perjantai 31. joulukuuta 2010

Äkäskeron Sylvester

Yksi tie, monta matkaa. Kuukausi on kulunut kirkkovuotta. Odotin lähtöä joulunviettoon kaksi viikkoa. Pakkasin matkalaukut vasta viimetipassa aattoaamuna. Olin siirtänyt lähtöaikaa viimeisellä junalla. Jos junavuoro olisi peruttu, palaisin asemalta kotiin.
Saman tunnetilan elin monta vuotta sitten. Matka Tunisiaan olisi edessä. Hankin kaikki tarvittavat asiakirjat ja rokotukset. Olin sairas lentopelosta, mikä oli pitänyt minut maankamaralla suunnittelematta mitään lomamatkoja etelään. Matkalaukut piti vaihtaa uusiin Tukholmassa. Imuroin ennen joulua samat laukut. Siitäkö lie matkallelähdönvaikeus herännyt henkiin.

Kannoin vetolaukun  kädessä, käsilaukun ja pikkulaukun toisessa. Pienet pyörät eivät pyörineet lumessa. Hissit eivät toimineet, joten rappu kerrallaan ylös asemalaiturille. Juna tulee ajallaan, asemalla ollaan vastassa, Mossella oli uusi turkinhelma vahdittavaa. Ei edes lipaissut minua. Kaikki sujuu ennakkosuunnitelman mukaan, minkä sähkökatkos aiheutti ylimääräistä vianetsimistä. 
Valot syttyi, Jeesus syntyi, enkeli sen tiedon toi. Jatketaan juhlaa perinteisesti. Mosse saa metrinmittaisen luun vartioitavaksi hakiessaan huomiota. Itse yritän olla mukana vähin äänin, etten näyttäisi olevan vuoden kuluttua laitospaikan tarpeessa. Tapaniaaamuna on poislähdön aika samalla kyydillä kuin lentokentälle lähtijä. 
Lumi on lisääntynyt kadulla palatessani. Avaan ison portin avaimella, siirrän laukut portin sisäpuolelle. Minua puhutellaan selän takaa. 
- Olisiko rouvalla antaa 10 euron seteliraaha?
- Ei ole, kaikki on kortilla.
Näen pienen miehen kiireesti jatkavan matkaa. Suljen portin, siirrän matkalaukkuja askeleen eteenpäin jättäen lumeen jäljen. Laps hankeen hukkuu, unohtuu ennen sisälle tuloa.

Jääkaapissa on ruokaa ja maanantaina käyn sairaalan poliklinikalla sopimuksen mukaan. Tilanne vähän parempi. Uusi aika tarkastusta varten. Jos silloin oireet eivät ole hävinneet, tutkitaan tautia ottamalla koepaloja. En olisi tuota uskonut, että minusta tulisi ennakkotapaus idän taigapunkin puremana borrelian hoidossa. Olisihan siihenkin löydettävä parannuskeino. Pahimmat oireet ovat poissa, mutta jotakin on jäljellä. 
15. yö on saapunut painajaisineen ja sitä on kestänyt koko viikon. Sekin on hyväksyttävä elinkellon rytmiin. On palattava päiväjärjestykseen nauttien "Illallinen yhdelle" jo alkuillasta ja sitten nukkumaan. Pakolliset paukutukset taivaalle kuulen varmasti, mutta kun sen tiedän, en häiriinny muiden uuden vuoden vastaanottamisesta. Sotajoulu on takana ja edessä. Mitä on siinä välillä, näkee vuoden kuluttua. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää kuin uusi hallitus vaalien jälkeen. Olisiko minulla vielä jotakin annettavaa?
Tärkeintä on omistaa, tärkeämpää olla, elämästä viis veisataan 2011.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Tavaranvaihtoviikot

PS.03.01.2011
Eilen kuulemani joukkokuolema palauttaa minut tämän pesän äärelle. Turpiaalit olivat pudonneet maahan ja syyksi arveltiin rankkaa sadepilveä. Mitäpä se ketään liikuttaa turpiaalien surmansyöksy. 


Tiededokumentti valaisi neljää syntymän ihmettä. Loispistiäisen lisääntyminen perhosentoukassa munasta kuoriutumiseen tunnen elämässäni. Minut on tarkoitettu olemaan jonkun hyvinvoinnin kasvualusta. Olen koonnut siitä YEAT:n näyttökansion sukupolvenvaihdosta suunnitellessani vanhempien jalanjäljissä. Talolliset sovelsivat loispistiäisinä valtaa vangita setäni torpparinpoikana. Se koitui hänen kuolemakseen 29v. Sama uhka kohtasi isoisää ja isää. Minä en ole perhosentoukka enkä herrakansan lisääntymisen ja hyvinvoinnin välikappale. Olen maailman ihanin omaishoitaja. Onneksi sain kutsun, johon vastasin myötävästi. Verkkokirjoittajan talon ilman ovia ja ikkunoita tarvitsin kulkeakseni sisään ja ulos vapaasti. Samalla kertaa voin olla nuori ja vanha, vanha ja nuori.


Käkivaihe on takana. Luuli voivansa ottaa minulta kaikki. Tuomio avioeroon oli pelastukseni. Sain lisääntyä ilman käenpoikaominaisuuksia. Noudatin biologian opettajan ohjetta sairaan perimän tervehdyttämiseksi seikkailla kuninkaallisena satamassa. Lapsissa en ole nähnyt käen loisimista toisten kustannuksella.


Omaa itsenäistä elämääni on kaventanut suuri sisarusparvi sen jälkeen kun emme enää olleet sinkkuja. Tuli perintöriita. Sen olen selvittänyt kalleimmalla tavalla. Nyt on kunta osallisena, virkamiehet omalla oikeudellaan ja kuntana lakiin kirjattuna oikeutena EU -direktiivin mukaan. Meidät tarvitaan pelastamaan kreikkalaisia, irlantilaisia ja muita velkaantuneita maita. Luonnossa lehmäturpiaali toteuttaa tätä ohjelmaa. Munii toisen linnun pesään. Jää seurailemaan lähistölle, kuinka hautominen edistyy. Poikanen ei valtaa pesänomistajalta koko huomiota, vaan tulee ruokituksi omien poikasten lisäksi.


Nyt elän komukkivaihetta. Muistinsamenettänyt kiertää maailmalla paikkoja, joissa hän on viivähtänyt elämänsä aikana. Tulee meille kertomaan kiireitään jouluna leikkiessään luvattua rauhanruhtinasta. Kukaan eikä mikään pysäytä tätä maailman menoa kiertää napansa ympärillä eikä maapallo unohda kiertää akselinsa ympäri. Tauti tanssii edelleen talvitiellä tulipalopakkasista huolimatta. Onko edessä toiseksi viimeinen kesä?


PS. 23.12.2010 
Mitä pidemmälle olen edennyt joulunodotuksessa, sitä enemmän olen eksyksissä tässä maailmassa. On tartuttu toimeen harjoittaa uskontoa. 
H-a-r-j-o-i-t-t-a-a! 
Sitä sanotaan harjoittamiseksi, kun nähdään uskontoon kuuluvat ulkoiset menot. Kentraali piti puhuttelun Rokalle sodan ulkoisista tunnusmerkeistä. 
Pokkurointi on k-u-r-i-a, jota Kuovi palauttaa käskemällä Rokan asettelemaan pyöreitä kiviä polun varrelle. Sodassa joutuu polutkin kiveämään. Tyhjän työn teettäminen on tätä päivää. Armeija-aika sujuu, kun tekee mitä käsketään. Siviilissä kaikilla on oikeus pitää puolensa.

Sodassa ja rakkaudessa on kaikki luvallista. Korvaan rakkauden politiikalla. Sodassa ja politiikassa kaikki luvalliset keinot kuuluvat uskottavalta armon vuonna 2010. 
"Peikkojen joulu" lukemaan opettelevan Sepon tulkintana oli "Peikkoloihen joulu". Löytyihän se yhteinen kieli aakkosten oppimisen jälkeen. Ääkköset sekoittavat tänä päivänä konekielistä tekstiä. Ne on poistettu. Kuinka käy ÖLLIn isän oppivuosien? Puupää periyytyy, puujalka ei. Eikä punkki pure puuta. Se imaisee verta. 

Sijoittaja antaessaan vuokrankorotuslaput käteen haluaisi vielä testata viisarinvärähdystä. Kuulin tämän sieltä jostakin enkä lähitulevaisuudessa aijo sensuroida, missä kaikki on tapahtunut. 
Minun sota on loppu nyt. Pieni mies lauloi sydämen kyllyydestä "pentujen lemmestä". Tiedän sen vihdoinkin. Se on uskoa, toivoa, rakkautta. Ei uskon, toivon, rakkauden harjoittamista. 
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.


HYVÄÄ JOULUA

itsekullekin säädylle!


 Jouluajan pidän itseni kasassa ja käytän 
Satusinfoniaa
varaventtiilinä,
etten pamahda kuin puhallettu paperipussi.


Sting on tämän joulun tuttavuus.

"On hyvä palata juurilleen.
Se pitää jalat maassa.
Katoaa kaikki mystiikka.
Katsomon yleisölle isä toimitti maitoa, perunoita, kaloja."

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Kun mikään ei riitä

Sain elämän sotalapsena. Meitä ei lähetetty Ruotsiin, olihan kodinturvaajana liikuntakyvytön isoisä. Hän toimi vierihoitajana, kun äidin piti huolehtia kaikista ulkotöistä, heinänteosta  muutamalle lehmälle, jokapäiväisestä leivästä.

Tämä riittämättömyys ja oma mitättömyydentunne selvisi aamulla valmistautuessani lähtemään 16 -vuotiaan syntymäpäiville. Voimauttavia valokuvia katsomalla selvitin pikkusiskon tarinan jo 16 vuotta täyttäneen isosiskon elettyjen vuosien rinnalla. 
Alku oli yhtä traaginen kuin omani. Isosisko joutui Osasto kympille, kun pikkusisko oli vasta 2 viikon ikäinen. Oli joulu 1994 ja minä olin kaukomummo.
Kämmenelle mahtuvasta mytystä on kasvanut kelpo koululainen. Isosisko valitsi ammattiin johtavan opiskelun. Siinä sitä sutimista riittää, ei jouda harjat symboloimaan muotiharrastuksia. On vain laulettava, "minä sitä tiskaan astioita, luudalla lakasen lattioita". 
Pikkusisko tilasi lukion kirjoja netistä. Sain tutustua filosofia alkeisiin. Eipä ennen ollut sattunut kirjaa käteen. Itse Timo Airaksista olin kuunnellut vuosia sitten pää kallellaan hiirenhiljaa ja opin hänet tuntemaan äänen ja ajatusten perusteella.
Molemmille tytöille on löytynyt kriittinen piste edetä. Opettajan ja ohjaajan tehtävä on ollut hukassa. Aika ei ole miksikään muuttunut 50:ssä vuodessa.

Jouduin itse ostamaan sivistyssanakirjan, kun yritin pysyä tohtorin kuuntelijana kartalla. 
- Mistä hän puhuu?
Sama kysymys nousee esille, kun olen edennyt elämäni tähän vaiheeseen. Lainlaatijan ajatusmallia en ymmärrä, olipa kyse vaihtoehtohoidoista, eläke-eduista, verotuksesta, omaishoitamisesta, itsenäisyydestä, sijoittamisesta, tieisännöinnistä, sukupolvenvaihdoksesta ja ammattitutkintoon perustuvan laillisesta ammatin  harjoittamisesta.
Ainoa minkä tiedän noudattavan Rudolf Steinerin sosiaalista peruslakia on vapaaehtoistyö. Siitäkin pitää olla puhumatta tai pitämättä meteliä, voihan Isoveli määrätä veronkorotuksen työstä, josta en veloita. Vasen käsi ei halua tietää, mitä oikea tekee. 
Tulevaisuuden tutkiminen on mielenkiintoista. Saanhan vielä nähdä, paljonko se muuttaa maailmaa.

ps. tämä on kiireessä muistiinkirjattu skypesoiton ja turvapuhelinpuhelun välillä. ajatus katkesi monta kertaa. villakoiranydin oli selkeä aamukahvia juodessa.

Päivääkään en vaihtaisi pois eletystä elämästäni. En kestäisi uudelleen näitä älyttömyyksiä, korvasta taluttelua, projekteja ja rahantuhlausta ylivarojen elämisen ilosta. Mikään ei ole muuttunut eikä ole löydetty parempia vaihtoehtoja elämästä selviytymiseksi. Nyt halutaan kirjoittaa menestystarinoita kultalusikka suussa syntyneistä. Onhan noita kolmin kappalein, mutta lisääntymiskykynsä he ovat menettäneet.

Hänelläkin oli mahdollisuutensa käydä kansainvälistä lukiota suomalaisen perusopetuksen jälkeen. Se vaati koko perheen muuttoa ulkomaille, ettei liian nuorena joutunut yksin vastaamaan itsestään. Oli mielenkiintoista seurata heitä kolmea, kuinka vanhemmat tekivät kaikkensa saadakseen tyttären lukemaan kansainvälistä lakia Englannissa. Vähitellen tyttö luotti itseensä, vanhemmat voivat palta takaisin lähtöpaikkaansa. 
Yhteydenpito on vaivatonta. Voi seurata vaihtoja lentokentillä ja huokaista helpotuksesta, kun vihdoin on perillä. Kustannuksista vastasivat vanhemmat kyselemättä stipendejä tai verorahoista opintotukia akateemiseen vapauteen. Jonakin päivänä vielä saan nähdä lopputuloksen. 
Perästä kuuluu, sanoi torventekijä. Minulle ei suotu onnistumista jatkaa vanhempieni jalanjäljissä. Siitä pitivät huolen kunnan uusrikkaat sijoittajat lähtiessään Vihtaniemelle vedenhakumatkalle tietä isännöimään. Se kuuluisa kysymys erämaassa kiusauksen jälkeen.
- Mitä perkeleitä te luulette olevanne edunvalvojiksi ja puolestapuhujiksi itsenne värvänneet? 

Kaikille ei ole suotu käyttää hyväkseen niitä resursseja, mitkä itse on hankkinut. Maksetusta työhuoneestakin pitää luopua, kun pankki niin tahtoo. Siihen on laadittu laki välimiesoikeudesta. Mikä lie se maaoikeus, joka päättää veripellon ostamisesta muukalaisten hautausmaaksi?
Historia toistaa itseään. Kavaltaja kukkaronvartijana heitti rahat temppelin lattialle ja hirttäytyi. Istun käräjäkivillä ja kypsennän seteleihin käärittyjä rosvoja lapsuuskodin uimarannassa. Isoisä totesi talollisen sanomalehtisilmäyksen rosvouksista lukemisen jälkeen.
- Eikö kaikki rosvot tulleetkaan tapetuiksi kansalaissodassa?
Siihen talollinen urahti.
- Olisi pitänyt tappaa ukko eikä poika. 
Tarkoitti koko perheen lahtaamista, kun pyssyjen kanssa oli setäni haettu vankilaan. Tästä samasta asiasta kuulen minä vielä lähes sadan vuoden jälkeen tapahtumista. Pahalla on pitkä varjo.

lauantai 11. joulukuuta 2010

Miespolvet vaipuvat unholaan

Luonnossa on taistelu elämän jatkumisen puolesta. Ihmisiä uhkaa sukupuuttoon kuoleminen. Katsoin trumpettikurkien pelastajista dokumentin, mitä ihminen voi tehdä uhanalaisten lintujen pelastamiseksi. Sama menetelmä sopii ihmisiin. Varsinkin kun pelastettavia oli 10 koneellisesti haudottua munaa. 

En vielä ollut verkkokirjoitustaitonen, ja siksi otin sen niin omakohtaiseksi yritykseksi lähtemällä omaishoitajaksi. Neljänteen ukkaasiin sisältyy siunaus.
"Kunnioita isääsi ja äitiäsi, (että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä)."

Ja kuinka siinä kävikään. Siitä kertoo konekieliset käännökset, jota viestinnäksi sanotaan. Se on yhtä ymmärrettävää kapulakieltä taivaanmerkeistä kuin ravusta tulee syöpä. Grus Americana, Whooping kurki, Vinkuvat Nosturit ovat operaation kohteena. Hietakurki pääsi lemmikiksi. Joka suupala oli hänelle ojennettava syötäväksi. Kuntouttavalla ja kuntouttavalla työotteella on ero. Toiset selviävät elämään omillaan, toiset syötetään valmiiksi. Jos olet oma-aloitteinen syntymälahjaksi saatujen geenien ansiosta, sinut pitää vaientaa lailla. Siihen on tullut EU -direktiivi avuksi. Avustettavia riittää. 

Meille kirjoitustaitoisille lähetetään roskapostia peniksen pidentämisestä. Juhlissa metsäveljet nostetaan hameen alta puvun helmaan kissanrusetti kaulassa. 
Nobelin rauhanpalkinto odottaa tyhjällä tuolilla jatkoa Taivaallisen rauhan aukiolta alkaneisiin tapahtumiin. Vankeutta, kotiarestia ja kaikenlaista toisinajattelun tukahduttamista. Joulukin muuttuu Sinun jouluksi. Korvataan brändillä ja järjestetään Ahtisaari -päivät. Virossa nämä asiat ovat vielä muistissa ja käsitellään kirjakerhossa aikalaisten kokemusten valossa.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

En ole täällä ollenkaan



Olen katsonut ja  kuunnellut lintujen värien ja äänien viestintää. Se on jäljittelemätön maailma ihan omissa höyhenissä. Se on vastakohtien maailma. Tässä blogissa sen viesti on: "En ole täällä ollenkaan." Sitä symboloi pökkelökehrääjä.


UPM:n julisteessa "Metsiemme linnut" perhekuvassa oli käki ja kehrääjä ylimpänä. Käki sai häädön elämäntapansa takia. Ei ole sen jälkeen näkynyt käenpiikoineen näillä nurkilla. Kehrääjä kävi voimautumassa Mikkelissä vanhoista riippakivistä. Lapset kasvoivat vastuullisemmiksi kuin isänsä ennen aikojaan. He ilmoittivat lähtevänsä lastenkotiin, jos en seuraisi heitä uuteen osoitteeseen. Kaikki tapahtui hyvässä järjestyksessä, olihan meillä selvät sävelet jouluista linnunlauluntoivekonserttia myöten. Äänitin niitä sen päivän varalle, kun Sylvian sirkutus olisi lakannut. 

Alkusyksystä levoton lintuparvi laskeutui vastapäisen talon katolle muutamia kertoja. Sen jälkeen on näkynyt vain yksinäinen harakka tai varis. Tiainen kurkisteli vainajien päivänä sisälle ohi lentäessään. Sitten on ollut vain lumihiutaleiden tanssia ilmassa.
Teevee tuo tuulahduksen maailmalta linnuista, joita en ole osannut etsiä netistä. 

Trumpettikurjen pelastajista mielenkiintoni heräsi. Olihan se eräänlainen vanhempien jättämän perinnön ja perijien pelastusoperaatio hoitaa ihmiset ja asiat parhaaksi katsomallani tavalla bisnesenkelinä. Se oli yhtä tuhoon tuomittu yritys kuin isäni sotaretki syntyessäni. Jos tilanne olisi sama kuin linnan juhlissa, jossa pieni poika esti vanhempien koko yön juhlimisen tai isyysloma vastasyntyneestä vapautti kassavahdin tehtävistään, olisi isäni tullut kotiin rintamalta. 
Hänellä ei ollut kansalaiskelpoisuutta torpparinpoikana. Uhkaus joutua sotaoikeuteen painoi mieltä. Kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta oli jaksettava, vaikka henki menisi. 

Jaksaisinko ja osaisinko edes muuta ajatella tästä maailman menosta, kun on kyse eläkeläisten pelastamisesta tai etuuksien leikkaamisesta. Pökkelökehrääjällä on puolustusmekanisminsa. Torkkuu päivällä nokka raollaan ja silmät puoliummessa. Vihollisen lähestyessä suoristan selkää, suljen silmät ja suun. Sopeudun hyvin stailattuun kellarigalleriaan. Kaikkea on riittävästi. Yksi remonttireiska unohti työkalupakkinsa, se odottaa vielä noutajaansa. Jos palaisin luontoon olisin lepakko lepakoiden joukossa.

maanantai 6. joulukuuta 2010

På Självsdentighetsdag

http://www.youtube.com/watch?v=Htl99zMFtxs

 LAPS' SUOMEN

Laps' Suomen, älä vaihda pois
sä maatas ihanaa!
Siell' leipä vieraan karvast' ois
ja sana karkeaa.
Sen taivas päiv' on loistoton,
sen sydän sulle outo on;
Laps' Suomen, älä vaihda pois
sä maatas ihanaa.

Laps' Suomen, kaunis sull' on maa
ja suuri loistokas,
veet välkKyy, maat se vihoittaa,
sen rant' on maineikas.
Yö kirkas, päivä lämpöinen
ja taivas tuhattähtinen;
laps' Suomen, kaunis sull' on maa
ja suuri loistokas.

Laps' Suomen, armas maasi tää
siis muista ainiaan!
Sull' onnea ja elämää
ei muuall' ollenkaan,
jos minne tiesi olkohon,
niin juures synnyinmaassas on!
Laps' Suomen,
armas maasi tää
siis muista ainiaan.

Laps' Suomen, trevlig självsdändighetsdag! 
Olen aikaisemminkin muistuttanut sinua tästä maan vaihtamisesta. Nyt olen puolestasi iloinen. Olet oppinut vaadittavan toisen kotimaisen kielen ja ammatttaidon työtä varten. Et tarvinnut tulkkia suorittaessasi ajokortin Ruotsissa. Opetusministeri puhuu pakkoruotsista, mutta ei pysty vastaamaan haastattelussa kysymyksiin kuin suomeksi. Muuten meillä vallitsee Baabelin sekoitus. Ihmiset eivät ymmärrä toisiaan puhumalla. Sijoittajien kieli on raha, jota ennen saivat haistella työtätekevät sellutehtaiden ympäristössä.

Meillä on vaatimuksia, joita suurisuiset ja isokenkäiset eivät itse pysty täyttämään. Kouluissa ja työpaikoilla voidaan huonosti. Dementiaoireet tulevat ilmi aikaisemmin, kun kokemusta ei ole karttunut. Terveen järjen käyttö on kielletty, kun professoritkin pimenevät. Aivotutkijasta se alkoi ja jatkuu ruohonjuuritasolle.  Poliitikko puhuu omaan pussiinsa, eikä osaa neuvoa, mitä olen jättänyt tekemättä. Siksi on pitänyt muuntaa projektia toteutusvaiheen aikana. 

Isänmaata en ole vaihtanut. Kone kääntää ohjesäännöt, joita kukaan ei ymmärrä  ja siksi jokainen tulkitsee parhaaksi katsomallaan tavalla.  Katujätkä -projekti opetti minulle, ettei ollut mitään siirrettävää nuoremmalle yrittäjäksi aikovalle. Hänellä ei ollut vastaanottokykyä eikä hän nähnyt muuta tapaa kuin kuntoutustuella rahoittaa elämäänsä. Koulutuskeskus markkinoikin osaamistaan "leipää ja sirkushuveja".
Pikavisiitti Mäntsälään oli vanhan kertausta opettamisesta ja työharjoittelusta. Onneksi tiedän, että on kyse vallankäytöstä. Sitä itse yritän purkaa pois omassa elämässä.
Soitto Ruotsista pelasti päiväni.

torstai 2. joulukuuta 2010

Poliittinen keskustelu

Jo olisi aika ryhtyä säveltämään poliittista keskustelua oopperaksi. Sitä odotellessa katson uudestaan Kombat Opera esityksen Queston Time Out myöhään illalla.

Enkä pettynyt päivällä kolmen tunnin eipäs-juupas vuoropuheluun Irlannin avustuspaketista. Erikoisesti särähti pääministerin osuus suomalaisten eläkeläisten pelastamisesta. En kehtaa kirjoittaa tittelikseni mitään eläkkeeseen viittaava niin ala-arvoinen on ollut kohtelu yrittäjänä tulevaa aikaa maksaessani. Pidän itselleni tilille tänään tullutta eläkettä taskurahana, joka on pienempi kuin kersoille maksettava viikkoraha turhuuteen käytettäväksi.

Tulevan ajan maksaminen vuodesta 1979 oli lakisääteistä. Tein työtä, mutta en oppinut pelaamaan. Läksin vanhempieni omaishoitajaksi. Olematonta omaishoidontukea pienennettiin miinusmerkkiseksi, kun alle 65 -vuotias tuli eläkkejärjestylyn piiriin. Työni arvostusta lisäsi palvelumaksuna isältäni takaisinperitty minulle maksettu omaishoidontuki. Punapääoma teki konkurssin 1990 -luvulla, siinä meni Kansa -vakuutusyhtiö  ja E-liike nurin. En tiedä kuinka paljon maksamani eläke pieneni. Jos pääministerin ennuste olla antamatta rahaa Irlannille vaikuttaa eläkeläisten etuuksiin, olisin valmis uudelleen katsomaan viimeisen sinisen, punaisen ja kaikki sateenkaaren värit retuliiniä myöten.

Pidetään Ahtisaari -päivät. Kyllä yksi rauhanruhtinas pelastaa meidän uskovaisten joulun lupauksillaan. Vetosi presidenttinä omaisten hyvään tahtoon hoitaa veteraaninsa. Kuntoutus oli nuorempien etuoikeus. Maanhiljaisille sodankäyneille luvattiin valkoisten veteraanien toimesta kuoltua havuseppele haudalle. Isäni sanoi: 
- Ehtiihän tuon sittenkin.
- Ja pitäisikö se minun vielä pyytää?

En pyytänyt enkä järjestänyt peijaisia seppeleen lupaajille. Kuka veteraaneista kehui olevansa parempi kuin syntyperänsä mukaan punaiset torpparien jälkeläiset, ajattelin heistä. Vaikka voissa paistaisi ei minun muistoa kunnioittaen miksikään muuttuisi. Samalla mitalla millä minulle on mitattu minäkin saan mitata.
Tänään joillekin eläkkeensaajille ei rahat tulleet tilille. Se on esimakua siitä pelottelusta menettää taskurahansa, jos hallitukselle ei jostakin syystä annettaisi lupaa tukea Irlannin pankkeja. 
Kiekuminen korkealta ja kovaa ottaa pattiin, mutta onhan siinä taiteellinen vaikutelma ongelman häpeämättömässä vatvomisessa.

Postin mukana tulee rahapyyntöjä pelastusarmeijalta.  Unohdetut ja hylätyt lapset ja sotaveteraanit ovat välikappaleita markkinavoimien julman jumalan syöteiksi. Bisnesenkelillä ja bisnesenkelillä on tietty ero koulutusrahastoa koskevassa laissa. Ikä ehdoton 64 vuotta ja työhistoria yhtä ehdoton. Nämä ovat niitä torsojen tekemiä lakitorsoja EU -direkriivin mukaan. 
Itsensä ja lapsensa elättänyt vanha nainen olisi vielä edunvalvojan mielestä sopiva lähtemään katuhuoraksi tuottamaan rahaa naiskaupalla pohjattomaan yhteisvastuukukkaroon. Näin eletään hyvinvoitivaltion kaatopaikalla. Kansanedustajan mittavat velkavaalirahatositteet ovat lehtikeräyslaatikossa. Nuoren hyväksikäytetyn Tuhkimon jäämistö kaatopaikkajätteessä. Sama Puhdistus on käynnissä meillä tänään kuin Virossa metsäveljien ja leirien aikaan.

tiistai 30. marraskuuta 2010

Vastenmielistä

Aamun ajatus
Hyvä ihminen on se, jonka on helpompi toimia 
toisten hyödyksi kuin heidän haitakseen.
- Platon

Minulla ei ole ollut mahdollisuutta syleillä maailmoja. On tyydyttävä maailman kauneimmalla viinitiellä muistelemaan kun "aurinko suuteli meitä, André".
Olen nuoltu puhtaaksi korvantauksia myöten. Nämä muistot tulevat mieleen kotihipoista, teinipippaloista. Pojat eivät kehdanneet näyttää haluaan nuoleskella näkyvästi. Musiikki soimaan ja valot sammuksiin. 
Nutipää emo nuolee vasikkansa kuivaksi, kun on noustava jaloilleen heti syntymän jälkeen ja vaihdettava maisemaa. Mikä iljetys eilen teeveessä, kun kaksi kulinaristia sanoi syöneensä istukkaa. Nutipäät sen tekevät häivyttääkseen jäljet, ettei vastasyntynyt joudu petojen saaliiksi.

Vastenmielistä tyttönä, naisena, äitinä, omaishoitajan. Isä Camillo ja Äiti Teresa pitivät maailmansa kasassa.

Näyttötutkintomestari antoi palautteen YEAT:n näyttökansiosta; inhorealistisen kriittinen suhtautumistapa.

Olisiko vastenmielinen reaktio seurausta asioiden paljastumisesta vai inhorealististen tunteiden kokemuksesta? Ainakin minua sykähdytti Otavan syksyisellä Kampuksella kontiaisen nostamat multakasat. Maamyyrä kuullessaan leivosen laulavan toteaa: 
- Kuinka mieletöntä on lentää ja laulaa.
Maamyyrällä on arvonsa 17 € rauhoitettuna eläimenä. Mikä on ihmisen arvo väliinpudottuaan sosiaalisesta kentästä? Kirkkovuodessa ei seurata tuottoja eikä numeroilla ilmoitettuja tähtitieteellisiä tukipaketteja.
Puurot ja vellit menivät sekaisin ja alkoi uusi aika onnenpotkun kohdatessa rauhanruhtinasta. Joulurauhan julistusta Suomen Turusta ei seurannut perinteiset jatkot. 
"Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen, lumivalkeat pellot ja puistot ja juhla Jeesuksen." Laulut korvattiin nobelistin kiireillä ennen ja jälkeen palkinnon pokkaamista. 
Ei voi vähempää kiinnostaa. Nyt hänen nimensä esiintyminen paljastuksissa saa sanallisen  tunteenilmaisun: 
- Vastenmielistä. 
Se oli minunkin tunnetilani livenä. Olinhan juuri saanut ehdottoman tuomion. Ikä ehdoton 61/64 vuotta ja työhistoria yhtä ehdoton niistä töistä, jotka eivät kerrytä työhistoriaa.

On Antin päivä eikä minun ääneni ole vaihtanut kohdetta. Sak:n rahoilla menivät edustajat jatkoille. Velkavaalirahatositteet löytyivät lehtikeräyksestä. Tuhkimon vähäiset tavarat mahtuivat muovipussiin ja sen loppusijoituspaikka on kaatopaikkajätelaatikkossa. Uteliaisuuteni heräsi, kun pussista pilkisti lukossa oleva kassalipas. Puolueiden kannatusluvut heilahtelevat, äänet hiljenevät. Tulikohan puhuttua sivu suun?

maanantai 29. marraskuuta 2010

Löydä oikea tohtori

Enteileekö tämä yökukkuminen tulevaa vai mennyttä. Ainakin on ollut vaikea löytää lääkäriapua silloin, kun  kipu iskee yllättäen. Viimeksi farmaseutti sanoi: 
- Mene lääkäriin!
- Nyt en vain tiedä, kuinka sinne hakeudutaan.
Vastaisen varalle turvaudun konekieliseen käännökseen, jos kipu iskee yöllä.

"Miten valita hyvä lääkäri-ja saamaan kaiken irti vierailustasi?
By Tracey Neithercott
Kukaan mene lääkäriin hauskaa. On aina odottaa. Tutkimushuoneet ovat kylmiä ja paljas. Hatara paperi takit ovat mortifying. Kun lisäät paini vaikutus yhdistelmä, pelkkä toimisto vierailu tuntua koettelemus.
Kaikki tämä ja tyypillinen nimitys kestää vain 10 minuuttia, mikä voi tuntua tarpeeksi aikaa edes aikaa keskustella terveyteen. Fed jopa vielä? No, lääkärit ovat myös: Gramming kymmeniä tapaamisia yhdeksi päivä on turhauttavaa tarpeeksi, mutta kun doc ei ole hoppu välillä tentti huonetta, hän on puhelimessa vakuutusyhtiöiden kanssa varmistaakseen potilaat saavat testit ja lääkkeitä he tarvitsevat." 

Kokemusta on priorisoimisesta, yöpäivystyskokeilusta, itselle diagnoosin hakemisesta, lääkäri käyttää potilaan odotusajan itsehoitoon/"teho-osaston kiireeseen". 
Tämä vierailu www-sivuilla antaa lisävalaistusta sote-terveyspalvelujen saatavuuteen.
Apteekin ovikello
usein yöllä niin turhaan soi,
eihän sielun lääkitykseen
sieltä apua saada voi.
Miksi kirkko on kiinni yöllä?
Ja on apteekki auki vain.
Eikö papitkin vuorotyöllä
voisi hoidella hommiaan. 
Juha Watt Vainio

Palaan päiväjärjestykseen, nukun yöllä ja valvon päivällä. Isoveli valvoo taas ja ahkeroi.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Kirkkokansa ja sotaharjoitus

Tiedän aamulla päivän olevan 1. adventti uuden kirkkovuoden alku. Uutiset kertovat Koreoiden välienselvittelystä seuranneesta sotaharjoituksesta, Irlannin tilanteen ja poliitikkojen kiireet estävät meille leviävän tulipalon, jos Irlantia autetaan. Kreikkalainen aasi on noudettu Jerusalemiin ratsastusta varten. Sitä kirkkokansa on kokoontunut kuuntelemaan ja laulamaan Hoosiannaa.

Minun kirkkovuoteni seuraa metsiemme kruunupäiden vuoden kiertoa. On vauhdikasta ja vaarallista sarvipäiden ottaa mittaa toisistaan. Tähän ajankohtaan laumat ovat eriytyneet. Sarvipäillä on sarvienpudotus edessä ja uusien kasvattaminen tilalle. Luonto ei solmi sopimuksia sinne tänne, lajit taistelevat omassa piirissään herruudesta siirtääkseen vahvat perintötekijät seuraavalle sukupolvelle. Emot  huolehtivat vasoista ja urokset kasvattavat kymmenen kiloa painavat uudet sarvet neljässä kuukaudessa. Teevee kuva Ranskan maaseudun keltaiselta rapsipellolta paljasti vain kruunut ruokailevista metsäkauriista.

Ihmisten toimenpiteet kaventavat eläinten elintilaa. Toisaalta monet lajit kuolevat sukupuuttoon, kun ihminen tahtoo sitä ja tätä voidakseen ihmisinä paksusti, jopa poronsarviuutteen avulla. Tästä syystä sijoittajat luottaessaan kuin pukki suuriin sarviinsa voivat huonosti. Kovina miehinä yrittävät niittää sieltä, mihin eivät ole kylväneet. Minulle tätä on uskoteltu sodanjulistuksella. Maanmittaustoimistosta vastattiin oman rannan omistuksesta isälleni sotaherran tutulla äänellä.
- Mehän voimme ottaa koko maan.
Tätä asiaa en vielä ole saanut päätökseen. Kuntaliitosta vastasi joku puhelinääni.
- Lähde pois, jätä perintösi sijoittajien jaettavaksi, kun on niin paljon riitaa.
Eduskunnan oikeusasiamiehen neuvossa ei ollut päätä eikä häntää. Siihen vedoten ulosottomies nousi seisomaan ja naama punaisena ähkyi.
- Kun ylhäältä kysytään, ylhäältä vastataan. 
Taustatukeni tietäen kysyin.
- Mitä perkeleitä te luulette olevanne?

Tämän jälkeen on alkanut tapahtua asioita myönteisempään suuntaan. Rahasta ei ole ollut kiinni osallistumiseni "Kertomukset kirjaksi" -verkkokursille. Sen esti ihmismielen itsekkyys. Samoin opintomatka Tartoon oli tarjolla. "Et voi tulla mukaan, kun me juoksemme lujaa paikasta toiseen." 
Silloin en vielä tiennyt, että borreliatulehdus aiheutti kipua polvissa. Olihan se hyppy tuntemattomaan lähteä Otavaan maksulliselle kurssille. Siihen lisäksi tuli myöhäisborrelia lääkäri- ja hoitokierteineen. Oli kallista sairastaa. Nyt odotan viimeiset laskut tuolta kurssilta. Kun tulot ja menot ovat tasapainossa, ei tulevaisuus pelota eikä laskuttajalla ole mitään syytää valitella laskun lähettämistä. 
Ystävät hyvät, lopettakaa anteeksipyytely. Kaikki on järjestynyt enkä enää jossittele tekemisiäni. Olen elänyt elämäni niin kuin se on minulle elettäväksi annettu.

torstai 25. marraskuuta 2010

Rauha, Neitsyt Marian viimeinen uni ja Puhdistus


Eino Leino: Sata ja yksi laulua
RAUHA
Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Miitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?


Minä kuulen , kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.


Kaikki' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.


Ihminen on menettänyt hiljaisuuden. Sitä kuuntelemaan läksin hiljaisuuden retriittiin. Olin viettänyt kaksi kuukautta kesällä 1989 vanhempieni luona Tuusniemellä. Äiti oli halvaantunut kevättalvella ja vietti viikkoja vuodeosastolla. Isä kävi joka päivä katsomassa ja koki luopumisen tuskaa. Se näkyi koko olemuksesta. Olin palaamassa työhön Lahteen, isällä todettiin syöpä. Eno kauppasi suurta omakotitaloa, jonka hän oli luvannut minulle kalliista hinnasta. 
Sain puhelinsoiton ja eno ilmoitti, että talon saakin rouvan poika. Piti olla jokaiselle oma huone. Näin puhuivat kaikki sukulaiset ja olivat vahingoniloisia, kun en saanutkaan ostaa taloa. "Olet suureen tottunut mualimalla", siksi tämä oli opetus minulle. Siitä tuli kuitenkin Öllin isän oppivuodet meille jokaiselle. Tuusniemi, velaton kunta, pääsee maailmankartalle näistä oppivuosista.

Kirjoitan tätä tekstiä Utsjoella alkavassa kaamoksessa perjantaina. Rauha ja Neitsyt Marian viimeinen uni ovat musiikkiesityksiä aamusoitossa. Lehtikuva  Ess.fi on aiheeseen liittyvä, puretaanko Lahden konserttitalo. Kaikki toimenpiteet ovat kalliita, tekipä mitä tahaansa. Vielä pitää kysyä hallinto-oikeudelta, mitä mieltä siellä ollaan. 
Näkymä voisi olla minun ikkunasta, ulkoseinä kaakelia. Vastapäätä luettavia tiilenpäitä ja taivaalla musta kuu. Minun kuu valaisee keltaisena ja purjehti tänä aamuna puolikkaana. Ei ollut mustaksi muuttunut.

Se oli telepatiaa, että vuosien takaa tuttu Irma pyysi kanssaan teatteriin. Katsoimme Puhdistuksen ja päästäkseni ajassa taaksepäin suljin silmäni ja kuuntelin. Eetterihumaus auttoi minut eläytymään Viron naisten kohtaloihin. Se on meidänkin naisten kohtaloa, jonka kovat kokemukset ruotsalainen lääkäri Christina Doctare kohtasi Bosnian sodan kokeneiden naisten kasvoilla.
Samasta asiasta kirjoitin raiskauskriisikeskukseen sieltä kouluajoilta vaiettuina kokemuksina viimeaikojen tapahtumiin poliitikon suusta kuultuna.

Ei koskaan enää kunnantalon kellariin. Ei koskaan enää Tuusniemen varastotalon lautakunnan huoneen yksinkertaisen, ymmärtämättömän enemmistön edessä tehtyihin päätöksiin. 
Hautausmaat ovat lisääntyneet eroottisella ja muukalaisten hautausmaalla. Onneksi sedälläni on nimellinen muistolaatta kiinnitettynä isovanhempien hautakiveen. Kuollut sisarkin sai tietyn uurnapaikan  ja nimen vanhempien hautakiveen. Leski pääsi osalliseksi äidin kuolinpesään kuolinpesän haltijana. Sisaren hän olisi jättänyt seurakunnan haudattavaksi ilman saattajia. Näin olisi tapahtunut, jos olisin antanut tapahtua. Suomi-neidosta ei kukaan välitä. Otetaan mitä otettavissa on ja hylätään.
Saanko siitä käsinkirjoitettuja syytekirjeitä kuolemantuttamuksineen ja pesänkavalluksineen jo vastaanottamieni lisäksi?
Mitä lie kiusaamistapahtumat Supon sisällä? Ne eivät vedä vertoja omaishoitajan elämäässä tapahtuneisiin vääryyksiin, henkisiin ja ruumiillisiin kärsimyksiin. Olen lepakko katumus- ja kirkkopäähineessäni, stay up sukissa, korkokengissä kuvattuna The Book'in sivuilla.

tiistai 23. marraskuuta 2010

eaa, jaa...eal

Kuuhulluus on kaikonnut. Nukuin aamuun asti niin sikeästi, että täysikuu oli ohittanut jo radiomaston huipun. Lady Moon valaisi sisälle asti ja sitä piti kurkkia ikkunasta. Utsjoella aurinko nousi 10.59 ja laski 12.57. On hyvä, kun jonkun kulunvalvonta ei häiriinny markkinavoimien heilahteluista.

Otsikon lyhenteet eaa ja jaa ilmoittavat ajanlaskun ennen ja jälkeen ajanlaskun alkua. eal on uusi lyhenne, jonka konekielisesti käännän 'ennen ajanlaskun loppua' -kirjoituksiksi. Ei ole mitään uutta auringon alla. On vain toteamuksia suurista suunnitelmista, jotka kääntyvät velan määrittelyksi kansan kielellä. Veli on velka otettaessa, veljenpoika maksettaessa. Sen tietää takaaja, joka vastaa velallisen velasta koko omaisuudellaan.

Jos saisin valita seuraavan elämäni olomuodon, haluaisin olla lentävä koira (lepakko). Pyydystäisin ruokani tutkan avulla ja kiinnittyisin koivista lepäämään kylkikyljessä muiden lepakoiden kanssa. Sijoittajat eivät laskisi mitään minun varaan, mistä voisi hyötyä. Saisivat toteuttaa omat pakkomielteensä ilman hyväksyntää teoillensa.

Soitin Kelaan hoitaessani valtakirjalla veljeni asioita. Asiakaspalvelussa on ruuhkaa. Sitä ennen painelen ohjeen mukaan näppäimiä, mitä asiani koskee. Tulee tiedotteet puhelun maksullisuudesta ja monta kertaa miesääni ilmoittaa. On ruuhkaa, teitä palvellaan, kun ehditään. www-sivutkin tulee mainituksi, mutta minulla ei ole veljeni pankkitunnuksia enkä siksi voi mennä www-sivuille. Kun vihdoin vastataan, olen Kelan valtakunnallisessa palvelussa, jossa hoidetaan ulkokuntalaista soittajaa toisen ulkokuntalaisen asiassa.

Tästä pääsen kunnan asioimisessa päällekkäisyyteen omaishoitajalle maksetun omaishoidontuen maksatuksessa. Sama koskee myös suojatyönä tehdyn vammaisen kannustuslisän/päiväpalkan maksamista. Tuki ja palkka maksetaan tekijälle, mutta toisella laskulla peritään tuki takaisin hoidettavalta ja ruokaraha vammaiselta. Tuesta ja tehdystä työstä ei tekijä hyödy penninkillinkiä. Työllistäähän se kunnanviraston suojatyöpaikan palkanlaskijaa ja takaisinperijää.

Yritin vaikuttaa omalta osaltani tähän käytäntöön ja vaadin, että minulle maksetusta omaishoidontuesta on otettava kaikki pidätykset päältä. Lopun saisin käyttää mieleiselläni tavalla. Siinä kunnanjohtaja töni sosiaalijohtajaa kylkeen, kun puhuin järkeä. Muutaman kuukauden se toimi, mutta palattiin vanhaan käytäntöön. Annoin siihen kirjallisen palautteen ja toivotin sosiaalijohtajalle hyviä sijoituksia loppuelämäksi.

Politiikka on koulutustakin tärkeämpi opettaja johtajia valitessa eläkevirkoihin. Otavassa käynyt auringonkukka heijastaa valoa yötäpäivää. Korvaa yöttömän yön auringon maan ollessa kauimpina auringosta, mutta ei harhautuneena suunnasta. Mister SunShine ja Lady Moon ennen ajanlaskun loppua poistivat uhat minun nelikentästä.

Lehtikuva radiomastoista liittyi Lahden vetovoimaisuuteen. Olihan tänne muuttanut muutama "siirtolainen". Toinen kirjoitus valaisee heikkokuntoisten vanhusten lähettämistä sairaalasta muovipussit jalassa taksiin, vaikka palautusosoitteessa ei olisi kukaan vastaanottamassa. Vanhukset maatakiertävälle radalle, että poliitikoilla rauha olisi. Euro/€ pelastuu. Se on pääasia ja sen lupaa kerrankin Erkki, joka tähän asti on edustanut tahoa, josta Erkkikään ei ota selvää.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Kirjapaketti vai tuhkauurna

Aina olen tiennyt, kuka olen, mistä tulen ja mitä teen. Viimeksi se tuli toteennäytetyksi 9.11.2010 Otavassa kurssin päättäjäisissä saadulla todistuksella. Yhteensattumien summana oli meillä omaa aikaa illasta pitkälle seuraavaan päivään. Keltaista jäänsärkijää tarvittiin sanan ja teon varsinaisessa merkityksessä. Kalenterista katsoin marraskuun kuvan.
- Äiti, saameko järjestää olohuonetta vähän hienommaksi kunnes vieraat tulevat?
- Tottakai, kullanmurut.
Ja mehän teimme parhaamme mukaan pienryhmäesittelyt kotitöistä ja otimme ryhmäkuvan, jossa kaikki, poissaolevatkin, ovat näkyviä. 

Tänään tuomiosunnuntaina aurinko nousee Utsjoella 10.40 ja laskee 13.12. Taivas on pilvessä, pappi puhuu Jeesuksen lempeydestä ja vihastumisesta vääristä teoista. Kutsu kasvuntielle kuuluu. Sanoinkin Miinalle, että voimauttava valokuva -kurssi on minulle kuin uskoonhurahtamis -kokemus. Maailman ihanin tyttö -kirjan saisin postissa. Senkin olin nähnyt etukäteen näin tapahtuvaksi muistutuksista huolimatta. Ymmärrän tapahtumien kulun ja sain kirjan postissa.

Sainko sen itselleni, olihan se auttanut minut jostakin kuilunpohjalta päivänvaloon. Siitä on todistus, missä viime vuoden olin mukana. Ruskeassa käärepaperipaketissa kanniskelin kirjaa kainalossa enkä osannut pysähtyä. Siinä elin uudelleen päivän ja hetken, kun leski lähetti kuolleen sisareni tuhkauurnan kirjattuna postipakettina yli 9-kymppiselle isälleni. Isä antoi valtakirjan minulle ja seurakuntamestarin kanssa menin sen hakemaan postista. Se oli uskomaton kokemus, Anu postipaketissa. Minulta petti polvet ja lysähdin auton takapenkille postipaketti sylissä. Uurna vietiin ruumishuoneen pöydälle, jossa se purettiin paketista. Otin vielä valokuvan lähetyksen perilletulosta. Anu ei tarvinnut kylmäsäilytystä, olihan hän käynyt läpi tulipätsin ja uurnassa oli vain tuhka.

Omistan "Maailman ihanin tyttö" -kirjan Anulle, kuolleen sisareni muistolle. Meillä jokaisella on omat muistomme Anusta. Mitä minulla oli näkyvää muistoa Anusta, kokosin kaikki valokuvat ja kortit mustakantiseen kansioon. Huomasin käydessäni kansion olleen kovassa käytössä, kaikki välilehdet eivät olleet kestäneet ahkeraa selaamista. Kuvitettu Uusi Testamentti kertoo Anun ja meidän jokaisen tarinan yhdellä kuvalla; naisen jalat stay up sukissa, joista toinen on valahtanut alas, korkokengissä, liitettynä tekstiin syntinen nainen kaivolla. Se on kotiinpaluu isän luo seitsÄmien veljesten jäljiltä. 

Minulla ei ole mitään hätää, olen selvittänyt kaiken, mistä vanhemmat eivät voineet puhua. Mitään en jätä seuraavalle sukupolvelle perinnöksi ja vatvottavaksi. Tuomiosunnuntai on jokaisen tilinpäätöspäivä. Nyt vielä laskeskelen kriittisiä pisteitä matkan varrelta 118 vuoden kokemuksella.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Hiljainen tieto metelöi

Työjohtajaksi edennyt nainen kertoi viimeiset kuulumiset, kuinka hän purki ydinperheensä kodin. Hän sanoi lähettäneensä veljelleen kirjeen etsiä asunto muualta. Omakotitalo menee myyntiin, kun äiti oli kuollut. Veli oli asunut kotonaan viimeiset vuodet äidin omaishoitajana. 
Näinkö meidän maailmalla selvinneiden on katkaistava juuremme ja jättää heitteille kotiseudulle jääneet vanhenevat sukulaiset. On laadittu lakeja holhouksesta ja edunvalvonnasta. Lopputulos on sama kuin eduskunnan urheilukerhon rahastonhoitajan kavalluksesta.

Veljeni Wiljami jäi syntymäkuntaansa vanhimpana kahdeksasta sisaruksesta. Kesät olivat meidän yhteistä aikaa muistoineen siihen asti, kun olimme sinkkuja. Olen selvittänyt elämänvaiheiden kautta, miksi kaikki muuttui, siksi miksi muuttui. Kuinka tulevat kumppanit luulivat tekevänsä vallanvaihdon syrjäyttäessään vanhemmat ja vanhimman veljen. Sukuun oli tullut seitsÄmÄt veljekset. He riehuivat aikansa kuin murrosikäiset eikä heistä koskaan kasvanut vastuullisia ja toiset huomioonottavia aikuisia. Siinä sitä odotettiin vanhempien kuolemaa ja pesänjakoa.

Eduskunta on laatinut lait, mutta jokainen tulkitsee niitä itselleen sopivimmalla tavalla. Kunta toi sijoittajat rannoilleen lupaamalla heille etuuksia alkuperäisten asukkaiden kustannuksella. Onko ruuhka-Suomesta tullut mökkiläinen kunnalle halutumpi kuin siellä yli sata vuotta suuret perheensä elättäneet alkuperäiset Vihtaniemen asukkaat.

Paperien järjestäminen on ollut surullista luettavaa, että surupuku päällä sitä olen tehnyt. Katson luontokuvia mestaritanssijoista. Töpöliputtajat voittavat tullen mennen kankikaikkoset. Maapapukaijat parin houkuttelussa päihittävät kanervat ja lisääntymisestä huolehtivat lentävät koirat (lepakot) vetävät vertoja karpeloille. Ei ole mitään moralisoitavaa edes kirkon hyväksynnässä. Kiihkeimmät koiraat löytävät toisensa samasta kasasta, kun naaras puuttuu. Pariutuminen onkin kahden kauppa. 
Minulle suurin mielihyvää tuottava teko on ollut suvuton lisääntyminen. Tunisialainen nuorimies kaipasi turisteja WTC -tornien sortumisen jälkeen. Hän yllätti esittelemällä meidät: Äitini ja sisareni Amerikasta! Sen kerran olin rohkea nainen äitinä. Ammattini vuoksi minua ollaan viemässä EU -alueelle naiskauppatavarana tuottamaan rahaa edunvalvojille.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Oppineiden kukka

Pimeän puolella -sarja esittää hypnoosin väärinkäyttöä. Oman kokemukseni perusteella koko maailma on pimeän puolella. Sanoudun irti kaikesta ihmisille uskotelluista -ismeistä ja käytän oppineiden kukkaa ja Heli Laaksosen runosta löytämiäni totuuden sanoja.
Mummuks tahtomine 
"mut kieltäyryn kaikest,
sano: emmää muist,
emmää jaks,
emmää ol ikä ennenkä,
ku mää olen tottunu juur näi."

Kaikkea tätä olen odottanut  kauemmin kuin "puoltvuassatta". Viisikymppisenä annoin lupauksen isälleni: "Minä tulen!"
Siitä on kulunut 20 vuotta eikä minun arvomaailmaani ole mitkään lait ja asetukset muuttaneet. 

Zinnia elegans on kukkani ja saatesanat otan tietsikan konekielisestä käännöksestä. Se on ymmärrettävämpää kuin ministerien uho pelastaa omaishoitajat ja maailman pankit. Mitä vakuuksia voi velkaantunut Irlanti antaa saadakseen EU:lta lainaa pelastaakseen pankkinsa, joihin meiltäkin on tehty mittavia sijoituksia?

Kymmenen vuotta olin kokeilussa mukana, kun kunta purki laitospaikat eikä vastaavia avopalveluja ollut tarjota tilalle. Kotihoidontuki oli riittävä kädenojennus kunnalta keskeyttää työni ja hoitaa vanhempani kotona. Laitoksessa olisi silloin vielä ollut tilaa, saivathan hoitajat saman palkan, oliko yksi tai yhdeksän mummoa hoidettavana. Omaishoidontuki oli laillinen keino kierrättää minulle maksettu raha isän kautta palvelumaksuna takaisin sosiaalilautakunnalle.

Perinnönjako halkomistoimituksella on samaa luokkaa. Minulla on maksatettu kaikki ja toimitusten maksun vakuudeksi on ulosotonuhalla määräala merkitty lapsuuden rannasta rahastajille tämän päivän saatesanoilla. "Maksa, perkele, laskusi!" Olen maksanut ja rahat ovat järjestyneet yllättävältä taholta varastamatta ja valehtelematta.

Olen kukkani ansainnut ja oppini hankkinut sietääkseni muutoksen tuoman epävarmuuden.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Kivijalka

Onneksi olkoon! 
Mustan Pörssin monisivuinen mainoslehtinen sai toimia alustana dokumenteille, joita näytin ryhmälleni rooleistani. Muutamat aiheet herättivät kysymyksiä. Onko tuo ollut edes laillista?
Nyt sillä ei ole mitään merkitystä, olihan näyttötutkintomestarilla sydän paikallaan hankkiessani yrittäjätaitoja sukupolvenvaihdokseen.
Mitä tarkoittaa kansainvälisen rikostutkinnan menetelmät minun näyttökansiossa? Käytännössä Derrick ratkaisee puolestani kimuranttisimmat tapaukset. Väärä tapa käyttää valtaa hajoittamiseen ja hallitsemiseen on lapsellista.

Otavassa käynyt auringonkukka valaisee parvekkeellani pimeneviä iltoja. Täysikuu pysähtyi radiomaston kohdalle taivaalla. Se oli uskomaton näky sisälle asti heijastuvasta yövalaistuksesta. Lahti energia valaiseen vesiurkuja ja radiomastoja, mutta kuutamo ei vaadi energiaveroa eikä korotettuja maksuja. 
Meneillään on jotakin vanhalle perustalle viriävää koulutusta. Oma osuuteni on riemullista lopettaa näihin vahvoihin juuriin pään ulottuessa kivijalan korkeudelle. Todellisella tieto-taidolla on kasvualustansa, jos valta ja tulkinta ei pakota määrättyyn muottiin. 

Fantastico, rahamaailma paisuu kuin pullataikina. Ensiksi Kreikka on tuen tarpeessa, nyt Irlanti ja Portugali painiskelevat samojen ongelmien kanssa. Mitä on velkaantuneella maalla antaa velan pantiksi? 
Oma pudotukseni ei päätä huimaa, luudan päältä lattialle. Painajainen opetti minut lentämään. Jo oli aikakin.


perjantai 12. marraskuuta 2010

Onni vai onnettomuus

Joko saan sytyttää 90. kynttilän kakkuun Isälleni? Lupa tuli, kun palokunta oli paikalla. Näin riemullisesti aloimme juhlia 14 vuotta sitten. Kaikki tapahtui yhdessä rysäyksessä. Sen kerran olimme valmiit kokoontumaan yhteen ja valokuvaaja ikuisti tapahtumat jokaiselle muistuttamaan meitä "maailman parhaasta Isästä".

Kyyneleetön suru poltti silmiä ja tihrustaminen yötä myöten voimauttavien valokuvien kimpussa pisteli tikkuina silmissä 9.11.2010, kun palasin kotiin. Sitä ennen en ollut luovuttanut, vaikka kuiske kuului. Jos et lopeta kirjoittamista, siitä tehdään poliisiasia. Tähän on tultu. Jos tekemiset tutkitaan uudelleen ja minun osuuteni pitää pintani on rikollista, niin kaikki on sekaisin yhteiskunnassa. Selvät asiat on sekoitettu, mutta itse olen ottanut lusikkani pois siitä sopasta. Nyt on dokumentoimisen aika. Analyysistä kyselen, onko Ana kadottanut lyysinsä, sen sarkaisen, kuningasjätkä kuosia. 

Voimauttavaa valokuvaa voin käyttää oman elämäni järjestämiseen tyttönä, naisena ja äitinä. Isät ovat kuitenkin hätää kärsimässä. Sodan jälkeen miehillä oli sotakokemukset päällimmäsenä. 1960 -luvulla ihmettelin miesten halukkuutta pistää kättä polvelle, hipaista povea, onko liivit päällä vai toppauksia piilossa. Miehen identiteetti on ollut hukassa, josta kirkon keskustelu ei löytänyt mitään uutta. Äiti on nainen ja isä on mies. Joka näitä arvoja kyselee, on hän tekoihminen, haalittu osa sieltä ja osa täältä. Pappina hän saattaisi olla Leikki Hevonen ja rahalla arvotettu sijoittaja, jonka jumala on julma raha ja katse julkea.

Köyhyys ja nälkä on kova kokemus. Jos sitä kokemaan on joutunut lapsena, pienenä poikana, yrittäessään pöllin kimpussa lisätä tilipussia kotiin viemisiksi äidille, isän jäädessä kämpille juomaan viikonlopuksi. Tästä seuraa kosto kolmanteen ja neljänteen polveen. Parasta on noudattaa Kapun rotuoppia perimän tervehdyttämiseksi ja lähteä kuninkaallisena satamajätkäseikkailuun. Kalle-kunkkua en voi kuitenkaan syyttää seurauksista enkä ole siitä kiinnostunutkaan. Ne ovat niitä julkisuuden kipeitä samassa paikassa, samaan aikaan. Tähän tilanteeseen yhteiskunta on joutunut, vaikka itse olen ulkopuolella. Huijareille on annettu rahastusoikeus ja he perivät maan lupauksen mukaan.

Kirsi KunnaksenTiitiäisen satupuuta lukiessa ristisilmät viimeiseksi "sammuta siniset tähdet".

NUKU NUKU
Nuku nuku lapsikulta,
isäs menee metsään.
Hakee sieltä pupujussin,
pupun taskusta paperipussin
ja pussiin pannaan surut sulta.

Nuku nuku lapsi kulta,
äitis menee tarhaan.
Hakee sieltä päkälampaan,
lampaan leuasta itkuhampaan
ja siihen pannaan itkut sulta.
Olen monta kertaa käyttänyt yksin itkuhammasta. Isiä on aina opetettu, mies ei itke eikä saa näyttää tunteitaan. Mieheksi vartuttua pitää käyttää kyynärpäätaktiikkaa pysyäkseen pinnalla kunniankukkojen kiekuessa. Katsoin jälleen kerran Derrickin ja "Fundsache Anja".  Näillä foorumeilla ovat naisetkin heikoilla kilpaillessaan PAHAN vallasta miesten rinnalla.



torstai 11. marraskuuta 2010

Odottavalla kannalla

Sitä ei voi aina tietää, kuinka pitkä on odottavan aika. Laskennallisesti 10 vuotta omaishoitoa x 5,4 työaikalakia noudattavan hoitajan työajalla kerryttää 54 miestyövuotta. Nimenomaan MIES-, eihän naisten tekemällä työllä ole mitään mittaa ajassa, määrässä eikä hinnassa. Saan kuitenkin itse arvottaa tekemäni työvuodet. 
Aloitin 5- ja lopetin 6-kymppisenä. Sain pitää äidin 50 vuotta ja isän 60 vuotta. Luovuin sovinnolla, en toivonut heidän vaivaisen vaelluksensa jatkumista. Millään tavalla en jouduttanut heidän lähtöään.
Käydessään Arto esitti kysymyksen, kuinka monta kertaa vielä kävisi isovanhempia katsomassa. Siinä sitä oltiin hämmästyneitä, miksi pieni poika tuommoisia kyseli. Sehän oli tosiasia lapsen suusta kuultuna.

Pidän nuo 54 miestyövuotta ikälisänä elettyihin vuosiin, joita kertyi silloin 114 vuotta. Se oli minun eletyn elämän kokemus 10 vuotta sitten. Tarjan toinen kausi presidenttinä umpeutuu kahden vuoden kuluttua. Löytyykö meille jatkajaa vastaamaan valtion asioista? 
Totesin äskettäin EU-direktiivin määräyksen, että minunkin ikäni lisääntyi neljällä vuodella. Ikä on ehdoton 64 vuotta, sen jälkeen et enää ole olemassa kuin varhennettuna vanhuksena. Sinulle annetaan taskurahaa henkesi pitimiksi. Tallella on ikä eletty, joten 118 -vuotispäivä häämöttää.

Vuosi sitten tutustuessani Otavan toimintatapaan huomaan eläneeni väärään aikaan, ehkä vähän väärässä paikassakin. Liian aikaisin jouduin lähtemään kotoa vieraisiin nurkkiin. Se oli kuitenkin vapaavalinta käydä koulua suljetun yhteiskunnan säännöillä. Paremmin ei ole tänään muuttuneessa maailmassa. Liian aikaisin lapset ja nuoret joutuvat valitsemaan. Jos valinnat eivät kiinnosta, kaveripiiri valitsee puolesta ja ollaan ihan pihalla.

Vuosi selvitti minulle SWOT-analyysin neljä kuvaa, joista vahvuudet - heikkoudet tunnistan itsessäni. Mahdollisuudet ovat olemassa, Juojärven saaret laskemista vailla, mutta uhat ovat hävinneet. Kukaan ei enää ole minua vastaan. Nelikenttä kuitenkin on olemassa. Käytän päätä, kättä ja sydäntä taiteillessani ihmisten kanssa. Tieto, taito ja tunne ovat minun puoleni. Onneksi minulla on kaksi kättä eikä kumpikaan ole hiirikäsi.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Pyhäinpäivän syyssinfonia

Tämän päivän merkityksen voi valita kahdesta vaihtoehdosta, pyhäinpäivänä tai vainajien muistopäivänä. Itse valitsin perinteen mukaan. Osallistun Kuopion tuomiokirkon teeveejumalanpalvelukseen ja pappisvihkimykseen. 
Kirkossa ei ole ahdasta, vaikka kaupat ovat kiinni. Toisinajattelijat täyttävät eroa kirkosta -ilmoitusta netissä. Joukkohysteria kurpitsanaamarissa on närkästynyt sukupuolisuuntautuneisuudesta. Se on populismia, kun ei tiedä identtiteettiään. Ilmassa on ristiretken tuntua.
Minulle loistaa armonaurinko, kirkossa alttaritaulun päällä INRI -tekstillä varustettuna. 

Valoa vaikk'en näekään, sen tiedän loistavan sinettinä ihmiskunnalle. Utsjoella odottelen viimeistä auringonlaskua ja siitä alkavaa kaamosta. Näin puran matkalle lähdön aiheuttamaa jännitystä.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Pohjolan liittovaltio

Sade huuhtoo kuninkaalliset jäljet ja saa naamat peruslukemille. Minua on aina viehättänyt prinsessasadut, sainhan kultakehdon ympäriltä kortin, jossa perhetapahtuma kuvattiin prinssin syntyessä. Oliko hän syntyessään kruunuprinssi ja lakimuutoksella saatiin kruunuprinsessa. Hän on kasvanut tehtäväänsä ja kiitti ruotsalaisia prinssistä.

Pohjoismaiden liittovaltiota kaavaillaan. Kansallisvaltiot menettävät merkityksensä. Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa on tämän ajan nuoret kruunupäät. Mihinkähän toimitusministeriöön jäisi Suomi. Sillä ei ole väliä, onhan valinta poliittista populismia. Islannissa uusi tulivuoren purkaus viimeistelee viimekeväisen tuhkapilven vaikutukset.

Olen poistunut takavasemmalle löytäessäni jotakin uutta vanhalle pohjalle rakennettuna. Valkolakkeja nettilukiosta ei leivota pilvin pimein. Se ei herätä huomiota Otavan kampuksella. Minulla, Vihtaniemen ensimmäisellä ja viimeiselle ylioppilaalla, on toisenlaiset kokemukset. Kateuden tunnistin katseissa Tuusniemen raitilla ja Lahden vapputorilla. Minua pitää rangaista kiusaamisella, uhkailemalla ulosotolla ja maksattamalla olemattomia maksuja. 

Aika on muuttumassa  myöteisempään suuntaan. Siitä osoituksena sain kiinteistöveropäätöksen. Kohde on ollut koko ajan sama, niin verottajakin lähettäessään lakikirjan irtolehtiä päätöksiensä tueksi. Puhelimessa hän antoi neuvoja myydä koko paska, etten enää tarvitsisi valittaa verotuspäätöksistä. Tukin hänen suuren suunsa, etten ollut kyselemässä neuvoja kohteenmyynnistä vaan oikaisemassa olemattoman lomakiinteistön verotusta. Kaikkia Tuusniemen viranhaltijoita kehoitan katsomaan Leninin testamentin ja valitsemaan puolensa vankina tai vahtina. Sen mukaan on helppo hallita kuolemantuomioilla ja nälällä.

Minun opetuselokuvani on ja pysyy Ruotsissa näkemäni "Around World in 80 Days"/ Jules Verne. Tätä päivää vastaa konekielinen käännös juonesta lyhennettynä "veto kuoppia brittiläinen keksijä, kiinalainen varas, ja ranskalainen artisti maailmassa seikkailu, että he voivat kiertää maapalloa 80 päivää." 
Sofi Oksasen Puhdistus selkokielellä ajasta muuttaa koko käsitysmaailmaa, mitä valta ja raha saavat yhdessä aikaan. Ja se huomataan maailmalla.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Little man ja prinsessakakkua

Lauantaina soivat toivotut levyt 75. kertaa. Kaikki merkkipäivät ovat nuorempia kuin minun henkilöhistoriani. Little man oli enemmän kuin pieni mies musiikkina. Soitin sen niin lujaa kuin oli mahdollista. Konekielisissä käännöksissä oli ihmettelemistä. Poimin sieltä parhaat palat, kun kaikki on www -sivuilta löydettävissä.

Kakut on syöty, kruunut heitetty odottamaan tulevia tapahtumia. Kuninkaalliset pääsivät kilpailemaan juhlajuoman valmistamisessa. Me olemme niin pelihenkisiä, että vieraatkin pitää tutustuttaa meidän 'elämään pelissä' vaikka pakkoruotsilla. Varsinkin perheet ovat hätää kärsimässä. On vain  huostaanotettuja, leimattuja ja häviäjiä. Vierailun aikana Prinsessa haluaa tavata nuoria ja lapsia. Ei vielä ole unohtanut omia kasvukipujaan ja toivoo kovasti saavansa prinssin kanssa monarkialle jatkajan. Tanskassa ja Norjassa on jo seuraava sukupolvi kasvamassa. Ruotsi ja Suomi pelaavat varman päälle, ensiksi uran luominen, asunto ja sitten mallilapsi, jos on tullakseen. 
Pelkokin käy ehkäisystä, ettei vain haikara vieraile kutsumatta. Sitä sanotaan vahingoksi ja syrjähypyksi Jonaksen kanssa. Jonas sai mennä, kun ei nähnyt omaa parastaan. Se on kahden kauppa ja liika vatvominen sen asian ympärillä on este. 

Idässä Varlam on vankileirillä. Rangaistusaika on päättynyt jo kaksi vuotta sitten. He ovat unohtuneet näkemään nälkää, kun kaikki ruoka menee rintamille. Näin on aina ollut ja tulee olemaan. Kauan on ollut rahan suunta harvojen luo. Tavallisten ihmisten elämä käy entistä kalliimmaksi. Varlam on toisinajattelija ja siitä häntä rangaistaan. Hän toteaa, että uskovat kestävät kurjuuden tulematta hulluksi. Niin minäkin Sinuhun turvaan, kun vielä häpeältä säästäisit.

Tällaisena aikana käydään kirkollisvaalit. En koskaan ole antautunut keskusteluun eriuskoisen kanssa, kun en tiedä mistä he puhuvat. Se on uusien jäsenten käännyttämistä omaan leiriin. 
Oman seurakuntani kristitty lähetti minua potilasyhdistykseen hakeutuessani kirkon piiriin omaishoitajien vertaistukiryhmän perustamiseksi. Sama oli yhdistyksen kanta, kun en ollut enää omaishoitaja. Vain kaksi vuotta luvattiin minulle aikaa kuulua aktiivisesti toimintaan, sen jälkeen olisin vain maksava yhdistyksen jäsen. Samasta asiasta muistutti seurakunta, maksaa kirkollisveroa. 
Kaupunki kieltäytyi kaikkein perusteellisimmin yhteistyöstä. "Älä puhu enää omaishoitamisesta, kun et ole ollut omaishoitajana täällä etkä ole enää ollenkaan omaishoitaja. Kaikkia omaishoitajia ei tarvitse etsiä, kun ei ole rahaa jakaa kaikille." Minun tehtävä ei ole jakaa rahaa millekään momentille. On vain kysymys omaishoitajan jaksamisesta.

Omaishoitovuodet olivat elämäni mustimmat ja yksinäisimmät. En enää muistanut, milloin olin aloittanut. Nyt en muista, olenko koskaan lopettanutkaan olemasta omaishoitaja. Pakkasin laukkuuni tuolta ajalta kirjoja, jotka pienenivät vuosien myötä. Joulukortti oli elonmerkki elämän jatkumisesta. Siihen minullakin oli voimia vastata ja osoite tallessa. Nyt saan arvokkaan lisän kirjastooni "Maailman ihanin tyttö". 
Varlam lähti yksin hautaa kaivamaan routaiseen maahan. Silläkin oli tarkoituksensa. Näin meillä mennään suljetun yhteiskunnan säännöillä. Kuninkaalliset käyvät ja palaavat remontoituun linnaansa. Parakeissa ei ollut ikkunoita eikä tänään liikaa tilaa viihtyä vankilassa.  Itse katsastin kirnun paikan ja annan palautetta sijoittajille kunnanjohtajan kautta. Hänhän se kaiken sallii, vaikka neljäntenä kunnan johtajana minun aikana joutuu jo korjaamaan edeltäjiensä tekemiä virheitä. Onko hänellä siihen resursseja, vai jatkaako hän edeltäjiensä avaamaa latua?

lauantai 30. lokakuuta 2010

Narrin aamulaulu

  • Blogger leikkii kanssani eikä anna minun kirjoittaa haluamallani tavalla. Pitäisikö minun pyytää Oopperayhdistykseltä lupa rakastaa elämää? Jätin julisteen lepäämään illalla luonnoksena ja nyt se mököttää. Kuva ei pysy paikallaan, seilaa laidasta laitaan. Suurennan sen ja siirrän keskelle vapaasti valita paikkansa, missä haluaa tulla näkyväksi. En pääse bloggerin kanssa yhteisymmärrykseen, joten pitää kirjoittaa tekemättä kappalejakoa. 
  • Olen kuunnellut radioateljeetä iät ja ajat, jos sen voi iättömäksi ajaksi nimetä. Se alkoi "opintomatkalla kiinalaiseen helvettiin" vanhempieni omaishoitoajan alkaessa. Muuta kanavaa ei ollut kuin radioaallot yön tunteina. "Anniina, vielä valvotko, kulta Anniina?". Hän oli mielessäni ja tuli aina pintaan suruna sielussain. Nyt voin lakata huolehtimasta, onhan siitä jo kauan. 
  • Aamulla olin kuudelta jo virkeä, elinkello on sekaisin. Narrin aamulaulu palauttaa minut aamujärjestykseen. Utsjoella aurinko nousee 9.30 ja laskee 16.20. On Eilan nimipäivä ja kuolleen sisareni syntymäpäivä 1943. Eletään viikkoa 43. Uutississa on kolme pääteemaa:
  • Yhdysvaltoihin Jemenistä lentäneistä koneista etsitään pommeja. 
  • Jaavalla purkautuu tulivuori.
  • Söpösilmäinen ministeri ottaa kantaa Japanissa uhanalaisten eliöiden suojelemiseen ja siinä sivussa luonnonvarojen hyväksikäyttöön ja voittojen jakamiseen. Oman osuutensa hän on turvannut köyhän maamme kaivostoiminnan tuloksesta sijottamalla talvivaaraan. Maamme on ja pysyy köyhänä, jos kultaa kaivannet. Etelä-Afrikastakin löytyi timantteja siirtomaaherrojen rikkaudeksi. Historia toistaa itseään.
  • Nämä olivat lauantaiaamun kello kuuden uutisaiheet ja näillä minun pitää jaksaa kello seitsemään ja kahdeksaan. Lisää tulee yrityssalaisuuksien säilyttämisestä. Kuinka mikään on salaista, kun aikaisesta aamusta kaikki on julkista riistaa jopa minulle, joka olen oppinut nukkumaan sängyssä noudattaen omaa elinkelloa.
  • Kiviniemi lentää Kiinaan maailmannäyttelyä päättämään. Jos oikein muistan Suomen paviljonki on Kirnu.
  • Kymmenen vuotta omaishoitajana ja sen jälkeen kymmenen vuotta yritystä seurata vanhempien jalanjäljissä huonolla menestyksellä. On tullut osanottajia kuin isän kuolemasta ennen kuolemaa huhupuheiden ja arvailujen perusteella. Se oli ennenaikaista, olihan lippu puolitangossa kolme kertaa peräkkäin naapureille. Isän kuolemaa ei suruliputettu. Lippu ja viiri ovat naftaliinissä ja syövät itseänsä loppuun. Ajanhampaalta ei välty kukaan, kun ollaan niin lahoavaa ihmissukua. Toisen kuolema on toisen elämä, kun on ruvettu syömään toisiamme.  

  • Julisteen oranssisävy ja kaksi katsomassa auringonlaskua toi muistoja mieleen koulutuspäiviltä. Pakosti joutuu tutustumaan uusiin ihmisiin. Mies kertoo tulleensa koulutuksen takia, virallinen osuus on päättynyt. Hän kertoo kotona odottavasta vaimosta ja kaikesta omasta elämästä. Hän ei ole viihteellä eikä vapaalla, vaan ammattiin liittyvillä koulutuspäivillä. On kevät ja valoisa yö. Istumme katsomassa ja kuuntelemassa yönääniä. Kuinka uskalsin vieraan miehen kanssa jäädä kahden. Luotin häneen, kun hän kertoi kotioloistaan. Hän oli vaaraton minulle enkä minäkään ollut uhka hänelle. Olin itsekin hierojien koulutuspäivillä. Tästä minun piti kirjoittaa. Odotan sensuurin punaista kynää ja poistan tekstin, jos se loukkaa jotakuta.
  • Kulttuurikahvila on laukussa lähdössä Otavaan. Voin esittää mummon sinisen kirnun tarinan. Mummon kirnun joku vei kotiinsa ja sieltä joutui kaatopaikalle. Isän sotakirjeet joku poltti ja nyt kaikki vanhempien käyttämät tarvekalut halutaan hävittää. 
  • "Talo muistaa kävijänsä. Seinät muistavat sanat, jotka talossa lausuttiin." 1900 -luku on vaihtunut vuodeksi 2010 ja ollaan uutisten varassa, mitä aikaa elämme. Ainakin siitä puuttuu lähimmäisen rakkaus. Osallistun seurakuntavaalien ennakkoäänestykseen 1. kerran elämässäni. Seurakuntani tarvitsee toimihenkilönsä, jolle annan ääneni. He ovat yhden listan ehdokkaita, onneksi.