Herran ristin kantajiksi". Human Organ (vokaaliyhtye), Säde Rissanen (joht.) Hartausohjelmat: Aamuhartaus 28.11.

Aamuhartaus ke 28.11.2012
Päivi Linnoinen, pastori, Nurmijärvi

Lähimmäiselle avautuminen

”Niin paljon kuin olet yhteydessä Jumalaan, niin paljon voit rakastaa lähimmäistäsi”, sanoi Taizén ekumeenisen yhteisön johtava veli Alois hiljaisella äänellään. Hän sanoi sen niin vakuuttavasti, että kuulin ajatuksen kuin ensi kertaa.

”Niin paljon kuin olet yhteydessä Jumalaan, niin paljon voit rakastaa lähimmäistäsi. Jos rakkautesi lähimmäiseen näivettyy, on syytä katsoa, miten paljon olet viipynyt Jumalansa lähellä.”

Tuossa ajatuksessa ei ollut mitään vaatimusta eikä pakkoa. Se kertoi minulle uskon ja rakkauden ikuisesta liitosta niin kirkkaasti, että häikäistyin. Minulle tuli ikävä Jumalaa. Kaipasin hiljaisuutta ja rukousta, avaraa tilaa olla Luojan lähellä. Kaipasin ja kaipaan säännöllistä jumalanpalveluselämää voidakseni olla kristitty.

Olen päättänyt tietoisesti luopua lapsuuteni ankarasta Jumalasta, joka heitti kuuman kiven jokaisen tuhman lapsen niskaan. Luen nykyään uudella tavalla viime sunnuntain, tuomiosunnuntain evankeliumista kohtaa ”kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle”. (Matt. 25:40)

Painopiste on siinä, minkä olemme tehneet yhdelle ihmiselle. Yhdelle ihmiselle tehty teko on, on teko Kristukselle. Yhdelle ihmiselle tehty teko muuttaa maailmaa. Se on yhden askelen kristillisyyttä. Sitä, että meillä kullakin on omat lahjamme ja taipumuksemme. Yksi neuloo sukkia, toinen kuuntelee puhelimessa huolia, kolmas kirjoittaa lehtikirjoituksia, neljäs viettää yönsä nälkälakkolaisten teltassa, viides rukoilee iltarukouksessa kaikkien läheisten puolesta.

Minua viehättää suomalaisen hengellisyyden äidin, syksyllä hautaan siunatun kirjailijateologin Anna-Maija Raittilan kristillisyydessä lähimmäiselle avautumisen ajatus. Hänen mukaansa ihminen voi avautua lähimmäiselle rukouksen kautta; sellaisen rukouksen kautta, joka on kaipausta, hiljaisuutta, Raamatun sanan kuulemista, rukouslaulua ja Jumalan katselua. Tällaisessa rukouksessa Jumala on keskuksessa ja me olemme läsnä hänen valossaan. Tällainen rukous avaa meitä niin, että avaudumme – lähimmäiselle ja maailmalle.

Lähimmäiselle avautuminen on minulle sitä, että uskallan katsoa myös oman elämäni haavoja. En vain katsoa, vaan tulla vähitellen tutummaksi omien kipujeni kanssa. Silloin toinen ihminen ei ole minulle kohde, vaan samaan joukkoon kuuluva.

Minua ihastuttaa, miten Anna-Maija Raittila katselee uskon ja tekojen suhdetta Raamatun Martta ja Maria-kertomuksessa. Puuhakas Martta ja mietiskelevä Maria eivät ole Raittilalle toistensa vastakohtia. Raittila puolustaa Marttaa, joka tarvitsee lepohetkiä. Martta meinaa nääntyä työnsä alle, joten Jeesuksella on erityisviesti Martalle. Juuri Martta saa kuulla ensimmäisenä Jeesuksen sanat ylösnousemuksen salaisuudesta.

Kun Martan ja Marian veli Lasarus on kuollut, Jeesus sanoo häntä vastaan kiirehtineelle Martalle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää vaikka kuoleekin … Uskotko tämän?” (Joh. 11:25-26)

Nämä sanat kaikuvat lähes jokaisessa hautaan siunaamisessa. Niitten varassa katsotaan tämän elämän yli, ei sen ohi. Kuoleman Voittaja Jeesus avaa uuden perspektiivin elämääni. Tästä näkökulmasta, jumalallisesta perspektiivistä käsin, moni asia asettuu kohdalleen.

Arjen valintojen keskellä ystäväni opetti kysymään: ”Ollaanko nyt kuoleman vaarassa?” Jos ollaan, haluan toimia niin kuin Martta ja lähteä heti liikkeelle.

Hyvä Jumala, anna minulle rohkeutta vastata ”Minä tulen heti”, kun on sen aika. Anna rohkeutta erottaa isot ja pienet asiat toisistaan. Amen.

Virsi: 442

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti