SUURIA SANOJA pieniä askelia

JEESUS VOIDELLAAN BETANIASSA

Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus 

tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista

herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle

tarjottiin siellä ateria. Martta palveli

vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen

pöytäkumppaneista.                              

Martta  otti täyden pullon aitoa, hyvin

kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen

jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko

huone tuli täyteen voiteen tuoksua. 

Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen 

opetuslapsi, ja josta sitten tuli hänen 

kavaltajansa, sanoi silloin: "Miksei tuota

voidetta myyty kolmestasadasta

denaarista? Rahat olisi voitu antaa

köyhille." Tätä hän ei kuitenkaan 

sanonut siksi, että olisi välittänyt

köyhistä, vaan siksi, että oli varas.

Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan,

ja hän piti siihen pantuja rahoja

ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle:

"Anna hänen olla, hän tekee tämän

hautaamistani varten. Köyhät teillä on

luonanne aina, mutta minua teillä ei.

aina ole."  

 

Joh: 12:1-8  

 

Puut kasvamassa korkoa tallelokerossa

 

JUUDAKSEN LOPPU  

 

Kun Juudas, Jeesuksen kavaltaja, näki

että Jeesus oli tuomittu kuolemaan, hän

katui tekoaan. Hän vei saamansa 

kolmekymmentä hopearahaa takaisin

ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi:

"Tein väärin kunn kavalsin viattoman 

veren." Mutta he vastasivat: "Mitä se

meitä liikuttaa? Omapahan on asiasi."

Silloin Juudas paiskasi rahat temppeliin,

meni pois ja hirttäytyi.

Ylipapit ottivat rahat ja sanoivat: "Nämä 

ovat verirahoja, näitä ei ole lupa panna

temppelirahastoon." Neuvoteltuaan he 

päättivät ostaa niillä savenvalajan pellon

muukalaisten hautapaikaksi. Vielä

tänäkin päivänä sitä peltoa kutsutaan

Veripelloksi. Näin kävi toteen tämä

profeetta Jeremian sana:

- He ottivat ne kolmekymmentä

hopearahaa, / hinnan jonka arvoiseksi

he tämän miehen / israelilaisten

puolesta olivat arvioineet. / Ja he ostivat

niillä savenvalajan pellon, / niin kuin

Herra  oli minua käskenyt.                             

 

Matt. 27:3-10      

Siunaavat siivet

Suojaavat siivet

Vuosikausia on ollut ahdistus siitä, miten kunnan pienellä rahalla ja EU -tuella maaseutua kehitetään. Kohteena on lapsuuskodin uimaranta. Savolainen balladi laulaa tuosta tapahtumasta veteraani Tiihosen kohdalla. Olemme viimeinen talvisavu Vihtaniemen seitsemästä ympärivuotisesta asukkaasta, jotka hankkivat tien päästäkseen autolla lähelle kotiaan. Kunta ahneuksissan myi rantansa uusrikkaille sijoittajille. Tie muutettiin mökkitieksi ja meidän rantaan on kaavailtu viihde- ja vapaa-ajan keskusta. Kunta viisaudessaan ei vienyt tietä omalle puolelleen niemen kärkeen. Meidän rantaan oli varattu puiden varastointipaikka 1980-luvulla.

Jostakin syystä olen levoton, kuinka rannan kohtalo ratkeaa. Se on meidän mökittömien perintöosa. Isän kuoleman jälkeen, oli minulla suuret suunnitelmat käyttää perintöäni niin kuin toisetkin perijät. Sitä varten pyysin tietoimituksen järjestää mökkiläisille tien jatkamisen maan halki naapurien tapaan. Heille tie ei ole rasite, vaan yksityistien osa, josta maksetaan tieyksiköt. Ketuille meni koko hanke, kuusi ukkoa pitää kiinni EU-rahan kohteesta. Toimitus muistutti joukkoraiskauskohtausta ja kirvelee edelleen. Joululehdestä luin uskovaisen lääkärinlesken suunnitelmat; Tuusniemestä Suomen Florida. Kuvahakuna varastopaikka antoi kartan suunnitelmasta.

HONOLULU

Kassavahti puhuu työpaikkojen lisäämisestä. Sijoittajat eivät tulleet Vihtaniemelle tehdäkseen työtä. He tulivat tekemään aluevaltauksia yksityisiltä. Omistajavaihdoksen yhteydessä kunnalla oli etuosto-oikeus myytyyn osuuteen. Kunta ei käyttänyt kuitenkaan sitä hyväkseen, vaan pitää sitä sotatoimialueena ja Tiekarttana Länsirannalla. Tämän päivän kehysriiheen sopii oikein hyvin puhua toista ja tarkoittaa toista.

Näillä mielikuvilla ajattelen elämänpuita, joita yksinäisinä tuuheina puina katselen mielelläni aukeilla paikoilla. Ville välitti kuvaa mansien mailta asumattomista metsistä. Teitä ei tehdä, ovat kalliita tai ei osata. Mennään tankilla läpi niin kuin sodissakin ylitettiin soita, piilouduttiin metsän suojaan ja paettiin uimalla jokien yli. Kuvat aikajanalta toimivat minun woodoomenojen suojamuurina. Uskon ettei vielä viimeistä sanaa ole sanottu Vihtaniemen yksityis- ja rasitetieasiassa.

Elämänpuu

Mitäs me kruunatut

22 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)

1991: Tim Berners-Lee esitteli ensimmäisen www-selaimen.

Vuoden 1991 ekapäivästä aloitin vanhempieni hoitamisen heidän kotonaan syntymäkunnassani. 12 -vuotiaasta 5-kymppiseksi olin käynyt siellä vain lomilla. Kuitenkin side kotiin oli vahva ja katkeamaton. Ei kuitenkaan enää napanuora, jota olin lähtenyt katkaisemaan. Osat vain olivat kääntyneet toisin päin, vanhemmista oli tullut avuntarvitsijoita. Ensimmäisen www-selaimen esittelyssä en ollut mukana, olin sen missannut, elettiinhän päivä kerrallaan eteenpäin. Kuitenkin puheet olivat menneissä ajoissa aina vuosisadan 1900 alkuun.

www-sivut olivat hokema kuin taikasana, josta en mitään tiennyt. Ei ollut mielikuvaa siitä, mitä joka tuutista hoettiin. Vanhempien antaman lahjakirjan saatuani tunsin itseni Euroopan omistajaksi. Rauhoitetulla alueella hirvi, alkuperäisruokailija, vaihtaa kruununsa uuteen. Käyttää sitä aseena reviiriä puolustaessaan. Minulla on muut aseet puolustaa omaa ja veljieni osuutta. Siskot olivat tuoneet herransa ottaamaan vanhempien hankkimasta omaisuudesta osuutensa. Viimeisenä äidin kuolinpesän kuolinpesäosuus oli leskellä viemisinä Pietarille sisäänpääsymaksuksi taivaanportilla. Vasta silloin laki tulee puolelle ja palauttaa kuolinpesäosuuden sinne, mistä laki oli sen antanut siskon kuollessa.

Jorma Hynninen luopuu oopperaurasta esittämällä toista taitelijaa. Topi Lehtipuu on tullut tutuksi aamuhartausseurakuntalaiselle laulamalla virsiä jo kuuden jälkeen aamulla. Hänen äänensä ei muistuta isän ääntä, joka sai pomppaamaan ylös sängystä. Olen nukkunut pommiin. www-selaimen tultua tutuksi olen löytänyt aina nuoremmat idolit. 

Taloyhtiöiden yhteiset laajakaistat yleistyvät (27.2.2013 6:38) ja laajakaista yhteys rajoittaa osllistumista ja säätää vauhdin. Siinä on omat riidan siemenet, maksaa vuokrassa käyttämättömästä palvelusta. Minä käytän ja vaadin, että luvattu nopeus minulle välitetään. Taloyhtiö oli jälkijunassa ja ilmoitti, ettei vielä ole budjetoitukaan valmiuksien rakentamista. Verkkoympäristössä yritin suorittaa YEATutkintoa eikä yhteyttä ollut. Sama ongelma tänä päivänä. Soitan asiakaspalveluun.

- Tullaan katsomaan 55 €uron maksusta, mikä on vialla. Tilaan tarkastuksen ja odotan laskua taloyhtiön kaapelien kuntotarkastuksesta. Kysyn nuorelta dna-laiselta, onko laajakaistan käyttäjässä vika. Tällä kertaa hän ei kysellyt "etkö sinä ymmärrä?" vaan mittaa, mistä vika johtuu ja korjaa vanhanaikaiset viritykset.

Äänen omaavan nuoren laulamista yritti isä hillitä.
- Jos et lopeta, kutsun poliisin. Isä toivoi hänestä jalkapallonpelaajaa. Isoisä toivoi sotilasuraa, mutta oli juonessa mukana kuultuaan pojan lauluäänen. 2-kymppisenä hän harppoi elämääni. Isoisä myönsi osuutensa videoon Opera 2 .  

- Kyllä ne ovat viisaita, sanoisi isä vielä tänä päivänä. 
- Tyhmiä ne ovat. Kun olen ylhäältä pudotettu, kuuntelen korkealta ja kovaa menetetyistä mahdollisuuksista.
Yhteiskunta näkee meissä vain kuluja, mutta samalla myös potentiaalisia maksajia työllisyyden lisäämiseksi. Siinäpä tehtävää päättäjille, kun minulla on niin, mistä saisi kaverillekin, sillä kaveria ei jätetä pulaan.  

Näitä jälkiä on hyvä seurata, vaikka tähtihoudini yöllä on liikaa naapureille, jotka valitsevat toisin häiritä maanhiljaisia poraamalla seinää. Se on merkki, että volyymia voi lisätä.

Björkarna där hemma

Eilen kävi dna vaihtamassa 1986 rakennettuun taloon suojalevyn taakse uusia osia. TV-pistoke on toisessa nurkassa, PC toisessa nurkassa. PC:n pistokkeet vaihdetaan. Arvelin, pitäisikö vaihtaa toisetkin. 
- Ei tarvitse, tietokoneessa on tuleva ja lähtevä data, TV on yksisuuntainen. Digi-TV:stä ei tullut interaktiivista, vaikka sellaisesta puhuttiin uudistusta suunnitellessa.

Otin modeemin mukaan ja menin dna-kauppaan. Pyysin uusimmat laitteet ja nyt taas areena näkyy. Takuuaika 1 vuosi, käyttöikä 3 vuotta kiinalaisissa virityksissä. Sain modernin modeemin ja virtalähteen mukana käyttöohje ja johtoja, jotka olen hakenut erikseen, kun muovinippelit katkeavat. Kyllä meillä mummoilla harjoitellaan. Jotkut asiat ovat järjestyksessä, iloitsen lavakarismasta ja Opera #2:sta, kun oopperaan asti en koskaan ole päässyt. Syklit nuorentuvat 20 vuoden jaksoissa. Vanhuspalvelulaki ei ota millään syntyäkseen. Taitaa olla vanhoihin nahkoihin ujutettu sisältö tai jo kuolleena syntynyt. Eletty on ennenkin elämän antamatta valmiita vastauksia. Se esittää kysymyksiä, joihin kenelläkään ei ole vastauksia. Aika näyttää, mitä tuleman pitää.

Mitä ylhäältä annetaan.......

Kuka opetti kolibrin lentämään ja ottamaan hunajansa siipiä räpytellen? Kehityskaareni on ollut päinvastainen oppia lentämään vaikeuksien yli.
Rahanrunsautta jopa sunnuntaiaamun uutisissa pidetään pinnalla puheissa köyhälle kansalle pankkikriisinä. Sen jälkeen tulee sosiaalinen kriisi, ennustaa kassavahti.
Jos rahaa on riittävästi, siitä ei tarvitse puhua. Kun kuitenkin puhutaan, siitä on tullut järjenköyhille pakkomielle.

Kerran opittuani kirjoittamaan, lukemaan, neulomaan, perkaamaan vastapyydetyn kalan, poimimaan marjat ja sienet luonnosta oli se alkua oma-aloitteisuudesta. Kovin pian huomasin, ettei se olekaan kaikkien mieleen. Se mihin minulla on ollut valmiudet ylhäältä, on otettu minulta pois alhaalta. Eduskunta on ylpeitten aaltojeni raja. Sinne päässeet kitkevät pois kaiken, mihin meillä olisi mahdollisuudet itsemme elättämiseen sosiaalisina olentoina. 
Siihen vedetään omistaminen rajaksi, ei oleminen tasa-arvoisina ihmisinä. Voin huokaista paineen sisältäni ja kohota korkeuksiin. Video toisti Rafaelin enkelin pysähtelemättä. Kysyi. 
- Eikö askel paina jo?
- Ei, olen kevyt kuin sudenkorento.

Huomenna tulee huoltomies katsomaan laajakaistaa, miksi nopeus riittää vain yöllä katsoa areenaa. Tietysti vika on minussa eikä kaapeleissa. Minun viaksi on yritetty vierittää koko Suomi-neidon viestintäyhteydet terveyskeskusten välillä. Thaimaa tai Portugali on miellyttävämpi paikka vastata asiakaspalvelun soittoihin, kuin täällä kylmässä kärvistellen lukea kohmeisin sormin listoja ja soittaa uhrille tarjoten milloin mitäkin. 
Jos kesäapulaiset maksoivat firmalle lähetettyjä laskuiksi luulemiaan maksuja, oli vastaus valmiina. On sellaiset pelisäännöt, että takaisin ei voi saada, kun kerran on maksanut. Työllisyyden varmistamiseksi annetaan valitusoikeus asiassa. Päätöksen viipyessä ehtii mummonmökin katto romahtaa, kun tiekunta isäntänä näkee siellä olleen lomakiinteistön saadakseen rannan omakseen. 

Koti oli ylhäältä annettu isovanhemmilleni 1900. Setäni vietiin vankilaan ja kuoli 29 -vuotiaana. Isäni sai 90 -vuotiaana sukuviirin ja suomenlipun, jonka isät, veljet verellään olivat vihkineet vapaan maan viiriksi. Setäni sai nimellisen muistolaatan isovanhempien hautakiveen muutama vuosi sitten Suomi-neidon itsenäisyydestä. Nyt on ylhäisten alentamisen vuoro. Osat ovat näytelmässä toisin päin. 

Mitä ylhäältä on minulle annettu, sitä ei voi ottaa minulta pois. Olen tallentanut uhkauskirjeet. Kaikesta on kulunut riittävästi aikaa avata arkistot. Tuusniemen Joulu 2013 antoi paljon ajattelemisen aihetta. 
Otin yhteyttä kunnanlääkäriin tultuani vanhempieni omaishoitajaksi jouluna 1990. Selvisi hänen ohjesääntönsä koskien eläkkeensaajan hoitotukea, ettei kenellekään niitä myönnettäisi. Hän soitti ylimielisen puhelun Kelaan. Kysyi virkailijaa ja ajatteli ääneen. 
- Kuka sitä enää olisi paikalla työpäivän viimeisinä tunteina. Hän vakuutti minulle, ettei minun omaishoitajuuteni antaisi mitään lisää halvaantuneen äidin ja syöpäsairaan isän kotonahoitamiseen. Tästä minä aloitin ja siitä on hyvä jatkaa. Ollaan kuntauudistuksen ja sote-ongelmien edessä. Meillä ei enää aikoihin ole ymmärretty selvällä suomenkielellä, mistä vanhusten hoidossa on kyse. Pitää seurata toisella kotimaisella Totuus yksityisestä vanhustenhoidosta ja tehdä omat johtopäätökset helliuskovaisten ja huijariyritysten yhteisestä liitosta.

Suljin television nähdäkseni toimiiko netti paremmin, kun on vain yksi aparaatti käytössä modeemin kautta. Yhteyden ylläpito ei ole minun vastuulla nyt eikä silloin, kun verkkoympäristössä yritin suorittaa YEA -Tutkinnon hankkiessani yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdokseen. Syntisenlaulunmaan muistinsa menettänyttä komukkia kuunnellaan enemmän kuin minua. Olen ollut tosissani koko ajan. Uskallan laittaa näkyviin omalla vastuulla, mistä isot pojat aloittivat netin kautta yhteydenpidon. Chatin kautta tuli hätääntynyt kysymys.
- Mistä saan tämän ruudulle ilmestyneen vitun pienemmäksi? Romaanissa se on kaunokirjallista kielioppia, käyttää vittua välimerkkinä. FB:n etusivulla piilotan kaikki vitunviljelijät. Niin yksinkertaista se on. Siihen tarvitaan erityisopettaja ilmoittamaan. Nyt riittää. Kuuluu kategorian "merkityksensä menettäneitä käsitteitä" onpa ne sitten lakeja tai lainlaatijoita. He hoitavat meidän asioita neljännen käskyn selitysosan varassa. On lupa arvostella ja ääneen ihmetellä, jos hoitavat asioitamme huonosti. Eivät saa kiitosta omien etujensa tuloksellisesta valvonnasta, eivät voi vaatia kunnioitusta. Se kunnioitus kuuluu vanhemille ja natsijohtajat tekivät omat päätöksensä tietäessään joutuvansa tekemään tiliä hirmuteoistaan.

Kerrankin saan kuulla saksaa saksalaisen puhuessa natsijohtajien lapsina ja ruotsia ruotsalaisen Florence Karlssonin viimeisestä matkasta. Saksa savoksi ja kouluruotsi ei tehnyt minusta puhujaa vieraalla kielellä. Kesätyössä seisoin hississä, kun minulta kysyttiin.
- Hur står det till? Konekielisesti tulkkasin sen silloin kuin isä jänis uhosi emojänikselle. Suomeksi minun kesätyöstä tuli kantelukirje vanhemmilleni. Kirjoittajan mielestä olin ollut huoraamassa ja sitä rataa isä oli hukuttautua tuottamani häpeän takia. Saman tulkinnan sain hierojien edunvalvojalta työstäni laillistettuna hierojana.
- Hieroja on kuin katuhuora, pitää hieroa "kuka kysyy, kuka maksaa" -periaatteella. Ei ole kovin korkealle arvotettu työllänsä itsensä ja lapsensa elättänyt ja bisnesenkelinä vanhempansa hautaan hoitanut nainen, Vihtaniemen ensimmäinen ja viimeinen ylioppilas. 

PS. Toden totta, laajakaistalla riitti nopeutta kirjoittaa keskeytyksettä koko ajan, kun tv on suljettuna. 

Mikä on minun vastuuni tässä ketjussa?

Onnettomuuden jälkeen Florence Karlsson noudettiin sairaalaan, jossa hän joutui ruotsalaisen terveydenhoitobyrokratian rattaisiin. Kukaan ei tuntunut haluavan ottaa hoitovastuuta hänestä. 

2013>

 FLORENCE KARLSSONIN  VIIMEINEN MATKA

&

<2013
NATSIJOHTAJIEN LAPSET 

(Meine Familie, die Nazis und ich, Saksa/Israel 2012) Miten varttuu aikuiseksi lapsi, joka kantaa kansanmurhan väistämättä mieleen tuovaa nimeä? Dokumentissa puhuvat merkittävimpien natsijohtajien perilliset.

Nämä kaksi dokumenttia antavat zoomauskulmaa alusta tähän päivään ja tästä eteenpäin. Kaikki riippuu siitä, millä nopeudella dna toimittaa laajakaistayhteyttä. Natsijohtajien lapset kirjoitin yöllä paperille. Päivällä se ei onnistunut, ei ollut internetyhteyttä. Se on dna:n kiusantekoa saadakseen rahastaa kaikella, mitä yhteyden ylläpito vaatii.

Florence Karlssonin viimeisen matkan kuuntelen på svenska ja kirjoitan tekstit suomeksi. Aikaa on riittävästi kokeilla, milloinka yhteys pelaa. Tänään en "vähättele" metsääni, vaan annan yhtymän metsäveroilmoituksen liitteenä arvonlisäveroilmoitus ja yhtymäosakkaat. Näin hoidan asioita vaaditulla tavalla. En suostu jätelautakunnan palvelupäällikön velvoittamiin ilmoituksiin. Siihenkin hän löysi lainvelvoitteen. 

Minulla on aputilintarkastajia joka lähtöön. En ole pyytänyt heiltä apua, odotan vain keskustelukumppania, joka tietäisi oman osuutensa oman tehtävänsä hoidosta. Perästä kuuluu päivän mietelauseen toivomus. Isä pyysi poikaa jatkamaan teurastajana, mutta hän valitsi kynän. Poika vertaa näitä toisiinsa, käydäänkö kirveellä vai kynällä kovaan kalloon. Valitsin kynän, en tarvitse kirjurien enkä tulkkien apua enkä ota vastuuta heidän virhetulkinnoistaan.

Viimeinen matka

Florence Karlssonin (Onnettomuuden jälkeen Florence Karlsson noudettiin sairaalaan, jossa hän joutui ruotsalaisen terveydenhoitobyrokratian rattaisiin. Kukaan ei tuntunut haluavan ottaa hoitovastuuta hänestä.)
viimeinen matka esitetään samaan aikaan, kun yritän seurata areenalla Natsijohtajien lapsia. Katrin Himmler, Monika Goeth, Rainer Hoess, Eldad Beck ja Niklas Frank antavat kasvot tuolle 12 vuoden ajalle, joka muutti maailman.

Oman lisänsä antaa elämän kertomukseeni tarinat, joille ei vielä ole loppua näkyvissä.
- Nythän minä vasta aloitan. Vastaus tuli samaa linjaa, jota pitkin lähetin yölliselle puhuttelijalle pyynnön.
- Lopeta! Haluan nukkua. Itse kysyin ja vaadin lopettamaan. Itse vastasin itselleni, nythän minä vasta aloitan. Se on ainoa syy olemassaololleni; oppia ensiksi kirjoittamaan, hankkia uusi verkkokirjoitustaito ja itse kirjoittaa elämän tarinansa. 

Hartausohjelmat netissä on myöhässä julkaisussaan. Hartauspuhujat helmikuussa julkaisee listan kuka on vuorossa - Keskiviikko 20.2. 2012 AH Diakoni, kotiäiti Kristiina Huotari, Espoo. Kuulen aamuhartauden radiosta aamukuudelta kelttiläisen surinan takaa, kahdeksalta jo ilman surinaa Jaakko Löytty laulaa Kalliista isänmaasta. Kaikki naksahtaa kohdalleen tässä ajassa omaan elämän tarinaan. 

Omaishoidosta se alkoi jouluna 1990, päättyi vallanvaihtoon isän viimeisenä elinpäivänä 6.2.2000 ja ollaan tilanteessa, kun kuntaa pitää uudistaa ja sote-palveluja järjestää. Mitä olen tehnyt ja missä olen elänyt nämä 71 täyttä vuotta päivä kerrallaan, siihen antaa vastauksen Florence Karlssonin viimeinen matka ja Natsijohtajien lapset. dna tarjoama laajakaistanopeuden epätasaisuus nostaa tukan pystyyn ja vastaan holokaustista selvineen Rainerille esittämään kysymykseen.
- Mitä tekisit, jos näkisit isoisäsi nyt?
- Tappaisin omin käsin. Hän saa kuulijoilta hyväksyvät aploodit. Neljännen käskyn selitysosan varassa eläviä en suostuisi tappamaan. He ovat hankkineet omat tuomionsa itse ja joku heitä vähän opettaa. Itse en tarvinnut lakata kunnioittamasta vanhempiani enempää kuin luopua työstäni tuotteena. Amerikkalainen unelmahattu on siitä muistona.

Syntymäkunnasta lähetettyihin yhteydenottopyyntöihin vastaan SUURIA SANOJA pieniä askelia -julkaisulla kiinnitettäväksi varastotalon seinälle ohjesäännöksi, miten kukkaronvartijat toimivat siellä. Saman voin tehdä täällä löytäessäni Tuhkimon kaatopaikkajätelaatikosta ja edunvalvoja/kansanedustajan velkavaalirahatositteet runoroskiksen lehtikeräyksestä. Isältä perityn maan rannassa käydään taistelua nimeltä Tiekartta Länsirannalla. Sijoittajat tekivät kunnan kanssa diilin mökkipläntin hinnalla. Heillä on paljon kavereita, joille pitäisi löytää rantaa vaikka rakkauden paskalammen rannalta. Sodasta selvinneitten motto "Kavereita ei jätetä" on kääntynyt alkuperäisiä vastaan omien puolesta "Kavereille ei jätetä".

PS. mittaa viisarin värähdystä ja monenmittaista. Sisäänrakennettu häveliäisyys on paljastuu perhelääkärin suulla. Sanoma ja ilme ei oikein kohtaa kulttuuria kuvatessa.
"Meillä on tällainen kulttuurin muoto, jossa mies ja nainen pääsevät lähelle toisiaan sen kummempia selittelemättä." Radiopsykiatrini tekisi diagnoosin, mikä meidät tekee hulluksi. 
Ei hitustakaan romantiikkaa korisevassa viestissä, sanoisin melkein ilmettä julmaksi tai tuohtuneeksi. 
PS. Seksiviikko niille jotka häpeävät itseään. Minä häpeän keisaria uusissa vaatteissa. 
Gynekologi kuvasi salaa potilaita - sai vankeutta | Ulkomaan uutiset ...
Taide ja taudit ovat saaneet tämän alan luvalla kuvatun kirjan "Petals" ja "Kätilö" kuvaa sanallisesti, mistä tässä on kyse.

Koti on mielentila

Natsijohtajien lapset muistelevat kotejaan ja isiään. Palaan omaan kotiin sen jälkeen kun kaikkien muistelijoiden muistelot olen kirjain kirjaimelta kirjoittanut muistiin. Auschwitz 2, Birkenaun rakentaminen aloitettiin synnyinvuotenani 1941. Berliinin muuri rakennettiin 1961 elokuussa. Seisoin Jännevirran sillalla saksalaisen ottamassa kuvassa. Hän jäi länteen. Minä jatkoin itäpuolella suljetun yhteiskunnan säännöillä tähän päivään. Käykö skenaariot toteen, että olojen kurjistumisen seurauksena ihmiset alkavat seurata johtajaa, miestä tai naista.... Se on menoa sitten.

Aamuhartaus 19.2. Tiistaiaamuisin kuullaan hartauksia kirjallisuuden pohjalta. Kappalainen Arto Antturi, Helsinki, puhuu Psalmikuningas Daavidin kirjasta. Virsi 536: 1,3,5. Virsi alkaa sanoin "Kirstus, valo valkeuden". Radion kamarikuoro. Timo Nuoranne (joht.), Markku Luolajan-Mikkola (viola da gamba). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 19.2 19.02.2013 06.15

Aamuhartaus ti 19.02.2013
Arto Antturi, kappalainen, Helsinki

Elämän kolhimille

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

”Älä anna ylpeän minua tallata äläkä pahan karkottaa minua kodistani”, kirjoittaa psalmikuningas Daavid 3000 vuotta sitten. Kotihan ei ole vain paikka. Se on mielentila. Ei se ole koti, missä on jääkaappi, vaan se, missä on sydän. Sitä Jeesuskin tarkoitti sanoessaan: ”Missä on aarteesi, siellä on sydämesi.”

Yritän nyt puhua sinulle, joka on jätetty, olet karannut, eronnut tai muuten vain elämän kolhima olitpa sitten auton ratissa tai kotona aamutoimissa. Jostain syystä elämässä on niin, että sydän kulkee edellä ja jääkaappi tulee vasta perässä. Kun sanotaan, että tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, se ei siis tarkoita sitä, että miehen voisi kahlita jääkaapilla paikalleen. Päinvastoin, vasta kun miehen sydän on valloitettu, jääkaapista voi tulla yhteyden ja kodin merkki. Koska olen mies, en uskalla sanoa, miten tämä menee naisten kohdalla. Tiedätte sen itse minua paremmin. Mutta sen ymmärrän, että yhteinen jääkaappi ei riitä.

Kun Daavid rukoilee, että paha ei saisi ajaa häntä kodistaan, siinä pitää olla jostain muusta kyse, kuin häädöstä tai osoitteen vaihdosta. Raamattu tosin kertoo, että Daavid joutui pakenemaan kodistaan poikansa Absalomin kapinaa. Koska hän sydämestään rakasti tätä kapinoivaa poikaansa, hän säilytti malttinsa ja sai myöhemmin kotinsa takaisin. Sen sijaan Absalom menetti ensin sydämensä ja sitten henkensä.

Uskon, että sanojen ”älä anna pahan karkottaa minua kodistani” taustalla on jotain hyvin henkilökohtaista. Daavid aloittaa tämän psalmin 36 sanoilla: ”Synti kuiskii väärintekijän sydämessä niin ettei hän enää pelkää Jumalaa. Synti kiehtoo hänen silmänsä niin ettei hän näe eikä vihaa vikojaan.” Se on ovelasti sanottu. Daavid ikään kuin runoilee jostain muusta henkilöstä tai yleisestä lainalaisuudesta. Oikeasti näitä lauseita ei voi ymmärtää muutoin kuin henkilökohtaisen onnettomuuden kuvauksena. Juuri näin minulle on käynyt, hän sanoo. Olen huomaamattani antanut sydämessäni tilaa sellaiselle, mikä on hämärtänyt oikean ja väärän tajuni. Ajattelen, että Jumalakaan ei näe tai välitä. En vihaa vikojani, vaan alan ymmärtää niitä ja viihtyä niiden seurassa. Sen kautta väärintekijä – siis runoilija itse – alkaa vaalia sanoja, jotka ovat vain melkein totta. ”Hänen sanansa ovat pahat ja petolliset, hän hylkää viisauden ja toimii väärin. Vuoteessakin hän punoo juoniaan. Hän on tiellä, joka johtaa harhaan, pahaa hän ei kaihda.” Tämän voit tietysti lukea monella tavalla. Itse luen sen niin, että pienestä itsepetoksesta syntyy petollisia sanoja ja petollisista sanoista syntyy petollisia tekoja. Ja kun petos syvenee, siitä tulee ansa, joka vääjäämättä laukeaa.

Daavidilla oli vihamiehiä, mutta en usko, että hän kirjoitti tätä heistä, vaan itsestään. Runoa kirjoittaessaan hän oli jo joutunut tekemään tiliä petoksestaan. Siksi psalmi muuttaa yhtäkkiä sävyään: ”Herra, sinun armosi on avara kuin taivas, pilviin ulottuu sinun totuutesi. Vanhurskautesi on vuoria korkeampi ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys. Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.” Tämä ei ole enää ovelaa.

Kun oman pahuutensa, oman addiktionsa, oman itsepetoksensa ansaan jäänyt ihminen ryhtyy etsimään pelastusta, hänellä on valittavana kaksi suuntaa. Hän voi jatkaa valitsemallaan tiellä ja toivoa, että uusi vääryys korjaa kaikki aikaisemmat ja aika parantaa. Tai hän voi kääntyä Jumalan puoleen. Jälkimmäinen on vaikeampi tie, koska siellä kohdataan sekä armo että totuus. Sinne meitä vetää armo, mutta totuus tekee vapaaksi. Totuus meistä itsestämme, totuus meidän suhteistamme, totuus maailmasta ympärillämme. Ja tämän totuuden kohdannut ja sen vapauttamaksi tullut ihminen voi kirjoittaa: ”Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset. Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta. Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon.”

Kaikki se, mikä meissä on peitettyä, salaista ja pimeää, tulee kerran valoon. On vain kyse siitä, mitä me sen jälkeen teemme. Jos olet joskus ryhtynyt rakentamaan itsellesi koppia, jonka suojaan pääsisit totuuden valolta, tiedät, mistä puhun. Se ei kannata, sillä siitä kopista tulee lopulta vankila.

Psalminsa lopulla Daavid kirjoittaa: ”Herra, suo armosi ja hyvyytesi niille, jotka tuntevat sinut ja joilla on vilpitön sydän. Älä anna ylpeän minua tallata äläkä pahan karkottaa minua kodistani.” Se tarkoittaa: Älä anna ylpeyden painaa minua itse rakentamaani vankilaan. Se ei ole se koti, jota sydämeni kaipaa. Sydämeni kaipaa siihen kotiin, jonka Sinä rakennat minulle ja kaikille sinuun luottaville.

Rukoilkaamme: Sinä siunattu, Herra! Anna minun ymmärtää sanat, joilla ohjaat minua. Ole minulle armollinen, puhdista sieluni, sillä minä olen syntinen. Auta minua tekemään tahtosi, sillä sinä olet minun Jumalani. Sinussa on elämän lähde, sinun valossasi me näemme valon. Anna laupeutesi levätä ylläni tänään ja aina. Jeesuksen Kristuksen tähden. Aamen.

Virsi: 536:1, 3, 5 

Kelttiläinen surina

Päivä- ja yörytmi ovat vaihtaneet paikkaa, en nuku päivällä enkä yöllä. Nukkumisen estäminen on yksi kidutuksen muoto. Sodan vangit toistaa kidutusta tarpeettoman usein 17 vuoden ajalta kidnapattujen kokemuksena. Näin se on vaikuttanut minuun, vaikka olotilani olin valinnut vapaaehtoisesti. Hakeuduin oppikouluun vieraalle paikkakunnalle. Hain työpaikkaa ilman koulutusta opettajana kouluihin, joihin ei ollut koulutettuja hakijoita. Minua on rangaistu muidenkin tekosista, kun tekijät itse ovat niljakkaita, ettei mikään ote pidä. Omaishoitoaikakaan ei ollut kenenkään mieleen, tallasinhan liian suuria varpaita.

"Kukko kiekuu punaheltta, kanatarhan turva on,
isännälle, emännälle, aamun airut verraton."
Kukko herätti aamulla ennen kuutta radioäänenä talvella, kesällä kukkui käki. Kaikki muuttuu, nyt kuuluu vain radiosta surinaa. Surisee aikansa, sitten ääni selkenee. Olen yrittänyt selvittää, onko se kärpäsen surinaa korvissani puheesta, jota en halua kuulla enkä ymmärtää. Heräsin aamulla surinaan, mutta en kuullut sen enempää kuudelta enkä kahdeksalta. Palaan /uskonto -linkin kautta aamuhartauteen. Siellä säkkipilli murisee aluksi kuin minun radio. Aamuhartaustoistossa on samat ongelmat kuin muissakin toistoissa. Muriseepahan aikansa, jos sille päälle sattuu. Kelttiläiseksi en tunne itseäni, ja miksi tuntisin kirkon opetuksesta huolimatta.

Aamuhartaus 18.2. Rukoushetkessä viikon aluksi puhuu pastori Markus Asunta, Nurmijärvi. Rukoushetkessä kuullaan kelttimusiikkia, jota soittaa Ronan Browne (irlantilainen säkkipilli). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 18.2 18.02.2013 06.15

Otavan campuksella levitin sateenvarjon kontiaisen nostamia multakasoja ihaillen. Kuulen maamyyrän kolossaan tuhahtelevan, kuinka mieletöntä on lentää ja laulaa. On ollut pakko opetella lentämään vaikeuksien yli ja lentäen olen jo perillä. Osoite on ollut aina tiedossani, huijarit käyttävät keksittyjä osoitteita eikä heitä tavoita tarvittaessa. 
No, missäs sinä sitten asut? Taloyhtiöön oli saatu uusi typerä kyselijä. Entiset typerykset erosivat, kun otin lakimiehen hoitamaan isän asumiseen liittyviä naapureiden  ongelmia. Lakimies sai palkkansa, mutta enemmistöpäätöksellä meille ei kuulunut samat oikeudet kuin hallituksessa oleville naapureille. Sekin surisee korvissani Tuusniemen Joulua lukiessani.

Sillä aikaa kun Tuusniemellä ratkotaan ennalta arvaamattomia ongelmia, joita heille ilmeni tullessani vanhempieni omaishoitajaksi, valmistaudun tulevaan netin kautta. Siihenkin olen pettynyt eihän nuorilla riitä ammattitaitoa, vaikka tarjoavat palvelujaan. Heitä vaivaa epäluulo työn tilannutta kohtaan. Vaativat maksun enne työn näkemistä ja taas tuli ostettua sika säkissä. Se on vaatinut tilaamaan lisää silkkiä Kiinasta. Vanhassa vara parempi ja kolmas kerta toden sanoo.

Sovitin kesällä valmista pukua kotona. Saman tien keksin sille käyttötarkoituksen. Se puetaan päälle, kun olen kuollut. Polttohautaamiselle on tilauksensa. Kuoltua ei tutkita dna:ta kaikkiin maanpetoksiin, mistä olen joutunut vastaamaan elossa. Biopankkiin on viipaloitu koepaloja sen päivän varalle, kun punkinpureman jälkiä halutaan tutkia. Polttamalla jäljet häviävät, eikä tekoniveliä tarvitse erotella tuhkasta. 
Kaiken tämän olen pähkäillyt tekemällä tyhjää työtä. Otin puvun esille, kysyin tutulta taitajalta, auttaisiko hän minua vielä kerran ompelemaan kokoon osiksi ratkomani puvun kappaleet. Oli yksi tie ja kaksi asiaa, bussimatka on helppo ja hauska. Puku on mallinmukainen.  On kaikki hyvin taas.

Ajankäyttökäppyrä

Nyt en enää ihastele tietokoneella tehtyä pylväsdiagrammia, jossa eriväriset palkit kertovat mihinkä omaishoitajan aika  kuluu minuutista toiseen. Laulan korkealta ja kovaa kuin Vitas harppoessaan ensikerran youtubessa tietoisuuteeni.
On vaihdettava suuntauskulmaa alhaalta ylös, omaishoitotilanteesta poliittiseen päättäjiin. Heidän aikaansaamassa tilanteessa eletään.


Puolen yön jälkeen läppäri vielä houkuttaa avaamaan eikä turhaan. Löydän jotakin tuttua musiikkiteatterin suunnalta. 

"Yksin kuljen autiolla tiellä" - Dmitri Hvorostovsky - Дмитрий Хворостовский surutyö alkaa laskiaissunnuntaina 15.2.2015

Kuljen yksin autiolla tiellä

Julkaistu kello 29.12.2012

Kuoroa johti Eija Muinonen. Kappale on poiminta Kiteesalissa tehdystä konserttitaltioinnista 25.9.1998. Konsertti sisälsi unohtumattomia slaavilaisia lauluja. Taltiointi ilmestyi Marianna nimisenä levynä.

Kiteen Mieskuoro - Marianna

Julkaistu kello 29.12.2012

Ihana kaunis ja herkkä laulu, joka oli levyn nimikkokappale. Ollessani kuoron jäsen noin 5 vuotta, tätäkin laulua tuli laulettua ympäri maakuntaa monessa konsertissa.Kuoron johtajana toimi Eija Muinonen. Levy ilmestyi 1998

Väistämispakko

Aamuhartaus 15.2. Hiippakuntasihteeri Kati Jansa, Kuopio. Virsi 543: 1-2. Virsi alkaa sanoin "Valkeus iankaikkinen". Jorma Hynninen (baritoni), Pertti Eerola (urut). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 15.2 15.02.2013 06.15

Silmät täynnä luontoa olen jäänyt luontokuvien vangiksi. Vaikka kuinka yritän kulkea umpihankea omia polkuja nostaa jokainen sanojanpaikalla joskus ollut, mitä silloin saatiin aikaan. Minulla on omat kokemukset näistä sanojista. Natsijohtajien lapset pitäisi pyöriä nonstoppina silmien edessä, että jokainen osallinen toteuttaessaan isien pahoja tekoja seuraaville sukupolville valitsisi toisin. Kostonkierrettä jatketaan tyhmyyttä, tietämättömyyttä ja ilkeyttä toista kohtaan. 

Alkuperäiskansat ovat hätää kärsimässä. Poronhoitoalue pienenee, kun valtaväestöllä on parempaa käyttöä näille alueille. Turhaan olen puolustanut vanhempieni elämäntyön tuloksia, kuntalaiset EU -rahalla siirtävät Floridan  Vihtaniemelle. Jos katsotaan kulissien taakse, sieltä paljastuu toinen todellisuus.
Neljästä lähtien olen istunut koneen ääressä valmistaakseni tilaa Pohjois-Karjalan paluujuhlalle.

Areena toistaa lakkoilematta, Ville sen avasi viimeisellä metsästysretkellä suomensukuisten kansojen parissa Komin tasavallassa. 

Me kolme

Viisi lisää

Meidän pesue ennen sotaa
me kolme ja sodan jälkeen vielä viisi. 




Isän 90-vuotispäivillä kaikki  kahdeksan elossa. Onko minulla mitään syytä hävetä?


Naapurin Mari sai äitienpäivänä ansiomerkin. Eikö särkyisi minussa kunnan kovuus äidin rakkauden nuijimisessa?

Presidentti Tarja Halonen palkitsi 37 kasvattajana ansioitunutta äitiä Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitalilla äitienpäivän kunniaksi Smolnassa Helsingissä. 2011

Omat juhlat

1986 - prokura - sertifikaatti

Omaishoitajat ja Läheiset ry:n 10-vuotisjuhla

Aamuhartaus pe 15.02.2013
Kati Jansa, hiippakuntasihteeri, Kuopio 

Kaikki virtaa poispäin. Kaikki virtaa pois.
Kun saavumme tähän hetkeen
pysähdymme, ja katso:
kaikki virtaa tähän hetkeen. Mikään ei pois.
Joen pintaan heijastuu
kaikki. Puut ja pylväät, vuodet, kasvot
kaikki rakkaus
tämän hetken. Ja runsaat silmut, kevään suuri valo.
(24.7.2014 kaikki virtaa tähän hetkeen. Mikään ei ole pois.)

Tuossa maisemassa, josta Lassi Nummen runo kertoo, ei puutu mitään. Mikään ei pois. Kevään suuri valo on jo läsnä. Tuo maisema on pyhä.

Siinä ei ole sitä tunnetta, että elämä olisi jossain toisaalla. Juuri nyt, tässä, on hyvä.

Tässä hetkessä on mukana myös kaikki se elämästäni, mitä en olisi siihen toivonut. Kevään suuren valon keskellä erottuvat matkan varjot. On jumalallista armoa, jos voin tarkastella elämääni kokonaisuutena – ilman häpeää, ilman katkeruutta, ilman tarvetta siivota osia elämästäni näkymättömiin.

Runon sanoissa kaikuu hämmästynyt ilo tästä kaikesta, mitä elämä antaa.

Nummen runon ääreltä siirryn pöydällä auki olevaan Matteuksen evankeliumiin. Siinä Henki vei Jeesuksen autiomaahan 40 päiväksi.

Paholainen kiusasi ensin nälkäistä Jeesusta: ”tee kivistä leipää!” Sitten kiusaaja vaati: heittäydy jyrkänteeltä ja pelasta itsesi! Ja vielä kolmanneksi: kumarra minua, niin saat kaiken!

Kerta toisensa jälkeen Jeesus pysyi vahvana ja vastasi lujasti Saatanalle: Jumalan sanassa on tarpeeksi. Älä kiusaa Jumalaa. Mene pois, Saatana.

Jeesus kesti, sillä sen lisäksi että hän on täysi ihminen, hän on myös täysi Jumala. Siinä on toivon perusta, siinä että ”Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään” (Jaak. 1:13 ).

Noiden kahden maiseman – Lassi Nummen runon ja autiomaan – välillä ei äkikseltään näytä olevan paljoakaan yhteistä. Toisessa haluaisin viipyä, toiseen en millään tahtoisi joutua.

Silti niissä molemmissa kuulen iloa. Suorastaan naurua. Pyhää naurua.

Lainaan Jaakko Heinimäkeä, joka on kirjoittanut: ”kristillinen usko on uskoa siihen, että viimeistä sanaa ei vielä ole sanottu. Viimeinen sana kuuluu ihmisiä rakastavalle Jumalalle. Syvimmiltään kaikki on siis hyvin – ja tästä nousee kristillinen huumori. Kaikki on hyvin, koska viimeisen repliikin tässä kosmisessa tragikomediassa lausuu Jumala – ja hän lausuu sen pilke silmäkulmassaan. Kristinusko on hymyä haudalla.”

Ajattelen, että Jeesus ei voittanut kiusaajaansa autiomaassa ivalla eikä väittelyllä. Hän kesti ja voitti Saatanan, sillä hän tiesi olevansa hyvän puolella. Siksi hänellä oli varaa jollain tapaa nauraa pahalle päin naamaa. Siten Jeesus sai etäisyyttä pahaan ja säilytti vapautensa.

Naurava Jumala pakottaa minut tarkastelemaan aika ajoin, minkä mukaan ojentaudun, kuka tai mikä ohjaa toimintaani, tunteitani, kaikkea mitä minussa on. Näin erityisesti paastonaikana., matkalla kohti pääsiäisen juhlaa ja Jumalan viimeistä, voittavaa sanaa: ”Kristus nousi kuolleista! Kuolemallaan kuoleman voitti!”

Autiomaan kiusaavien kuvien täytyy säilyä takaraivossani myös onnellisina, täysinä hetkinä muistuttamassa, että toisenlaistakin on. Etten erehdy pitämään elämäni kaikkea hyvää itsestäänselvyytenä, ja lopeta kiittämistä. Jos erehdyn pitämään kaikkea hyvää omana ansionani, kaikuu taas Jumalan kosminen nauru.

Se nauru ei tosin koskaan tunnu pahalta. Siinä on elämän mieli, virvoitus väsyneelle ja elämä kuolleelle.

Jumala, anna Pyhän Hengen kantaa meissä tänään hedelmää: iloa, rakkautta ja kärsivällisyyttä. Aamen.

Virsi: 543:1 ja 2
 

Ristus, mikä reissu

Natsijohtajien lapset vielä kerran uusintana on oikea ajoitus tähän päivään. Areena on temppuillut kauan  samoin Youtube ei ole jaksanut toistaa valitsemiani videoita. Sain tietokonetohtorilta viimeisen tuomion, miksi hän ei käytä Windovsia. Olen sen kuullut kotikäynnillä ja monta kertaa sähköpostista lukenut. Hänellä itsellään on Linux. 

Kuinka minä vanha nainen olen valinnut väärin tarvitessani välineitä pankkiasiointia varten. Minua on höynäytetty alusta lähtien. 
- Osta käytetty tietokone, kyllä se sinulle riittää siihen, mihinkä sitä tulet käyttämään. Se oli harhaanjohtamista kuin tekonivelen vaihto tulehtuneisiin polviin. Se olisi yksinkertaista, jos punkinpureman aiheuttama tulehdus hoituisi poistamalla tulehtuneet kohdat. Lymen tauti pitäisi poistua vaihtamalla pää ja korvaamalla hermot sähköjohdoilla. Saataisiin aikaan terve ihminen sätkyukkona, jonka jalat ja kädet nousevat ja laskevat vetämällä jalkojen välissä olevasta narusta. On tietokoneen virheen alku ja syy. Aina sain ohjeen kokeilla haarotinpalaa, kun digivalmiuksia ei vielä oltu budjetoitukaan taloyhtiössä ja kiire pakkasi päälle.

Alusta lähtien uhosin, hankitaan laitteista viimeiset versiot Mansikkapaikalle ja tehdään kaikkea mahdollista vuosituhannen pyörähtäessä 2000 -luvulle. Maailma ei vain ollut valmis tietoyhteiskuntaa varten. Monta pettymystå oli koettava, hiihdon doping ja WTC:in tuho.  Salpauksen johtaja esitteli läppärinsä hienouksia, kun kysyin Yrittäjän Ammattitutkinnon suorittamisen jälkeen jatkamista verkkoympäristössä Yrittäjän ErikoisAmmattiTutkintoon  jonka järjesti Yritysakatemia Rastor Lauttasaaren Vattuniemessä.

Yhteyksiä on enemmän purettu kuin rakennettu uutta korvaavaa tekniikkaa. Kilpailu on kova, kuka saa rahastaa käyttämällä mitä kummallesempia mielikuvia. On onniteltu hyvistä valinnoista, lahjottu läppäripusseilla ja kylkiäisillä. Lopputuloksena on kuitenkin sopimuksia, joita ei voi sanoa irti ennen määräajan päättymistä. Ei edes liittymän haltijan kuolema ole pätevä syy päästä eroon puhelimessa tehdyssä yksipuolisesta sopimuksesta. Joku sen sallii ministerinä laaditulla lailla.
Kaupungintalon puistossa on Yrjö Liipolan Työn patsas. Patsas on muistomerkki lahtelaiselle puunjalostukselle sekä ylistys työnteolle. Patsas on paljastettu 1946 ja se kuvastaa puunkaatajaa. Patsaan jalustan kohokuvissa kuvataan onnellinen koti, puuseppä ja oppipoika, sekä moderni teollisuuslaitos. Jäljellä on vapauden patsas valkoisten muistoksi ja Fellmanin pellolla punavankipatsas.

Voittajavalta säilyy patsaissa, minulla katseissa. Äidin kuoleman jälkeen näin äidin katseen enoni silmissä. Silloin hän muutti ajattelutapansa minua kohtaan myönteiseksi. Kultakampelan taika loppui siihen paikkaan.
Periksiantamaton tuijotus saa minut jäykistymään liikkumattomaksi.  Silloin on tosi kysymyksessä. Päivän mietelause vapauttaa hatunnoston vaivasta. Myönteinen persoona puhuttelee kauan kuin aamun ajatus ystävän päivänä.

Jos hän vierelläs kalpenee

mutta sisulla etenee.

Jos hän kätensä ojentaa

kun sun on oikein vaikeaa.

Jos hän rinnalla taistelee

yhdess' huipulta katselee.

Silloin tiedän sun löytävän 

tosi ystävän. - Vladimir Vysotski

Kirahvin tervehdys

Ajatukseni harhailivat aamusta nurmettuneilla rantateillä. Ruoho on saanut kasvaa, kun kulkijat puuttuvat. Luen face bookista Antin äidin kuolemasta. Näinkö käpykankaat ja muurahaisenpolut hiljenevät? Levollisia ovat olleet kaikki hetket, nyt käyvät vain hiljaisemmiksi.

Talvella tiemme olivat umpihankia talojen välillä. Äititiikeri tulee lumilakeuden takaa vastaan naapurin Elsaa. Viimeinen yhdysside vanhempien aikalaisiin on katkennut. Lakeutta meilläkin, mutta järven jäällä.

Miksi sinulla on niin suuret silmät, kyseli Punahilkka peiton alle painautuneelta sudelta. Kaikki tiedämme, mikä sudella oli suurta, sillä hän söi pienen Punahilkan. Kirahvilla on pitkä kaula, että voi tervehtiä naapuria ikkunasta. Minulle hän kertoi suru-uutisen. Olemme yhtä uhanalaisia molemmat.

Sibeliuksen 6. sinfonia sai metsän kukkimmaan sinisenä äidin kuoleman lähestyessä. Tänään lumikellot soivat Elsan muistoksi kiirehtiessään lumen alta kukkimaan.

Suuren paaston katumusveisu

Pysähdyn kuuntelemaan aamuhartauden palaten menneeseen. Aamu valkeni neljän hengen potilashuoneessa. Äiti luetteli lastensa nimet vanhimmasta nuorimpaan aina uudelleen. Muut potilaat katsoivat ihmeissään, mikä sille oli tullut. 
Oli alkanut äidin viimeinen elonpäivä. Äiti ei pyytänyt anteeksi, vaan siunasi meidät kaikki isän mukaan lukien. Sen enempää päivästä kertomatta kuuntelen aamuhartauden loppuun. 
Tämän jälkeen en tarvitse odottaa päätöksiä poikien asiointireissusta Brysseliin. Heidän neuvottelemat tulokset olisivat voineet olla huonommat. Sen näkee sitten kerta toisensa jälkeen luentaa kuunnellessa "Pojat asialla". Porukka vaihtoi vaatteita ja joukossa ollut tyttö pojan housuissa ja poika tytön mekossa sai kuulla kunniansa siirapinhakureissun tapahtumista.

Meistä on tehty syyllisiä vallitsevaan tilanteeseen riippumatta siitä, onko hoitaja vai hoidettava. Isä vei hoidon hinnan hautaan, kunta tekee kuolemaa. Kunnan kuolemasta päättää valtio, papit tukkanuottasilla vainajien siunaamisesta.

Aamuhartaus 9.2. Pastori Teo Merras, Ortodoksinen kirkko, Helsinki. Joensuun yliopiston ortodoksinen kuoro laulaa laulun "Synninkatumuksen ovet (Suuren paaston katumusveisu)". Säv. Leonid Bashmakov. Hartausohjelmat: Aamuhartaus 9.2 09.02.2013 06.15

Peitetarinoita näkyvälle järjenköyhyydelle

Herätkää oi, te hitaat sielut!

Internetyhteys on ikkuna iltaan ja aamuun, kotiin ja kirkkoon, kuntaan ja yhteiskuntaan, maailmaan ja manalaan. Savolainen balladi laulaa johtajista ja pastoreista, huviloista ja sotilasarvoista, tietenkin vielä pankinjohtajista ja metsäliitoista. Siinä on Suomi-neidon nykytilan koko kuva.
dna on koukuttanut minut solmimalla taloyhtiön kanssa sopimuksen ilmaisesta nettiyhteydestä  ja 2 megan nopeudesta. Aamuhartausseurakuntalaisena olen ihmetellyt nettiyhteyden pätkimistä. Kirkko pahoitteli areenan uudistusta kuunnella hartauksia netissä. Enemmän korvat eivät kestäneet kuunnella kapinapapin yhteiskunnallista sanomaa ja musiikkivalintoja. Kenttäpiispaa tallensin aikani, sitten hänenkin puhujavuoronsa peruttiin, hänelle tuli kiireitä ylennyksen johdosta. 

Mikään ei ole muuttanut minun päivääni. Youtube ei toista Gute Nacht -toivotuksia. Yritän kuitenkin aamulla, Talvela laulaa kehoituksen "Herätkää oi, te hitaat sielut" pysähtelemättä. Keitin aamukahvit ja sitten kierros tietokoneella maailmalle ja menneeseen maailmaan.
Köyhyys on ollut sodan jälkeen kaikkien osa. Olimme kuitenkin samoista lähtökohdista eikä elvistelyyn ollut kenelläkään aihetta. Suomalaiset ostivat lumppunsakin ulkomailta, ettei köyhyys paistaisi läpi. Samasta on kyse, kun velkarahalla peitämme järjenköyhyyden. Kun rahaa on riittävästi, siitä puhumaan ei tarvita hallitusta eikä eduskuntaa. He johtavat meitä harhaan unohtaen kunnnallispolitiikan toimet kuntalaisten hyväksi, mihin meillä ei ole ollut varaa 1990 -luvulta lähtien. Sitten alkoi nousukiito pilviin.

Kunnalla ei ollut varaa omaishoidon tunnustamiseen halvempana vaihtoehtona laitoshoidolle. Omalta kohdalta voin sanoa, kun tarvitsin rahaa, se järjestyi sijoittajien toimenpiteiden seurauksena. Minusta tuli radioateljeen bisnesenkeli "kun rakkaus kohtaa rahan". Monta asiaa sain hoidetuksi sijoittajien ahneutta, he realisoivat minulle kertynyttä omaisuutta. Rahastajat ovat kulkeneet tiensä loppuun ja odottavat muukalaisten hautausmaata. Sekin toteutuu, eihän kavalluksesta saaduilla rahoilla voinut muuta ostaa kuin Veripellon, siunaamattoman maan punaisina tapettujen hautapaikaksi.

Historia toistaa itseään eikä kukaan osaa ratkaista, miten nuorten syrjäytyminen ja vanhusten hoito pitäsi järjestää. Lappu rintaan 30 V kaljan ja tupakan ostajalle. Lappu rintaan 64 V elinikäiselle oppijalle muistutukseksi olet yli-ikäinen. Yhteisvastuukeräyksen sanoma puhuttelee jälleen kerran, kuinka kambodzalaiset hyötyvät saatuaan kangaspuut kylään. 

Hankkimani kangaspuut ovat käyttämättömänä lapsuuskodissa, kun sukupolvenvaihdokselle ei ole tilaa yhteiskunnassa. Pinssipussi kolahti pöytään omaishoitajien hyväksi yhteisvastuukeräyksen alkaessa. Ungandalaiset pojat pesevät iloisesti saippuavaanhdolla toisiaan voimauttavana valokuvana kirjassa.
- Myy tai maksa, á 100 mummonmarkaa. Sen kolautti poliittinen johtaja ollakseen parempi ehdokas valitsemallaan poliittisella tiellä. Juhlittiin yhdistyksen 10 -vuotista taivalta, puhujana kansanedustaja (SDP), joka kävi kertaamassa CV:nsä meille väsyneille omaishoitajille. Pinssien jako yhdistystoiminnassa mukana olleille oli tunnustus työstä. 
- Olisit pysynyt yhdistyksessä, olisit saanut pinssin. Minut erotettiin, kun uskalsin olla erilainen, kirkostakin, kun huomasin olevani vain maksaja. Kuka suostuu puhumaan näistä asioista ilman syyttämistä?

Yhteiskunta on kuollut, kun puhe on lakannut. Kirjoitustaito kuuluu kaikille kaatopaikkakansalle. Mutta ei meille hyvinvointivaltion kaatopaikkakansalaisille. YEAT:n näyttökansio on loppulausetta vailla toteutuneena sanasta sanaan.

Sukupolvenvaihdos, ketä pelottaa?

Pelottaako vanhuus?

  Goodbye my love sung by Vitas & Demis Roussos 

Ladies and gentleman, please, applaud my good friend "Vitas".

R: Hear the wind sing a sad, old song it knows I'm leavig you to day,

please, don't cry or my heart will break, when I on my way.

R&V: Goodbye my love goodbye
goodbye and au revoir 
as long as you remember me.

I'll never be too far.
Goodbye my love goodbye. 
I always will be true,
so hold me in your dreams 
till I come back to you.

R: It's all yours now!

V: See the stars in the skies above
they'll shine wherever I may roam
I will pray every lonely night
That soon they'll guide me home.

R&V: Goodbye my love goodbye
goodbye and au revoir 

you know
kaikki yhdessä Come on!
as long as you remember me
I'll never be too far.

R&V: Goodbye my love goodbye
I always will be true
so hold me in your dreams
till I come back toooo youuuu. (Vitas koerkealle)

Oh boy, oh boy, on boy

Thank you very much
Ladies and Gentleman. "Vitas"

Thak you! Spasibo!

Oma yritys siirtää hiljaista tietoa toteutui Katujätkä- projektissa. Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen hän ei tullut paikalle. Tein harjoittelijan työt alennetulla hinnalla. Sitten kysyin konsultin kuullen harjoituspaikan saaneelta kouluteltu hierojalta.
- Mitä mieltä olet ryhtymisestä yrittäjäksi?
- Ei riitä resurssit, ei kiinnosta pätkääkään.

Eilen kysyi työikäinen asiakas.
- Vieläkö sinä hierot?
Olen jo luovuttanut työpöydän pois enkä enää hiero. Eikä ole tiedossa ketään Isä Juntusen opin saanutta hierojaa. 
- Niin, hieronta on oireenmukaista kipukohdan pyöritystä ½ tuntia á 80 €.
Asiakas tiesi, että sillä hinalla olisi saanut x4/1 h vielä tänä päivänä. 
Meillä ei ole tähän varaa, onhan meillä Kela-korvaus veronmaksajien rahoista oikein fysikaalisessa hoidossa. Tensio neck on siirtynyt jäykkäniskaisten konsulttien vaivaksi, miten nuoret saisi tekemään työtä elääkseen.

Laulakaa nyt  yhdessä, että vastakkainasettelunaika on ohi, kehotti Smedsin sotilas hakattuaan monta pesukonetta romuksi. 
Laulakaa! 

Toinen valitettava tilanne syntyi vahingossa. Oli huoli vanhempien selviämisestä kotona, kun sairaus yllätti. Lupasin isälle tulla katsomaan tilannetta. Katsominen ei riittänyt, oli ryhdyttävä työhön omaishoitajana. Kunnalla ei ollut varaa edes vastata eteen tulleisiin kysymyksii. Päätöksiä seurasi aina valitusosoite. Se oli minulle aivan uusi tehtävä enkä valittanut. Jos 9 -kymppinen isä tiesi turhan lääkärissäkäynnin todellisen syyn, "mitä se vastanainut lääkäri välittää vanhan ukon syövästä", teen omat johtopäätökset lääkäreistä ja palvelunjärjestäjistä. Autoin isää arjessa selviämään kotona eikä hän joka päivä tarvinnut lääkärin apua. Kunnalla ei ollut varaa omaishoitoon, vaikka se on edullista laitoshoitoon verrattuna. 
- Niin, mitäpä kukaan vastanainut tai tekstiviestettelävä virkamies mitään muuta ehtii ajattelemaan. Isän lausunto pätee tähän päivään ja pääministeriäkin kyrsii ministerin toilailut. 
Ei nähdä enää metsää puilta. Puut tilille kasvamaan korkoa. Kaikesta löytyy se toinen puoli.

Aamusydämellä

Eilen palasi eduskunta ansaitulta joululomalta ja valtiopäivät on avattu juhlallisesti. Joku otti jonkun ketutuksen blogikirjoituksen aiheeksi. Näin huipulla on ristivetoa. PHNetin ilmoitus kunnallishallinnon järjestämisestä vie vuoden 1865 kunta-asetukseen Suomen suurruhtinaskunnassa. Joka ei vanhaa tunne, ei uuttakaan ymmärrä. Se ymmärrys on kuntalaisilla, kuinka kuntalait meitä ohjailevat ja millä kaikki maksetaan.

Nyt on ulvomisen paikka. Katson kahden äidin taistelua pitkäaikaissairaiden lasten päivittäisestä selviämisestä. Samoja kokemuksia on vanhojen, sairaiden vanhempien hoitamisesta kotona 1991 vuoden alusta vuoden 2000 vallanvaihtoon. Valtakunnassa kaikki hyvin, Länsirannalla ei mitään uutta. Omaishoito on saanut asetuksensa ja lakinsa, jotka eivät sido ketään noudattamaan lain tarkoittamaa pitkäaikaissairaan, vammaisen lapsen tai vanhojen vanhempien omaishoitoa. Puoluepolitiikalla sitä yritetään selvittää, unohtaen omat elämänvaiheet vauvasta vaariin tai muoriin. 

 

 Kunnallishallinnon historia

Suomessa kunnat muodostettiin autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnan aikana vuoden 1865 kunta-asetuksen perusteella evankelis-luterilaisista seurakunnista ja kappeliseurakunnista, jolloin kuntajaon pohjaksi tuli pääasiassa maalaiskunnista muodostuva seurakuntajako. Joissain tapauksissa seurakunnalle alisteisista kappelikunnista tuli omia, itsenäisiä kuntiaan. Rukoushuonepiirin, kappeliseurakunnan tai seurakunnan muodostuminen riippui aikanaan alueen asukkaiden tahdosta ja kyvystä rakentaa itselleen rukoushuone, kappeli tai kirkko ja maksaa papiston apulaisen, kappalaisen tai kirkkoherran palkka. Vähävaraisilla ja harvaanasutuilla alueilla kuntien pinta-ala muodostui suureksi, kun taas tiheämmin asutuille ja vauraammille alueille muodostui paikallishallinnon yksikköjä enemmän ja pienemmälle alueelle. Jako kaupunkeihin ja niitä ympäröiviin maalaiskuntiin oli muodostunut jo varhemmin, sillä kaupunkeja koski oma erikoislainsäädäntönsä keskiajalta lähtien. Vuoden 1734 lakiin saakka muun muassa rikoslaki ja kauppaoikeus olivat maalla ja kaupungissa erilaisia.
1865–1873 luotiin ensimmäiset kuntalait, joissa tehtiin jako maalaiskuntiin ja kaupunkeihin. Kaupungeissa maistraatin ja poliisin toimintamenot maksettiin kaupungin varoista, kun taas maaseudulla vastaava hallinto ylläpidettiin valtion varoin kihlakunnissa. Vastuu maistraatin ylläpidosta siirtyi vasta 1964 ns. uusien kaupunkien yhteydessä valtiolle, jolloin kynnys kaupungiksi muuttumiseen alentui ja ero suuren teollistuneen maalaiskunnan ja pienen kaupungin välillä pieneni.
Suomen itsenäistyttyä säädettiin 1917–1919 kuntalait ja perustuslait, jotka määrittelivät yleiset, yhtäläiset, salaiset ja suhteelliset vaalit myös kunnallishallinnon perustaksi aikaisemmasta veronmaksusta riippumatta. Valtiollisissa vaaleissa vastaava uudistus oli toteutunut säätyvaltiopäivien lakkauttamiseen ja eduskunnan perustamiseen vuoden 1906 ensimmäisissä eduskuntavaaleissa.

 Aamusydämellä Jakso 3/98

Lapsiperheille apua. Pitkäaikaissairaiden lasten äidit Hanna Tiihonen ja Tiina Liljeberg hakivat apua arjen pyörittämiseen. Avun sijaan heille ehdotettiin huostaanottoa. yle.fi aamusydamella.

Lisää historian siipien havinaa.

19 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)

1994: Martti Ahtisaari valittiin Suomen presidentiksi.

Kotimaa

Pekonen tuohtui Sauli Niinistölle