- Jään pois rautatieaseman pysäkillä. Kuski ottaa setelin ja ajattelee ääneen.
- Sitä kun yrittää päästä halvemmalla. Saan vaihtorahat käteen vähennettynä Mäntsälä - Lahti lipun hinnalla. Nyt minäkin ajattelen ääneen.
- Mitään en yrittänyt, riittihän seteli moninkertaisesti matkan hintaan.
Kukaan ei tee elettäkään antaakseen istumapaikan siirtämällä kassin pois. Sitten joku lähetyssaarnaaja siirtyy sen verran, että voin puoliksi istua alas. Käyttää tilaisuutta hyväkseen käännyttääkseen minut uskoonsa kolmenvartin matkalla.
- Stop -merkkivalo näyttää, tässä jään pois. Kuljettaja hyppää joustavasti alas, antaa kohteliaasti laukkuni tavaratilasta. Ääni kellossa oli muuttunut. Olin maksanut pyydetyn hinnan, jäin pois ilmoittamallani pysäkillä. Sain laukkuni ja jatkoin kävellen kotiin.
Yöllä kuuntelin CD -iltasadun. Kerrontaa ja välillä musiikkia menneestä maailmasta. Siihen oli hyvä nukahtaa. Aamulla avaan radion kuulematta missä mennään. Ovatko panssarit lähteneet liikkeelle ja uutisointi peitetään musiikilla. Jos avaisin teeveen ja sieltä tulisi balettia, tietäisin päämiehen kuolleen.
Kahdeksalta kuulen Obaman tulleen valituksi uudelle kaudelle Amerikan presidentiksi. Olen ilahtunut valinnasta, pelastihan hän maan autoteollisuuden ja uudisti terveydenhoitoa. Meilläkin on onnistuttu presidentin valinnassa. Toivon heille tyyneyttä, rohkeutta ja viisautta serenety prayer'in mitalla, että elämä voisi jatkua ilman suurempia kahinoita.
Nousutahtien viimeinen valinta on Mozart: Alkusoitto oopp. Teatterinjohtaja (Wizards!). Aamusoitto siirtää keittiömaailmaan. R. Strauss: Alkusoitto balettisarj. Kuohukermaa (Detroitin SO/Neeme Järvi). Raymond: Pienessä konditoriassa (Salonkiorkesteri Cölln). Ravel: Teekannun ja teekupin tanssi oopp. Lumottu lapsi (World Saxophone Orchestra/Ed Bogaard). Goldfaden: Rusinoita ja manteleita (Itzhak Perlman ja Israelin FO/Dov Seltzer). Vaughan Williams: Keittiökalusteiden ohimarssi näyt. Ampiaiset (Liverpoolin kuninkaallinen FO/James Judd). O. Straus: Nadinan valssilaulu oper. Suklaasotilas (Hilde Güden ja Wienin valtionoopperan ork./Robert Stolz). Massenet: Ravintolassa orkesterisarj. Elsassilaisia kuvia (Uuden-Seelannin SO/Jean-Yves Ossonce).
Talvivaara tursuaa yli saastuttaen ympäristöä ja uhkaa Vuoksen vesistöä. Tällä on opetuksensa meille oppia hyväksymään, että rikastuminen vaatii riistoa.
Pienessä mittakaavassa Tuusniemi on ennakoinut jätelain toteutumisen. Kunta rakensi jätevesipuhdistamon Pahkasalon saareen. Kaasilansalmen rannalla oli mökkikylä köyhille työläisille. Kunnalliskoti sijaitsi saaressa. Oliko saarella Pirunsaaren maine joutua vaivaistaloon ja sillä kaunis saari pilattiin jätevesipuhdistamoksi?
 |
| Isä parkissa |
Jätevesiputket eivät kestäneet järvessä. Katastrofaalinen näky pilasi Juojärven juomakelvottomaksi. Meidät alkuperäiset asukkaat syyllistetään kunnan tekemiin virhearviointeihin.
Jätekukko kiekuu tunkioilla. Metsäyhtymää laskutetaan jätemaksulla olemattomasta jätteestä. En hyväksy maksua, ja siitä valitus hallinto-oikeudessa antaa odottaa päätöstä ja viivyttää minun paluuta Vihtaniemelle.
Tarvitaan kunnon katastrofi, että voi nähdä metsän puilta. Se on Talvivaaran ja Vihtaniemen Tiekimpan mittasuhteiden ero jätelaista koko Suomessa. Sitten vielä ongelma, kuinka luonnon Stalinin kanava, järvimatkaa 7 km, muutetaan sijoittajille talvitieksi?
Hukkaan heitetyn ajan katuminen on
- lisää hukkaan heitettyä aikaa. -Mason Cooly
EVVK politiikan jorinat, teeveetarjonta. Yleverolla heitetään hukkaan aikaa, jonka voisi käyttää hyödyllisesti. Lasten mehukestit päättyy kamalasti ilman rakkautta ja rajoja.
Keskiviikkoaamujen hartauksissa puhutaan uskosta joka muuttaa maailmaa. Apulaistoiminnanjohtaja Sari Vapaavuori, Helsinki. Virsi 509:1-4. Virsi alkaa sanoin "Herra, elämääni valvo". Psallamus-kuoro, Ilmo Riihimäki (joht.), Juhani Haapasalo (urut).
Hartausohjelmat: Aamuhartaus 7.11
Aamuhartaus ke 07.11.2012
Sari Vapaavuori, apulaistoiminnanjohtaja, Helsinki
Usko joka muuttaa ainakin yhden tai kahden maailmaa
Kaksi tärkeää kysymystä: Uskotko siihen, että voit muuttaa maailmaa?Kyllä. Voit muuttaa maailmaa – voit muuttaa toisen ihmisen maailmaa, ja omaasi.
Voit muuttaa maailmaa. Jos haluat.
Entä voiko yksinäisyyteen kuolla? Voi. Voi kuolla.
Tosiasia on, että tänäkin päivänä, armon vuonna 2012 näin tapahtuu.
Tiesitkö, että joka toinen päivä yksinäinen vanhus tekee itsemurhan. Tai että suomalaisnuoret pitävät hallussaan kyseenalaista ja järkyttävää tulosta – he ovat kärkisijoilla kansainvälisissä itsemurhatilastoissa.
Se pysäyttää. Heti näin aamusta.
Vanhuus tulee usein yksin. Iän karttuminen usein myös altistaa yksinäisyydelle. Erilaiset sosiaaliset verkostot vähenevät. Ikääntyneen elämässä monet tärkeät ihmiset, ystävät ja läheiset ovat saattaneet kuolla pois, tai he asuvat niin kaukana, että minkäänlaista yhteyttä tai yhteistä arkea ei ole.
Monissa palvelutaloissa ja laitoksissa olevat ihmiset ovat päivittäin toisten ihmisten lähellä, mutta silti voi olla niin, että he eivät tunne toisiaan, ja he saattavat tuntea itsensä todella yksinäiseksi. Hoitohenkilökunta tekee parhaansa, mutta valitettavasti usein heidän aikansa menee perushoivatoimen-piteiden tekemiseen. 13.6.2014 Kataisen häähyväispuheen jälkeen olen vanha katujätkäprojektin läpikäynyt.
- Ei pätkääkään, särähti korvassa.
- Ei riitä resurssit, täydensi Ahtisaari Tiekartan selvittelypyyntöön.
Minun on vain jatkettava omilla resursseilla Katujätkä-projektin loppuun asti. Poliitikko tekee toista, ihminen toista.
Myös nuoruus tulee usein yksin. Voi olla niin, että nuoren elämässä ei esimerkiksi ole yhtään aikuista. Tai on – mutta ei sellaista aikuista, johon turvata. Sellaista aikuista, joka välittää – rakastaa – hoivaa. Opastaa.
Jokainen nuori tarvitsee vanhemman. Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsesta ja nuoresta aikuinen ihminen. Vanhempien tehtävänä perheessä on näyttää mallia. Kyse ei välttämättä ole biologisesta vanhemmuudesta. Kyse on aikuisen mallista. Isyyslomasta on kyse, ottaa vastasyntynyt afterski -tapahtumaan Tahkolle puolueen kannatusta nostattamaan, kun pääkallon paikalla ratkotaan tärkeitä asioita. En ollut isän mukana rintamalla punaisen heinäkuun päivänä 1941, tuli kastelomalle antamaan nimen. Venäjällä olen kulkenut Villen kanssa kielivähemmistöksi jääneiden suomensukuisten luona 30 päivää. Kansainvälistyminen kasvattaa välimatkaa kotimaahan ja olemme täällä kielivähemmistönä rahankielellä puhuvien sijoittajien kanssa. Muukin tässä romahtaa kuin NL, jonka hajoamisen pelosta mainitsi eroava pääministeri. Talouden madonluvut käyvät toteen ja sitten kaikki alkaa alusta.
Tutkimusten mukaan nuorten kohdalla itsemurhia vähentävät mielenterveys, hyvät sosiaaliset suhteet ja kohtuullinen toimeentulo.
Yleensä on niin, että erilaiset riskitekijät kasautuvat ja vaikeudet voivat jatkua pitkään. Nuorilla yksittäinenkin vastoinkäyminen voi johtaa itsemurhayritykseen.
Ja usein on niin, että ei ole ketään. Ei toista ihmistä istumassa vierellä. Olemassa vain ja ainoastaan toista varten.
Yksikin ihminen – yksikin riittäisi.
Molemmilla – niin vanhuksella kuin nuorellakin olisi tuhat tarinaa, mutta ei yhtään kuulijaa. Kenelle kertoisi tarinansa, kenelle mukavia muistoja menneisyydestä. Kenen kanssa miettisi tulevaa.
Kuka ehtisi kuunnella.
Yksinäisyyttä voi olla vaikea nähdä, sitä voi olla vaikea ymmärtää.
Me emme aina voi tietää kuka on yksinäinen – ihminen voi myös valita yksinäisyyden.
Mutta silloin kun yksinäisyys ahdistaa, silloin kun sitä ei ole itse haluttu tai valittu, yksinäisyyttä kuvataan usein esimerkiksi sanalla tyhjyys.
Elämässä on vain tyhjyyttä – ei siis mitään.
Elämässä ei ole värejä, ei edes sävyjä.
Elämä valuu – se valuu ohitse.
Yksinäisellä on usein vahva tunne ulkopuolisuudesta, erillisyydestä. Hänen elinpiirinsä on kapea.
Yksinäinen ei ole osa yhteisöä. Yksinäisellä ei ole vastavuoroista suhdetta ympäristöönsä, ei toisiin ihmisiin.
Ei toiseen ihmiseen.
Niin – toiseen ihmiseen. Se on avainasia. Yksikin ihminen riittää.
Olemaan. Kuulemaan. Välittämään. Rakastamaan. Myötäelämään.
Ja juuri tuo rakastaminen – uskon todeksi eläminen on meille vaikeaa. Huolimatta siitä, että meille on annettu selkeä ohje rakastamisesta.
Meidän tulee rakastaa toisiamme.
Mutta se ei ole aina niin helppoa – eikö totta.
Sillä rakkaus ei kasva käskemällä.
Se ei synny vaatimalla.
Rakkaus kasvaa yksin Jumalasta.
Ja kuitenkin juuri rakkaus on uskon todeksi elämistä.
Se on katseen kääntämistä kohti kärsivää, kohti avun tarvitsijaa – kohti lähimmäistämme.
Juuri sitä ihmistä, jonka niin helposti arjessa saatat ohittaa.
Miten on? Näetkö sinä jokaisessa ihmisessä lähimmäisen?
Entä välitätkö? Rakastatko?
Tai teetkö toiselle niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän?
Tänään on hyvä päivä tehdä päätös. Päätös välittämisestä.
Ja samalla päätös myötäelämisestä.
Tarvitaan vain rakkautta – uskoa ja luottamusta siihen, että sinä riität – sinä riität muuttamaan toisen ihmisen elämän, toisen ihmisen maailman.
Anna siis lähimmäisellesi rakkauden lahja.
Myös me saamme luottaa ja turvata siihen, että Taivaallinen Isämme pitää meistä huolen.
Hänen rakkautensa meitä kohtaan on epäitsekästä rakkautta. Ja hän antaa itsensä lahjaksi. Joka päivä.
Virsi: 509
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti