Yksi päivä performanssina Fellmannin pellolla elämänmittaisesta liveroolipelistä

Kun kutsu tuli osallistua performanssiin nykyiseen asuinpaikkaani Lahden kaupungin katolla, vastasin myöntävästi. Vai vastasinko? Naapurin poika puiston toiselta puolelta oli järjestelyissä mukana. 

Eilen vietettiin  Kansallista veteraanipäivää Jyväskylässä. "Veljeä ei jätetä, nuoria ei unohdeta" selvensi, ettemme elää vain omaa aikaa. Presidentti Niinistö oivalsi sen jo heti virkakautensa alussa. Siitäkös äläkkä nousi nuorten vihreiden keskuudessa, millä rahalla nuorison syrjäytymistä voitasiin estää. Heidän mielestään rahaa ei riitä kuin nykyisen maailmanmenon ylläpitämiseen hallituksessa.

Arvokkaassa ohjelmassa oli edustettuna kaatuneet, sodassa olleet, vanhat ja nuoret,  92 -vuotias Lotta ja pienin kuorossa laulava poika. Juhlaväen poistuessa paikalta jatkui tilaisuus sotaveraani-isän haastatteluun. Hänen rinnallaan istui tyttärentytär pienen lapsen kanssa. Näin otettiin huomioon, kuinka Suomi-neidon historia on edennyt tähän päivään ja kuinka tästä huomiseen.

Tähän päivään liittyy tuo performanssi, jonka ympärille media sai aikaan kahtiajakoisuuden. Sitä halutaan ylläpitää edelleen. En osallistu tapahtumaan omista henkilökohtaisista syistä. Jätän väliin satamassa järjestettävät Kansainväliset markkinat, Mahdollisuuksien torin. Vielä tähän kansainvälisyyteen liitty koiranäyttely. Tunnen  lukkarinrakkautta näitä nelijalkaisten omistajia kohtaan. Heistä olen saanut uusia tunneperheen jäseniä tietotekniikkataitojen opettajina koirakoulussa.

Nationella veterandag -toivotukset sain Ruotsista skypen chatin kautta. Areena ei antanut julkaista videokuvaa, joka aukeaa linkistä. He päättävät, mitä näyttävät, jos sivuni olisivat taas siirretty epäiltyjen listalle.
Vietän Sinistä hetkeä talvisodan päättymisen ajankohtana 13.3. klo 13.13, johon kuuluu Veteraanin iltahuuto ja Jorma Hynninen. Talvisodan hengessä Suomi-neidon pelastaminen markkinataloudessa ei ota onnistuakseen. Sehän tietäisi sotaa ja menetyksiä. Jotakin jatkosodasta seuraa ja sitä sanotaan sosiaaliseksi sodaksi. 
Omakohtaisena käytän siitä nimeä Tiekartta Länsirannalla, eihän kavaltamisesta saaduilla rahoilla saatu muuta aikaan kuin Veripelto muukalaisille hautausmaaksi. Veripelloksi on kutsuttu myös Performanssin esityspaikkaa Fellmannin pellolla.   
 

Nationella veterandagen

Veteraanin Iltahuuto

Vitas ja Isoisä
Isoisästä neljänteen polveen

Löysin Konkarikeskiviikon  toisella kotimaisella kysymyksiin vastauksia antavana haastatteluohjelmana. Toisella kotimaisella haastatelut jatkuvat keskinäisen kehumisen kerhona. Sisältönä on "minulla/meillä on, mistähän saataisi sullekin". Aikaisemmin menestyksen huipulla haastatellut  pakoilevat toimittajia tänä päivänä. Tämä ei ole kielikysymys, onhan meillä toinen ja toinen kotimainen kieli tasa-arvoisessa asemassa. Tunneäidinkieli tulee paremmin ymmärretyksi toisella kotimaisella. Samaan syssyyn voisin ottaa venäjän kolmanneksi kotimaiseksi. Löysinhän lättisyntyisen Vitas'in  maailmaa kiertävänä taiteilijana. Esiintyy yhdessä isoisänsä, isänsä, vaimonsa ja Alla-tyttärensä kanssa.  

Siinä meidän perhepotretti kotimaisessa kokoonpanossa punaiseksi leimattuna syntyperän mukaan. Isoisä sen tiesi, minun isä vaikeni, Jos minä olisin vaiti, kivet huutaisivat. Omat tyttäret tekevät työnsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Tyttärentytär on voittanut syövän, edennyt ammattiin, jatkokoulutuspaikkaan, itsenäiseen asumiseen. Kunnes kaiken hyvän keskellä joutuu kokemaan Hyvinkään yön kriisin. 
Tämä on minun performanssi -päivä lähes 72 vuoden liveroolipelissä.

Hanki itsellesi elämä

keskiviikko 31. lokakuuta 2007

 

Lopussa 

Puuhevonen 

Mummon puuhevonen laukkasi Tuuspellon pihamännyssä. Mummo seurasi oksien liikettä, piirsi näkemänsä paperille. Näin mummon puuhevonen jatkaa laukkaamista. Kolmeentoista vuoteen en ole seurannut pihatapahtumia Tuuspellossa. Se kuitenkin on osa mielenmaisemaa elämän hankinnassa. Olenkohan osannut kilpailuttaa kaikki hankinnat elämässäni, jonka toiset olisivat halunneet minulle antaa. Itse kilpailutus on tullut kalliiksi EU -direktiivin mukaan. Kaikista yksinkertaisen ymmärtämättömän enemmistön päätöksistä olen maksanut ulosotonuhalla. Korruptio on jokapäiväistä hyväksyttyä toimintaa. 

Tänään on kansallinen veteraanipäivä. Sekin kuuluu elämään hankkeena isän kautta. Valkoiset viettivät juhliaan järjestönä eikä sotaan osallistuneet järjestöön kuulumattomat olleet kutsuttuja kansalliseen veteraanipäivän juhlaan. "Kuoltua havuseppele haudalle" ilmoitukseen isä vastasi liikuttuneena.
- Ehtiihän tuon sittenkin. En pyytänyt enkä kutsunut peijaisiin. Säästivät havuseppeleen hinnan siinä kuin muidenkin etuisuuksien jakamisen järjestöön kuuluvien kesken.

Korkeimmalta paikalta päättäjiä on vielä elossa. He saavat elää sen jaon kanssa loppuelämänsä. Puheista päätellen he eivät tiedä pitäneensä yllä kahtiajakoa. Kehuvat vain erinomaisuuttaan palkittuina ja lisää pyytäessään. Annan sen anteeksi isän puolesta, sillä he kyllä tietävät, mitä tekevät. Ovat vain sairastuneet dementiaan, joten muuta ei voi heiltä enää odottaa. Toistuu sama kuin Kekkosen vanhetessa, nyt on toisten vuoro käyttää valtaa vanhojen kuolemaa odotellessa.

YHDESSÄ ELÄMÄ KANTAA
Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry 15 vuotta juhlaseminaari:

Juhlapuhe: Elinikäinen oppiminen
Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen


6.2.2000
Selviämistarinani  elossaoloilmoitus
Kotisivuni ovat Oppimispäiväkirjan sisällysluettelo.
Kriisinhallinta-ajan olen käyttänyt uudelleen oppimiseen,
vaikka se ei liity ammattiin, vaan elämäntaitoon.
Koulutus on avain, jolla hallitsen muutosta,
toteutan omia tavoitteitani ja huolehdin kansalaisvalmiuksista.
15.1.2006
Kiitän kaikkia pelastustyöhön osallistuneita!

Kansalaisvalmiuksien huolehtiminen kuuluu elämään. Sosiaalinen media kertoo, mikä on minun oikeuteni omaan elämään ja omistamiseen. Tarvitaan kuntauudistus ja sotepalvelujen järjestäminen. Koko elämäni aikana oli kirkko keskellä kylää, tuusniemeläiset kuntalaisina levittäytynyt joka niemeen, notkoon ja saarelmaan Juojärven rannoille. Lapsuuskoti 1900-luvulta lähtien on vielä omistuksessa perittynä. Sijoittajien tultua naapuriin mummonmökki koki ansiottoman arvonnousun. Se arvotettiin Lomakiinteistöksi suurempien maksujen toivossa. Tiesin jo silloin, ettei koskaan elämässäni minulla ole lomakiinteistöä eikä vapaa-ajan asuntoa. Tämän harhan oikaisu on loppuelämäni tehtävä. Elämä pitää sisällään kaiken, jos en tule leimatuksi väärin perustein. Konehan herjaa koneen lailla ja fb antoi siitä muistutuksen. Sielläkin on takana ihminen, sillä kone on yhtä tyhmä kuin käyttäjänsä.

Linkki, johon siirryit:http://syyssinfonia.blogspot.com/2013/04/kukamika-kerran-keksitaan-sita-aina.html?spref=fb
Facebook epäilee, että tämä sivusto voi olla vaarallinen. Jos et tunne sivustoa, merkitse se roskasivustoksi (sinut ohjataan takaisin Facebookiin). kuka heitti ensimmäisen kiven?

Hartaita säveliä. YLE Radio 1 06.05 - 06.15 Wilson: Nyt on aika kiitoksen (Psallamus-kuoro/Ilmo Riihimäki). Klemetti: Taas siunattu päivä nyt luo valoaan (Reisjärven kristillisen opiston kuoro/Susanna Pöyhtäri ja soitinyhtye).

Näistä hartaista sävelistä kertoi juontaja paljon enemmän kuin ohjelmatiedoissa on mainittu. Minuun on liitetty rahallinen arvo, josta Tuusniemen kunnan osuus on 5 lukuvuotta kansakoulua epäpätevien opettajien puuhaillessa omiaan. Nyt varhennettuna vanhuksena olen eläkepommi ja huoltosuhteen vääristäjä. Yleisesti ottaen minua on pidetty rekistereissä mukana maksajana, kun olen äänetön ja näkymätön. Viimeinen yritys on ryöstää 2 puhelinosaketta ja pankkitilit. Hoidan itseni ja asiani, enkä vielä ole vanhainkotipaikkaa varannut. Kuolinsiivous tuo päivänvaloon vaiettuja asioita. 

Hyvät pahat lapset - huomenna on tänään

Hyvät pahat lapset on ohjelma, joka kertoo suhteellisen uudesta ilmiöstä: pienten lasten raa'asta väkivallasta, jota esiintyy jo monissa kouluissa. Ohjelma avaa erilaisia perspektiivejä aiheeseen, joka ilmiönä näkyy ja kuuluu päivittäin luokkahuoneissa ja koulupihoilla.

Radioateljee Pe 26.4.2013 klo 22.05, uusinta su 28.4. klo 13.00

Inhimillinen tekijä
Ensi Ukkolan koti hukkui tekoaltaaseen, kaivos nielaisi Anneli Meriläinen-Hyvärisen paikan. Mitä ihmiselle tapahtuu, kun hänestä tulee ympäristöpakolainen? Anne Flinkkilän vieraana myös kirjailija Risto Isomäki.

Tähän on tultu. Suomi-neidon tulevaisuus on hämärän peitossa.
Harakoiden konsertti jatkuu kuin siantappopäivänä tappaisten toivossa. Ihmisten puheet kuulostavat joltakin muulta. EVVK.

Mitä tänään netistä opit?

Маша и Медведь: МАШИНЫ СКАЗКИ - Красная Шапочка

Masha saduttaa

Kaikki hyvässä sovussa kuin ammatinharjoittajat Berliinin kadulla esittelivät tuotteitaan. Meillä puhutaan moraalikadosta suomalaisen työn alennustilasta harmaassa taloudessa. Minulle se ei ole ongelma koskaan ollutkaan. Päättäjät tulevat myöhäjunassa, kun se on ollutkin koko ajan heidän tarkoituksensa nostaa itsensä äänestäjien yläpuolelle. Siitäs saitte, kun valinta turvallisuusneuvostoon ei osunut kohdalle. Presidentti sen ymmärsi meidän omaksi ylimielisyydeksi muita kansoja kohtaan. 

Kouluissa on omat ongelmansa. Opettaja papinrouva tuli luokasta tuohtuneena, kun 15 -kesäiset olivat piirtäneet kirkkoveneitä taululle. Evp upseeri kouluttajana armeijassa oli sijaisena luokassa. Odottaessaan hälinän loppumista ja järjestyksen palautumista istui ihan rauhassa pöydän takana. Kun liikehdintä ei rauhoittunut hän jatkoi istumista. Kun tunti oli pitkälle kulunut, hän vain totesi saavansa palkkansa istumallakin. Luokka oli saanut opetuksensa eikä ollut kiinostunut, mitä sijaisella olisi ollut annettavaa. Opettajana hän ei menettänyt kasvojaan, mutta muista syistä kuitenkin.

Kuvahakuna kirkkovuosikalenterisivu oli minulle yllätys. Siellä oli adventtiajan alkaessa muutkin kalenterit näytillä. Alaston nainen kyykyssä, sormi kirkkoveneen tappina ei selityksiä kaivannut. Olen hämmästynyt säikähtäin, että kaikki sulassa sovussa samalla sivulla. Minulle tämä on opetusta, kuin kissalle sisäsiistiksi opettaminen. Minulla on kovin ahdas maailmankuva, jos kirkkovuoden kalenteri ja tyttökalenteri kuuluvat samalle sivulle. Sen mahdollistaa netti meille kaikille joka junaan lähtijöille ja vielä asemalle jääneille.

Katsoin kotikatsomon: Kielletty hedelmä Kaksi nuorta tyttöä karkaa kotoaan, maaseudun rauhasta ja uskonnollisista perheistään, kesäiseen pääkaupunkiin etsimään vapautta ja ensimmäisiä suuria kokemuksia. N: Marjut Maristo, Amanda Pilke. O: Dome Karukoski. . 

Särkyneet siivet on lääkehöyryssä kirjoitettu kirja. Kun ei kestä sairasta maailmaa järkkymättä, täytyy paeta tunteitansa jonkun sekavuuden taakse. Jos jollekin on jäänyt epäselväksi, ei meidän suuri perhe ollut uskonnon sanelema pakko. 
Oli viikonloppu tulossa. Tein tansseihin lähtöä mutta noudatin äidin kieltoa. Lämmitin saunaa kun isä ilmestyi rannalle. Hän antoi luvan  mennä äidin kiellosta huolimatta. Sen kerran muistan linnoittautuneeni aittaan kesäiltana. Joku kävi ilmoittamassa, että naapurin pojat odottavat rannalla. Pysyin päätöksessäni enkä  tuntenut tarvetta nähdä ketään. Dok. Muista minut, äiti.
Millaista on elää Alzheimer-potilaan kanssa? Dokumentin ohjaaja palaa lapsuudenkotiinsa auttaakseen isäänsä, joka on Alzheimerin tautia sairastavan puolisonsa omaishoitaja. O: David Sieveking, 2012.

Meille löytyi kasvattajat lähipiiristä. Lapsettomat emännät vahtivat menemisiämme ja informoivat nimettömillä kirjeillään mielikuvituksensa tuotteita. Uskoonhurahtanut ei tiennyt muuta syytä lähtemiselleni kesätyöhön Ruotsiin kuin huoraaminen. Tästä en voinut puhua hänen kansaan, kun hänen menemiset olivat ylitse muiden. Kuitenkin sain hänelle sanotuksi riitaa rakentaessaan suvussa. 
- Te kaksi vahvaa naista otatte mittaa toisistanne. Minä en halua kuulla asiasta enempää. Siihen loppui se yhteys eikä ole ollut tarvetta uudistaa sukulaisuussuhteita. Jotakin ehkä olen ymmärtänyt minäkin.

Merimiehet Hautalasta tätä en vielä tiennytkään. Onko sillä edes mitään väliä?

Tuomasmessu 25 vuotta, Agricolan kirkko, Helsinki. Saarna piispa Irja Askola, liturgeina Pirjo Kantala ja Olli Valtonen, messun kokoaa Susanna Monni. Mus.Inna Vintturi & bändi, Tuomaskuoro HilkkaKangasniemen johdolla. 

Oma tuomasmessun saarna kauan sitten on jaossa päivän piristykseksi tahoille, jotka ovat asettuneet poikkiteloin tielleni. Kukaan ei ole vaivautunut keskustelemaan kanssani kuin sosiaalitoimen sovittelija erottuani rastina ruudussa avioliittoa elävästä miehestä. Hän oli miehen puolella ehkä seuraava miehestä lumoutunut sovittelija.

Henkisen omaisuuden päivä

YEAT Yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdokseen  hävisi koneelta. Eikä vain omalta vanhalta vaan myös kopioitavat versiot kirjakaupan koneelta. Näyttökansio on olemassa, mutta kuvia olen lähettänyt yhteistyökumppaneille kiitokseksi siitä, mitä sain aikaan. Onneksi graafikko arkistoi omiin tiedostoihin kaikki tarpeellisen. Olen ottanut opikseni, että kone ei ole turvallinen tallelokero. Samoissa ongelmissa on Suomi-neidon tietokoneyhteydet organisaatioiden välillä. Onpa Venäjän päämies meillä salaisen poliisin rekisterissä.
Jotakin suurta muutosta on tulossa. Itse olen vain häviävän pieni, jota kärpäsen päästöksi Itämeressä sanotaan. Ikkunoissa ja papereissa pisterivit paljastavat, että kärpäset kävivät täällä. Ne saattavat levittää jotakin saastaa sairastuttaen tai lisäten immuniteettia. Tietokone on haavoittuvainen hyökkäyksen kohteena.

My Way

 Eduardo Costa - Aonde anda voice

Kahden maan kansalainen sanat Kaija Pispa ja säv. Jaakko Löytty

1.
Edessä reitti tuntematon aukea, Herra luvanut on aina kantaa lastaan. Hän vyötti minut työhönsä, Hän kuljettaa. Mutta miksi tuuli yhä puskee vastaan?

Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa ; Olen kahden maan kansalainen

2.
Takana aavikon ja vuorten janoisten, vaivalloisten tulvavetten tuolla puolen yöhöni heitän voimattoman rukouksen; Sinä tiedät kaiken; eläin taikka kuolen
Vaikka vaellus on vaivaista....

3.
Sinapinsiemenestä tekee puutarhan uskollinen työmies sinun avullasi. Raota portti Valtakuntaan Jumalan, älä pyytävältä peitä kasvojasi!
Vaikka vaellus on vaivaista.....

4.
Elämänjäljet pientareelle piirtyvät; Herra antoi, Herra otti, kiitos Herran!
Lopulla matkaa ikäväsi ymmärrät:
Ihmisen on määrä kotiin päästä kerran.
Vaikka vaellus on vaivaista,
minä vielä jaksan toivoa;
olen kahden maan kansalainen 

Aamuhartaus 26.4. Hiippakuntasihteeri Kati Jansa, Kuopio. Tellu ja Suden aika esittää Siionin virren 173, "Soi virteni kiitosta Herran". Hartausohjelmat: Aamuhartaus 26.4 26.04.2013 06.15

Aamuhartaus pe 24.08.2012
Kati Jansa, hiippakuntasihteeri, Kuopio

Kaikki on pelkkää bonusta

"Kaikki on pelkkää bonusta" –nimisessä novellissa ihmiskunta menee Jumalan luo ja kysyy vastausta olemassaolonsa kysymykseen.

Pär Lagerkvist kirjoittaa, kuinka ihmiset tapaavat rähjäisen Jumalan, joka tallilyhdyn valossa sahaa puita. Näkymä on jotain muuta, kuin mitä ihmiset odottivat. He kysyvät Jumalalta:

”Mitä sinä oikeastaan ajattelit, kun loit tämän elämän? Mitä tällä kaikella oikein tarkoitetaan?”

Jumala lopettaa sahauksen, miettii ja vastaa: ”En ollut koskaan ajatellut elämästä sen kummempaa. Olin vain ajatellut, että teidän ei tarvitsisi tyytyä tyhjyyteen."

Lagerkvistia ennen samassa hengessä kirjoitti Martti Luther: ” Se, että monet ihmiset elävät tavallista elämää, on osoitus Jumalan hyvyydestä. Se on itse asiassa sellainen ihme, jota voisi verrata maailman syntymiseen tyhjästä. Sama koskee kirkkoa: että kirkko ylipäänsä on, on loputon kiitollisuuden aihe. Joka hetki on ainutlaatuinen Jumalan lahja. Järki näkee maailman kauheana paikkana, mutta usko voi veisata ”Koko maa on täynnä Herran hyvyyttä”.

*

Meillä on varmahkot käsityksemme siitä, miten elämän kuuluisi edetä. On paljon toiveita, mutta myös paljon pelkoja. Tavallinen elämä ei usein tunnu riittävän.

Johanneksen evankeliumin 9. luvussa Jeesus kohtaa sokean miehen. Opetuslapset kysyvät ensimmäisinä ”Jeesus, kenen synnistä johtuu tuon miehen sokeus?” Siihen Jeesus vastaa: ei kysymys ole kenenkään yksittäisestä synnistä ja sen seurauksesta, vaan ”niin on tapahtunut, että Jumalan teot tulisivat hänessä julki.”

Hämmentävä vastaus - mutta se oli vasta johdantoa siihen, mitä Jeesus seuraavaksi teki.

Hän sylkäisi maahan, teki mullan ja syljen sekoituksesta tahnaa ja levitti sitä miehen silmiin. Jumalan lähettämä antoi näkökyvyn syntymästään saakka sokealle.

Seuraa tapahtumasarja, jossa parannettu mies tunnustaa Jeesuksen, ja ärsyttää valtaapitävät fariseukset. Jeesus puhuu fariseuksille toisenlaisesta sokeudesta, haluttomuudesta ymmärtää.

Se voi olla maailman yksipuolista tarkastelua pelkän järjen varassa.

Se voi olla itsepintaista kiinnipitämistä omista ajatuksista, vaikka järki jo tietäisi ja faktat todistaisivat, että olen väärässä.

*

Jeesus on maailman valo, ja siitä merkiksi antaa sokealle näkökyvyn. Jeesus on maailman valo, ja hänen rinnallaan muut valonlähteet himmenevät.

Hän on siellä, missä on tavallista, elämänmakuista, kaunista ja rumaa elämää.

Hän parantaa meidät täydemmiksi, ehjemmiksi, niin että siedämme niin ruman kuin kauniin, pahan kuin hyvän, emmekä torju rujoa todellisuutta.

Jumalan syntyminen ihmiseksi on ylistystä inhimilliselle rajallisuudelle ja ajallisuudelle. Tämän elämän keskellä Jumala on itse läsnä. Täällä näkyvät Jumalan työt.

Se, että vastoin todennäköisyyksiä ja järkeä näemme Jumalan jälkiä tässä maailmassa, on jo hänen salattua työtään meissä.

Jeesus sanoo: »Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita.»

*

Niinkuin Jeesus on maailman valo, niin opetuslapsetkin lähetetään valoksi maailmaan.

Niinkuin Jeesus on sekä maailman valo että kärsivä palvelija, niin lähetetään meidätkin jakamaan koko elämä: ilot ja kärsimykset.

Jumalan teot tulevat julki inhimillisen elämän keskellä. Joka ikinen hetki on Jumalan lahjaa.

Tämä tavallinen elämä on pelkkää bonusta – hyvää hyvän päälle. (kauppojen bonukset olen moneen kertaan maksanut tuotteitten hinnassa rauhan välikappaleenakin.)
Kiitos siitä, Jumala

Kuka/mikä kerran keksitään, sitä aina epäillään

- "Työntekijällä on velvollisuus miettiä, mitä vaihtoehtoisia tapoja hänellä on puuttua siihen käsillä olevaan kiperään asiaan - ennen kun hän mahdollisesti julkistaa sen."

Varo sanojasi! Pidätystilanteessa luetellaan pidätetyn oikeudet ilmoittamalla, että kaikkea sanomaasi käytetään sinua vastaan oikeudenkäynnissä ja nimenomaan amerikkalaisessa oikeudenkäynnissä. 
Missä on meidän sananvapautemme ja ihmisoikeutemme? Korjaan, puhun vain omasta puolestani neljännen käskyn mukaan: Kunnioita isääsi ja äitiäsi! Sen teen vielä tänä päivänä aina kuolemaan asti. Siihen liittyy lupaus, joka on jo toteutunut annettuani isälle myöntävän vastauksen.
- Minä tulen.

Tuosta päivästä on kulunut 23 vuotta ja olen vielä olemassa Verkkokirjoittajan talossa. Jos joku luulee olevansa minun yläpuolella, hän ei tunne neljännen käskyn selitysosaa. He eivät kuulu kunnioitettavien piiriin minun elämässäni, olenhan haudannut vanhempani enkä ole hankkinut itselleni keinoisää enkä keinoemoa kunnioitettavaksi. 4. käskyn selitysosan varassa ovat kaikki. Heidän tekoihinsa voi olla tyytyväinen tai tyytymätön. Jälkimmäisessä tapauksessa on minulla velvollisuus puuttua asioiden huonoon hoitoon.

Kirjoitin vastineen sosiaalijohtajalle 1993 päätöksestä alentaa kotihoidontuki omaishoidontueksi. Minulle maksettiin, otettiin verot päältä. Loppu perittiin isältä takaisin miinusmerkkisenä omaishoidontukena minun tekemästä työstä. Sain valitusosoitteen, mutta en osannut enkä jaksanut paneutua asiaan. Tuusniemen kunta on vastuussa tekemästään päätöksestä, johon asetus omaishoidontuesta antoi mahdollisuuden. Eduskunta sen salli silloin ja sallii tänä päivänä antaessaan rahaa kunnalle vanhusten hoitoon. Kunta kaikessa viisaudessaan käyttää rahat muihin tarkoituksiin. 

Sirkka Hämäläinen pitää puolensa ja sanoo: Minun veskaan ei kosketa. Pääsi oopperan riitoja ratkomaan eläkkeen, palkkatyön ja työuran jälkeen. Hänet on huomattu puolensapitäjänä. 
Presidentti Ahtisaari toivotaan sovittelemaan saamelaiskysymystä. Hänkin on pitänyt puolensa ja säästänyt koulutusrahastoa koskevan lain ehdoilla porkkanastipendin maksamisen. Ikä ehdoton 61/64 vuotta ja työhistoriaa ei ole kertynyt yrittäjälle, maatalousyrittäjälle, perhehoitajalle eikä omaishoitajalle. 
S-ryhmä kuuli rukouksen, tee minusta rauhasi välikappale. Ostan kallista ruokaa, josta S-ryhmä ilmoittaa sponsoroivansa Ahtisaaren rauhantyötä.  Minulle riittää. Kaikki minulle maksetut bonukset ja plussat olen moninkertaisesti maksanut etukäteen. Kun mikään ei riitä, maksaja ilmoittaa suuressa viisaudessaan, että pitäisi siirtää koko eläketili heidän pankkiinsa.

Saman kerran keksityn vaivan tarjoilee lääkäri, kysyessäni mikä minulle on tullut. 
Punkinpuremasta johtuvalle tulehdustilalle oli vastaus valmiina. Kulunut vanha akka, kun olin melkein liikuntakyvytön. Talvella potkurin ja kesällä pyörätuolin työntäminen jakoi polviin kohdistuvan rasituksen käsien varaan. Kun se loppui olin jalaton. Tekonivelet tutkimatta, kun en suostunut, mene psykiatriseen sairaanhoitoon. Joku parantajalääkäri näki kipuni ja hoiti syytä. Näin pääsin eläkkeelle, mutta ilman eläkepäätöstä. Heitä oli liian vähän hoitamaan asioita ajallaan.

Toisen kerran kipu yllätti vielä rajumpana. Sain vihdoin neuvon mennä verikokeeseen, jos se on borrelioosi. Lääkäri sairaanhoitajan avustuksella katsoo entisten kokeiden tuloksia. Kolesterooli on ollut korkealla enkä ottanut siihen lääkettä. Tulokset saatuani, kolesterooliarvo oli kohdallaan, mutta uutena löytyi borrelioosi. Lääkäri pyysi unohtamaan koko jutun. Hänen mielestään kaikilla länsimaislla on borrelioosivasta-aine veressä.
- Sitten varaan ajan oireen mukaan. Näin tein, mutta se aika meni lääkärin ilmoitukseen.
- Olen lähettänyt paperisi keskussairaalaan. Sieltä kutsutaan, jos kutsutaan. Kutsu tuli aikanaan ja sain antibioottitiputuksen lahtelaisena kotisairaalassa. Se on kokemuksena esimakua vanhuudesta, kun ei enää ole omien asioidensa hoitaja, tulee kotipalvelukäynnit avuksi. Viimeisenä ruoka-automaatti lentoeväineen. Sitten metrinmittaiset robotit, jotka nostavat ylös sängystä. Siksi lyhyet, etteivät pelota kuin 007:n rautahammas. 

Kouluissa pitäisi opettajien olla pieniä ja naisellisia, ettei murkkuikäinen otaisi miehen mittaa miesopettajasta. Opettaja tulee erotetuksi esinaisen taholta. Se onkin toisen roskapostauksen aihe.

Kävin hammaslääkäriasemalla kivuliaassa toimenpiteessä. Tulin kotiin hoippuen. Mittasin verenpaineen. Oli alhaalla ja sydämensyke kuin rasituksen jälkeen. Tulinkin tulokseen, että joka päivälle pitäisi olla maksettu kidutustilanne. Hoitaisi verenpaineen pois enkä tarvitsisi sitä puolikaspilleriäkään. Selkään puukottamisella on toiset vaikutukset. Puukottajalla on hyvä mieli niin kauan, kunnes toisin todistetaan.

Roskasivustoko

Tänään tiedän sohaisseeni muurahaispesää, kun kirjoitin aiheista, joista puhuminen kiinnostaa kaikkia provosoituneita. Niihin kuuluvat kännit ja suuntautuneisuus. Kuitenkin aamuhartausseurakuntalaisena olen saanut kokea järisyttävimmät kokemukset. Se tapahtui kanavauudistuksen ensimmäisen tulemisen aikoihin. Aaamuhartausaikaa oltiin ottamassa poliitikkojen käyttöön marsittamalla pääministeri studioon kukonlaulunaikaan. Palaute Ylelle oli sitä, miltä minusta tuntui. Vielä kerran elän sen tunteen uudelleen. 
- Tunnen itseni poliittiseksi huoraksi, kun pääministeri änkee kotiini ja olen vielä sängyssä. Enkä ollut sopinut aikaa hänen kanssaan.

Joku kumma hypetys on laskeutunut Suomi-neidon ylle. Sen mahdollistaa rahoituksen kattaminen yleverolla. Nettiä voi katsella aina ja kaikkialla. Kuka tekee työt, kun meille syötetään valmiiksi naurettuja ja itkettyjä ohjelmia? Nuorisoon tämä uppoaa kuin kuuma naskali voihin.

Teeveen 1. tuleminen lopetti naapurissa käymiset. Joka nurkassa oli ohjelmaa omiksi tarpeiksi, ei siihen kaivattu naapureita jorisemaan. Piispa Irja Askola saarnasi Tuomas- messussa yksinäisistä vanhuksista. Poissa silmistä poissa sydämestä.

Konkarikeskiviikko tulee tiistai-iltana. Jotakin opin haastattelusta toisella kotimaisella. Poimin siitä edelliseen postaukseen asioita, joista olen samaa mieltä. Siirsin postauksen facebookiin ja testasin linkin toimivuutta. Fb epäilee, että sivusto on roskapostia ja pyytää poistamaan linkin. Jotakin ennen kuulumatonta on tässä ilmoituksessa. Kuolinsiivouksen edetessä saattaa löytyä asioita, jotka ovat ylhäältä suunnattu meihin kaatopaikkakansalaisiin. Ja onhan se niin, että hyökkäys on paras puolustus. kun yläkerran ukot ampuvat kovilla.
 
Konkarikeskiviikko

Osa 2/8. André Wikströmin isännöimässä hyväntuulisessa keskusteluohjelmassa kaikki vieraat ovat yli 60-vuotiaita. Vieraana taiteilija Fred Negendanck. Sketseissä piirretty André. Dooning Productions, 2013.

Aamuhartaus 24.4. Tapahtumahetkissä voi olla taistelua, vihaa ja verenmakua, mutta päämääränä on kuitenkin rauha ja hyvä kasvu. Kappalainen Markku Koistinen, Eno, puhuu kiitollisuudesta. Lasse Heikkilän johtama Suomalaisen messun kuoro ja soitinyhtye Valkia esittävät kappaleen "Laulu Suomelle". Hartausohjelmat: Aamuhartaus 24.4 24.04.2013 06.15



Aamuhartaus ke 24.04.2013
Markku Koistinen, kappalinen, Eno

Kauhalla annettu, lusikalla vaadittu?

Muistan kun joku vuosi sitten seisoin veteraanipäivänä sankarihaudoilla. No, suuri seppele alkoi painaa käsivarsia ja aloin jo toivoa juhlapuheen päättymistä, että pääsisin laskemaan seppeleen käsistäni tuon polvistunutta sotilasta kuvaavan patsaan juurelle. Vuosi myöhemmin samassa tilanteessa havaitsin, kuinka seppele oli paljon kevyempi - eihän tämä paina juuri ollenkaan! Mietin, onko sen valmistusmateriaali jotenkin muuttunut? Sitten hoksasin, että omat käsivarteni olivat voimistuneet, olinhan viimeisen vuoden aikana kantanut lasta sylissäni päivittäin. Jos vastuuta annetaan, tulee siis voimiakin lisää.

”Veljeä ei jätetä – nuoria ei unohdeta”, se tulee olemaan tulevassa veteraanipäivässä teemana tänä vuonna. Yhteistä vastuunkantamista ja sen opettelua kai se on käytännössä. Lapset, nuoret ja aikuiset tulevat laulamaan yhdessä meidänkin kirkossa tästä sukupolvia yhdistävästä aiheesta. Ovat jo kovasti harjoitelleet Suomalaista messua, niitä lauluja joissa pohditaan, mitä on olla osa tätä kaikkea. Se on kasvamista, turvallista kasvamista. Se on luottamusta, turvallista luottamusta, vaikka joskus koukku saattaakin lipsahtaa onkimaan opettelevan omaan sormeen.

Siitä vuorovaikutuksesta on Suomessa viime viikot kohistu kun on keskusteltu, kuinka vanhempiin, opettajiin ja kasvattajiin tulee suhtautua ja kuinka kasvattaja saa ojentaa oppilastaan. Tapahtumahetkissä voi olla taistelua, vihaa ja verenmakua, mutta päämääränä on kuitenkin rauha ja hyvä kasvu. Ihmisyyden oppimistahan se on. Kyllä siinä edelleenkin otetaan miehestä mittaa ja voi ne tunteet yhdistää tyttäriin ja äiteihinkin.

Mutta seppelenauhat luetaan ja asetellaan kauniisti ensi lauantainakin. Seppelettä laskiessa oivalsin joskus kuin ensi kertaa, että tämä paikkahan on kirkon pihassa. Kaikkivaltiaan suojissa tässä ollaan. Itsestään selvyyskö se on ollut, vaikka rosoiset ovat olleet kiitoksen aiheet ennenkin, mutta silti niin aidot?
Suomalaista havua, kuusen oksaa se enimmäkseen on, siinä näkyy vain muutama valkoinen kukka. Se tuohon kiven juureen kuitenkin lasketaan.

Mistähän ovat mahtaneet veteraanit haaveilla kun he itse ovat rintamalla olleet? Ehkä kiitos on tullut aika pienistä asioista. Lomista, jos niitä on saanut, postin tuomasta kirjepaketista tai siitä, että tämäkin päivä saa painua iltaan. Teltassa tai korsussa unen jo rajamailla on mielessä saattanut kirmata kesäisellä niityllä tuleva oma hevonen, taustalla rakentumassa oleva pieni maatilatila, jonne pian olisi taloksi asettumassa myös oma morsian. Niin henkilökohtaista ja kaikille yhteistä – olisi siis rauha maassa kaikin puolin ajateltuna, että ei alkaisi taas jytistä ja räiskyä.

Joillakin on tuolloin ollut jo useampi lapsi ja he ovat varmasti ajatelleet heitä paljon.

Mistä he haaveilevat nyt? Mitä tänään ovat suuret toiveiden rintamalinjat? Tai mitä ovat ne iloa ja kiitosta tuovat pienet paketit arjen rintamalle? Sitäkö vain, että jaksaisi kannatella kun on sen aika eikä itse olisi vain taakkana kantajan käsivarsilla. Että molemmin puolin olisi hyvä ja että lapsillakin tulisi vastaisuudessa niin asiat olemaan. Siitä kai se kiitos rakentuu.

Siinä on Jumalan kansan koti-ikävää ja yhtä aikaa taivaan kansalaisuutta jo nyt – maailmassa ja Suomen maassa. Toteutuakseen noissa haaveissa tarvitaan kuitenkin määrätietoisuutta, tarvitaan syliä, tarvitaan sydäntä ja käsi kädessä kulkemista vielä sittenkin kun osat vaihtuvat ja toinen kasvaa taluttajan tai vastuunkantajan tehtävään. Ja jos vastuuta Luoja suo, antaisi uusillekin kasvattajille voimia lisää.

Rukoilemme: Herramme Jeesus Kristus, sinä kuoleman voittaja – voittaja niin monella tavalla. Tänä aamuna yhtä aikaa sinua kiitämme ja yhtä aikaa pyytäen rukoilemme: Kiitos, että olet kulkenut rinnallamme, kiitos että kuljet tänään ja vielä tulevaisuudessa. Kiitos, että jäät siunaamaan meitä, myös kasvussa ja voimien lisääntymisessä – silloinkin kun ne tuntuvat vähenevän. Aamen.

Musiikkina "Laulu Suomelle" Lasse Heikkilän suomalaisesta messusta 

Onko kohu paikallaan?

Hänestä tiedän kaiken

Hän harppoi elämääni juuri tällä videolla puna-mustassa kaulaliinassa. Silloin en vielä tiennyt, että kaulaliinan väristä tulee ratkaiseva viesti Himaseen liitettyyn tutkimukseen. Katainen tilaajana on vastuussa 700 000 €uron palkkiosta ilman kilpailuttamista. Näistä veijareiden sopimuksista on tullut juuri niitä kilibailuja, joita Valkealahden mökkiläiset viettävät kesäpäivinä miesporukalla. Venakkonainen kävi tutustumassa avioliiton kautta ja huomasi tulleensa tuppukylään. Palasi kaupunkiin onnellisena, että oli päässyt pois niistä oloista, joihin ei halunnut palata. 

Mitä tiedän kohusta, on se varmistunut ammattityöni kautta. Metsuri tuli asiakkaaksi lääkärin antamat ohjeet takaraivossa. Liikuntaa pitää lisätä. Työpäivät vierähtivät voileipien varassa. Liian kuivaa ja vähällä nesteellä. Viimeistelen hieronnan vatsan hieromisella. Seuraavalla kerralla hän kertoi lääkärissä käynnistään. Vatsa oli tutkittu ja sieltä löytyi harvinainen rakenne. Suolisto on peilikuva normaalina pidetylle, että umppari onkin vasemmalla puolella. Olin hieronut vatsan "vastapäivään" ja siitä kipu yltyi.

Kohu liittyy vatsan anatomiaan. Kuinka moni asiakas pyysikään tutkimaan, onko kohu paikallaan. Se on nimitys napavaltimolle. Se sykkii navassa, jos se on paikallan. Joillekin sen siirtyminen sivuun on aiheuttanut kiireellisen kyydin omaan terveyskeskukseen sukulaisvierailulta. Kohusta käytetty vanha nimi on lyöppäri. Se selvisi pitkän asiakassuhteen aikana, jolloin lestadiolaismies yritti minua käännyttää. Asiakkailta olen oppinut monta asiaa. Sain olla rauhassa, kun asiakas halusi kuunnella Suvi-seurojen saarnoja kasetilta minun kanssa. Kaikki keinot olivat luvallisia, mutta paljastelu oli kielettyä. 

En päässyt kokeilemaan Himasen kohua, mutta uskon hänen vieneen kohunsa mennessään napavaltimona. Mitä keksitään nimeksi Himasen nimeen liitetylle kohulle, joka ei millään tavalla liity siihen yhteyteen, joka sikiöaikana oli yhteys äidin ja lapsen välillä. Himasen kohu on paikallaan, eihän hän näytä kärsivän vatsavaivoista eikä kaulaliina liity millään tavalla virheellisen tulkintaan kohusta.

Konkarikeskiviikon haastattelija ei jättänyt kysymättä Fred Negendanck'ilta henkilökohtaisia asioita. Hastattelutilanteessa oli kaksi suurta raidallista nuijaa. Sitä oli lupa käyttää, jos kysymykset osuivat ja upposivat.
- Milloin vedit ensimmäiset kännisi?
- Balettitanssija-aikoina ryyppäsimme melkoisesti, mutta löysin aina kotiin enkä sammunut minnekään. Aamuöinen kaupunki näyttäytyi omitusena.
Olin todella päissäni, mutta pysyin silti tolpillani. Se oli kiehtovaa, ja halusin kokea sen uudestaan. En kuitenkaan salli sitä itselleni.
Näin taiteilija vastaa kännikokemuksestaan. Himanen käänsi puheet mummoonsa ja kampanisuihin pois julkisesta juopumuksesta, jolle löytyi selitys toimittajien juoppoudesta.

Samassa haastattelussa saan varmistuksen siitä kohusta, millä Haavisto eteni presidentin vaalissa. 
- Sinähän olet homoseksuaali. Milloin huomasit olevasi homo, jos nyt voi puhua huomaamisesta?
- Teini-ikäisenä.
- Joskus 50 -luvullako?
- Niin, 50 -luvun alussa.
- Nuorille katsojille tiedoksi, että homous oli vielä tuolloin rikos.
- Täytyy kyllä sanoa, että minulla oli onni myötä niihin aikoihin, kun käsitin olevani homo. Tukenani oli eräs todella mukava henkilö, joka auttoi minua ymmärtämään ja hyväksymään suuntautumiseni.
En ole koskaan tuntenut tarvetta astua barrikaadeille. Minun ei ole tarvinnut näyttää, mikä olen, ei taistella asiani puolesta.
Sen sijaan olen ollut hyvin epävarma ja pelokas seuran hakemisen suhteen. Olenkin pysytellyt pitkälti omissa oloissani. Itse homous ei ole koskaan ollut minulle ongelma.
- Vuonna 1971 lakia muutettiin niin, ettei homous ollut enää rikos. 
- Minä en tiennytkään siitä. En seurannut tilannetta.
On ihan pakko sanoa näin televisiossa, että en ymmärrä lainkaan sitä Pride-touhua. Ei tulisi mielenkään seisoskella nuoleskelemassa jossain kulkueessa. Sääli että asiaa ajetaan niin mauttomalla tavalla. Se on huonoa mainosta. Ihminen saa olla homoseksuaali, mutta... Seuraava kysymys.

Päästään huoneentauluun: "Päivä vain ja hetki kerrallansa" Mozartin Adagion kera.

BLOTT EN DAG

ETT ÖGONBLICK

I SÄNDER

Olipa kaunis! Niin kuin yksinkertaiset asiat ovat kauniita. Politiikkaa tehdään arveluttavin keinoin, että valta säilyisi puolueilla. Järjestys ja kuri ovat kahden suunnan välien selvittelyä, sen Siperia on opettanut.

Mikä se tuasj tulj?

Aamuhartaus 23.4. Kuka kirjoittaisi paratiisista niin, että se tuoksuu? Tiistaiaamuisin kuullaan kirjallisuuteen pohjautuvia hartauksia. Toimittaja Kaisa Raittila, Helsinki, puhuu Juhani Rekolan kirjoittamasta kirjasta "Kadotettua paratiisia etsimässä". Surunmaa -yhtye esittää kappaleen "Matkamiehen mieli palaa". Hartausohjelmat: Aamuhartaus 23.4 23.04.2013 06.15



Aamuhartaus ti 23.04.2013
Kaisa Raittila, toimittaja, Helsinki

Isoa pränttiä, kuulaita sanoja

Kirjaa, josta tänä aamuna puhun, ei ole vielä kirjoitettu. En tiedä, syntyykö se jonakin onnellisena päivänä omasta kynästäni vai kirjoittaako sen joku muu, mutta tiedän, että meitä on monta, jotka odotamme saavamme lukea sen.

Kirjailija, esseisti ja Tukholman suomalaisen seurakunnan edesmennyt pappi Juhani Rekola esitti julkisen toiveen tämän kirjoittamattoman kirjan kirjoittamiseksi. Kirjassaan Kadotettua paratiisia etsimässä hän pohtii pyhän sanoiksi pukemisen ongelmaa ja esittelee toistakymmentä ehdokasta uskonnolliseksi romaaniksi. Useimpia niitä yhdistää uskon tutkiminen sen vastakohdan, epäuskon, kautta. Hyvän sijaan niiden kirjoittajia on kiinnostanut hyvän puute. Maanpäällinen tai tuonpuoleinen helvetti on innoittanut eri alojen taiteilijoita kaikkina aikoina enemmän kuin paratiisi.

Kuka kirjoittaisi paratiisista niin, että sitä vartioiva kerubi välkkyvine ja leimuavine miekkoineen väistyy?, kysyy Juhani Rekola.

Paratiisista on vaikea kirjoittaa olematta naiivi, sanoo Rekola myös. Äkkiseltään hänen ajatuksensa panee nyökyttämään päätä. Niin juuri. Helpon hurskauden värittämiä selviytymiskertomuksia on totuttu halveksimaan kristillisenä kioskikirjallisuutena. Inhimillisen elämän monimutkaiset käänteet on niissä tapana oikaista jumalallisella johdatuksella juonen käänteen uskottavuudesta piittaamatta. Päähenkilön kasvun lainalaisuuksista on tingittävä, kun tavoitteena on korostaa ihmettä ja Jumalan tekoja. Sellainen ei tarjoa oman elämänsä solmuun tukehtuvalle vertaistuen voimaa.

Kuka kirjoittaisi paratiisista niin, että se tuoksuu?

Ehkä joku on tehnyt sen jo. Juhani Rekolan kirjan ilmestymisestä on vuosikymmeniä. Ehkä taivaalta uskottavasti tuoksuva kirja ei vain ole osunut käteeni. Siitä huolimatta olen kantanut ajatusta siitä mielessäni jo vuosia. Minulla on ollut Rekolan haasteeseen kolme kommenttia.

Ensimmäinen on se, ettei paratiisi voi ollakaan muuta kuin naiivi. Kaikkien tämän maailman realiteettien keskellä uneksin nimenomaan keveydestä, helppoudesta. Kertomukset Jumalasta, joka juuri minun elämäni arkisten pulmien erityisasiantuntijana ratkaisee ongelmat puolestani, herättävät huvittuneisuuden lisäksi myös hienoista kateutta: ollapa tuollainen Jumalan hullu.

Toinen kommenttini kyseenalaistaa Juhani Rekolan mustanpuhuvan käsityksen maailmasta. Hän on sen aikakauden lapsia, joka näki maailman paitsi sotien runtelemana rauniona myös hengellisesti ajatellen pelkkänä vaarojen karikkona. Romaanit, jotka hän esittelee, ovat kuvausta helvetin lisäksi myös paratiisista, mutta aina se on toisaalla, kadotettu ja kaivattu. Tässä maailmassa ei Rekolan mukaan ole minkäänlaista toivoa.

Minun maailmassani juuri rauniot hohtelevat. Nimenomaan pimeän rajalla valo on häikäisevimmillään. Siksi hyväkin on uskottavaa vain, kun se murtautuu pahan läpi. Sileä on sileämpää louhikossa, ja paratiisi on kiihkeimmin läsnä juuri siinä, missä sen tietä vartioi kerubi leimuavin miekoin.

Kolmas ja painavin kommenttini koskee hyvän ruumiillisuutta. Hyvä tuntuu hyvältä vasta, kun sillä on ruumis. Niin pitkälle menen, että väitän: Jumalan hyvyyttä ei voi tuntea tuntematta ihmisen hyvyyttä. Vaikka juhlapuheissa puhutaan Jumalan rakkaudesta, mikään ei järkytä ihmistä niin kuin toisen ihmisen rakkaus.

Itse asiassa tuonpuoleista korostava kristillinen kioskikirjallisuus tekee karhunpalveluksen Jumalalle. Sama ongelma vaivaa kaikkea ihmisen roolia väheksyvää kristillistä julistusta. Kun se yrittää jättää kaiken kunnian ihmisen ulkopuolelle, se kertoo tarinan, jossa hyvä jää vaille ruumista. Siinä pelossa, että ihminen alkaisi pitää hyvyyttään pääsylippuna taivaaseen, kristillinen ihmiskäsitys on vaarassa vakuuttaa, ettei perin juurin paha ihminen kykene hyvään lainkaan.

Se on traagista siksi, ettei Jumalalla ole muuta väylää hyvyydelleen kuin ihminen. Jumalalla ei ole muita rakastajia, armahtajia tai anteeksiantajia kuin ihminen. Puhumatta sanaakaan Jumalasta ihmisen hyvyydestä kertova tarina kertoo väkevimmin juuri Jumalasta.

Ehkä Juhani Rekola tiesi, miksi se kirja on edelleen kirjoittamatta ja millainen sen lopulta pitäisi olla. Siksi tänä aamuna toivon, että voisin itse olla se vuosikymmeniä, vuosisatoja odotettu best seller. Minuun olisi kirjoitettu armollisia, hyväksyviä ja toiveikkaita sanoja. Olisin kevyt ja pehmeäkantinen, helppo kuljettaa mukana, helppo avata ruuhkabussissa tai keittiönpöydän kulmalla. Hyväksyvät, toiveikkaat sanat olisi kirjoitettu minuun niin isolla präntillä, etteivät lukulasit olisi tarpeen. Kieli olisi tässä paratiisiksi puhkeavassa kirjassa niin yksinkertaista, että kaikki ymmärtäisivät, ja sanat olisivat niin kuulaita, että lukija olisi kuin puhtaiden, viileiden lakanoiden välissä.  
 
Terveys on saanut uuden uhkan. Koululääketiede on solminut rahakkaan sopimuksen lääkefirmojen kanssa. Yksittäiset lääkärit ovat unohtaneet valansa hoitaa potilaita. Vastaanotolla ei ole yhtään lääkäriä. Infossa tiedotetaan, että lääkärit ovat kuulemassa lääkefirmojen uusista myyntiin tulevista lääkkeistä. Lääkäreille luvataan rahakkaita etuuksia, kun ottavat näytepakkauksia kaappiinsa aloittamaan ilmaisella näytteellä ja reseptillä loppuiäksi.

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun. Eeva Kilpi

Luottamus pieneen urheaan naiseen on kovalla koetuksella. On oikein tarvittu lakeja taputtelemaan päälaelle korkeimmalta tasolta. Lakiin ei ole kirjattu lorua; tillintallin tasapää, elä kasva milloinkaan. Kasva aina alaspäin niin kuin lehmänhäntä.

Elämänikäinen oppimishalu on vienyt läpi harmaan kiven. Swot-analyysin kuva - vahvuuteni - ei missään vaiheessa ole hämärtynyt. Se on ollut alusta lähtien tähän päivään. Se vanhempien tarjoama koti lapsilleen. Kun vanhemmat ovat kuolleet, on tapahtunut perinnönjako sukupolvenvaihdoksineen.

Suomi-neito on samassa tilanteessa hengettömäksi nuijittuna. Heikkouteni kuvaa inhimillisiä voimavaroja. Liikaa lastatun hölmöläisen hevosen tunnistan omana uupumuksena. Se johtui unenpuutteesta keskeytymättömässä 3 -vuorotyössä. Mikään kunnan palvelu ei tuottanut meille apua. Laitospaikat oli purettu eikä avopalveluita kehitetty tilalle. Käskyt ovat olleet elämänohje arjessa. Tähän perustuu vanhempien kunnioittaminen alusta loppuun. Muut uskontokunnat ajattelevat toisin. Kunnan virkamiehenä perii maksamansa rahan takaisin minun tekemästä työstä. 
Heikkouteni -kuva on kaksiosainen. Minun heikkouteni vs ohjaustiimin johtajien muistinmenetys. Komukkeja löytyy joka lähtöön. Toistuu sama kuin valtakunnan vanhuksen toteaminen työhönkykenemättömäksi. Jäänne on suljetun yhteiskunnan ajoilta sääntöjen noudattamisesta.

Mahdollisuudet Suomi-neidon itsenäisyyden jatkumiselle on olemassa. Juojärven saaret laskematta ja omistus lainhuudolla vahvistettu. Kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset sijoittajina ovat pistäneet kapuloita rattaisiin yksinkertaisten ymmärtämättömien enemmistön räkättäessä kuin harakat siantappopäivänä tappaisten toivossa. 
Tauti on tanssinut talvitiellä ja lopun tiedämme millä seurauksilla. Sininen tie lähellä rajaa on huonossa kunnossa. Päiväkävelyllä pitää poiketa pientareelta pelloille turvallisuussyistä. Meillä on sentään rantabulevardit, caravaanareille huoltopiste paikoitusalueineen ja satama paikallaan pysyvine laivoineen nauttia kaljansa ihaillen Juojärven maisemia ja auringonlaskuja.

Uhat tulevat ulkopuolelta. Sitä käydään Tiekarttana Länsirannalla muukalaisten hautausmaasta. Minulla ei ole itseaiheutettuja uhkia. Tähän päivään olen pystynyt pitämään puoleni nuorten tuella. Suomi-neito on menettänyt  puolestapuhujansa. Tärkeämpää on pelastaa Kyproksen pankit veronmaksajien rahoilla ja valtion velalla. Tulevat sukupolvet sanovat.
- Kuule, faija ja mutsi, ihan tuota en olisi uskonut hallitusajasta, mitä menitte tekemään.

Tämä talo on siivottava kuolemaa varten

 Elämäni harharetket §§§§§§§-viidakossa

http://www.koti.phnet.fi/maire41/

dna osti PHNetin liiketoiminnan saadakseen maksuistaan huolehtivia asiakkaita. Nopeuksien tarjonta meni yli ymmärryksen. Onniteltiin hyvästä valinnasta läppäripussilla 2x. Mitä olin valinnut, kysyin? 

- Et mitään, vastattiin. Nyt on taloyhtiön sopimuksella ilmainen laajakaista. Kotisivutilapalvelu loppui ja se hävittäisi Verkkokirjoittajan talon lopullisesti. Kimpsut ja kampsut kasaan ja muutto nettihotelliin.   http://kleinitar.info/MaireTirkkonen/

muuttoavusta kiitän hotellin atk-vastaavaa kavereineen. Kira, Sindi, Tytti http://kleinitar.info/ 

Aamuhartaus 22.4. Voidaakseen katsoa eteenpäin ja voidakseen sitoutua uuteen on kuitenkin osattava myös luopua ja päästää irti. Rukoushetkessä viikon aluksi puhuu hiippakuntasihteeri Kati Pirttimaa, Espoo. Kelttimusiikkia soittavat Markus Asunta (puuhuilu) ja Jouni Kenttämies (kelttiharppu). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 22.4 22.04.2013 06.15

Elinkello on viimein siirtynyt kesäaikaan Utsjoella ja herättää minut ennen kuutta. Ei ole mitään syytä herätä auringon noustessa, eihän kaupungin katolla ole kesää eikä talvea. Kuuntelen aamuhartauden ajatuksella. "Voidakseen katsoa eteenpäin ja voidakseen sitoutua uuteen on osattava luopua ja päästää irti."


Näinhän minä luulin sitoutuessani omaishoitajaksi, kunnes hoidettavan kuolema minut siitä vapautti 6.2.2000. Oli jälkiselvittelyn aika. Jos suku ja kunta hyökkäsivät joka ikinen päivä vanhaa isääni vastaan Tuusniemellä, ei asioidenhoito ollut sen helpompaa muuttaessani Lahteen pääsiäiseksi 2000. En kuollut syöpään enkä ollut lataamossa poissaollessani. Tulin takaisin ja se pantiin merkille joka taholla muuttovoittona ja maksajana.

Katson bloggerin tilastoimia blogikävijöitä, mitkä kirjoitukset ovat kiinnostaneet. Soitan musiikin youtubessa ja lisään tähän aamuun André Rieu -The Rose 2010 niiden kiitosruusujen muistoksi, jotka tielläin kukoisti. Kaisalta yksi ruusu hautajaisten jälkeen, olimmehan tulleet tutuksi hautausmaalla käydessämme. Sinulla oli jääpiikit kengissä, kun tulit rinteen ylös ulko-ovelle. Se ilahdutti minua, olihan äitisi ollut 10 vuotta vuodeosastolla puhumattomana toisten hoidettavana. Kaisa hoiti opettajan virkansa eläkeikään asti. Niin olisin minäkin tehnyt, jos minusta olisi tullut opettaja.

www-mandraa hoettiin yhdestä suusta jo 1990 -luvulla, jos jostakin piti kysyä neuvoa tai tietoja. Vasta 2000 -luvulle siirryttyä ääni koveni tietoyhteiskunnasta kaikille. Koko Suomi ja kaikki yhdellä kertaa, kuin sotaveteraanikeräyksen nimelliset kohteet tulisi autetuksi. Ovelleni kolkuttajalle en avaa, onhan nuoret sotilaat lähetetty asialle keräämään rahaa veteraaneille. Rahat on sijoitettu, eihän niistä riittänyt kaikille eläessä kuntoutukseen eikä muuhunkaan tarpeeseen. Valkoiset veteraanit lupasivat isälle kuoltua havuseppeleen haudalle. Se olisi turha rahanmeno enkä pyytänyt. Sisälsi se myös pilkan ja vihjeen, ettei yhteiskunnan kahtiajakaminen herroihin ja narreihin ollut vielä päättyynyt.

Kotikissan video-opetus

Elämänikäisestä oppimishalusta on kyse, lähteä oppikouluun vieraalle paikkakunnalle sodan jälkeen ja hankkia yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdokseen verkkoympäristössä. Olen tarvinnut paljon toisten apua kirjoitustaidon hankkimisessa ja vielä enemmän, kun kirjoittaminen siirtyi verkkoon. 
Penkkaripäivän rekiajelun mottona oli. "Jos olisi elektroniaivot, olisi menestystä." Minä olen käyttänyt omia aivojani, onhan tietokone yhtä tyhmä kuin käyttäjänsä. 

Istun tietsikan ääressä ja osallistun verkon välityksellä Otavan pajapäivään. Katson viesteistä, mitä Hannu kirjoitti kotikissan ja kirjoittajan erosta. Verkkokirjoittajan talon ovat siivonneet kouluttajat  sisällysluettelon linkeistä ja antaneet uusia osoitteita lievästi dementoituneen omaishoitajan osallistua ammattikorkean järjestämään päivätoimintaan. Tai mennä kirjoittamaan muinaismummojen muistelupiiriin. Vanhustyöhön en osallistu enää vapaaehtoisena mukavuussyistä.

Kaikki on tallessa kirjeenvaihdossa. Tulostin kirjeet varmuuden vuoksi. Kuolinsiivous koskeekin näiden kirjeiden sisällön käsittelemistä. Siinä samalla ympäröivä kaaos järjestyy, kun heitän turhan roinan pois.

Videon ääressä kauhistelen vanhusten ruoka-automaatin  markkinointia. Se on tämän päivän järisyttävin keksintö vanhusten hoidossa. Totisesti kunta on uudistuksen tarpeessa. Se ei tapahdu rajoja siirtämällä, vaan kunnan tehtävien uudelleen järjestämisenä. Se koskee kaikkia kuntalaisia vauvasta vaariin ja muksusta muoriin.

Aamuhartaus ma 22.04.2013
Kati Pirttimaa, hiippakuntasihteeri, Espoo

Kivi

Kelttimusiikkia

Tämä on Jumalan maailma.
Koko maa ja kaikki ihmiset.
Kuinka hyvää ja ihanaa on
elää yhteydessä toisiin.
Rakkaus ja usko yhdistyvät,
oikeus ja rauha lyövät kättä toisilleen.
Jos Kristuksen seuraajat olisivat hiljaa,
kivet huutaisivat.
Herra, avaa minun huuleni,
niin suuni julistaa sinun kunniaasi.

Kelttimusiikkia

Kädessäni on pyöreä, valkoinen, sileä kivi. Se on Ionan saarelta, Skotlannista, Hebridien saaristosta. Saaren eteläkärjessä on poukama, jota kutsutaan Pyhän Columban lahdeksi. Kivi on sieltä. Kerrotaan, että Pyhä Columba rantautui tuohon poukamaan kahdentoista munkin kanssa helluntaina vuonna 563. Noustuaan maihin munkit kiipesivät ensimmäiseksi rannan tuntumassa olevalle korkealle mäelle. He halusivat tarkistaa, ettei Ionasta näe takaisin Irlantiin, josta he olivat lähteneet. Irlanti oli jätetty taakse ja uutta oli edessä.

Pyhän Columban lahti on yksi niistä paikkoista, joissa Ionaan matkaavat pyhiinvaeltajat käyvät. Perinteen mukaan lahdella etsitään kaksi kiveä. Toinen kivi symboloi sitä, minkä elämässään haluaa jättää taakseen – ja se kivi heitetään edessä aukeavan Atlantin syvyyksiin. Niin minäkin siellä ollessani tein. Toinen kivi muistuttaa siitä, mihin elämässään haluaa sitoutua. Se kivi otetaan mukaan – minä otin tämän valkoisen kiven.

Elämässä tulee eteen hetkiä, jolloin saa tai joutuu pohtimaan sitä, mitä elämässä on ollut ja mitä edessä on tulossa. Taakse katsominen tekee joskus kipeää. Elämässä voi olla, ja usein on, asioita, joita on vaikea hyväksyä. Joiden kanssa on joutunut taistelemaan. Voidakseen katsoa eteenpäin ja voidakseen sitoutua uuteen on kuitenkin osattava myös luopua ja päästää irti. Luopumista on monenlaista. Joku asia voi olla turha, sen aika on ohi. Joku asia voi viedä liikaa energiaa, sitoa itseä, siitä on luovuttava. Jokin asia voi olla kipeä, ja sen kanssa on päästävä tasapainoon. Ei se aina helppoa ole.

Elämme kirkkovuodessa pääsiäisaikaa. Se kertoo, että suurimmankin luopumisen ja kärsimyksen jälkeen voi koittaa uutta. Kristus luopui kaikesta, kärsi ja kuoli – jotta ylösnousemuksen aamu voisi koittaa.

Sitoutuminen uuteen, se on sitoutumista ylösnousemuksen aamuun. Se on heittäytymistä tielle, jota emme vielä täysin näe, polulle, jonka mutkia emme tiedä. Hyvän Jumala on luvannut: Hän ei jätä kesken alkamaansa työtä.

Kelttimusiikkia

Jesajan kirkasta, sen luvusta 40:

Kohottakaa katseenne korkeuteen:kuka on tämän kaiken luonut?Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan, hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan. Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa: yksikään joukosta ei jää pois. Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut näin: - Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä.Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa. Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa. Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.

Kelttimusiikkia

Rukoilemme:
Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä
meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta
ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Aamen.

Siunatkoon sinua kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Aamen.