torstai 27. helmikuuta 2014

Hyihäkki

http://areena.yle.fi/static/mk/images/areena/series/21530692_458_hartaudet-areena-sarja.jpg 

Peukaloiden pyöritys on vaihtunut sormileikkiin hämä, hämä, häkki kiipes langalle, sade tuli rankka hämähäkin vei....

hämähämähäkki. - YouTube

Jos hartaushaku tuottaa vesiperän menen asiasta kolmanteen. Herätys aamuviisi, ajatus kulkee eilisessä professorin ilmoituksessa varakkaitten lasten vastuusta maksaa köyhien vanhempien laitoshoito.
"Koulunkäymättömän valitus" virisi tuosta professorin esittämästä velvollisuudesta omia vanhempia kohtaan. 
Vihtaniemen ensimmäisenä ja viimeisenä ylioppilaana vuosimalli/1961 tiedän vastustuksesta, mitä 2kk kesällä 1989 herätti halvaantuneen äidin hoitajana. Loman lopulla isällä todettiin syöpä. Työ oli keskeyttettynä ja tili painunut miinukselle 20000  mummonmarkkaa. Tässä on koko villakoiran ydin. Työikäinen ei voi heittäytyä hoitovapaalle velkaantuakseen eikä pienestä palkasta voi maksaa vanhempien laitoshoitoa. Kyse onkin ottaa yhteiskunnan kautta omaan käyttöön vanhempien säästynyt perintö.

Professorit ja poliitikot sen voivat tehdä syöstäkseen koko Suomi-neidon perikatoon luottoluokituksesta AAA huolimatta. Katsonkin omaishoitoaikani joulusta 1990 pääsiäiseen 2000 työvoitoksi itselleni. Tänä aamuna en huutanut puhuttelijalle.
- Lopeta, haluan nukkua. Silloin vastaus tuli samaa linjaa.
- Nythän minä vasta aloitan. 14 vuotta vapaana vanhempien hoidosta on ollut aloittamista uutta vaihetta varten. Olemme sodankäyneiden isien jälkeen se sukupolvi, joka tuottaa huolta, kuka meidät hoitaa. Tämä yhteiskunnan ilmapiiri olisi meitä kuoppaamassa jonnekin kauas pois silmistä, pois sydämestä. 

Kun tulee aika, tulee neuvo. On toimittava sen mukaan ja tehtävä sopimuksia, jotka takaavat asioiden etenemisen. Se oli asumisoikeustestamentti vanhemmiltani, että vanhin veli saa asua kotonaan heidän kuolemansa jälkeen. Joskin isä eläessään joutui asumaan äidin kuoleman jälkeen sisaren jättämän lesken kuolinpesän kuolinpesässä. Onni halusi näyttää vihansa minua kohtaan niistä 16 kesästä, jotka sai istua ongella Juojärvellä. Ihan vapaasti, mutta sisaren hän olisi jättänyt seurakunnan haudattavaksi, vaikka isä ja 7 sisarusta oli elossa. Isän pyynnöstä tuhkauurna tuli postipakettina ja sai paikan äidin arkun päällä. 

Kun leski ei voinut käyttää kuolinpesäosuutta sisäänpääsymaksuksi taivaanportilla tarvittiin käräjäoikeuden tuomari pesänselvittäjäksi. Seuraan kutsuja asianosaisena ja  sisarusten antamaalla valtakirjalla ja kaikki saavat yhtäsuuret velattomat osuutensa. Lapsuuskodin halkominen oli toinen juttu. Minun maksettavaksi jäi kulutusluotto sisaren osuudesta, että toiset osakkaat saivat mökkinsä alle oman tontin. 

Kunta naapurina, tiekunta isäntänä, kunnan uusrikkaat mökkiläiset/sijoittajat edunsaajana pitävät minua pihtimessään lähettämällä aiheettomia maksuja. He saavat lapsuuskodin uimarannassa muukalaisilleen hautausmaan eikä se muuksi muutu huudosta huolimatta.
- Maaoikeushan sen viime kädessä päättää. Huutaja istuu pyörätuolissa miettimässä ulosottojaan.

Tällä matkalla olen kaupungin katolla. Lähdöt ovat vähentyneet ja odotan selvitystä siitä, mihin pitää varautua, jos hoitaa vanhempansa kotona. 
Laitospaikkkoja alettiin purkamaan 1991 eikä avopalveluja kehitetty tilalle. 
Hautausurakoitsija kuolleitten sielujen metsästäjänä on pohjanoteeraus meille. Hän lupasi KoiraPennasille hoidon, jos hauturi saa etukäteen kirkonkylän keskustasta maat ja kesämökin rannalta. Näin tapahtui, hauturi asioi omaisuudella myymällä kunnalle tonttimaaksi. Pennaset saivat hoidon laitoksessa eläkkeellään. 
Hauturi muutti kauas pois anteeksipyydellen pahoja puheitaan lehdessä. Poika poistui omasta tahdostaan elämästä. Eikö meitä mikään opeta kunnioittamaan omia vanhempia ja päättäjinä toisten elämää?

Pimentynyt tohtori joutui elävänä eroottiseen hautausmaahan. Kuoltua omaiset hautasivat ristin alle, ateistin, jolta puuttui taustatuki. 
- Minä tulen nyt.
- Ethän sinä voi yöllä tulla. 
- Mikä sinä luulet olevasi?
Antaisiko tämä yöllinen puhelinkeskustelu pohjalukemat uupuneelle omaishoitajalle, jonka vaimo totesi hoitajansa lähdöistä yliopistolle tohtorikoulutukseen.
- Ei yliopistossa opeteta omaishoitoa.

Omasta kokemuksesta tiedän, että meistä ollaan kiinnostuneita niin kauan kuin hoidettava palauttaa hoitajalle maksetun omaishoidontuen palvelumaksuna kunnalle hoitajan tekemän työn arvostukseksi.

Hoidettavan kuoltua kunta on osilla perinnössä tekaistuilla syillä. Ritva oli saman ajan mielisairaalassa kuin minä maailmalla tekemässä työtä. Kunta otti Ritvan asumaan vanhustentaloon samaan aikaan kuin minä tulin syntymäkuntaani vanhempieni hoitajaksi heidän kirkonkylästä ostamaansa rivitalo-osakkeeseen. 
Ritvan vanhemmat kuolivat, kunta kuittasi Ritvan perintöosuuden pesästä arvotettuna täydestä hinnasta.

Isän kuoleman jälkeen oli lapsuuskodin halkominen edessä. Kunta pitää kiinni oikeudestaan muukalaisten hautausmaahan minun perintöosaksi jääneeseen rantaan. Pyysin tietoimituksen saadakseni rannan omaan käyttöön. Lahjotuilla äänillä 6 ukkoa "joukkoraiskasi" minut puolustaessani omaa oikeuttani. 
Pyysin jatkajia puolestani osallistumaan seuraavaan tiekokoukseen, jossa piti päättää veneluiskan rakentamisesta F1 -venekisoja varten. Kunnan oli pakko perääntyä hankkeestaan, kun ranta kuuluu meille. 

Osoitteenmuutos viskasi minut paikalliseen omaishoitajayhdistykseen. Jäsenmaksun maksajan rooli ei minulle riittänyt. Kiellettiin puhumasta omaishoitamisesta, kun en tällä rahoitusalueella ollut omaishoitaja eikä minulla enää ollut hoidettavaa. Sisso. Loppujen lopuksi minut heitettiin yli laidan omaishoitajien verkkosivuilta. 

Saman koin seurakunnan taholta. Vertaisohjaajakoulutuksen jälkeen minulle ei löytynyt ymmärrystä vertaistukiryhmän perustamiseksi. Ei väkisin, kun ei hyväksytä. Vaihdoin seurakunnan osoitetta luopumatta lapsenuskosta. Piispakokelas pahoitteli osoitteenmuutosta. Minua loukkasi kenttäpiispan pahoittelu. Maistraatti pani karkuruustuomion täytäntöön ja siirsi "muuhun uskonnolliseen yhteisöön".  

Tirkkosen sukuseura Närståendevårdare
  KympinLapset ja
  Isovanhemmat
  Deutsche ev.-luth. Gemeinde
  in Finnland 


SUURIA SANOJA  pieniä askelia -julkaisu sisältää kaiken omaishoidosta, särkymisestä ja kukkaronvartijoista. Vertaistukitoiminnan hyväksi, saatavana Kristillisestä kirjakaupasta Hämeenkatu 23, Lahti  

Liitän itseni Tirkkosen suvun elämänkouluun vuodesta 1900 lähtien Vihtaniemellä. Kirjallisina teksteinä on elokuvattu Punainen viiva, Ryysyranta ja Putkinotko. Tunnen ajankuvan katsoessani digi-teeveetä ja tulen lopputulemaan. 

- Älä neuvo ennen neuvottua. 
- Jos isä tietäs, niin hakis tyttönsä pois. Tämän päivän varalle hän kirjoitti kirjeen ja pyysi sen polttamaan, ettei jää kenellekään päänvaivaksi. Sen hän tiesi ihmetellessään omaneduntavoittelua.
- Kyllä ne ovat viisaita. 
Presidentti vahvistaa lait allekirjoituksellaan. Hulluuden huipuksi tutkinnon suorittamisesta porkkanastipendi muuttui keppikeitoksi. Sen tarjoilemiseen sain esittelijän lukemaan lain tarkoitusta. 
En kuulunut siihen joukkoon, joka saisi rahaa, sillä IKÄ 61/64 vuotta on ehdoton yläikäraja ja TYÖHISTORIA "Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa." Palkkatyössä olla pitää, mutta missä on palkanmaksajat?

Kokemus on ankara opettaja. Pitää kokeet ennen ensimmäistä oppituntia. Elämä on.
 

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Riippumattomuus (19 päivää jäljellä)

Kuolinsiivous ei ole edennyt toivotulla tavalla. Ehkä päämäärättömyys teetättää tyhjää työtä.  Hartaushakuna tekstiversio ei ole tullut arkistoon. Siksi kopioin vielä kuulemani aamuhartauden näkyviin. 

Aamuhartaus 17.2.2014
Rukoushetkessä viikon alkaessa puhuu filosofian maisteri Kai Pihlajanmaa, Tampere. Hartauden musiikki: O ignis spiritus, es. Oxford Camerata -kuoro.

Viimeinen vaihe olisi mennä kellariin etsimään vuosi sitten arkistoituja papereita. Katson vielä yhden laatikon Mona Lisan hymyn takaa. Muistan siellä olevan sisaren valokuvat, mutta laatikon päällä on myös lappu arkistoiduista papereista. Nyt olen aivan tyhjä, en mistään riippuvainen. Sen sanon itselleni enkä vielä varaa vanhainkotipaikkaa lakanoiden välissä. Otan etäisyyttä, kun pää on selvinnyt lopetettuani verenpainelääkkeen kysymättä lääkäriltä, mitä lääkettä lääkefirman lobbari pitää tärkeänä syöttää "sairastuneelle". Terveys ei ole sairauden puutetta, se on puoluepoliittista valtataistelua. Hyvin on Virkkunen oppinut sisälukutaidon avustajan kirjoittamaa puhetta pakuttaessaan välikysymyskeskustelun avaukseksi.  Tujakkaa tekstiä presidentinvaalikampanjassa.

hs.fi

Luonnossa tapahtuva metamorfoosi




 
Lumiukon onni on lyhyt, elää vain yhden vuoden.
Goodbye ensivuoteen!

tiistai 25. helmikuuta 2014

Nykäskylän jälkeen

PikkukuvaJuice leskinen - Siniristiloppumme
Aamuhartaus ti 11.02.2014
Mika Nuorva, laulaja-lauluntekijä, Laukaa

Kaksoiselämää!

 

 Keneltä sitä kysyisin, mikä tässä mättää? On urheilu- ja kulttuuriministeri ylimpänä määrärahojen jakajana virkamatkalla tutustumassa, kuinka meidän urheilijamme edustavat olympialaisissa. Musti sanoi edustavansa uutta sukupolvea, ettei ole joutunut ylimmän johdon valmennustilanteeseen ottaa tai jättää. Pojasta on polvi parantunut. Ministerit eivät muutu miksikään ihmisinä. Kun asiaa tarpeeksi jauhetaan, jää Arhinmäki sairauslomalle toipuakseen töppäilystään. Urheilija ei tervettä päivää näe eikä urheilusta päättävät muista ministerin valan velvoitusta.

Matti Nykäsen lahjakkuus synnytti epäterveen pomojen porukan hänen ympärillään. Hän olisi tarvinnut äidillisen ymmärryksen, mutta missit ja missukat ratsastivat Matin rinnalla. Liian paljon, liian varhain on taitolaji. Siitä on nähty surullisia esimerkkejä, joskin urheiluministerin töppäystä ei voida laskea nuoruuden tiliin. Tai on jo alamäki edessä muistinmenetyksenä. Näinhän meidän seiväsmatkoista kerrottiin, kun valokuvia katsottiin kysyen, missä milloinkin oltiin ympäripäissään.

 

 

 

 

Nykänen voitti urallaan 5 olympiamitalia, joista 4 kultaa muita saavutuksia mainitsematta. Kuka näitä muistaa muistuttamatta. Poliittisesti suuret lupaukset muistuttavat lasten aivopesua itsemurhaiskuun. Poliitikoilla on täydet 70 neitsyen palvelut eduissa käytettävissä ennen räjähtämistä. On sellaiset pelisäännöt.

Lahtelainen sisäpiiritieto valaisi Matin edesottamuksia. Tuli mäkeen viime hetkellä. Sitä oli selitelty muilla syillä, mutta Matti oli ollut putkassa kioskimurrosta. En siitä tiedosta tullut hullua hurskaammaksi. Jollekin urheilupomolle se oli kertomisen arvoinen asia. Lapsellisuuttaan Matti kokeili rajojaan. Kierteen katkaisemiseksi voimauttava valokuva menetelmä tulisi avuksi, löytyisi se pieni poika, joka osasi hypätä, mutta isot pamput ottivat kunnian itselleen Matin menestyksestä. Jääköön mainitsematta, mitä kertoja pyysi anteeksi, kun sovitulla ajalla hän itse oli estynyt saamaan hierontaa.  

Joka menneitä muistelee, sitä tikulla silmään.

  • Translation: A poke in the eye for those, who dwell on the past.
  • English equivalent: Forgive and forget.
  • Meaning: There is no use in dwelling old grudges.
  • Kukkola. Peruspelia Johtaja, Peruspelia. BoD - Books on Demand.
Poliitikko pyytää töppäilyänsä anteeksi unohtaakseen. Urheilija muistetaan niin kauan kuin on menestystä. Kirkko syyllistyy samaan ja kantaa itse seuraukset. Lähettää kuitenkin pahoittelukirjeen osoitteenmuutoksesta. Minua loukkaa tyhjänpäiväiset pahoittelut, eihän osoitteenmuutos pitäisi olla niin suuri synti. Rahasta on kyse.
"Auringonkukat, auringolle / alati kuuliaiset, / elämästä poistukaamme / tyyninä, / katumatta / edes sitä / että olimme eläneet."
Kirkko uudistaa sivujansa eikä mikään näy missään.
 

Hyvää huomenta siellä päässä, varhainen radion kuuntelija.

Vaikka juuri soinutta kappaletta ei ole tällä lähetyspaikalla ehkä kovin monesti kuultu, se on sitäkin enemmän soinut muilla radioasemilla sekä ihmisten levysoittimissa, ja muodostunut merkittäväksi osaksi suomalaista musiikkihistoriaa. Kyseessä on siis alunperin Juankoskelta tamperelaistuneen Juhani Juice Leskisen yksi suosituimmista lauluista nimeltään ”Kaksoiselämää”, vuodelta 1986.

Kirjailija-runoilija-muusikko Leskinen tunnetaan paitsi taiturimaisesta sanankäytöstään, myös paikoin värikkäästä elämästään ja suoranaisista provokaatioista, joilla hän usein pyrki kiinnittämään huomiota byrokraattien valtarakenteissa pesiviin mädännäisyyksiin; yleensä vallanhimoon ja itsekkyyteen. Juice Leskisen tuotannossa uskonto ja hengellisyys ovat olleet alusta asti merkittävinä aihepiireinä. Myös uskonnollisissa lauluissaan Juice kirjoitti pisteliäitä rivejä sekä instituutioiden että yksilöiden taipumuksesta omahyväisyyteen. Ei siis ihme että herne meni monella nenän lisäksi korvaan, vieläpä sen verran syvälle, ettei sieto enää riittänyt kuulemaan Juhanin herkempiä ja hengessä viisaita rivejä. Leskinen kuitenkin arvosti evankelisluterilaisen kirkon tekemää työtä niin paljon että hän jossakin yhteydessä tokaisi että valtiosta hän kyllä voisi erota vaikka heti, mutta kirkosta ei ikinä.

Kuulemamme ”Kaksoiselämää” -kappale on nimensä veroinen esimerkki siitä, että sanoilla voi olla, ja oikeastaan aina onkin, useampia merkityksiä. Vaikka tiedetään, että Juankosken Juhani on tätä laulua tehdessään ollut avioeronsa musertama, olen kuullut siinä 14-vuotiaasta asti myös hengellisen kaksoismerkityksen. Kappale on minulle ikään kuin alkuperäistään varhaisempi toisinto Jaakko Löytyn ja Kaija Pispan virrestä ”Kahden maan kansalainen”. Ihminen elää tässä näkyvässä maailmassa, mutta yhtä aikaa saattaa kokea olevansa myös Jumalan lapsi. Jonkun osana taas voi olla sellainenkin kaksoiselämä, missä julkisivu esittää ihmisten edessä uljasta ja virheetöntä uskonsankaria, mutta toinen puoli kätkeekin sisälleen sitten kaikki synkät ja inhimillisen raadolliset osuudet. Sellaisen täytyy olla melko raskasta elämää.

Leskinen kirjoittaa: ”Tiedän mitä haluan, tiedän miten vähään kykenen”. En erityisemmin tunne Paavalia, mutta jotenkin se nimi tuli tuosta fraasista mieleen. Kappale jatkuu: ”Olen sinussa kiinni, sinä tiedät, vaikka myönnä en”. Tämä ajatus menee suoraan ainakin oman, melko känsäisen nahkani alle. Paitsi että se muistuttaa Juankosken naapurissa Nilsiässä vaikuttaneen talonpojan Paavo Ruotsalaisen kuvauksia kovapäisen ihmisen kamppailusta Jumalansa kanssa, on siinä esitetty sekä laki että evankeliumi. ”Olen sinussa kiinni, sinä tiedät, vaikka myönnä en”. Laki on siinä, että huomaan kuinka vaikea minun onkaan myöntää olevani riippuvainen Jumalasta, omasta Luojastani. Niin että heti jotenkin meinaa hävettää. Ja tasan tarkkaan tiedän, kuinka loputtomasti hävettävää oma sydämeni pitääkään sisällään. Silkkaa evankeliumia ovat taas sanat ”sinä tiedät”. Oikeastaanhan siihen on kätketty koruton uskontunnustus.

Kertosäe: ”Vaikken koskaan luotasi poistunutkaan, tulen uudestaan”, voisi kuvata jopa liikuttavan huvittavalla tavalla pienen ihmisen luuloja siitä, kuinka hän muka itse tekee suuria uskonratkaisuja Jumalan suhteen, mutta todellisuudessa onkin tahtomattaan ja tietämättään ollut koko ajan Jumalan kaitsennassa, tai talutusnuorassa, kuten körttiläiset sanovat. Kuulen lauluissa usein hengellisiä ulottuvuuksia riippumatta siitä, onko tekijä tarkoittanut kappaleitaan nimeen omaan hengellisiksi. Ymmärrän, että joillekin kelpaa sellaiseksi vain tietyn tyylilajin musiikki, mutta itse koen toisin. Joskus tuntuu jopa hieman röyhkeältä ikään kuin riistää jonkun taiteilijan hengentuote omakohtaiseksi kokemukseksi. Toisaalta ainakin J. Leskisen kohdalla tähän on meillä kaikilla tekijän antama lupa: useassa haastattelussa hän korosti sitä että on kuulijan oikeus kokea laulu siinä merkityksessä kuin sen kokee, riippumatta mistä vinkkelistä
laulun tekijä on alunperin tekstinsä laatinut.

Juhani Juice Leskinen on paitsi johdattanut minua visiiteillä Paavalin ja Paavo Ruotsalaisen tykönä, innostanut suomenkieleen ja lauluntekemiseen, myös opettanut kuuntelemaan tarkoilla korvilla. Nuoruuden ehdottomuuksissani nimittäin ehdin jo suuttua pelkästään joistakin Juicen laulujen nimistä ja luulla häntä rienaajaksi. Onneksi kuitenkin kävi kuten elämässä niin usein muutenkin: tarkempi ja kiihkottomampi tutustuminen asiaan johdatti myöhemmin suurien löytöjen äärelle.

Ennen menehtymistään munuaisten vajaatoimintaan 24.marraskuuta 2006, mm.vakavasta diabeteksestä, masennuksesta ja maksakirroosista kärsinyt runoilija oli ehtinyt jäsentää mietteitään mm. seuraavasti: ”Olen tullut siihen tulokseen, että jumala on. On järjen köyhyyttä mennä kieltämään sellaista mitä ei
ole, turha saarnata erämaassa, turha vakuuttaa löytäneensä ratkaisun. Jumala on, vaikkei uskoisi.”

Toivotan sinulle avaria ajatuksia ja hyvän Jumalan siunausta elämääsi, tai kaksoiselämääsi.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Tänään tahdon niin: 9. kirje

vko 9
PikkukuvaAlkuperäisen asukkaan kotiinpaluu on päätös naamakirjassa käydylle keskustelulle, mitä Shotsin kisat käynnistivät meissä, joille  kisat välitettiin television välityksellä. Odottelen urheilijoiden kotiinpaluuta ja katson Studio55.fi Polvivaivojen veitsetön hoito, dosentti Teppo Järvinen. 

Pitääkö kaikki asiat käsitellä tänään muistuttamaan kotiinpaluusta, mitä tunteita on tallentunut omalle filmille käsikirjoituksen mukaan? Potilas, lääkäri ja maksaja ovat pääroolissa. Olympialaisissa oli suuren urheilujuhlan tuntua suomalaisittain, mutta kaikinensa ilman kilpakumppaneita ei olisi kilpailun tuottamaa mielihyvääkään. 

Korean kisoihin mennessä olen saanut kuolinsiivouksen päätökseen. Säilytettävät paperit ovat käden ulottuvilla. Nyt on pitänyt kääntää koko huusholli ylösalaisin löytääkseen tarvitsemansa dokumentin. Sitä puhdistusta varten tyhjensin suuren roskiksen, johon upotan päätöksiin johtaneet paperit. Keskeneräiset jätän  päällimmäisiksi. Niiden loppuunkäsittely vaatii ehkä näyttötutkintomestarin mainitsemia kansainvälisen rikostutkinnan menetelmiä saadakseen oikeutta tässä maassa. Sitä ei saa, jos ei itse sitä hanki.

Osat perhenäytelmässä olivat vaihtuneet koossapitävistä vanhemmista remonttipuolelle avuntarpeineen. Kuinka tyttären tulo vanhempiensa omaishoitajaksi voi herättää niin paljon vastusta ja suoranaista järjestelmällistä kiusaamista? 
Kunnalle olin piikki syntisessä lihassa, kun otin yhteyttä Liiton lakimieheen ja ilmoitin tästä sosiaalijohtajalle. Hän soitti virka-ajan jälkeen, mutta kenelläkään ei ollut valtaa,  halua, kykyä eikä resursseja vaikuttaa kunnan toimintatapoihin. Valtio antoi rahaa kunnille, mutta ei valvonut rahankäyttöä. Siitä on seurauksena tämän päivän tarve uudistaa kuntia yhdistämällä ja järjestämällä sotepalvelut uudelleen. Ollaan alkutekijöissä tämän sosiaalisen sotatilan maksajina. 

Idän taigapunkin puremasta tuli minun kipuni. Antibioottitiputus hävitti oireet vähäksi aikaa, mutta hiipivänä hulluutena tulee vuosi täyteen vaappuessa ja hoippuessa. Sen aiheutti verenpainelääke. Lääkäri tiesi määrätessään esteen, mutta määräsi kuitenkin lääketehtaan lobbarina. Mitä meistä mihinkä kuolee, kun kuolee kuitenkin.  Potilasasiamiehellä ei ole mitään päätäntävaltaa mihinkään enempää kuin lapsiasiavaltuutetulla.  On tehtävä omat päätöksensä ja törmätä vastustukseen aina uudelleen.

Jospa nuoret urheilijat antavat meille erilaisen mallin Lahden kisojen 2001 tapahtumien jälkeen. Kulttuuriministeri vielä käyttäytyi viinapäissään vanhan kaavan mukaan sateenkaaren väreissä. Vallankäyttö on taitolaji noudattaessaan muuttumatonta todeksi koettua periaatetta. Kukkaronvartijat ovat varkaita ja rahalla heidät valitaan tehtäviinsä jatkamaan 2000 -vuotista perinnettä.

Jälkipyykki pestään kotona
Kovat oli juhlat, totesi ministeri Arhinmäki. Sammutetuin lyhdyin olen edennyt tähän päivään. Joko olisi aika avata molemmat silmät ministeritasollakin?  
Joo, sano rengit päissään. 
- Helpompi on nähdä rikka toisen silmässä, kuin malka omassa silmässä
Kuinka tajuntamme vääristää todellisuutta - Osa I: ’vanginvartijatietoisuus’ 
 - "Älä tee niin kuin minä teen, tee niin kuin minä opetan", on tullut todistetuksi koko hallituksen puolesta.
"Jotta voisimme muuttaa maailmaa, mikä lienee meistä suurimman osan tarve, on meidän opittava ensin muuttamaan itsemme. Se taas ei ole mahdollista ellemme opi tuntemaan itseämme, ellemme ryhdy arkeologisiin kaivauksiin itsemme suhteen. Kyse on samasta kuin jos teemme väärän ostoksen on meidän mietittävä miksi sen teimme ettei sama toistuisi."

perjantai 21. helmikuuta 2014

Hiihtoloma kieltolain aikaan

Lääkemääräys alkoholin ostoon
Aamuhartaus 20.2.2014
Toisenlainen hiihtoloma Toimittaja Kaisa Raittila, Helsinki. Virsi 105:2-3. Virsi alkaa sanoin "Aurinkomme ylösnousi", Kampin Laulu, Timo Lehtovaara (joht).

Kaikki liittyy kaikkeen, mitä ajatuksia nousee tietoisuuden tasolle, kun unennäkö on loppunut. Tänä aamuna puhutaan jalanjäljistä. Kun niistä kyseli, sai vastauksen. Minähän kannoin sinua. Olen jotenkin rauhoittunut tiedosta, enkä pyydä puhuttelijaa lopettamaan, kun olen nukkunut koko yön. Seuraan lupausta  - nythän minä vasta aloitan - tunnetasolla ilman tunnekuohuja. 

Kokki lomailee ja jättää viikoksi ajatuksen aamuihin.
Ihmiset unohtavat, mitä olet sanonut.
Ihmiset unohtavat, mitä olet tehnyt.
Mutta he eivät unohda niitä tunteita,
joita olet heissä herättänyt.

Vierellä istuja sovelsi kieltolakia valokuvassa. Hän järjesti hajuraon välillemme ja työsi minut nurkkaan. Nämä tunteet olivat säilyneet hänen mielessään 5- kymppisiksi asti. Kuvassa se on tallessa, itse olin unohtanut.
- Olit pentuna kova suuttumaan. Työvoimatoimiston pöydän takana hän järjesteli minulle työtä, vaikka en ollut päivärahalla. Olin tullut omaishoitajaksi. Esitin aina vastalauseen ja sain tyhjän työn tuloksesta arvion.
- Olet vaikea työllistettävä, kun en suostunut lähtemään vammaisten toimintakeskuksen pesulakokeiluun. 

Oppikoulussa pojat vetivät tukasta ja estoitta kopeloivat, mitä on tytön puseron alla. Puolustauduin huitomalla ja rehtori pistää päänsä ovesta. Taluttaa korvasta kansliaan ja tappelijan leima on lyöty otsaani. Omat toimet menneessä ajassa, leimat seuraavat preesensissä.

Yo-kevään jälkeen sain pestin opettaa lapsia lukemaan. Se vuosi ei kartuttanut eläkettä nuoruuttani. Täytettyäni vuodet, työsuhde kesti liian lyhyen ajan. Seuraavan pestin alkaessa tarkastaja sanoi: "Nyt eläke alkaa karttua."  Lukuvuosi päättyi kuitenkin juoppojen miesten kiinniottamiseen ja lampeen heittämiseen. Miesopettajat olivat juoppoja, sen olin  todennut näistä kahdesta työvuodesta ja kahdesta vielä seuraavastakin vuodesta. Oliko tarkoitus hukuttaa minut. Onneksi osasin uida ja kömmin rannalle. Mitä opettaja saa tehdä toiselle, sitä ei kieltolaki ole määritellyt.

Näiden vuosien välillä olin tilkkutieteen yo Helsingissä. Vuokraemäntä lähetti minut viinakauppaan hakemaan Porvoon lankkua illanistujaisia varten. Häpesin silmät päästäni silloin ja sen jälkeen. Pitkäripainen saa minun puolesta olla kiinni. Vanhapiikaopettajien tärkein ohje nuorille naisille oli pysyä piikoina. 
Kieltolaiksi sen voi kiteyttää: "Älä tee niin kuin minä teen tee niin kuin minä opetan." 

Apteekkariystäväni, 130-senttinen nainen lähti Lappiin apteekkiin töihin. Lapin mies tuli ostoksille pyytäen 10 litraa pirtua. Ohjeeksi mies sai hakea lääkärin määräyksen "kimmenen litran" pirtuerän ostamiseen. Räjähteitä kertoi keittäneensä sotatarvikkeisiin apteekin takapihalla. Näistä en mitään tiennyt, mutta sillä on jotakin tekoa lentokoneeseen vietävien  hammastahnojen kanssa.

Omaishoitaja-aika on kieltolakien kieltolakiaika. Kielletään kaikki toimenpiteet vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden hoitamiseksi. Ukrainan tilanne on osoitus, ettei maailmassa ole mitään opittu. Oman maan rajojen sisällä mielipiteet joutuvat törmäyskurssille. Nyt on elämäni hiihtoloma kieltojen ja pakotteiden maailmassa. 
Kattoteatterissa kävi näyttäytymässä uusi soidinpari. Yksinään Herra Harakka keikutti pyrstöä tammikuussa. Nyt uskon toisen olleen pesimiskumppaniksi valittu Rouva. Ne lensivät yhdessä pois. Kyllä luonto tikanpojan puuhun ajaa. 

Kyllä niitä töitä pian tekis, ajatukset ne on kun ajan vie. Olisiko ajatusten paljous pääkallonpaikalla suurin töiden tekemisen este? Kieltoja kieltojen perään. Jumala loi ajan, mutta kiireestä ei puhunut mitään. Mihinkä meitä ollaan viemässä kuin pässiä narussa?

tiistai 18. helmikuuta 2014

Pulu katolla

Vuosi sitten ennakoin lumen pudotusta katolta. Se vaatii rohkeutta keikkua köyden varassa ja pudottaa lunta, ettei lumi putoa omia aikojaan jalankulkijan niskaan. 
Lupasin soitta "Lauluni" CD:tä täysillä, että tärinä saa lumivyöryn aikaan. Ihmeekseni se toimi myös ennakkoaavistuksena, katto on lumeton vastapäätä. Kattoteatterissa on soitimet menossa. Varis sai kumppanin ja yhdessä lensivät pois. Tänä aamuna pulun pää näkyi kolmion ylitse eikä sekään ollut yksin. Kohta kaksi kyyhkystä kujersi pesäntekopuuhissa.
Selkääni hyväilee heinäkuu. Mutta siitä myöhemmin. Kattohaikarat ovat lähteneet muuttomatkalle pohjoista kohti. Koiraat ehtivät pari päivää ennemmin ja odottavat edellisten kesien savupiipussa puolisoaan. Suvunjatkamisrituaalit alkavat.
Kattohaikarat jatkavat perinnettä. Ihmisten perinteet ovat kadonneet. 

On alkanut suuret kansainvaellukset ja ryöstöretket. Sukuni on selvinnyt Vihtaniemellä koko 1900 -luvun kansalaiskahinoista huolimatta. En tunne syyllisyyttä enkä häpeää syntymästäni. Kaiken olen selvittänyt omalla ymmärryksellä isän kuoleman jälkeen. 
Valtio tuli apuun 1993 antaen omaishoidontuesta asetuksen. Vähensi näin kunnan velvollisuutta huolehtia vanhuksistaan. Tänään keskustelun aiheena on lisätä kunnan velvollisuutta huolehtia vanhuksista. Ota tästä selvää ja tee rätinki. Kunnan virkamies huutaa kokouksessa.
- Maaoikeushan sen viime kädessä päättää, kenelle meidän ranta kuuluu. Tiedän sen kuuluvan meille, mutta sijoittajille kunta on luvannut, että se kuuluu heille.

Kohtalonköynnös kukkii kaareutuen LAHDEN 4. RUNOVIIKKO 12.5. - 17.5.2003 -julisteen yli. Pentti Saarikoskesta sanataidemaailma aukesi. Oliko se tarkoitettu minulle? Otin kuitenkin osani. Aikalaiset huutelivat Pentille autonikkunasta hidastaen vauhtia kohdalla.
- Vitun hämy. Pentti oikaisi itsensä ja vastasi antiikinkreikaksi huutoon. Se pelästytti huutelijat. Ikkuna kiinni ja renkaat ulvoen karkuun. Samaa olen kuullut hehtaarihallikaupassa, kun nuori naishörhö törmäsi ostoskärryyni. Olin valitsemassa multaporkkanoita pussiin.
- Vitun mummot, törttöilevät joka paikassa. Onneksi välimerkiksi muuttunut naisenergia nukkuu siskonpetillä.

Kun tulee aika, tulee neuvo. Olen riippumaton! Vielä osallistumiseni äänestykseen sai puhelinmyyjän soittamaan lehtitilauksesta. Ei ollut luvattua mahdollisuutta peruuttaa tilausta.  Eilen kirjakerhon jäsenyyden perusteella soitettiin liittyä uuteen kirjakerhoon. Näillä kahdella kirjakerholla ei ollut mitään yhteyttä enkä ole minkään kirjakerhon jäsen. Osoitetietomme ovat monen rekisterin kautta kauppatavaraa. Jokainen kokeilee onneaan kuin dna ostaessaan PHNetin liiketoiminnan. 50 sähköpostiosoitetta nipussa pistettiin yleiseen jakoon ja postintuloa ei voinut estää. 

Pulut kujertavat katolla omalla oikeudella ja lentävät pois. Suomipoika Virosta otti minut kohteekseen, kun oli tulossa Lahteen eikä hänellä ollut yösijaa. Onneksi turvatoimet taloyhtiössä ovat vahvat. Kolme summeria, jotka eivät yöllä toimi. En ole katsonut tarpeelliseksi ostaa ovisilmiä, varmuusketjuja enkä turvalukkoja. Ryöstöt tapahtuvat virtuaalisesti, globaalisti markkinavoimien ehdoilla netissä. Sehän ei ole minun ongelmani.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Tänään tahdon niin: 8. kirje

vko 8
PHNetin nurkkauutinen muistuttaa presidenttien valinnasta. Näin kevättalvella on ollut tapana kuuden vuoden välein vaihtaa presidenttiä. Aina en usko sen tapahtuneen sääntöjen mukaan, mutta kun kukaan ei ole keppien kanssa vaatinut tarkastusta, on vaalin tulos hyväksytty.

89 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
1925: Lauri Kristian Relander valittiin presidentinvaalien kolmannella kierroksella Suomen toiseksi presidentiksi. 

Relander teki uraauurtavan työn luomalla Suomelle hyvät suhteet kaikkiin naapurimaihin, mikä oli K. J. Ståhlbergin kaudella jäänyt pitkälti tekemättä. Lisäksi Relander otti ensimmäisenä presidenttinä sosiaalidemokraatit hallitusvastuuseen, mikä oli merkittävä etappi kansallisen eheyttämisen tiellä.
Suomi tarvitsi hyvät suhteet kaikkiin naapureihin. Sisäisesti Suomi itsenäistyessään oli käynyt kansalaissodan. Ensimmäinen etappi kansallisen eheytymisen tiellä oli saavutettu ottamalla mukaan hallitukseen. Kansa ei vain eheytynyt sodan jälkeenkään, vaikka yhdessä maksettiin sotakorvaukset. En ole tuntenut eriarvoisuutta koskaan, olemmehan tässä keräilyerässä kaikki samoista lähtökohdista sodasta elävänä palanneitten isien lapsia.

Kuuluuvatko kaikki joukkoon: vanhus, vaunuja työtävä nuori äiti. yhdessä kulkevat nuoret miehet?

Aamuhartaus 17.2.2014 
Rukoushetkessä viikon alkaessa puhuu filosofian maisteri Kai Pihlajanmaa, Tampere. Hartauden musiikki: O ignis spiritus, es. Oxford Camerata -kuoro.

Iltahartaus to 13.02.2014
Anni Pesonen, pastori, teologian tohtori, Nurmijärvi
Rajanvetoa Luen Markuksen evankeliumin 9. luvusta. 
Johannes sanoi Jeesukselle: 
-”Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei kuulu meihin.”
Jeesus sanoi: 
-”Älkää estäkö häntä, tätä minun nimeni käyttäjää, joka ei kuulu teihin. Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme.” Ymmärrän tämän niin, että Jeesus suosittelee malttia ja hyväksyvää suhtautumista suhteessa meidän mielestämme vääränlaisiin kristittyihin. Kaikenlaiset rajatapaukset pitäisi tulkita ensisijaisesti ystäviksi eikä vihollisiksi, niin pitkään kuin se suinkin on mahdollista. 

Tiistai 11. helmikuuta 2014 
Suomenkieliset vanhukset Ruotsissa
Kehitämme uutta ohjelmaopasta. Kokeile ja anna palautetta » 

Tämän aamun aamuhartaus tekee minut riippumattomaksi mistään. Isoveli valvoo muistuttaen, että minulla vielä on itselläni sellaista, mikä haluttaisi ottaa minulta pois. Siinäpähän haluatte, seuraan Mestarin opetusta riippumattomuudesta. 
Kenellä on valtaa, hän käyttää sitä sumeilematta kuin Hitler 12 -vuotiaiden rintamalle lähetettyjen lapsisotilaiden aivopesuna.
- Ammuksia vielä riittää. Koko sodan ajan rintamalla kärsinyt samassa tilanteessa kirjoitti valokuvaan osoitteen ja pyysi vanhempaa miestä palauttamaan sen perille. Friedhelm hyökkäsi aseen kanssa piirittäjiä kohti ja tuli ammutuksi. Ehti vielä ennen kuolemaansa näkemään kädet ylhäällä lapsisotilaiden antautumisen.

Voisi aamu olla paremmin viitoitettu netissä. Kirkko siellä on eniten eksyksissä. Joka ei ole ollut puolellani, on ollut minua vastaan. Tutustuin paikalliseen omaishoitajayhdistykseen palattuani Lahteen keväällä 2000. 
Silloin puhuin ammattitautiin sairastumisesta omaishoidon päättyessä lyhyeen saattohoitoon. Yheisvastuukeräys "Sairaan hyville"  antoi kristitylle oikeuden lähettää minut potilasjärjestöön vertaistukea saamaan. "Lahjoita hyvä kuolema" saattohoidolle ei siirrä minua mihinkään. Parannuin läheisriippuvuudesta kuolevaa kohtaan. Jos joku vielä luulee minua hallitsevansa, on eroottinen hautausmaa elävänä osoitteena. Tottahan läheiset hautaavat kuoltua ristin alle.

Kun omaishoitoa ei pystytty ratkaisemaan rahalla ei saattohoitokaan siitä hyödy. Musta Ukkonen liehuu kylällä hautaustoimiston edustajana ja järjestää sukulaiset jäähyväiskäynnille halvaantuneen luokse laitokseen.
Kysyin tädiltä sukulaisten poistuttua.
- Oliko markkinat? Puhumaton täti nyökkää, oli ollut markkinat. Täytän hänen pyyntönsä. Otan käsilaukun ja näytän, että pankkikirja on tallella. Sitten rasvaan toisen jalan, toinen tynkä vain amputaation seurauksena. Täti rauhoituu remontoidussa huoneessa yksikseen. 
Kolme viikkoa kävin hänen luonaan syöttämässä kerran päivässä. Niillä kerroilla huone oli saanut lisää paketoituja asukkaita. Siinä syöttäessä puhuin niitä näitä, lähtiessä heilautin kättä ovella "huomiseen". Kaikista sängystä kohosi käsi, paketit olivat saaneet silmät.

- Yksin kuoleminen on kunniaton kuolema. Minä tulen, kun on sen aika. Valvoinkin tädin luona viimeisen yön. Ajatus oli vahvistunut, ettei kenenkään pidä kuolla yksin.
Nyt olen riippumaton elämässäni. Jos kirkko vielä julkaiseen tekstiversion aamun hartaudesta, lopetan etsimisen "antaa ymmärtää, mutta ei ymmärrä antaa". On vain käsi ojossa ottamassa eikä tiedä mihin, rahat käyttäisi. 

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

On hyvä ettet näe minua juuri nyt....

Työryhmä: Kunnat pitäisi velvoittaa maksamaan omaishoidontukea ...

Kunta lupasi maksaa kunnallista kotihoidontukea hoitaakseni vanhempani kotona. Näin säästyi kaksi laitospaikkaa enemmän tarvitseville. Kunnan kädenojennus oli riittävä, 1700 mummonmarkkaa riitti minulle korvaukseksi muiden järjestelyjen lisäksi, etten velkaantunut 10 000 mk/kk kuin kesällä 1989. Sitten tulee asetus omaishoidontuesta 1070mk - verot maksettiin minulle. Loppu perittiin takaisin sossulle isältä toisella laskulla palvelumaksuna  minun tekemästä työstä. Kukaan ei velvoittanut kuntaa pysymään päätöksissään. Tästä alkoi omaishoidonsota 1993, asetuksella omaishoidontuesta ja vieläkin jossitellaan "kunnat pitäisi velvoittaa".

Katujätkä-projekti on meneillään -
ei riitä resurssit, ei kiinnosta pätkääkään! 

 

Aamuhartaus la 15.2.2014
Lehtori Jorma Pollari, Pelastusarmeija, Jyväskylä. Hartauden musiikki: Kiitokseni. San/säv: Andreaé Crouch, es. Eija Merilä.

Syklin kierto on päättynyt alkaakseen alusta. Sitä on vaikea selittää kenellekään, kun lääkärinikin on lähtenyt terveyskeskuksesta pois. Hän ymmärsi aikanaan, kun polvi lukossa minut kärrättiin pyörätuolissa hänen luokseen. Hän hoiti ja taas voin jatkaa kävellen. Borrelioosin paljastuttua hän lähetti eteenpäin tutkimuksiin. Antibioottitiputuksen jälkeen olin oireeton. Verenpainelääkkeen sivuvaikutukset olivat rajut. Olin epätietoinen, se ei voi olla borreliaa, mene psykiatriseen hoitoon. 

Kuitenkin se on borrelian aiheuttama tulehdustila, jonka tunnen nahoissani. Kaikkien oireiden tultua näkyväksi olen kierron alussa, voin hetken paremmin. Sitten vähitellen kivut lisääntyvät ja jaksaminen vähenee. Teen vain välttämättömät jokapäiväiset askareet. Kaikki muu saa odottaa parempaa päivää. 

- Me tulemme ystävänpäiväkahville lauantaina. Soitellaan tarkemmin. Perjantai-iltana käyn nukkumaan miettien, kuinka heitä kieltäisin tulemasta. Mikä sängyssä on ylimääräistä, pitää vielä sytyttää lamppu? Suojelusenkeli seinältä on tullut tyynylle. Ripustan sen uuteen paikkaan ja hopeisten siipien loisteessa jatkan unta. Aamuhartaus kuuden jälkeen antaa neuvon. 
Kerron puhelimessa, etten ole voinut hyvin. Mitään uutta sairautta ei ole ilmennyt, kaikki moneen kertaan nähty ja kuultu. Kutsun kyllä kaikki kahville, mutta paljon on tehtävää sitä ennen. Lähetän selittävät ystävänpäiväkortit uudelleen. Kaikki eivät ehkä tulleet ymmärretyksi voimauttavina tervehdyksinä.

"Mä tiedän, etten tulevaisuutta tehdä voi näin, / mut kunhan selviäsi nyt edes huomiseen. / Käyn yksin taisteluni täällä, ja jos voitan kuka ties, / seisoo ovellasi vanha mestari." 
7.00 Yle Uutiset.
7.03 Näistä levyistä en luovu. Viikonlopun musiikkivieraana viestintäjohtaja emeritus Jyrki Iivonen. Toimittajana Miika Lauriala.  
8.00 Yle Uutiset ja sää.
8.05 Kirjakerhon viikon kirja. Kirjailija Nura Farah ja romaani Aavikon tyttäret

Jäisinkö vielä sänkyyn kuuntelemaan radio-ohjelmia? En, on noustava ylös ja sulateltava omaishoitajien tuottamia 3.3 miljardin säästöjä yhteiskunnalle. 40 000 omaishoitajaa saa tukea, 60 000 omaishoitajaa hoitaa kotona laitospaikkaa tarvitsevaa vanhusta, vammaista ja pitkäaikaissairasta. Syöpälapset ovat tulleet omaishoidontuen piiriin. Mielenterveyskuntoutujiin lasken kaikki omaishoidosta poliittisesti puhuvat. He tässä tukea tarvitsevat. 

Oma kokemukseni omaishoidontuesta. Minulle maksettiin vähennettynä verot. Isältä perittiin loppu palvelumaksuna takaisin kunnalle minun tekemästä työstä. Nyt kunta on sijoittajiensa kautta ottamassa  perintöosaani. 
Tähän on tultu, uusjako on käynnissä. Syklin päättyessä aloitetaan alusta. Kuka saa elää elämänsä loppuun asti? Kenenkä on kuoltava toisten tahdosta kidutettuna?
Kavallusrahoilla ostettiin Veripelto muukalaisille hautausmaaksi 2000 vuotta sitten. Kukkaronvartija kantaa varkaan leimaa.

10.00 Jumalanpalvelus TV
Napuen taistelun muistojumalanpalvelus Isostakyröstä. Saarna piispa Kaarlo Kalliala, liturgi Artturi Kivineva, urkuri Suvi Koivisto, kanttori Katariina Järvinen, kuorot Kyrönjoen, Laihian mieskuorot ja Laurius-kuoro. 
Kommentti:
Kohta alkaa se porukka olemaan haudassa joka näitä katsoo. No sitten varmaan nähdään islamilainen vastaava, kun se porukka vaan tuntuu kasvavan suomessa.

- Minä katson, olen aina katsonut enkä tunne olevani tapakristitty enkä hautausmaan palvoja.

lauantai 15. helmikuuta 2014

YOUTUBE esittää tarinoita

58 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
Uutisen voi ilmoittaa monella tavalla omalla päivämäärällä. Tänään Kekkosen valinnasta on kulunut 56 vuotta. Olin itse tuolloin 15 -vuotias rippikoululainen. Kumman muistan tarkemmin presidentin vai oman konfirmaatiovuoteni. Lapsuuskodin seinälle ripustin vuosia sitten vanhimman siskon rippikoulutodistuksen merkiksi, ettei yksikään jättänyt rippikoulua käymättä päättääkseen itse myöhemmin uskonsa.
 Keskiviikkona 15.2.2006 tuli kuluneeksi tasan 50 vuotta siitä, kun 55-vuotias presidenttiehdokas, Urho Kaleva Kekkonen valittiin tasavaltamme 8. presidentiksi.
 15.1.2006
Kiitän kaikkia pelastustyöhön osallistuneita!

Vuosiluvut muistuttavat omista tapahtumista. 2006 opiskelin verkkoympäristössä yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdokseen. Verkkokirjoitustaitoa varten sain lobbareilta neuvon käytetyn koneen hankinnasta. Taloyhtiö ei vielä ollut budjetoinutkaan digiaikaan siirtymistä. Kokemus on ollut ankara opettaja kaikessa kehityksessä. Olen seurannut opetusta, mutta ohjeita en ole antanut enkä ole asettunut kenenkään tielle. YouTube on paras tarinankertoja niin idässä kuin lännessä. Ne pysyvät paikallaan, ihmiset liikkuvat paikasta toiseen. Merta edemmäs kalaan ei ole syytä lähteä.
9 vuotta sitten (Lähde: Wikipedia)
2005: YouTube perustettiin.

Aikajanakuva fb:stä lisätty 16.2.2014
Ystävänpäivän Iltahartaus 14.2.2014

Auta tarkistamaan elämäni nuotit

Virsi: 549: 1-5

(Musiikkia, soitaa kitaralla Jooa Perkiö 8v.)

Jooa: Oota mä tarkistan nuotit (soittaa)
Lapsi soittaa juuri oppimaansa kappaletta, esittää iloisena mummolle, joka ylpeänä ja kiitollisena kuuntelee. Onnellisena, siunaten pikku muusikkoa.
Anna, Herra, hänelle enkeleitä elämänsä matkalle. Anna kaikille lapsille ja nuorille
ja meille aikuisillekin enkeleitä ohjaamaan ja opastamaan, varjelemaan, rohkaisemaan, auttamaan, tuomaan iloa ja lohdutusta.
Ja auta meitä aikuisia – äitejä ja isiä, isovanhempia, kummeja, tätejä, setiä, naapureita – olemaan lasten ja nuorten elämässä niin, että he kokevat olevansa hyväksyttyjä, rakastettuja sellaisina kuin ovat.
Anna meille ymmärrystä ja rohkeutta tarkistaa joka päivä oman elämämme nuotit.
Ole Sinä, Jumala, elämämme kapellimestari niin kuin olet sen säveltäjäkin, Sinä luojamme, Isämme ja opettajamme, hoitajamme ja armahtajamme.
Sinä Kaikkivaltias, auta, että me jo elämämme iltapuolella elävät osaisimme
oikealla tavalla tukea elämänsä aamussa ja keskipäivässä eläviä läheisiämme. Ettemme kuormittaisi heitä. Ettemme torjuisi heitä, vaan olisimme läsnä herkin, rakastavin mielin.
Anna anteeksiannon ja kiitollisuuden täyttää meidän kaikkien sydämet.

virsi 549:1-2
Isämme, kiitos päivästä,
kun varjo illan leviää,
ja kiitos, että kuormamme
anteeksianto nostaa pois.

Kun päivä painuu syliin yön
ja virrat mereen juoksevat,
niin virtaa kohti sinua
sydänten kiitos, kaipaus.

Nyt, kun taas yksi päivä painuu yön syliin, jätän armosi suojaan, Sinun syliisi, Jumala, lapset ja nuoret, nämä omat ja kaikki.
Anna kaikkien lasten mennä nukkumaan rauhassa, turvassa, pelkäämättä. Pysäytä lyövä käsi, potkaiseva jalka, sulje vihainen suu. Anna lasten ja nuorten tuntea vain hellän käden kosketus, turvallisen sylin lämpö ja kuulla lempeitä sanoja.
Opeta meitä aikuisia, varsinkin meitä isovanhempia, antamaan aikaamme heille, kuulemaan ja kuuntelemaan heitä, kalleimpiamme.
Auta meitä tarkistamaan oman elämämme nuotit, että elämämme sävelet soisivat niin kuin Sinä olet ne meille kirjoittanut; että eläisimme tai edes yrittäisimme tai edes tahtoisimme elää Sinun tahtosi mukaan, rakastaen.

Jeesus Kristus, Herramme ja Vapahtajamme, anna meille isovanhemmille viisautta ja voimaa elää niin, että lähellämme on hyvä olla. Että ollessaan kanssamme lapset ja nuoret saavat kokemuksen riittämisestä, hyväksyttynä olemisesta. Rakastettuna olemisesta.
Anna meille tähän viisautta, rohkeutta ja kärsivällisyyttä.
Myös siihen, että jaksamme rukoilla heidän puolestaan ja luottaa, että Sinä kuulet ja otat vastaan heikoimmatkin huokaukset.

Herra, tiedämme, että elämä on kovaa ja maailma kylmä. Ja että sinne on lähetettävä lastenlapset niin kuin oli lähetettävä heidän vanhempansakin.
Mutta tiedämme myös sen, että Sinä, Jeesus Kristus, maailman valo ja ihmisten toivo, olet kaikkialla elämän kovuuden ja maailman kylmyyden keskellä. Sinun armosi on sielläkin ja juuri siellä ilon, toivon ja rakkauden lähde ja voima.
Kiitos, että Sinä olet turvana, suojana ja sylinä lastenlapsillemme niin kuin olet ollut ja olet turvana heidän vanhemmilleen ja isovanhemmilleen. Joka päivä ja joka yö.

virsi 549:3-4
Keskellä yön ja pimeän
Kristuksen armo vartioi.
Yön lepo ruumiin virkistää.
Vain usko valvoo, valaisee.

Siis riisu jälleen, Herramme,
pelon ja valheen verkot pois.
Pois kaikki kiista tyynnytä,
sulata kylmyys, ylpeys.

Jeesus Kristus, Herramme ja Vapahtajamme, anna anteeksi kaikki synnit, joilla olemme rikkoneet yhteyden toisiimme ja Sinuun ja omaan itseemmekin.
Auta meitä olemaan ystäviä keskenämme. Ja uskomaan, että Sinä olet ystävämme, se
parhain, kaikkesi puolestamme antanut, meille hyvää tahtova ja antava.

Sinun armosi on toivomme. Siihen me turvaudumme, sen varassa jaksamme harjoitella elämämme nuotteja – ja auttaa myös heitä, jotka olet meille antanut, löytämään oman elämän sävelet, ne asiat ja tehtävät, jotka Sinä olet heille
tarkoittanut. Auta meitä olemaan kaikkina ja kaikenlaisina päivinä heidän tukenaan ja iloitsemaan heistä.
Rakas Jumala, anna levollinen yö ja hyvä huominen kaikille lapsille ja nuorille ja heidän vanhemmilleen. Ja meille isovanhemmillekin. Anna meille kaikille Sinun rauhasi.

virsi 549:5
Isän ja Pojan Hengessä
Kristuksen nimeen pyydämme:
Isämme, sulje meidät taas
armosi syliin avoimeen. Aamen.
Nuotit tarkistettu 26.6.2014


PikkukuvaVITAS - Shores of Russia - YouTube 

An old orchard missing me at daybreak
Is dropping tears of golden dew.
I'm returning to my home
And I don't want to live otherwise
Getting tired of a foreign land
Incomprehensible and unfamiliar
I'm returning to my home
As always, I feel good at home

In the morning sky a new day breaks
You are my home and my shore, my Russia
Wherever I go, I believe, as the Earth spins:
You, Russia, is my shore and my home
In the morning sky a new day breaks
You are my home and my shore, my Russia
Wherever I go, I believe, as the Earth spins:
You, Russia, is my shore and my home

If someone leaving his shelter
Finds happiness in a foreign land
I would send him my greetings
But I can't make my heart feel this way

In the morning sky a new day breaks
You are my home and my shore, my Russia
Wherever I go, I believe, as the Earth spins:
You, Russia, is my shore and my home
In the morning sky a new day breaks
You are my home and my shore, my Russia
Wherever I go, I believe, as the Earth spins:
You, Russia, is my shore and my home

In the morning sky a new day breaks
You are my home and my shore, my Russia
Wherever I go, I believe, as the Earth spins:
You, Russia, is my shore and my home

torstai 13. helmikuuta 2014

Kuulijan vastuu

"On niiku mukavoo kieltä niiku tuo karjala kieli, eikä niiku vastuu oo niiku kuulijala, niiku yhen toise kiele vientäjän iessä." -Karjalan kielen kommentoija verkkolehdessä

Yle: Hetemäen ryhmä sopeuttaisi ensi vuonna vain miljardilla (13.2.2014 7:32) 
Viime viikolla alkanut velantaittokeskustelu on saanut poliittista väriä eikä syy ole savon kielessä jättää vastuu kuulijalle. Kataisen hallitus siirtää vastuun tuleva(i)lle hallitukse(i)lle hamaan syntymättömien sukupolvien maksettavaksi. Eikä PHNetin nurkkauutinen ole ainoa uutinen, joka käsittelee valtaa ja vastuuta kaikilla elämän alueilla. Koti, uskonto ja isänmaa ovat arvoina siirtyneet poliitikon vastuulle tavallisen kansan ulottumattomiin globaalisti markkinatalouden kielelle.

Olen palauttanut rakkautta perhevalokuviin ja liitän niihin yhden tavallisen Toivasen tarinan.

Erkki Toivanen kiisti olevansa herrasmies | Elävä arkisto | YLE

Toivanen kertoo itse käsityksen itsestään enkä usko kenelläkään olevan siihen lisättävää tai pois otettavaa. Puhutaan legendasta. Jokaisesta suvusta löytyy hulluja ja huoria, kun sukupuuta ravistaa. Kuka milloinkin ravistelee toisten sukupuita, omasta ei ole niin väliä. Rankka väite tunnetusta piispasta

 

Tänään en palaa sodan jälkeen Koivuharjun kamariin alakoulussa enkä Korpelan tupaan yläkoulussa. Kunnan anti oli 5 lukuvuotta kansakoulua epäpätevien opettajien puuhaillessa omiaan tunneilla. Ohitan vaikenemisen vuodet ja palaan syntymäkuntaani 5 -kymppisenä. Työvoimatoimiston pöydän taakse edennyt tokaisi.
- Sinä olit pentuna kova suuttumaan. Se avasi kaikki lukot puhumisesta ja puhumattomuudesta.  Elettiin vuoden 1990 syksyä. Alku tämän päivän velanhoidolle polkaistiin käyntiin. Vastasin isän hätääntyneeseen puhelinsoittoon.

- Minä tulen ja olen joulusta 1990 - pääsiäiseen 2000. Silloin en vielä tiennyt aikaa, kuinka kauan viipyisin. Isä kuoli, haudattiin ja samalla hän vei mukanaan hoidon hinnan. Se on kuitenkin tallella neljännen käskyn lupauksena.

 

 

 

-Kun tilanteet muuttuvat, hallitusohjelman täytyy joustaa. (Uutisista juuri nyt.) Päivän lehdestä otin Heinosen kuvan tähän päivään johtaneesta lähtölaukauksesta. Minulla oli kädessä valitusosoite, jonne kehoitettiin ottamaan yhteyttä, kun olin kysynyt kotihoitotuen alentamisesta omaishoidontueksi. Verojen vähentämisen jälkeen maksettiin minulle ja perittiin isältä toisella laskulla takaisin palvelumaksuna sosiaalilautakunnalle minun tekemästä työstä. Voi, sitä palautekirjeen selitystä. Omaishoidontuki ei lisännyt pennin vertaa meidän rahaa kotona hoitamiseen. 

Folkhälsan  laski kertoimeksi 5.4. Tein 5.4 työaikalakia noudattavan hoitajan työt, joista kertyi 54 miestyövuotta. Jokaisen omaishoitajan tekemä työ on saman arvoista, mutta kukaan ei uskalla puhua asiasta. He tekevät työn zu Hause Pflegen, poliitikot puhuvat olemattomista rahoista. 

 

 

 

Omille menetyksille liputan 11.9.2001 tapahtumien muistoksi. Joku sai tarpeekseen ja ryhtyi uskomattomaan tuhoamiseen terroritekona. Minua on kielletty kirjoittamasta omaishoitoa koskevista asioista, tai muuten tulee tupen rapinat. 

 

Onhan näitä ollut lain allekirjoittajia, johtajia, edunvalvojia, kunnan- ja kaupunginjohtajia, lääkäreitä, piispakokelaita, jotka ovat siirtäneet vastuun minulle omista harhoistaan. Viimeinen seonnut tohtori tuli haudatuksi elävältä eroottiseen hautausmaahan. Se toimi woodoomenona ja tunsin syyllisyyttä. Sain sielunhoitoa papilta. "Ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että ymmärtävät ymmärtämisen väärin ja tunkevat liian liki. Nythän se asia on kukkapenkissä."

 

Mitään en jätä kuulijan vastuulle. Radiopsykiatrini vastaa kysymykseen. "Mikä meidät tekee hulluksi?" Se on sanojen kaksoismerkitys; puhutaan toista, tarkoitetaan toista. Odotan mielekiinnolla hallituksen kehysriihiä, testamenttejä tuleville hallituksille. Näistä poliittisista kannanotoista tulee draamaa, ei päätä eikä häntää tai sitten viedään riihen taakse ammuttavaksi. Suljetun yhteiskunnan säännöt noudattavat neuvostoaikaa.