Goodbye my love

Näinhän sen pitäisi tapahtua tunnustus vanhemmalta nuoremmalle.  Oh boy, oh boy, oh boy!
Kun haavoittunut €uro on kannateltavana, silloin julma jumala on ottanut pojat palvelijoikseen. 

Aamuhartaus 31.1. Tutkimusprofessori Heikki Hiilamo, Helsinki. Markus Bäckman laulaa kappaleensa "Kävin maantietä kaitaa". Säv, san. Markus Bäckman. Aamuhartaus 31.1 31.01.2013 06.15

Oi, katso mikä aamu kehoittaa sävelet heti kuuden uutisten jälkeen ihastelemaan tammikuun viimeistä päivää. Tutkimusprofessori puhu velasta, velkasaneerauslaista ja takaajan asemasta. Kaikki nuo termit tulivat tutuksi laman pyyhkäistessä koko Suomen yli. Minua yritettiin taivuttaa näihin rooleihin sopivaksi, mutta ei löytynyt muottia kuin suunnittelijoiden suurissa puheissa. Negatiivinruskeiden valopäiden keikkuessa kadulla varustauduin kohtaamiseen taistelemalla. Kas kummaa, valopäät luovuttivat ja hävisivät näkyvistä. Heidän sanansa ja tekonsa olivat kohdanneet voittajansa.

Mielessä pyörii kuulemani sanat; minkä olette tehneet yhdelle vähimmistä veljistä, sen te olette tehneet minulle. Asetuinhan sijaiskärsijäksi kuultuani kutsun tulla auttamaan vanhempiani heidän vanhuudessaan. Minusta tuli omaishoitaja ja olen sitä tänä päivänä, mutta en rahalla mitattuna. Syöpälapset ovat viimeinen omaishoidontuella autetut kriisiperheissä. Kun se oli ajankohtainen minulle, maksettiin sairaan lapsen hoitotukea. Byrokratia takkuili, kun kukaan asioita hoitava taho ei tuntenut lääkärin diagnoosia työssäkäyvän isän esteestä tehdä työtä.
- Et voi tuoda "exhaustion" nimettyä estettä olla työstä pois. Sen tuovat vain juopot itseaiheutetun poissaolonsa syyksi.
- Minulle on sama, miten sen järkeilet, olen kuitenkin pienen tyttären kanssa Osasto10:llä. Äiti on 2-viikkoisen vauvan kanssa kotona. Ja tänään puuhataan vanhuspalvelulakia!!!! 
Sen ulkopuolelle jätetään pykälät, mitkä koskevat pitkäaikaissairaiden, vammaisten lasten tai vanhusten hoitoa.

Minusta tehtiin velallinen ja isästäni maksaja kunnalle minun tekemästä työstä. Perintöosastani käydään Tiekarttaa Länsirannalla muukalaisille hautausmaa meidän rantaan. Sielläpähän käytte JäteKukon kiekuessa tyhjillä tunkioilla.

Tenavatähti Timo pyysi lavalle pientä tyttöä laulaakseen suojelusenkelin.
- No, sieltäpä tulloo heti. Tämä tapahtui syksyllä 1990 ja uudelleen opeteltuani verkkokirjoitustaidon. Maailma vetäytyi lakien taakse. Minulle annettiin arvonimi "Varhennettu Vanhus" osamaksulla eläkeuudistuksen jälkeen. Peritään eläkkeestä vähennyksenä joka kuukausi. On hyvä, kun kaikki lait toteutuvat jonkun takaportin kautta perijän eduksi. 
Elinikäiselle oppimiselle on yläraja 61/64 vuotta. Työhistoria on mitätöity yrittäjiltä, maatalousyrittäjiltä, perhehoitajilta ja omaishoitajilta. Palkkatyötä sen olla pitää. Lainvahvistaja allekirjoituksellaan ei tarvinnut pitkiä hampaita, iloisin mielin kuin muistinsa menettänyt komukki lähti kierrokselleen rauhan välikappaleiden ruokittavaksi.

Koneen tehtäväksi annettu herjaaminen selvisi. "Tämä liitännäinen on haavoittuvainen ja pitäisi päivittää." Siirtymäaikaa en ymmärtänyt, kun katsoin suorana lähetyksenä Obaman kulkuetta Valkoiseen taloon. Pitkät pysähdykset kun lataus jauhaa nauhaa eteenpäin. Kellohameen pyörähdys ja siihen se loppui. Nyt punainen kiikari vilkuttaa ja kehoittaa
- Adobe flash - Käynnistä. 

Kaikkea Ville on valmis kokeilemaan. Työssäni olen törmännyt hoidon vaikutukseen omakohtaisesti tai välitettynä asiakkaalle. Ville on hämmentynyt ja liikuttunut. Minua naurattaa ja halaisin Villeä sanoen.
- Sinä olet hyvä jätkä.
Itselleni selvisi päälleni langetettu kirous. Nimittäisin sitä kuntatasolla tuusniemeläiseksi, kuinka minua kohdeltiin omaishoitajana ja sukupolvenvaihtajana syntymäkunnassani. Vaalien jälkeen 2000 Isän lähdettyä paimentamaan Tuonelan karjaa palasin Lahteen. Nyt on valtiollisesta kirouksesta kyse, kun löysin Tuhkimon lasikengän kaatopaikkajätelaatikosta ja velkavaalirahatositteet runoroskiksen lehtikeräyksestä. Kirkon kirous viskasi minut muuhun uskonnolliseen yhteisöön maistraatin avustuksella. Vaihdoin vain osoitetta luopumatta lapsen uskosta. 
Suomensukuiset 30 päivässä Jakso 5/10
Udmurtia ja Mordva. Ville Haapasalo perehtyy udmurttialaiseen luonnonuskoon ja matkustaa ersäläiseen kylään tapaamaan shamaania ja parantajaa. Saadaanko Villen ylle langetettu kirous pois?

Katsoin vielä elokuvan  Kino: Hiljaiset sielut ja totesin, että elämme suomalaisugrilaisen kansaperinteen mukaan. Ainakin jos katsoo yleisradioverolla tuotettua ohjelmatarjontaa ja vertaa elokuvan arviointiin, puuduttavaa. 

JOS EI VANHAA TUNNE, EI UUTTAKAAN YMMÄRRÄ. 

Ei mitään uutta vuodelle 2013

Sophia Loren aikanaan lausui viisaita ajatuksia rahasta; kun sitä on riittävästi, siitä ei tarvitse puhua. On maamme köyhä ja siksi jää, jos... Nyt on kuljettu sodan aika loppuun ja mitää ei ole opittu. Suomi maksoi sotavelkansa ja nyt maksetaan jo toisten velkoja. On meille luotu sellaiset pelisäännöt.

Isoisä ja minä olemme suomensukuisia omassa maassa. Syntyperän mukaan talolliset ovat kohdellet meitä alempiarvoisina köyhinä. Heidän omanarvontuntonsa perustuu omistamiseen. Koskelan Jussi raivaa suota torpparina, pappila ottaa osan siitä takaisin. Akseli armahdetaan ja hänelle palautetaan menettämänsä kansalaisluottamus. Saa perintönä toisen torpan. Tämä lasketaan värinvaihdon merkiksi Akselin suulla sanottuna, ettei tarvitse kyläläisten vedellä "kahta torppoo".

Samaan törmäsin jekuttajaa hieroessani. Oli tunnustanut arvonnousunsa lääkärin silmissä vartavasten poikansa metsästyskaverin vastaanotolla.
- Tietääkö lääkäri, kuka minä olen?
- No, sehän on Öllin isä. Kun tunnettuus oli taattu, antoi hän minulle ohjeita luullen että piikuus periytyy. Sain sanotuksi omista lähtökohdista.
- Vaikka minun vanhempani olivat renkinä ja piikana sinun isättömässä talossa, en ole sinun piikasi.
- No, sinä kun olet suureen tottunut maailmalla. Rokotin rahalla täyden hinnan antamastani palvelusta. 
Toisen kerran hänen sukulaisensa oli tilaamassa lahjakorttia hänen emännälleen. Kun ilmoitin, mitä maksaa, tilaaja parahti. 
- Ei meillä ole sellaisia rahoja maksaa. Hän luuli, että ottaisin osaa lahjakorttiin ja antaisin alennusta. Nyt en enää olekaan halpa, olen suorastaa ilmainen, en kuitenkaan ihmiskaupan uhri.

Tuusniemen oekeet immeiset ovat kuolleet ja nuoret muuttaneet pois. Naapurin Anttikin on täällä naapurina puiston toisella puolella. Hän jatkaa työtänsä selvittäessään punavankien kohtaloa Hennalassa ja Fellmanin pellolla. Minulle riittää muistaa omaa sukua kohdanneita menetyksiä. Nimellinen muistolaatta isovanhempien hautakivessä saa vyöryn liikkelle. Mummo-Marin veli nähtyään verijäljet Juojärvellä sekosi. Pisti kiven povelleen ja hukuttautui Suureenjärveen. Hilma-tädin hauta on hoitamaton au-lapsen syntymän tähden. Isän kasvukaverista tuli kantaäiti Tuusniemen yrittäjyyden ylläpitäjille. He ovat vaihtaneet väriä muistamatta juuriansa lapsuuskotiansa pidemmälle.

Tuusniemellä on synkkä historia. On unohdettu, mitä on myyty kunnan velkojen maksuksi. Kunnan tulevaisuutta hoidetaan siirtymäaika projektina. That is it! Äidinkieli säilyttää kulttuurin, isänmaata myydän kilonpaloina sijoittajille pilkkahintaan. Ville ja Vitas ovat menestyneitä suomensukuisia. Ovat monessa mukana, Ville puhuu meille suomea, Vitas venäjää säilyttäen kuitenkin sen tason, jonka hän lahjakuudellaan on saavuttanut. Muistaa nuorena kuollutta äitiään. Suvussa on pidetty hyvää huolta isän ja isoisän antaessa miehen mallin.
Ville on käyttänyt lahjakkuutensa hyvin venäjäksi. Pyyhkii vähän väliä silmiään nähdessään miten suomensukuiset kansat ovat häviämässä. Hän tottelee protokollan määräyksiä, ottaa kiertotien ja kohta on sukulaisten luona kestittävänä. Meille hän ilmaisee surunsa ajanmerkeistä.
- On se niin sääli...

Samaa voin sanoa omista lähtökohdista 72 vuoden kokemuksella. Joka tuutista toitotetaan talouden tuottamattomuutta, kuinka Paasikiven lausuma tuntemistaan ihmisistä elää. Me emme kuulu tuohon kategoriaan, olemmehan selvinneet tähän asti. 

JOS VANHAA EI TUNNE, EI UUTTAKAAN YMMÄRRÄ.

Duusniem

Nähdään sitten kun nähdään, jos ollaan näkemässä. Toinen tulemiseni herätti hinkuja koskemattomuutensa varmistaneissa virkamiehissä. Selviytyjistähän oli kyse. Minulle se on ollut takaovi tai -portti varmistettuna perinnöllä ja omistuksella. Huutakoon kuka huutaa ja mitä huutaa, tiedän omat asiani parhaiten. Huutajien mahti on painunut maanrakoon.

Kunnanvirastosta lähetetyissä kirjeissä on kuvan logo. Aaltoileva nauha on Sininen tie. Jokuneuvos ihasteli tien virallistamisjuhlapuheessaan. Nyt on ohitustie pyyhkäistä tuhatta ja sataa kirkonkylän jäädessä Anaskinkadun ja Keskitien tavallisille tallaajille. Kukaan ei tullut jäädäkseen, vaan hyötyäkseen alkuperäisten asukkaiden maista jo silloin ja tänä päivänä. 
Minulle Sininen Tie parhaimmillaan oli käsityöasemalla kudotussa poppanassa. Tietä reunusti kaikenväriset kukat ja kaikilla niillä oli lupa kukkia voikukista sinisiin ja punaisiin kukkiin asti.

Aikaisin kevätaamuna tulin Peltotieltä Tuuspeltoon. Aamuhiljaisuuden rikkoi yli kylän kuuluva mekastus.
- Perkele, tuollaiset kulkijat poliisi tulee hakemaan. Ajattelin jo kulkijan saavan selkäsaunan, mutta hän ilmestyi kohdalle ja kysyi.
- Mistä pääsen ohitustielle? Näytin hänelle oikopolun tienpenkalle. Hän kertoi eksyneensä jonkun matkaan illalla, viettänyt yön mökillä ja jatkoi matkaa eteenpäin. Kysyi tietä ohittamaltaan isännältä ja siitä mekastus, huuto ja uhkailu. Hän kiipesi penkalle odottamaan liftiä. Käännyin katsomaan taakseni, hän heilautti iloisesti kättä kiittääkseen vielä kerran opastuksesta.

Tuusniemi, mitä se nyt tarkoittaakin tämän päivän siellä asuville ihmisille, on minun syntymäkuntani vuodesta 1941 alkaeen. Punainen heinäkuu avasi silmäni. Vysotski tuli tutuksi ja siitä lähtien venäjänkieli ja kulttuuri on koukuttanut. Suomensukuiset tulevat tutuksi 30 päivässä Villen matkoilta Uralille. Lättisyntyinen Vitas  matkakaverina "maassa maan tavalla" on turvallista seuraa kiertää maailmalla ja välillä pistäytyä Vihtaniemellä. Vaihdoin Vihtaniemen Lauttasaaren Vattuniemeen hankkiessani yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdokseen verkkoympäristössä. Komukki kuitenkin teki sen tyhjäksi vahvistamalla lain ammattitutkinnon suorittamisesta luvatusta stipendistä.  Se on tulppa sukupolvenvaihdokselle missä tahansa Suomen kolkassa.

Raha ei ole ollut minun motiivini noudattaa käskyjä. Maksajan rooli on tullut tutuksi. Konkurssiaalto pyyhkäisi punaisen pääoman yli. Uurtajan jäsenenä isä ilmoitti jäsenyyden päättyväksi ikään vedoten. Jäsenmaksun palauttamiselle oli kaksi vuotta karenssia. Konkurssi tuli ensiksi, jäsenmaksua ei maksettu.

Tuusniemen eläkkeelle jääneen kunnanjohtajan kautta otin selvää, kuka hoitaa kunnassa Tiekimpan jäteasioita. Sain oikean osoitteen ja valitin hallinto-oikeuteen aiheettomasta jätemaksusta. Olen saanut myönteisen päätöksen odotettuani kaksi vuotta. Nyt en tiedä, onko kunnalla rahaa palauttaa maksetut jätemaksut korkoineen. Jätepiste kartalla on lakkautettu ja JäteKukko kiekuu muualla. Otan taas käyttöön Karjalan joulukäen ja kysyn palautettavasta jätemaksusta.

On se niin sääli, toteaa Ville udmurdin mummojen luona. Suomensukuiset ovat jääneet kielivähemmistöksi Venäjällä. Sama kohtalo odottaa Duusniemellä alkuperäisten oekeitten immeisten jälkeläisiä. On se sellainen slaissi!

Myrskyn jälkeen

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012, Tätä päivää ja eilistä

Koneellani on virhe, error id:27. Tein illalla työtä ja sain sen hetkeksi poistumaan. Aamulla se istuu lujasti langalla eikä suostu irrottamaan otettaan. Käskee vain tarkistamaan internetyhteyden. Löysin videon Mashasta ja Karhusta. Myrsky on pyyhkäissyt yli, puu kaatunut ja Mishka jäänyt puun alle. Meillä myrskyt kaatavat puita sähkölinjojen päälle ja tuhansia talouksia kärsii energian puutteesta. Näin kotimme on jäänyt yhden kortin varaan. dna voi häiritä yhteyksiä lupaamalla nopeutta enemmän, mutta todellisuudessa antaa vähemmän.

Toinen kuorma on maksetut mainokset liitettynä videon aloitussivulle. Tästä kuormasta ei enää kone selviäkään takkuamatta.
Sähkökatkos vaivaa Tuomari Nurmion keikkaa, mutta viimeisen virren veti heti yhteyksien palattua. On aamuhartausseurakunnan jumalanpalvelusaika radiossa. Tuomari laulaa.

- toivon ettei Jeesus enää koskaan eksy tähän pahaan maailmaan. Hänet puettaisiin viittaan ja orjantappuraan ja naulattaisiin ristiin uudestaan.

Suomi on ruotsalainen. Olen tullut siihen tulokseen jo monta vuotta sitten. Muistan kuninkaallisen satamajätkäseikkailun lisääntyessäni. Se pelasti elämäni kohtalolta, jonka Au-lapsen kova osa kertoo kirkonmenojen aikana yleisradioverolla tuotetussa ohjelmassa sunnuntaiaamuna klo 10.00 uutisten jälkeen. Löydän oman tarinani sieltä syntymästä lähtien, vaikka kaikki kahdeksan sisarusta ollaan saman renkipojan ja piikalikan avioliitossa syntyneitä lapsia. 

Kuuntelin Pahkasalonsaaren kunnalliskodissa tapahtuneen tarinan. Ja nainen itki siitä kertoessaan. Sotalasten, au-lasten, huostaanotettujen lasten tarinat ovat yhteiset kuningaskunnassa ja 1917 lähtien tasavallassa. Se on minunkin tarinani ulkokuntalaisena käydä koulua vieraissa nurkissa. Toinen kokemukseni on 5-kymppisenä palata vanhempieni omaishoitajaksi syntymäkuntaani. Tuusniemen Joulu 2012 palauttaa kaikki mieleen. Mitään ei ole opittu, mikään ei ole muuttunut, vai onko?

Tuusniemen joulut 1990 -2000

Joulupukki kotiutettiin Tuusniemellä jouluna 1990 kotihoitoon. Laitospaikkoja piti purkaa  kuntauudistuksen ja vanhuspalvelulain uuden tulemisen tieltä.  Tänään olen tehnyt suuren puhdistuksen tietokoneella. Videon katselu ei onnistunut eikä oikein tiedostojen tarkistuskaan. Kaivoin esille vanhat konstit ja nyt youtube jaksaa taas toistaa huilaamatta välillä.
Innostuin siitä niin kovin, että palasin vielä Mishkan ja Mashan  pakkasukon auttamisen ja samalla Villen näkemään ja kokemaan suomensukuisten kielivähemmistöjen luona.

Viimeksi nähty jakso Suomensukuiset 30 päivässä on Villelle yhtä pahan tekoa kansallismielisten mielestä kuin minun aikani omaishoitajana Tuusniemellä eikä aika eroa Lahdessakaan omaishoitoajan jälkeen. Tunnelma vain tiivistyy ennen elinkautista ja sen jälkeen lakiuudistuksissa.
- Kyllä ne ovat viisaita, totesi vanha isäni omaneduntavoittelijoista.
- Tyhmiä ne ovat, mutta hauskaa on ollut jollakin tasolla. Tuhkimollakin kaatopaikkajätelaatikkoon kenkänsä hukattuaan.

Tol Babai lähetti terveisiä joulupukille, jos on vielä elossa. Villen uuden sarjan nimi "pontikkaa ja piirakkaa" on tuttu Tippavaaran vanhalle isännälle.

On se niin sääli.....

Kuljen Villen matkassa Suomen kielisukulaisten maassa Uralilla ja Volgan mutkassa. Samalla muistelen lähtöjä Tuusniemellä Meijerinrannasta Vihtaniemelle. Sen matkan olen jo vuosia tehnyt Vitas'in kanssa.
Kirkonkylästä Juurikkamäen osoittamaan niemeen 7 km vettä pitkin on minun kotimatkani, elämäni.

Vihtaniemellä ei mikään ole paremmin kuin Udmurdiassa tai tähän voin ottaa koko tuntemani Suomi-neidon levitettynä kartalle. Joka kolkassa on kansa kärsimässä vilua ja nälkää.

Torstai 16. lokakuuta, 2008
Katujätkät
-projekti löytyy Munkkiklubin tekstiluettelosta jonkun lukemana. On kiitosten aika asioihin myönteisesti vaikuttaneille ihmisille. Olen myöhässä tai enhän voinut aikaisemmin kiittää, kun hallinto-oikeudessa valituksen käsittely kesti 2 vuotta. Jätemaksusta valitin, kun Tiekimppa siirsi tiemaksujen maksajat rahoittamaan JäteKukon toimintaa tuottamatta jätettä. Muistutti yleisradioveroa koskemaan kaikkia käyttääkö palvelua vai ei.

Kukaan ei ollut tavoitettavissa kunnassa, keneltä olisin kysynyt. Siinä ei ollut mitään uutta, eihän siellä kukaan ollut työpaikalla vastaamassa omaishoitoaikana 1991-2000. Oli tehtävä parhaaksi katsomallaan tavalla ja pudistettava tomut jaloista isän hautajaisten jälkeen. Jonkun täytyy vastata kunnassa kuntalaisia koskeviin kysymyksiin. 
Muistui mieleen lukemani Raamatun kohta, jossa nainen puhui kuninkaalle ja kuningas kuuli naista. Kunnanjohtajan on tiedettävä alaistensa tehtävät. Hänen kauttaan lähetin jäteasiasta tiedustelun. Hän antoi palautteen, että oli ottanut vastaan pyyntöni ja osoitti sen asiaahoitavalle virkamiehelle.
Kunnanjohtaja ansaitsee kiitokset, hänen myötävaikutuksella sain asianomaisen tahon kiinni ja vietyä asian eteenpäin.
Olen vain myöhässä, kunnanjohtaja on jäänyt eläkkeelle ja uusi kunnanjohtaja on tuntematon entinen projektijohtaja. Luen Kunnanjohtajan kuukausiblogista- Tammikuu 2013

"Uudenvuoden lupaukset ovat paljon puhuttu aihe. Toiset näkevät hyvänä muutamankin viikon kestävät terveellisemmät elämäntavat. Jotkut taas kannustavat niiden sijaan keskittymään pysyvämpiin ja hitaampiin muutoksiin. Liikunta, lepo, terveellinen ruoka sekä työn ja vapaa-ajan sopiva suhde ovat varmasti niitä perusasioita, joihin kannattaa tähdätä. Oman uuden vuoden aloitan Ylläksen tunturimaisemissa, hiihtäen ja lumilautaillen sekä Lapin taioista nauttien. Toni Auvinen, kunnanjohtaja"
(viite: harjoittelija aloitti työharjoittelun lomailemalla, kun kuntoutustuki järjestyi.)

Viihde- ja vapaa-aika jatkuu, mutta kenenkä kustannuksella. Vihtaniemellä elettiin luontaistaloudessa 1900 -luvulta lähtien. Tehtiin työtä, elätettiin suuret perheet, maksettiin sotakorvaukset ja nostettiin Suomi hyvinvointivaltioksi. Kunta myi rantansa sijoittajille, joiden pääoman lisäarvoa pitäisi alkuperäisten asukkaiden kasvattaa lyhentämäällä akkojen vedenhakumatkaa vesiosuuskunnalla.
Sanoudun tästä irti ja seuraan Villeä suomensukuisten kansojen luokse tutustumismatkalle. Kylissä on vain vanhat mummot jäljellä, nuoret muuttavat pois. Työkoneet ruostuvat käyttämättöminä, jäljellä vain nummia. Ville sanoo.
- On se niin sääli. Minulle sanottiin tullessani omaishoitajaksi.

- Älä tule meitä opettamaan. Neljäs käsky "kunnioita isääsi ja äitiäsi" on tehnyt tehtävänsä. Kaikki muut ovat neljännen käskyn selitysosan varassa. Minulla on lupa nähdä huono asioidenhoito ja puhua siitä ääneen. Uhkaus poliisiasialla ei kuulu käskyjen noudattamisen piiriin.

- Maaoikeushan sen viimekädessä päättää, kuuluuko perintöosasi sinulle vai sijoittajille. Se uhkaus kuuluu vieläkin korvissani omaa luokkaansa olevien tuusniemeläisten julistamana.

Omaa luokkaansa elämän pelissä

Nyt se selvisi. Tämä on Marj Vuoreisen elämään jäänyt sanonta viimeisestä sinisestä. Valitukseni  hallinto-oikeuteen sai minulle myönteisen päätöksen. Jätemaksu on kumottu. Ulosoton uhalla perityt jätemaksut on palautettava korkoineen.
- Se on nyt loppuunkäsitelty, kerroin puhelimessa ainaiseen valitukseeni kyllästyneelle kuuntelijalle.
- Nyt on sitten kiitosten aika. Toden totta, sitä olin jo suunnitellut ennen päätöstä. Onhan elämässäni kiitoksen ansaitsevia ihmisiä.

Tohtorit Riverside medical clinic'alla yrittävät auttaa parhaansa mukaan asiakkaitaan."Valinnan vaikeus. Englantilainen draamasarja terveysaseman arjesta ja juhlasta." Katsoin uusintana dokumentin "Omaa luokkaansa". Loppu hyvin kaikki hyvin. En ole ollut enää omassa elämässä kuohunta vaiheessa noudattaessani neljättä ukkaasia: kunnioita isääsi ja äitiäsi. Yhteiskunta on lapsen kengissä, kun se rankaisee käskyjen noudattajaa. Antaessaan lainmukaisia päätöksiä mukana seurasi valitusosoitus, jos oli päätöksestä erimieltä.

Kuntaliiton lakimies antoi jo kuningaskuluttajassa lainmukaisen vastauksen. Kunnissa oli tapahtunut strategianmuutos erirvoisena kohteluna haaliessaan uusia kuntalaisia eduilla, joista alkuperäiset olivat maksaneet kalliisti. Kuntaliiton lakimies kuunteli huvittuneena puhelimessa asiaani.
- Muuta pois, kun siellä on niin paljon riitaa. Eihän se sillä tullut paremmaksi, kun kehoitus ei ollut rikkaalle nuorukaiselle annettu ohje myydä kaikki. Olin ollut 10 vuotta omaishoitajana, kyse oli nyt minun perintöosastani ja sukupolvenvaihdoksesta.

Toinen Kuntaliiton lakimiehen toteamus omaishoitajille eduskunnan auditoriossa.
- Minäkin olen sosiaalihuollon asiakas, pieni tyttäreni saa kunnallisen päivähoidon molempien vanhempien käydessä työssä.
Tälläkään puheenvuorolla ei ollut mitään sanottavaa omaishoitajille silloin eikä sen jälkeen. Vanhuspalvelulain viivästyminen, sote -uudistusten sotkut ja kuntauudistus. Me olemme jäljellä, laki ei huuhtonut meitä pesuveden mukana.

Heräsin kuolleista, olin tehnyt tyhjää työtä kuin kuolemaa. Kaivoin kuolinmekoksi osoittautuneen silkkisen juhlapuvun esille. Kangasta ei ole enää saatavilla, joten tehdään pitkästä puvusta uusi mittojen mukaan. Piirrän kaavoja innolla, hyvä siitä  tulee.
Omaa luokkaansa elämän pelissä heitetään painolastina taakaksi muodostuneet paperit pois. Sen teen sieltä työhuoneen pakkolunastukseen vaikkuttaneista sijoittajista lähtien. Pallotuolissa istuvan johtajan polvelle istutan sotkan tai monta loksunokkaa, räpylävarvasta. Johtaja ei halunnut keskustella kanssani sihteerikön ilmoituksen mukaan, olihan kyse minun velattomasta työhuoneesta. Sijoittajat lunastivat sen välimiesoikeudella uhaten. Sen jälkeen poltan johtajan pallotuolineen loksunokkineen.

Näin teen jokaisen kielteisesti minuun suhtautuneen kohdalla, muistelen vahvistuneena ja sinne menee tulen nieltäväksi enkä saa vatsanpuruja enää lakiin nojanneista päätöksistä. Huutaminen on joskus tuottanut saman tuloksen keskellä kylää.
- Minulle riittäääääää!

Kiitoskirjeet ovat sitten vuorossa liitteenä SUURIA SANOJA pieniä askelia. Kutsuja osallistua on tullut joka taholta. Kiitos, nyt en enää tule. Se mitä vielä haluan tehdä, teen iloisin mielin. Kissanristiäisissä juokseminen on loppunut.
Vielä kaksi päivää on dokumentti katsottavissa. Eletyn elämän kokemuksella korvasta taluttajat ovat puolensa valinneet tultuaan tiensä päähän. Nyt heitä viedään kuin pässiä narusta. Meissäkin on ollut omat vahvuudet, mutta heikot eivät niitä nähneet auktoriteettiuskovaisina.

Omaa luokkaansa

Väkevä ja koskettava dokumenttielokuva syrjäytymisuhan alla olevista nuorista sekä opettajasta, joka yrittää auttaa heitä saamaan oppivelvollisuuden suoritettua ja luottamaan itseensä. O: Iiris Härmä, 2010.

Syntymäpäivä tammikuussa

Itämaan tietäjien palattua Betlehemistä toista tietä omalle maalleen, kuningas vihastui. Hän määräsi kaikki 2 -vuotiaat ja nuoremmat poikalapset surmattavaksi. Siitä alkoi Pyhän Perheen pakomatka suojellakseen vastasyntynyttä.

Kuinka paljon tämän päivän pakolaisuudessa on kyse oman tai lasten hengen säilyttämisestä? Löydän itseni Algeriasta aavikon keskellä terrorihyökkäyksestä selvinneenä. On vietetty Pyhän Henrikin muistopäivää. Minulle se on vain päivä kalenterissa. On suuria juhlia syntymäpäivinä, Obaman toisen virkakauden vala sunnuntaina ja maanantaina uudelleen julkisesti. Norjan kuningasparin 7-kymppisiä juhlistettiin kansanjuhlalla. Kuningas liikuttui kyyneliin laulusta " on Nalle-vaari meillä verraton". Sama tule mieleen toista syntymäpäiväänsä vaarina viettävästä johtajasta.

Uppo-Nallen kuukaudet Elina Karjalaiselta onnittelee vaaria lapsen näkökulmasta.

Tammikuu
Jos olet syntynyt tammikuussa,
niin vilkuta minulle tassulla.
Minäpä silloin sinulle vastaan synttärirunolla hassulla:
Karhun pyöreä pullea pää
onnenrunoja räpättää.

Placido Domingon juhlagaala 2 vuotta sitten oli Maestron syntymäpäivänä. Eurovision välitti sen koko maailmalle ja areena uusintana meille suomalaisille. Koko gaala on kirjoitettuna suomennettuina esityksinä. Kaikille tammikuussa syntyneille valitsen seuraavat youtube-esitykset. 

11(16) Gala Homage to Plácido Domingo - Meine Lippen...S.YONCHEVA - Tres horas... AM MARTINEZ

"11(16) Gala Homage to Pláci..." Videoon liittyvä YouTube-tili on suljettu, koska kolmannet osapuolet ovat tehneet useita ilmoituksia tekijänoikeusloukkauksista.

Pahoittelumme.

Gala Homage to Plácido Domingo - Meine Lippen...S.—在线 ...

Sonja Yoncheva

12(16) Gala Homage to Plácido Domingo- ERWIN SCHROTT Madamina, il catalogo è questo rajavalvonta pitää huolen, että poistaa videon. Odotan milloin korvaava video ei enää soi.

Erwin Schrott "Madamina" Don Giovanni - W. A. Mozart

The speech of TERESA BERGANZA for Placido DOMINGO

gala anniversaire de placido domingo le 21 janvier 2011

tekijä: christine p, 3 vuotta sitten,7 429 näyttökertaa

discourt de placido domingo a la fin du concert anniversaire 21 janvier 2011 Created with MAGIX Video deluxe. (Tämä ei loukkaa kolmansien osapuolien tekijänoikeuksia.)

16(16) Gala Homage to Plácido Domingo - FINAL - ENDING (valitamme! vai pahoittelemme, ihan sama.) 

Palaan eilisen tapahtumiin Amerikassa. On hätä ja hyvä mieli katsoa iloista kansanjuhlaa ilman näkyviä turvallisuusmiehiä ohjailemassa kulkuetta. Minulla on ollut suuremmat syyt häipyä näkyvistä ja juhlia pienessä tutussa piirissä. Heinäkuussa varsinkin, päättyihän 7-kymppiset Utöyan joukkosurmaan. Hän oli yksi meistä eikä sille löydy selitystä. Miksi? 

Presidentti Obaman virkaanastujaiset

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama aloittaa toisen nelivuotiskauden maansa johtajana. Virkaanastujaiset näytetään Washingtonista suorana lähetyksenä.

Maailma on muuttunut monessa mielessä. Palasin 6-kymppisenä takaisin työhön kymmenen omaishoitajavuoden jälkeen. Olin jäänyt www-sivujen ulkopuolelle. Yritin ottaa kiinni sen, mistä olin jäänyt ulkopuolelle. Nyt huomaan olleeni edelläkävijä, säädetäänhän lakeja tekojen laillistamiseksi. Kirjoittamisesta on tullut välineurheilua kuin urheilusta aikanaan.

Minulta kysyttiin Hyvinvointipalvelut-laatu ja tasa-arvo-hankkeen esittelyssä. 
- Mitä sinä täällä teet? Olethan kohta eläkkeellä.
- Sitä juuri, en ole vielä vanhainkotipaikkaa lakanoiden välissä varannut.

Toinen ohje annettiin tietokoneen hankinnassa.
- Osta käytetty, kyllä se sinulle riittää.
Se riiti hetkeksi, kun yhteyksien rakentamista ei ollut vielä budjetoitukaan taloyhtiössä. Yhteydet eivät synny itsestään, lankapuhelinkaapelien purkaminen on aloitettu autioituvalla maaseudulla. Vistakin on käynyt vanhaksi. Sen huomasin illalla seuratessani kulkuetta Valkoiseen taloon. Vai liekö nopeudesta kiinni, että tapahtumat pysähtyivät välillä. Sitten jäi vain kellohameen heilahdus näkyviin. Se oli ohi.  

Mikä meitä vaivaa asiantuntijoiden mielestä? Luetaan toisten kirjoittamia puheita paperista. Se on dementian merkki minullekin. Kun kirjoitus on paperilla, en hetken kuluttua muista, mitä olin juuri kirjoittanut. Kirjoittaminen on keventänyt menneisyyden taakkaa.

Tähkänpoimija

Aamuhartaus pe 18.01.2013
Lahja Pyykönen, viestintäpäällikkö, Kuopio
Tämä on Raamatun sanaa Vanhasta Testamentista Ruutin kirjasta.

"Boas kysyi palvelijaltaan, joka johti leikkuuväkeä: Kuka tuo tyttö on?

Palvelija vastasi: Hän on se mooabilainen, joka tuli tänne Noomin mukana Moabin maasta.

Hän pyysi minulta lupaa poimia maahan pudonneita tähkiä viljankorjaajien jäljissä ja nyt hän on ollut työssä aamuvarhaisesta tähän saakka. Hän ei ole levännyt juuri lainkaan.

Silloin Boas sanoi Ruutille: Kuulehan tyttäreni. Älä mene muiden pelloille poimimaan. Jää tänne. Pidä silmällä, millä pellolla minun mieheni leikkaavat ja kulje heidän jäljessään.

Minä olen kieltänyt väkeäni koskemasta sinuun. Jos sinua janottaa, mene noiden astioiden luo ja ota sieltä vettä niin kuin muukin väki.

Silloin Ruut vaipui polvilleen, kumarsi maahan saakka ja sanoi:

Miten sinä voit olla minulle näin hyvä?"
**
 
Hilma-tätiä muistaen.
Aamuhartausteksti palauttaa silmien eteen Millet'in taulun julisteena tai kanavatyönä. Omakohtainen muisto lapsuudesta kypsän viljan korjuusta. Piispa Otto ja tätini palasivat sukulaispaikasta kotiinsä. Tädin liikuntakyky oli jo polvikuluman takia heikentynyt. Hän tuli kuitenkin viljapellolle. Ihmettelin hänen tarkkanäköisyyttään poimia katkenneita tähkiä koriin. Hän oli tähkänpoimija sanan varsinaisessa merkityksessä.

Nuoruudessa hän oli ollut piikomassa isossa talossa. Isäntä käytti oikeuttaan alaisiinsa. Niskavuoren tarina toistui. Täti tuli kotiin ja jätti syntyneen tytön isovanhempien hoidettavaksi. Isän kasvukaverina varttui tyttö aikuiseksi. Hänestä tuli suuren perheen kantaäiti. Alkoi vaikenemisen vuodet. Syytön olin tähän tapahtumaan, ja syyttömiä lapset siihen, kuinka äiti oli saanut alkunsa. Hilma-Mummo on vaiettu kuoliaaksi, muistetaan vain isänpuoleinen suku.

Kaikella meitä halutaan lyödä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta sitä voi vähän yrittää ymmärtää. Noudatin bilsanopen kuninkaallisten sukujen tervehdyttämisohjetta. Se on ollut pelastukseni.
- Sinäkö olit se kuninkaallinen? Näitä tapauksia on täynnä maa.
Minussa oleva Suomi on ruotsalainen, vaikka synnyinkin sodan aikana punaisen heinäkuun päivänä.

Eikö särkyisi minussa, kysyy runoilija.
Minussa ei särkynyt virkamiesten edessä. Minussa särkyi Vihtaniemen äitienpäivänä palkitun naapurin Marin edessä. Kuitenkin olin iloinen käydessäni häntä tervehtimässä vanhustentalossa. Hän kertoi ajasta Vihtaniemellä huolehtimassa isosta perheestään ilman mukavuuksia. Oltiin kaikki kuunvalon kanssa kulunpäällä.

Aamuhartaus 18.1. Viestintäpäällikkö Lahja Pyykönen, Kuopio. Virsi 324: 1,5-6. Virsi alkaa sanoin "Hyvä on Herra". Cetus Noster (vokaaliyhtye).  Hartausohjelmat: Aamuhartaus 18.1 18.01.2013 06.15

**
Miten sinä voit olla minulle näin hyvä?"

Nuo sanat ja sen päivän muistan, Kuopion Tuomiokirkon pitkän käytävän. On pappisvihkimyksen ilta. Seisomme alttarin edessä, Jumalan siipien alla, lupaamme Jumalan avulla ottaa vastaan ikeen, joka on hyvä kantaa ja kuorman, joka on kevyt. Kolme kertaa tahdon. Siunatkoon sinua kolmiyhteinen Jumala ja pyhittäköön palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla.

Vihkimyksestä en kaikkea muista, sen verran polvet tutisivat. Mutta ihmisiä olen usein muistanut. Ihmisiä, jotka antoivat mahdollisuuden, heitä, jotka kutsuivat, elämäntilannetta, joka työnsi uuteen. Tulevaisuus oli tuntematon. Eilinen ei voinut auttaa eikä huomista vielä ollut. Tiesin liittyväni verkkoon, Jumalan valtakunnan verkkoon. Tiesin uudessa tilanteessa olevani näiden verkkoon jo aikojen alusta kudottujen lankojen ja vanhojen verkonkutojien kantamana.

Miten sinä voit olla minulle näin hyvä?

Elämä on kykyä yllättyä uudesta, kykyä luottaa elämään, jossa kaikella on määräaikansa ja kaikki saavat määräosansa. Missä ihmettelemisen ja uuden etsimisen kyky lja uteliaisuus loppuvat, siellä elämäkin liukuu sivuraiteelle.

Ei kukaan elä yksin, jokaista kantaa toinen. Voin sanoa sinulle jotain vain jos kuuntelet. Voin vastata vain siihen, mitä kysyt. Minulla on vastuuni siitä, tuleeko elämästä kyynelten laakso vai Jumalan kaupunki.

”Sinä olet ollut minulle kovin hyvä. Olet lohduttanut minua ja puhunut minulle lempeästi.”

Jos ruokin hyvää, se kasvaa. Miksi ruokkisin Pahaa, koska Paha vahvistuu pulskaksi syöttämättäkin. Kättä ei ole tarkoitettu nyrkkiin puristettavaksi. Jumalan antamaa älyä, mielikuvitusta ja luovuutta ei ole tarkoitettu virittämään ansoja eikä toteuttamaan kavalia juonia. Itsepetos eksyttää elämästä.

Varjon puolelta valoon astuminen on valinta. Hyvän puolelle on tietoisesti asetuttava, vaikka ympärillä oleva maailma manipuloi, himoitsee valtaa, kontrolloi ja tuhoaa. Voin itse päättää, lähdenkö rohkeuden ja kiitollisuuden vai pelkääjän ja katkeruuden tielle.

Miten sinä voit olla minulle näin hyvä.

Hyvät sanat ovat kuin siunaus, leipä joka lisääntyy kun sitä jaetaan. Hyvyyden tarvitsee vain koskettaa ja ihminen itkee.

Taasko minä olen täällä, kappelin puuristin alla. Mullan maku tekee elämän yksinkertaiseksi. Maaksi me kerran muutumme.

Otin kirjan väliin valokuvia, Lapin matka, Taivaanpankontien korkeat kerrostalot. Tämä harmaahiuksinen oli tajunnut elämän mielen. Hän oli valinnut näkökulman, joka kantaa, ei tuhoa, joka rakentaa, ei katkeroita. Hän selitti kaiken parhain päin. Jokainen tuskakin merkittiin tilikirjaan tulopuolelle.

Sinun muistoasi kannamme nyt sydämessämme. Maasta sinä olet tullut, Irja, rakas ystävä.

”Herra palkitkoon sinulle tekosi, niin että saat täyden hyvityksen häneltä, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta tulit etsimään suojaa.”

Me rukoilemme:

Jumala. Sinun suurta hyvyyttäsi on se, että yhä olen elossa. Annoit ikeen, joka on sovelias, kuorman, joka on kevyt kantaa. Aamen.

Virsi: 324:1,5,6. 

Tontun jäljet lumeen jäi

Kuningaskuluttaja 17.1.2012 vastaa kysymykseen "Pitääkö jätemaksu maksaa mökistä, joka on asuinkelvoton?" Kuntaliiton lakimiehen, Marko Nurmikolun vastaus on yksiselitteinen. Jätelain mukaan jätemaksua ei tarvitse maksaa silloin kun kiinteistöllä olevat rakennukset ovat asuinkelvottomia tai kiinteistöä ei ole rakennettu lainkaan. Pitää reklamoida laskunlähettäjää ja todistaa, että näin on.

Ukko-Kusti ja Mummo-Mari asuivat Vihtaniemellä 1900-luvulta lähtien, 1906 syntynyt isänikin eli samassa kunnanmökissä, johon sai omistusoikeuden puoliksi äitini kanssa. Vanhaa mökkiä korjattiin siltä osin, mikä kohta meni rikki. 1979 vanhemmat muuttivat kirkonkylään. Lapsuuskoti kylmeni. Kunnan taholta mökistä tuli lomakiinteistö ja vapaa-ajanasunto. Tiekunta pitää kiinni kekseliäisyydestään. 
Olen hoitanut asiat vaatimalla rekistereihin oikeat tiedot. Ne on muutettu, mutta laskuja lähetetään vanhoilla tiedoilla. Viimeisenä jätemaksu minulle henk.kohtaisesti. Siinäkin oli työ oikaista Metsäyhtymän omistussuhteet. Sain jätelautakunnasta aputyöntekijöiltä ohjeita, miten minun pitäisi Metsäyhtymän osakkaita reklamoida laskujen jakamisesta omistussuhteden mukaan.

Valitusosoite liittyi ulosotonuhalla perittävään laskuun jo 2011 ja uudelleen jätelasku 2012. Näin kauan on valitus ollut vireillä Kuopion hallinto-oikeudessa ja siitä on tullut käsittelyynottoilmoitus. Minua tämä syö. Pidän kiinni päätöksestäni, etten tule edes käymään Vihtaniemellä, ettei JäteKukko pääse kiekumaan, kävithän siellä silloin ja silloin. 

Tehtiin siellä tupatarkastus sisareni näyttäessä paikkoja. Asianhoitaja ei näkemänsä perusteella voinut antaa lausuntoa asuinkelvottomuudesta. Se hämmästytti eniten, miksi ei.
- Silloin pitäisi poistaa 150 muuta jätemaksunmaksajaa. Siihen kuului lehtikirjoituksen mukaan myös rakentamattomat tontit. Jätelautakunnasta tuli perusteeksi tieto, kun siellä on asuttu ennenkin. 

Ymmärrys hoi, äly älä jätä! Minulle tämä on aiheuttanut kaikkien mökkitavaroiden hävittämisen kaatopaikalle. Ei ole varastointitilaa, kun ei tiedä milloin muutto maalle olisi mahdollista. 
Aloitin jo tänään yksiön stailaamisen loppuelämää varten. Siirrän sängyn keskelle lattiaa, vaikka kuinka näyttäisi vanhainkodilta. Työpöytä on saanut sijoituspaikan Kartanossa ja toinen maalla kuntosalilla. Vanhat tietokoneet heitän huithittoon. Etsin tietokonetohtorin, johon luottaen hankin uuden tietokoneen. Se asennetaan kirjoittamista ja pankkiasiointia varten. Tarvitsisinko edes sähköpostiosoitetta, skype olisi hyvä ulkomaanpuheluja varten. Siinäpä minun suunnitelmat lähitulevaisuutta ajatellen. 
Olen yksin, mutta en yksinäinen. Olen hoitanut asiani niin hyvin kuin olen osannut. Kuka minua vielä kysyy, on hän jotakin vailla. Tähän antaa mahdollisuuden ubiyhteiskunta, joka on aina auki huijareiden lähestyä saadakseen meidän rahat. Punapääoma teki konkurssin ja valkopää myi velalliset ulkolaisen perinnän kohteeksi.

Joku sen sallii. Esitän haisevan vastalauseen tai siirryn kadun reunaan, painan pään alas häpeästä, annan tietä keisarille uusissa vaatteissa. Näen hänen keikaroimisen ilman vaatteita, mutta kukaan ei enää usko, kun olen jo 72 -vuotias suomalainen nainen.

Missä olit silloin, Jumala?

Seisoitko vierelläni elokuussa 1961 Jännevirran sillalla tietämättämme, että kaukana Berliinissä kohosi muuri erottamaan idän ja lännen ideologiat toisistaan?
Isän mielessä liian lähellä oli
Kohtaus metsässä 

Kiväärinpiippu ja silmää kaksi
sua väijyvät rävähtämättä,
sinä surmanliekin laukaisijaksi
kohotat kättä. 

Vain silmänräpäys, hyytävä henki
ja pitkä kuin iankaikkisuus:
joko päättyy sult' elon partioretki,
joko metsään maatuvat luus ?

On hällä oikeus tappaa, ja sulla -
mut mistä saitte sen oikeuden ?
Ei voi hän vieraaksi majaas tulla :
hän on vihollinen.

Et tiedä, ken on hän, mistä,
et tiedä hänestä muuta,
kuin että käy joku ihmisistä
päin pistoolinsuuta. 

Niin kohtaavat toisensa länsi ja itä, 
niin kohtaavat ihmiset  toisiaan.
Vain toinen muistelemaan jäi sitä
ja toista jossakin kaivataan. Yrjö Jylhä/Kiirastuli

Minulla takana nuoruus, jota hurjaksi sanotaan tänä päivänä. Isien sotaa on käsitelty aikalaisten, sotaan osallistuneiden ja lasten kautta. Minulle se ei koskaan ollut eriarvoistumisen aikaa, olimmehan kaikki koulunsa aloittavat ja käyneet samoista lähtökohdista. Berliinin muurin muistonvarjossa elin elämäni ja vielä sen jälkeenkin. Kuvaa katson seinäkiipeilijän silmillä, laatta seinässä ja varpaat kohti seinää kiipeämisen aloittamiseksi.

Nuorgamissa vietetään valonjuhlaa klo 11.41 -  klo13.04 ja huomenna jo vähän kauemmin auringonpaisteessa.

Aamuhartaus 17.1. Dosentti Kari Latvus, Järvenpää. Virsi 602: 3-4,7. Virsi alkaa sanoin "Hämmennys valtaa usein tajuntamme". Psallamus-kuoro, Ilmo Riihimäki (joht.), Juhani Haapasalo (urut). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 17.1 17.01.2013 06.15

Aamuhartauden kuuntelen kahdeksalta ja vielä tämän kerran kirjoitan muurinmuistosta blogiin, alkoihan oma suljetun yhteiskunnan omaishoitoaika kesästä 1989 ja uudella vuosituhannella opettelin nukkumaan sängyssä ajatusten vaivatessa mieltä. Huusin yöllä äänettömästi mielessäni.
- Lopeta! Haluan nukkua. Samaa linjaa tuli vastaus.
- Nythän minä vasta aloitan. Yhteistyö puhuttelijan kanssa alkoi. Kirjoitin eläkkeelle jääneelle Matti J Kuroselle kirjeen ja kysyin lupaa käyttää hänen aamuhartaustekstiä SUURIA SANOJA pieniä askelia -julkaisussa. Helinä Siikala antoi luvan Eikö särkyisi minussa -runon käyttämiseen. Raamatun tekstit kukkaronvartijoista, kavaltamisesta ja muukalaisten hautausmaasta on ajan kuvaus tästä päivästä. 

Tietoyhteiskunta sotkeutuu omaan näppäryyteensä kuin Berliinin muuri murtui omaa mahdottomuuttaan. Mistään ei oteta opiksi. Ville ihastelee omaa etuoikeuttaan suomensukuisten kielivähemmistöjen vierailun aikana idässä. Kuvaamista estetään, mummojen tapaaminen onnistuu ja Ville laulaa udmurtiksi mummojen kanssa.Tuskastuu ja kysyy, onko hän pahanteossa tutustumismatkalla.
Kielen säilyminen on väestöpohjasta kiinni. Tarvitaan 300 000 kieltä puhuvaa syntyperäistä. Edessä on kuntauudistus ja sote-palveluiden uudelleen järjestäminen. Omaishoidonkielen pitää yllä n. 300 000 omaistaan hoitavaa omaishoitajaa. Suomeksi se on rahanpuutetta ja järjenköyhyyttä, siksi minun omaishoidonkieli on saksaa. Zu Hause Pflegen, Hilfe für die Helfer. Olin sitä 10 vuotta ja olen ollut sitä isän kuoleman jälkeen kohta 13 vuotta. Minua on kielletty puhumasta uhkaamalla, että joutuisin poliisikuulusteluun. 

Minua kurittava taho on kunnan jätelautakunta yrittäessään saada JäteKukolle maksavia asiakkaita. Odotan hallinto-oikeudesta päätöstä valitukseeni Metsäyhtymän jätemaksusta. Koko touhotus alkoi kuin Katujätkäprojekti nuorten työllistämiseksi. Tein harjoittelijan työt ja kysyin 10 vuotta koulutuksen jälkeen haahuilleelta sambaajalta, mitä mieltä hän oli harjoittelusta ryhtyäkseen yrittäjäksi.
- Ei riitä resurssit, ei kiinnosta pätkääkään. Minulla on harjoiteltu kuin entisen isännän toteamus vaimon kuoleman Osanottoon.
- Olisivathan pienet pojat sillä vielä harjoitelleet. Pyörän varastaminen oli suurempi vahinko kuin vaimon kuolema. Mitä tuli luvatuksi, sen haluaisi pitää!!!! 

Aamuhartaus to 17.01.2013
Kari Latvus, dosentti, Järvenpää

Vallan muurit Löysin ja lisäsin tekstin 29.7.2014, kun minua syyllistetään kymmenestä vuodesta vanhempieni omaishoitajana, naisena syntyperän mukaan.

Mies seisoo jättimäisen muurin päällä ja moukaroi sitä varsin pienellä vasarallaan. Hänen sallitaan jatkaa toimiaan, vaikka viikkoa aiemmin hänet olisi ammuttu kuoliaaksi Berliinin muurin päälle. Muut liittyvät mukaan. Ympäri maailmaa kaikkien mielenkiinto kohdistuu rauhanomaisiin muurinmurtajiin, jotka uskaltavat uhmata poliittista ja sotilaallista voimaa.

Berliinin muuri kaatui yllättäen omaan mahdottomuuteensa, vaikka sen kaatamista oli pidetty mahdottomana asiana. Muuri jakoi luonnottomasti ihmiset, esti liikkumisen ja normaalin elämän. Ja tämä kaikki tapahtui valtion turvallisuuden takia.

Ennen kuin muuri syntyi kukaan ei voinut uskoa, että sellainen rakennettaisiin. Ja kun muuri oli rakennettu ja sitä vartioivat sotilaat olivat vuosien ajan ampuneet julmasti ne, jotka pyrkivät ilma lupaa muuria ylittämään, ei ollut enää niitä, jotka olisivat uskoneet muurin kaatumiseen. Ja kuitenkin yhtenä päivänä ihmiset ottivat vasaransa ja iskivät muurin alas. (Olinhan siellä minäkin, kun muuri rakennettiin ja vihdoin iskettiin alas.)

Niin monet olivat läsnä, kun muuri kaatui. Pienet ihmiset pienine vasaroineen, miljoonat televisioiden ääressä. On myös helppo ajatella, että Jumala oli läsnä kaatamassa muuria.

Tällä hetkellä Israelissa viimeistellään muuria, jonka on määrä valmistua maaliskuussa. Viisi metriä korkea betonimuuri jakaa ihmiset vapaisiin ja suljettuihin, niihin joilla on oikeus elää ja niihin joita rajoitetaan, niihin joilla on ihmisarvo ja niihin joita nöyryytetään muurilla ja sen tarkastuspisteillä.
(Kukaan ei näe meitä jakavia muureja, vapaisiin poliitikkoihin ja kaatopaikalle lopullisesti hävitettäviin. Poissa silmistä, poissa sydämestä. Virkkuselle pistäisin maastapoistumiskiellon jättämänsä kuntauudistuksen ja sotepalvelut levälleen. Kyse on samasta asiasta, kun halvin rakennustarjous hyväksyttiin ja firma tekee konkurssin ennen hankeen loppuunviemistä. Jatkajalle on sama, kunhan koulut ja asunnot saadaan valmiiksi jotenkin. Siinä meidän homeongelman syy ja seuraus.
- Haista home! 
- Pakko haistaa kun sieltä päin tuulee!)

Joidenkin mielestä tapahtuu oikeus Jumalan nimessä, kun taas toiset näkevät tässä yhden aikamme räikeistä ihmisoikeusrikoksista.

Jumala, missä sinä olet?

Maa yhä kantaa synnin kirousta,
kuolemaa, valhetta ja turmelusta.
Sen tähden tieto, valta ihmisen
on usein lähde tuhon voimien.
(Virsi 602:3)

Yksi viime vuosisadan järkyttävimmistä tapahtumista oli juutalaisten joukkotuho Saksan valtion kuoleman kammioissa. Keskellä Eurooppaa oli mahdollista pidättää laittomasti ja kuljettaa keskitysleireihin miljoonia juutalaisia, kommunisteja, homoseksuaaleja ja kehitysvammaisia. Juutalaisia kuoli näillä leireillä 5-7 miljoonaan.

Tuhoamisleireistä otetut kuvat ja filmit ovat järkyttäviä. Niiden katsomisen jälkeen henki salpaantuu ja kauheus on niin suuri, että sen haluasi yksinkertaisesti työntää pois mielestä. Tämänkaltaisen tuhoamisvimman käsittäminen ei ole mahdollista.

Onko niin, että se jolla on kaikki valta, se voi tehdä mitä haluaa kaikille niille, jotka ovat toisenlaisia, erilaisia ja jotka kannattavat erilaista poliittista aatetta? Antaako poliittinen ja sotilaallinen valta tähän luvan ja oikeuden?

Jumala, missä sinä olit silloin kun ihmiset kuolivat tuhoamisleireille? Miksi et astunut esiin vääryyttä vastaan ja tuhonnut väärintekijöitä viimeiseen vartiomieheen ja sotilaaseen?
Jumala, miksi annoit niin monen kuolla ja veit niin monelta toivon ja rohkeuden?

Hedelmät itsekkyyden karvaat jaamme,
kun tuho uhkaa koko maailmaamme.
Ja vaatimusten kierre suunnaton
maan, veden, ilman saastuttanut on.
(Virsi 602:4)

Israelissa järjestetään ensi viikolla parlamenttivaalit. Vaalien yhdeksi teemaksi on noussut oikeiston äärilaitaa edustavat jyrkät kannat, jotka eivät jätä selittelylle sijaa. Palestiinalaisista ei välitetä vaan heidät aiotaan eristää muurien taakse ja heidän ihmisoikeutensa halutaan kieltää. Jyrkentyvät poliittiset mielipiteet syövät pohjan pois halulta ja mahdollisuudelta etsiä rauhanomainen ratkaisu Palestiinan ja Israelin välillä.

Vallanpitäjät rakentavat ihmisyyttä ja oikeutta nakertavaa muuria ja vievät kunnian ja työn tekemisen mahdollisuudet. Onko siis oikein, että se jolla on valta, se saa tehdä mitä haluaa ja päättää toisten puolesta, että heidät suljetaan muurin taakse ja muurien sisälle?

Eri aikoina tehtyjä ihmisoikeusrikoksia on hankala verrata tai edes asettaa rinnakkain. Jokaisella muurilla on myös syyt, jotka ovat usein myös sekä osittain oikeat että osittain väärät. Jokainen muuri ja myös jokainen ihmisoikeusloukkaus on ainutlaatuinen ja vaatii oman huolellisen tarkastelunsa. On tarkoin punnittava asian eri puolia, mutta myös tarvittaessa korotettava ääni niiden puolesta, jotka kärsivät.

Tätä periaatetta noudattivat myös muinaisen Israelin profeetat, jotka nostivat äänensä silloin, kun laittomuus tapahtui ja vähäväkisen asiaa yritettiin painaa piiloon. Samalla tavoin on tänä päivänä syytä muistuttaa, että vallanpitäjällä ei ole Jumalan edessä tai Jumalan nimissä oikeus mielivaltaan.

Profeetta Aamos jyrähtikin kerran:

Koska Israel on tehnyt rikoksen rikoksen jälkeen,
en päätöstäni peruuta.
He myyvät rehellisen rahasta ja köyhän kenkäparista. (Aam. 2:6)

Muinaisen Israelin profeetta julisti tuomiota vallanpitäjille, jotka huolehtivat vain omasta edustaan ja asemastaan, eivätkä välittäneet vailla lain suojaa olevista. Siksi profeetta jatkoi:
Vain teidät minä olen ottanut omakseni kaikista maailman kansoista.
Sen tähden minä vaadin teidät tilille kaikista vääryyksistänne. (Aam.3:2)

On toivon merkki, että jokainen väärä ja laiton muuri kaatuu jonakin päivänä. Lopulta koittaa tuomion ja oikeudenmukaisuuden päivä, jolloin sadat ja tuhannet muurin molemmin puolin tarttuvat taas vasaraan ja pienin iskuin pilkkovat väärän muurin paloiksi. Mikään muuri ei ole ikuinen.

Jumala, riennä avuksi.
Sinä näet kaiken,
Tuska ja murhe ei jää sinulta huomaamatta,
Sinä ojennat kätesi.
Sinulle uskovat köyhät ja sorretut asiansa,
Sinä annat avun. (Ps. 10:12,14)
Virsi: 602:7
 

Sivistyssanakirja

Kirjat ennen nettiaikaa olivat käsinkosketeltavia Seitsemästä veljestä lähtien. Omaishoitoaikana kirjat pienenivät minikokoisiksi. Poikkeuksen teke Raamattu, jonka hankin isälleni sen jälkeen kun uskonkonsulttien jättämä kirja oli hukassa. Koko huusholli piti kääntää ympäri sen löytymiseksi. Kirjakaupan loppuunmyynnistä sen hankin. En muista suomennosvuotta, mutta jokin uudistus silloin tapahtui ja edellisen käännöksen korvasi uusi. Tekstaustaitoinen kirjoitti perhetiedot kauniilla käsialalla.
Varastetun vihkiraamatun  tilalle hankin seurakunnan vaihtumisen aikoihin saksankielisen Raamatun (Die Bibel). Lempolammen tapaamisessa mustakantinen, suuri sanakirja herätti ihmetystä. Olinko lähtenyt Raamattu mukana viikonlopunviettoon?
Lakikirja muuttui irtolehtipainokseksi ollessani vanhempieni luona heidän kotonaan. Kunta oli joutunut sivuluisuun ja virkamiehet toteuttivat koskemattomuuden suojassa itseään. Jos kysyin verottajalta kiinteistöveroperusteita, sain myyntikehoituksen ja vastauskirjeessä lakirjan irtolehti alleviivauksin osoituksena, kuinka lakia oli luettu. Monta muuta  vastauskirjettä asumisoikeudesta omassa osakkeessa ynnämonta tulkintaa asiassa kuin asiassa. Oliko kunnassa kukaan täydessä ymmärryksessä, kun ei tarvinnut kantaa vastuuta mistään asiasta.

Keväästä 2000 alkoi uudet tuulet vanhassa paikassa. Voin kompetenseihini lisätä  Omaishoitajat ja läheiset ry:n 10 -vuotisjuhlan Talvipuutarhassa. Kun kutsu yhdistykselle saapui pyysin mukaan orimattilalaisen omaishoitajan. Kun selvisi ylemmälle taholle, että ainakin Arajärvi tulee juhlaan, hekin liittyivät mukaan. 

Sanataideprojekti kutsui osallistujia lehti-ilmoituksella. Sain lääkäreille tarkoitetun lisäkurssin "taide ja taudit", onhan ihminen taideteos kauneusleikkauksia markkinoivan sairaalan ilmoituksessa. Minulle taideteos käsittelyn jälkeen. Jokainen on omanäköisensä, ainutkertainen ihminen.
Kirjoitin oppimispäiväkirjaa käsin. Kaikki vihkot ja tyhjät sivut täyttyivät tekstistä sitä ennen. Kiteytettynä SUURIA SANOJA pieniä askelia -julkaisu hävisi koneelta. Toivossa on hyvä elää, että sivut skannataan koneelle ja tulostetaan pieneksi vihkoseksi.

Kotisivujen sisällysluettelo on tiivis paketti osallistumisesta elossaoloilmoituksen jälkeen. Joku olisi halunnut nähdä kuolinilmoituksen ja nyt vielä suuremmalla syyllä, kun olen jättänyt kaiken taakseni. Viimeisenä seurakunnan vaihtuminen pysyvään luopumatta lapsenuskosta. On pahoiteltu ja loukattu puolin ja toisin. Tarvittiin maistraatti siirtämään "muuhun uskonnolliseen yhteisöön". Syynä on ettei Suomen saksalainen ev. -lut. kirkko  ole allekirjoittanut Porvoon sopimusta. Porvoon kirkkoyhteisö – Wikipedia 
Sopimusasiakirja, nimeltään Porvoon yhteinen julkilausuma, sisältää viisi lukua. Sopimuksen pääasiallinen sisältö on täyden ehtoollisyhteyden luominen sen allekirjoittaneiden kirkkokuntien välille. 
OBS! Näinkö kuuluu viimeisen ehtoollisen asetussana, vain allekirjoittaneet saavat nauttia ehtoollista? Ehtoollinen ei ole vierasvara ortodokseille eikä kaikki ammattitutkinnon suorittaneet ole keskenään tasavertaisia porkkanarahojen jaossa. 61/64 -vuotiaille tarjotaan keppikeittoa, kun eivät ole tehneet kunnollisia töitä. Ovat elättäneet itsensä ja perheensä omalla riskillä, jota edunvalvoja vertaa katuhuoran työksi.

Ostin sivistyssanakirjan kauan sitten, kun vapaana tekemään mitä tahtoo tutut aloittivat avoimessa korkeakoulussa ja puhuivat tieteenkieltä. En enää pysynyt kärryillä kun jokapäiväisessä puheessa ei vielä silloin viljelty sivistyssanoja. Porvoon sopimustakaan ei sivistyssanakirja tuntenut. porvoon sopimus - Sivistyssanakirja - Suomi Sanakirja

Netissä on vastaus kaikkeen maan ja taivaan välillä. Kaamos on siirtynyt Suomen yltä, aurinko nousi klo 11.57 ja laski klo 12.47 huh, huh aurinko näyttäytyi, vaikken sitä nähnytkään sen tiedän loistavan.  
Google kalastelee uusilla vesillä, enkä ymmärrä tarjontaa. Kuitenkin haluaisin hoitaa netissä pankki ja muita asioita tarjonnan lisääntyessä. Olen pettynyt verkossa toimiviin yrityksiin. En saa sitä, mitä tilaan. Pääasia on laskunmaksaminen, niinpähän se on tämän ajan henki, rahat tai henki viimeinen pettymys. Rahalla sain kuolinmekon, vaikka tilasin silkkisen juhlapuvun mittojen mukaan.


Aamuhartaus 16.1. Keskiviikkoaamujen hartauksissa kuullaan uskosta, joka muuttaa maailmaa. Kirkon Ulkomaan apu, laatupäälikkö Sylvia Raulo, Helsinki. Virsi 513: 1-4. Virsi alkaa sanoin "Jeesus, sinä huomaat". Jakaranda (kuoro, yhtye), Pekka Nyman (joht). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 16.1 16.01.2013 06.15

Aamuhartausseurakunnan keskiviikkoaamussa kuuntelen vielä uskosta, joka muuttaa maailmaa. Mihinkä hävisivät Haitin maanjäristyken jälkihoitoon tarkoitetut rahat, on yhtä hämärän peitossa kuin eurokriisin varjossa pankkien pelastamiseen ohjatut rahat. Taloudenhoitajilla on vielä kovat ajat edessä. Valkoiset hanskat käteen ettei jää somenjälkiä asioihin sotkeutuneiden tunnistamisessa.

Guessin merkki

Guess on tämän ajan merkki. Se valkeni jouluaattona ja paljastui tyttöjen lahjapaketeista. Olipa pukki osannut valita ihan oikein. Tekstiviestivarmennus lähetti takaisin kauppaan vaihtamaan ostoksen juuri oikeaan merkkiin. Merkkitietoiset tytöt iloitsivat aidosti saaduista lahjoista.

Selaan kirjoittamiani blogeja ja huomaan, mitään uutta ei ole odotettavissa SINUN JOULUSI jälkeen. Blogi on liikaa lastattu, ilahduin yhdestä youtube-esityksestä. Vitas sai laulaa laulunsa alusta loppuun. Olisiko ongelma korjaantunut itsestään. Tietotekniikka takkuilee kuin verkkoympäristössä 1. etätehtävän lähettämisessä. Olisi ollut tyhjän saa pyytämättä fiilis. Yhteyksiä lisättiin ja sainhan tuon YEAT:n suoritettua. Nobel-palkittu kuitenkin vahvistamallaan lailla teki sen tyhjäksi. Esittelijä sen varmisti lakiin vedoten. SINUN JOULUSI ja yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdokseen kuuluvat yhteen. SINUN JOULUSI kumoaa kaikki sitä ennen ja sen jälkeen tulevat joulut, yrittämisen ja kirjoitustaidon hankkimisen.

Vielä on kuitenkin 95 -vuotias Suomi-neito ja 1900-luvulta isovanhempien puolustama lapsuuskoti tallella. Siellä on juureni, sieltä sain siipeni. Takaisin paluuta odottessa voin kerrata näitä 72 elettyä vuotta suomalaisena omassa maassa kuin 17 vuotta siepattuna sodan vankien kotiinpaluuta. Nelson Mandela ei halunnut tulla vankilasta pois ennen kuin rotusorto loppuisi. 27 vuotta hukkaan heitettyä aikaa. Tämä aika muistuttaa avoimessa yhteiskunnassa sisällissotaa suljetun yhteiskunnan säännöillä.
Eduskunta on lomalla, toimittajat tekevät parhaansa marsittamalla haastateltaviksi asiantuntijoita. Kuinka tämän lakisääteisen välirauhan jälkeen sotiminen jatkuu?
fb on menettänyt suosiota Englannissa. Lapsuustoverini, ei kuitenkaan merimies, ilmoittaa elävästä muistomerkistä.

Fellmanin pelto — 22 000 ihmisen elävä monumentti 

Kaisa Salmen suurperformanssi Lahdessa 28.4.2013
"Valitettavasti tämä tapahtuma on jo ollut etkä enää voi ilmoittautua." 3.10.2014  muistan tapahtumat oman suvun kokemusten kautta. Sotasurma -projektissa on rinnakkaiselon mahdollisuus, jos halutaan olla tasa-arvoisia tasavallassa.

Tasapuolisuuden nimissä kaupungintalonpuistossa kokoontuu vappuna valkolakkisten kuoro vapaudenpatsaalle. Tämä selvisi minulle viime vappuna, etteivät saman puulaakin  puoluepuhujat mahtuneet saman patsaan äärelle puhumaan. Paavo oli kaukaa viisas, puhui etukäteen videolle ja esitti eetterissä maailmalle. Kummalla puheella lienee ollut enemmän kuulijoita?

Tänä aamuna muistelen vielä lapsuuden jouluja aattoaamun musiikkihartauden äärellä kokoontuneiden nuorten kanssa. Heilläkin on omat muistonsa lapsuudenjouluista. Kapinapappikin saarnasi oman jouluevankeliuminsa. Kaikki tämä herättää inhorealistisia tunteitä niissä, jotka ovat omineet joulun omiin nimiinsä. Venäläinen joulu meidän loppiaisena oli unelmien täyttymys kaupalliselle markkinahumulle.

Internetyhteys lakkoilee enkä pääse eteenpäin. Kiusa se on pienikin kiusa, kun se annetaan vielä koneen hoidettavaksi. Tietokoneesta on tullut isäntä tautina talvitiellä. Suuremmatkin organisaatiot ovat hätää kärsimässä yhteyksien pätkiessä. Organiosaationi on epävirallinen ratkomaan minulle ennalta arvaamattomia ongelmia. Vieläkään en luovuta, että varaisin vanhainkotipaikan lakanoiden välissä. SUURIA SANOJA pieniä askelia on voimissaan. Onni on omaishoitaja hänelle, joka ei enää selviä ilman apua kotona, eikö särkyisi minussa, kukkaronvartijoiden epärehellisyys, varkaita olleet kavaltaessaan viattomia ihmisenpoikia. Tänä päivänä se ei ole Jumalan suunnitelma, siitä kertovat muukalaisten hautausmaat. 

"Mies saapui luostarin portille" elävästä elämästä miehistä, jotka kävivät Athos -vuorella. Tai nuoresta suomalaisesta, joka lähti buddhamunkiksi. Näiden miesten tarinat ovat mielenkiintoisia. Kyvykkäät johtavat, rohkeat puolustavat ja taloudenhoitajat työasuissa huolehtivat taloudesta. Jokaisella on paikkansa maailmassa enemmän palvelijoina kuin palveltavina.

Aamuhartaus 24.12. Aattoaamun musiikkihartaudessa Inna Vintturi, Juha Vintturi, Mari Torri-Tuominen ja Hans Tuominen laulavat ja johdattavat aaton tunnelmaan. Hartaudessa lauletaan laulut: Kello löi jo viisi. (Säv. R. Raala, san. Immi Hellén, sov. Juha Vintturi.), Virsi 21, joka alkaa sanoin "Enkeli taivaan". sov. Juha Vintturi, Heinillä härkien kaukalon. (Ranskalainen joululaulu 1600-luvulta, suom. Martti Korpilahti, sov. Juha Vintturi.)

Aamuhartaus 15.1. Tiistaiaamuisin kuullaan hartauksia kirjallisuuden pohjalta. Kustannustoimittaja Maaria Pätsi, Helsinki, puhuu Pierre de Calan kirjasta Mies saapuu luostarin portilla. Virsi 415. Virsi alkaa sanoin "Käskien et hallitse, Kristus, et vaatimuksella". Psallamus-kuoro, Ilmo Riihimäki (joht), Juhani Haapasalo (urut). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 15.1 15.01.2013 06.15

Aamuhartaus ti 15.01.2013
Maaria Pätsi, kustannustoimittaja, Helsinki

Pierre de Calan: Mies saapuu luostarin portille (20.10.2014)

Olin eräänä päivänä kustantamomme arkistossa palauttamassa sinne joitain kirjoja, joita olin tarvinnut työssäni. Käteeni osui arkistokaapista vanha romaani, jonka nimi ei ole kovin iskevä mutta joka kuitenkin herätti kiinnostukseni. Kyseessä on ranskalaisen Pierre de Calanin teos Mies saapuu luostarin portille. Kirja on kirjoitettu 1977; suomeksi se on julkaistu vuonna -79 Olli-Pekka Lassilan suomentamana. Teos kertoo 19-vuotiaasta nuorukaisesta, Cosimosta, joka kokee kutsumuksensa olevan elää luostarin muurien sisäpuolella.

Tarina sijoittuu katolilaiseen trappistiluostariin Ranskaan. Suomentajan lyhyessä esipuheessa mainitaan, että kirjan luostari on todella olemassa ja se sijaitsee noin 150 kilometriä Pariisista lounaaseen. Kirjailija kuvaa luostaria ympäröivää luontoa kauniisti ja maalauksellisesti, ja hänen kertomuksensa luostarin elämästä ja siellä noudatettavasta säännöstä on niin eloisaa, että tarinan voisi kuvitella olevan tosi.

Kirjan kertojaääni on yksi munkeista, isä, jonka tehtävä on ohjata luostariin pyrkiviä, noviiseja ja munkeiksi aikovia. Kirjan ensimmäinen luku alkaa: ”Tässä on Cosimon ensimmäinen munkkikammio.” Toisen luvun ensimmäinen lause kertoo lukijalle sen, mihin lopussa päädytään: ”Tässä on Cosimon viimeinen leposija: pieni neliö pyhitettyä maata, jossa nyt se, mitä oli jäljellä hänen maallisesta ruumiistaan, on sekoittunut maan tomuun.” Näiden kahden lauseen väliin mahtuu koko tarina, kertomus Cosimosta, joka halusi munkiksi niin kiihkeästi, ettei hän koskaan ehtinyt tulla sellaiseksi, nuorukaisesta, joka halusi olla kokonaan Jumalan käytössä ja juuri siksi ei pystynyt siihen.

Cosimon ongelma on liiallinen ihanteellisuus, ideologisuus. Hänellä on kuvitelma siitä, millaista elämä luostarin muurien sisäpuolella on: se on pyhää ja puhdasta, sellaista, josta kaikki inhimillinen on riisuttu. Häntä rasittavat yhtä lailla munkkien syödessä tai nukkuessa aikaansaamat äänet kuin luostarin taloudellisen menestyksen vaatimus. Cosimo vaikuttaa nuorelta idealistilta, joka tietää paremmin; tämä kiusaus on lähellä monia meistä. Niin helposti tiedämme paremmin, miten hengellistä elämää tulisi elää, mikä on Jumalalle mieluista, mikä on vikana muiden tavassa elää uskoaan. Cosimo on vilpitön, mutta vilpittömyydessään kaavamaisten ihanteidensa ja oman systeeminsä vanki. Hän on ristiriitainen hahmo: toisaalta hänet voi nähdä uskossaan vahvana, ihmisenä, joka arvostelee toisia näiden heikkouksista, toisaalta hän joutuu itse heikon asemaan, kun luostarielämään sitoutuminen johtaa kerta toisensa jälkeen vaikeuksiin.

Cosimo pettyy luostarissa vallitsevaan inhimillisen ja hartaan elämänmuodon sekoittumiseen. Hänet lähetetään luostarista pois pohtimaan kutsumustaan, kuitenkin yhä kirjan kertojaminän ohjauksessa, hän palaa takaisin, mutta hengellinen kriisi yllättää uudelleen. Ristiriitojen kalvamana Cosimo lähtee luostarista toistamiseen, suorastaan pakenee, mutta ei lopullisesti: hän palaa vielä kerran. Hänen viimeinen paluunsa on poikkeuksellinen, sillä sattuu onnettomuus ja hän kuolee rotkoon luostarin lähelle ennen kuin ehtii astua luostarin portista ja pukea noviisin puvun jälleen ylleen. Kuitenkin on eräs, joka puolustaa Cosimon munkinkutsumusta vielä hänen kuolemansa jälkeen: kirjan kertojaminä. Tämä noviisien ohjaajaisä pyytää apotilta erikoislaatuista menettelyä, jonka seurauksena Cosimo haudataan luostarin hautausmaahan yhteisön jäsenenä ja noviisina huolimatta siitä, että Cosimo ei kuollessaan tarkalleen ottaen ollut noviisi. Näin tulee täytetyksi Cosimon hartain toive, jonka tämä lausui ensimmäisen luostariyrityksensä alkuaikoina, kun luostarissa haudattiin yhtä veljistä. Tuolloin Cosimon kasvot säteilivät erikoista lumouksen ja onnen tunnetta ja hän sanoi: ”Isä, kuinka armollista onkaan ajatella, että minunkin ruumiini kätketään samalla tavalla maan poveen.”

Cosimo ehkä epäonnistui munkin kutsumuksensa toteuttamisessa, mutta, kuten kirjailija sanoo apotin suulla: ”Jumala punnitsee toisenlaisilla vaakakupeilla, joissa kurjat suorituksemme eivät ehkä paina paljonkaan.” Vaikka niin ohjaajamunkilla kuin luostarin apotilla oli epäilyksensä Cosimon suhteen, lopulta he osoittautuvat ihmisiksi, jotka uskovat Cosimoon hänen pyrkimystensä toteutumisesta riippumatta.

Ehkä on niin, että meillä jokaisella on oltava joku, joka uskoo meihin, jotta itse voisimme ja jaksaisimme uskoa Jumalaan. Ihminen, joka uskoo, että rukouksemme on riittävää, että uskomme on oikeaa, että kelpaamme. Joku, joka saattaa luottavaisin mielin lopulta haudan lepoonkin veljenä ja sisarena, ei muukalaisena, ei vieraana, ei epäonnistuneena. Sellaisia kanssakulkijoita me tarvitsemme, sellaisia matkatovereita meidän tulee olla toinen toisillemme. Ja Jumalan armo, sitä tarvitsevat sekä uskossaan heikot että vahvat..

Virsi: 41 

Hartaushaku

Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi. Tänään on Nuutin nimipäivä. Se antaa aihetta hyvästellä viime vuoden joulu ja liittyä kirkkovuoden kulkuun seuraamaan suuria perinteisiä tapahtumia. Mitään uutta ei ole auringon alla. Yritän räpiköidä vaivaisella verkkokirjoitus- ja medianlukutaidolla Verkkokirjoittajan talossa. Tietokoneet ovat ehdottomasti tulleet tiensä päähän kuin minäkin. Paremmin ei ole kirkon, kunnan eikä yhteiskunnan laita. 

 

Vuosilukua en muista, milloin joulurauhan julistuksen jälkeen ei alkanutkaan perinteinen joulu. Suomea oli kohdannut suuri onni nobelrauhanpalkinnon muodossa. Samaan aikaan oli siirrytty digiaikaan. Aattona koin pettymyksen Joulurauhan julistus 2014 - The Christmas Peace ... 15.4.2015 lisäys -julistuksen jälkeen. Ainainen presidentti presidenttien joukossa oli otettu ohjelmaan kertaamaan palkinnosta aiheutuneita kiireitä. Se ei ollut minulta pois, olinhan saanut vapautuksen tv-lupamaksusta, kun Lahden alueella ei vielä oltu budjetoitukaan digiaikaan siirtymistä. Mäntsälässä heräsin katsomaan joulukirkkoa tv:stä ajoissa. Sinisellä ruudulla oli väräjävä teksti SINUN JOULUSI. 

 

Kanavauudistuksesta on kulunut 10 vuotta. Silloiset toimittajat muistelivat palauteryöppyä, kun aamuhartausseurakuntalaisten radioaika oltiin ottamassa poliitikkojen jorinoille. Tunsin itseni poliittiseksi huoraksi kuullessani pääministerin äänen hartauspuhujan äänen sijaan. 

Tänään olen kolmenvartinseurakuntalaisena kotona. Olen etuoikeutettu monessa suhteessa kuin Ville marilaisten keskuudessa. Unenpuutteesta uupuneena opettelin nukkumaan sängyssä isän kuoleman jälkeen. Uni oli katkonaista ja sudentuntien puhuttelut vaivasivat.

- Lopeta, haluan nukkua. Samaa linjaa pitkin tuli palaute.

- Nythän minä vasta aloitan. Syntyi SUURIA SANOJA pieniä askelia -julkaisu. Siinä on kaikki omaishoitamisesta, särkymisestä ja kukkaronvartijoista. Tämän kaiken voin käsitellä tallentamistani palautekirjeistä, jotka ovat hautautuneet roskapostin alle. Pelastin Tuhkimon lasikengän kaatopaikkajätelaatikosta ja velkavaalirahatositteet runoroskapankista.

 

Jatkan kirjoittamista harjoitusblogeissa, kun olen jämähtänyt Syyssinfoniassa hallinto-oikeuden valituspäätöksen odottajaksi. Verkkokirjoitajan talossa on käynyt puhdistus. Rakennusaikana voimassa olevat hankelinkit on siirretty pois. Osaan niitä hakea uusista paikoista, putosinhan pois kehityksestä osoitettuna kauas menneeseen. Olin yli-ikäinen ja työhistoriaton. Edunvalvojan mielestä katuhuora laillistetun ammattini perusteella. 

 

Onko Tuomas enää hyvä ja Nuutti paha vuoden kuluttua, sen näkee sitten auringottoman ajan päätyttyä, yöttömän yön elettyä ja jo uuden kaamoksen keskellä. Jotakin uutta on tämän päivän auringon alla: Yrityksen voitto kuuluu kaikille. Kapinapapin aamuhartaus löytyi hartaushakuna ja varmuuden vuoksi kopioituna. Kenttäpiispa viettää syntymäpäiviä kuin Punk-yhtye Pertti Kurikan nimipäiviä dokumenttiprojektissa.

 

 

"Kovasikajuttu"

Yrityksen voitto kuuluu kaikille
Yrittäjä Åke Persson jakoi yrityksensä tuottaman voiton työntekijöilleen. Kuinka radikaali kokeilu sujui ja mikä sai yrittäjän ryhtymään tällaiseen palkitsemiseen?

Aamuhartaus to 05.07.2012
Kai Sadinmaa, pastori, Helsinki

Mikään ei ole niin kuin ennen vanhaan. Kesät oli lapsuudessa pidempiä ja talvet lumisempia. Oli kommunistit ja kapitalistit, kylmän sodan kaksi napaa, USA ja Neuvostoliitto, oli oikeisto ja vasemmisto. Oli TUL ja SVUL.

Nyt kaikki on sekaisin, musta on valkoinen, ylös on alas, oikeisto on työväenpuolue ja vasemmisto kosiskelee kapitalisteja.

Satuhahmot ja elokuvien sankaritkaan eivät ole entisellään. Hollywoodin käsittelyssä puhtoisen Lumikin viattomuudesta ei jää paljon jäljelle kun hän taistelee kuin paraskin jääkäri. James Bondikaan ei ole enää hymyilevä, kirkasotsainen, tyylinsä pitävä aristokraatti vaan kova ja kyyninen tappaja. Vihaan ja katkeruuteen antautuvalle Batmanille ei ole käynyt sen paremmin.

Synkkää ja sotaista. Näköalatonta ja epätoivoista. Hyviksiä ei enää erota pahiksista. Viholliskuvat ovat hämärtyneet.

Kylmän sodan päättyminen Neuvostoliiton kaatumiseen muutti maailman yksinapaiseksi ja sitä myöten viholliskuvat pantiin uusiksi. Kommari ja ryssä ei ollut enää käyttökelpoinen vihollinen lännelle. Tarvittiin kasvoton terroristi, joka mahdollistaisi oikeutuksen lännen maailmanhallinnalle, vapauden ja demokratian levittämisen valekaavussa.

Ikävä kyllä, lännen uusi vihollinen on suunnattoman paljon vaarallisempi kuin entinen. Kommunismin aiheuttama uhka oli sentään jotenkin hallittavissa mutta terroristia ei voi koskaan voittaa koska hän voi olla kuka tahansa ja vaania missä tahansa. Terrorisminvastaisen sodan myötä Pandoran lipas on avattu, paha henki on päästetty maailmaan. Paluuta entiseen ei ole. Länsi taistelee oman varjonsa kanssa, spiraalinomaisessa kierteessä, jatkuvassa poikkeustilassa, omaa perustaansa tuhoten, kansalais- ja ihmisoikeuksia polkien kansalliseen turvallisuuteen vedoten.

Pahan ulkoistaminen on yhä vaikeampaa. Utöyan, Jokelan ja Kauhajoen tappajat, eivät olleet ulkopuolisia, muukalaisia, muslimeja vaan aivan tavallisia naapurin poikia, veljiämme, lapsiamme.

Ja tämä on niin ankaraa ja vaikea sietää. Tähän peiliin en haluaisi katsoa. He olivat yksi meistä. He olivat minä ja sinä.

Minä olin se joka viritti ja laukaisi Oslon pommin ja nosti aseen kohti puolustuskyvyttömiä ihmisiä.

Minä olen se joka tässä maailmassa murhaa, raiskaa, varastaa ja tappaa.

Minä olin se pappi joka siunasi valkoisten tekemät murhat kirkon kellotapulissa vuonna 18.

Minä olin se joka kuljetti juutalaisia keskitysleirille ja ohjasi heidät kaasukammioon.

Minä olin se joka käveli ohi kun romanikerjäläisen päälle syljettiin ja se joka käänsi katseensa kun nuorisojoukko pahoinpiteli miehen metroasemalla.

Minä olin se joka pyysi luokan hiljaisinta kaveria ulos leikkimään ja oli ensimmäisenä työntämässä hänen naamaansa lumihankeen.

Minä olin se isä joka murhasi oman perheensä ja itsensä.

Mutta minä olen myös se joka tässä maailmassa rakastaa, osoittaa myötätuntoa, lempeyttä ja laupeutta. Joka kiittää ja siunaa.

Taivas ja helvetti, Jumala ja saatana, viha ja rakkaus, katkeruus ja anteeksianto, laki ja armo, jalous ja alhaisuus, kaikki nämä isot voimat ovat minussa laittaen tekemään mitä suurimpia ja mitä alhaisimpia tekoja. Olen samalla kertaa sekä pyhimys että murhaaja.

Suurimmat draamat ja sodat käydään sydämessä arjen keskellä aivan tavallisessa elämässä. Imurin varressa ja siivotessa, työssä ja perhe-elämässä tapahtuu kaikki Shakespearen näytelmät, alusta loppuun, siellä tapahtuu luominen ja syntiinlankeemus, ensimmäinen veljesmurha, petollisuus ja kosto mutta siellä tapahtuu myös anteeksianto ja sovinto, laupeus ja myötätunto.

Minussa taistelee kaksi voimaa. Tahdon samalla kertaa avautua elämälle, Jumalalle mutta samalla haluan sulkeutua, suojautua, kätkeytyä, mennä piiloon niin ettei kukaan vain huomaisi, näkisi minua. Toisaalta halu tulla nähdyksi sellaisena kuin oikeasti on ja samalla toive ettei vain kukaan näkisi kuinka kauhea oikeasti olenkaan. Suunnaton häpeä sisällä siitä että ylipäänsä on olemassa.
Tahdon samalla kertaa avautua ja sulkeutua, sanoa yhtä aikaa rakkaudelle, kyllä ja ei. Sisälläni on kaksi ääntä. Toinen sanoo: sinä et ole mitään. Toinen sanoo: olet korvaamattoman kallis jalokivi. Ääni joka sanoo minulle että älä pelkää, tule minun luokseni niin minä annan sinulle kaiken mitä sinä tarvitset.
Tässä ristiriidassa löydän itseni. Tämän kummemmaksi en tule, pidemmälle en pääse. Ihmisenä olemisen perusristiriitoja ei voi ratkaista. Niiden kanssa on elettävä. Voin vain rukoilla että armahda minua hyvä Jumala. Anna minun hyväksyä itseni karvoineni päivineni. Älä anna minun tuomita itseäni katkeruuteen, sulkeutumiseen rakkaudelta, elämältä. Aamen.