Syyssinfonia

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Vappumarssilla


Manta on lakitettu, leppäkerttu on talvehtinut ikkunan välissä. Ei muista kuinka ahtautui talvikotiinsa. Kulkee edestakaisin, ylös alas ruutua. Jos vielä huomenna leppäkerttu ei ole lentänyt iso kiven juureen, avaan ikkunan ja päästän pirkon vapauteen.

Kaikki tarjonta kanavia pitkin on menneen talven lumia. Muistuttaa isojen poikien vappulauluista. Niitä joskus kuuntelin frakkipukuisten miesten esittämänä eikä enää jaksa sanamuunnokset hetkauttaa. Etsin kellastuneen valkolakin ja huomenna kuuntelen kaupungintalon rappuselta musiikkiesityksiä. Nalle Puh on tuttu kavereineen lapsenmieliselle mummolle. Upponallelle tarjosin Elinan eläessä kotia Vihtaniemellä Kuulemisen Kultamaassa. Elina tunsi Tuusniemen. Vei sieltä hullaantuneen siivekkään Helsinkiin. Oli hänellä käyntipaikkansa vastuitaan hoitaessa.

Vuoden verran olen suunnannut matkani itään. Aakkoset on opittava karaokeharjoituksia varten. Tunnetilat luen laulajan kasvoilta, avarasta luonnosta ja lasten puhuessa milloin mistäkin. Naisvaltaisen työpaikan hämmästyksen  kuulen Munkin Huutona. He näkivät minut valkolakissa Lahden torilla. Omilla ansioilla minut otettiin työhön, puhuttiin ammatiasioita ammattisanoilla tekstiilikemiasta inssin kanssa. Tänään monet maisteri ovat vailla työpaikkaa ja verenpaine nousee, kun pitäisi oppia työssä käyttämään tietotekniikkataitoja. Ollaan vielä metsäsuomalaisten asteella sanamuunnoksissa vappunenä päässä ja puimakoneen nalikat suussa.
Lähettänyt mammamia klo 18.52 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

Huhtikuulle hyvästit

Meditaation herkistämänä katselen köynnöksen peittämää seinää. Köynnös hehkui punaisena syksyn ruskassa. Nyt se näyttää kuolleelta kuivuneine, kopppuraisine lehtineen. Ei sittenkään, pitkä paljas silmuväli vihertää. Aurinko on saanut ihmeitä aikaan.

Ihmisen elämä on kuin ruoho. Kun tuuli käy sen ylitse, ei sitä enää ole. Näillä mietteillä hyvästelen koulutoverini. Hän haastoi minut sieltä kansakoulusta lähtien. Olimmehan kaikki samoista lähtökohdista. Meidän isät olivat palanneet elävinä sodasta. Haasteen hän aina uudisti nähdessämme. Silloin olimme ne etsityt tytöt, kun Tulilahdessa tumman ja vaalean tytön pyöräretki päättyi suohautaan. Poliisi puhutteli meitä.
- Täällä ne etsityt tytöt ovat. Tuotimme pettymyksen etsijöille, emmehän olleet kadonneeksi julistetut.

Tänään olen hyvästellyt blogikirjoitusten kautta isäni kansallisen veteraanipäivän johdosta veteraanin iltahuudolla. Toinen kirjoitus itsenäisyyspäivän Finlandialla sen kunniaksi, että olen oppinut lentämään. Se on aivan välttämättömyys selvitä painajaisesta korkealta alastyönnettynä. Mikä keveys liidellä ilmojen halki. Alastulokohta merkattuna sanomalehdellä tai valkoisella ristillä punaiselle alustalle.

Sillä ei ole merkitystä, kun olen kuollut, kesä jatkuu kesä. Olen puhunut siitä pienten tyttöjen kanssa luonnollisena tapahtumana. Tytöt lupasivat pitää bailut toiveeni mukaan. Silloin suhtautuivat vielä luonnollisesti syntymään ja kuolemaan. Kyselytunnit pidettiin saunassa, kun vanhemmat jatkoivat päivää myöhään iltaan. Salaisuudet paljastettiin myöhemmin, eihän niihin sisältynyt salassapitovuosien määrää. 
Tärkeistä asioista olen yrittänyt puhua etukäteen ennalta-arvaamattoman päivän varalle. 
- Eiköhän tuo ole liian aikaista, ja puheet ovat loppuneet siihen.

Katson kaikkia ikäisiäni yllättyneenä. Miehet ovat harmaampia kuin osaan odottaa. Tunnistan heidät kuitenkin äänestä. Ääni säilyy nuorena ainakin eläkeikään asti puhetyöläisellä. Varsinkin jos muistaa vielä, mitä puhuu ja kenelle puhuu. Diplomiekonomin puhe kiertää jo vanhaa rataa, eikä meikattu ulkomuoto sitä nuorenna. Idolstuomaritkin sortuivat alatyyliin puheissa. Menee koko kisasta tunnesanavalinnoissa maku pois. Onkohan sekin ilmastonlämpenemisen syytä. 
Kuole ennen kuin kuolet, ettet sitten kuole, kun kuolet.
Lähettänyt mammamia klo 0.29 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Presidentti institutio

Konekielinen käännös on riittävä minulle, mitä institutiosta sanotaan googlehakuna.

"Olemme completists on pakko nippu. Koska uutiset tuntemattomien Toscanini suorituskykyä tai äskettäin paljastui tallennus Heifetz, olemme suoraan kiinni internetin tai puhelimen erikoistunut toimittaja.

Joten tässä on uutta tarjontaa niille, jotka vain täytyy omistaa jokainen Emil Gilels suorituskyky, että he voivat saada käsiinsä - vaikka pelkään, että se on epätodennäköistä, rehellisesti sanottuna, olla paljon merkitystä kenellekään muulle. "


Katsoin kansallisen veteraanipäivän televisioitua juhlaa Tapiola-salista. Viime keväältä muistan juhlatunnelman suruna ja kylmänkosteana väristyksenä ihollani. Eihän isäni ollut veteraanijuhlan arvoinen eläessään. Nyt tämä juhla on minun juhlani elossa olevien veteraanien kunniaksi ja kuolleitten sankarien ja jälleenrakentajien muistoksi. 

Presidenttiä puhutellaan institutiona, rouva Haukio ei kuulu juhlapuheissa tuohon institutioon. Kouluajan valtiorakennetta ymmärtäessäni ei puhuttu institutioista. Luopuvan presidentin jäähyväiskättelyssä ja jatkajan tervetuliaiskättelyssä olivat samat käteltävät institutioidensa edustajina. 1950 -luvulla puhuttiin laitoksista, jota sanaa käytin vastauksessani. Heikki, tuo sammakkoprinssi, tenttasi tarkoitinko synnytyslaitoksia? Eihän maalaisabit olleet muusta kuulleet. Makkonen ampui mörssärillä, ja luuta-antti kyseli sodasta palanneiden kokemuksia. Mitä Suomi-neidon itsenäisyys tarkoitti? Kuinka valtion hallinto järjestettiin, siitä ei ollut valmiutta puhua enempää kuin mistä lapset tulevat. Syyllisyys sodankokemuksista jatkui vaiettuna häpeänä.

Samaan aikaan Norjassa kokoontuu 40 000 laulamaan Bräiviikin  surmaamien nuorten muistoksi. Ihmismerestä tunnistan Arhinmäen ilman kunioittavaa välimatkaa muihin osallistujiin. Kuningasperhe oli heti tapahtuman jälkeen yhteisissä muistojuhlissa. Sotakokemuksista on pitänyt selvitä yksin omassa leirissään syntyperänsä mukaan. Yhteistä on ollut jälleenrakentaminen. Minun kiintiö on täynnä jälleenrakentamiskokemuksista. Oppirahojakin olen maksanut riittävästi. Jopa koulutusrahaston stipendin tutkinnonsuorittamisesta x2 säästin koulutusrahastoon. Se ei kuulunut minulle, olinhan yli-ikäinen ja työhistoriaan ei lasketa rauhan aikana osallistumista jälleenrakennustyöhön. Meidät on myyty rauhan välikappaleiksi markkinataloudelle.

Ostamani sivistyssanakirja ei minua valistanut ymmärtämään palkittua, väitellyttä tohtoria samassa tilanteessa omaishoitajana. Hänen työnsä jatkui, minä olin jo haudannut hoidettavani.
Sielunhoitona sain papilta synninpäästön woodoomenoistani.
- Ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että ymmärtävät ymmärtämisen väärin ja tunkevat liian liki. Nythän se asia on kukkapenkissä.
Meille on annettu lupaus sitomisesta ja vapauttamisesta. Tämä on verrattavissa taivasosuuteen omaishoidosta sitten kuoltua. Se ei ollut motiivini zu Hause Pflegen aikana. Hilfe für die Helfer on saanut odottaa yli 20 vuotta. Jälleenrakentamisessa on vaara ymmärtää väärin, mitä meille merkitsee jokapäiväinen toimeentulo. Puoluepoliittinen voitontavoittelu ei haittaa ministerin viranhoitoa. Mihinkä ollaan menossa, jos valta keskittyy kunnissa ja eduskunnassa samoille edustajille. Siinä on ymmärtämisen paikka kuin lupauksessa veteraanijärjestöltä sotaan osallistuneelle isälle.
- Kuoltua havuseppele haudalle.
- Ehtiihän tuon sittenkin, vastasi isä liikuttuneena kuultuaan minulta ilouutisen.
Enkä sitä havuseppelettä pyytänyt. Pitää se järki olla kerjätessäkin. Se on ymmärtämisen paikka ylimielisyydestä ja -----, niin mistä?

Eläköön institutiot! 
Onneksi on meillä elävä presidentti Sauli Niinistö ja rouva Jenni Haukio.
Lähettänyt mammamia klo 10.14 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Nykypoikien mieskuva

Suojelusenkeli on kestosuosikki katselutilastoissa. Kuva uudesta eduskunnan istumajärjestyksestä, video Timo Turusen suojeluenkelistä. Timo astuu lavalle mikki kädessä. Esittää yleisölle kysymyksen.
- Olisiko täällä sellaista pientä tyttöä, joka tulisi lavalle.
- No, sieltäpä tulloo heti, ja Timo kiirehtii tyttöä vastaan. Tuo hänet lavalle, esittelyn jälkeen Timo lupaa.
- Minä laulan sinulle, Nicola, suojelusenkelin.
Katri Helena huokailee laulun loputtua.
- Aaah, mikä mies! Miksi minä olen 37 vuotta liian vanha? Pitää katsoa omaikäisiä. (Huokaus)

Kaikki vanhenevat päivän kerrallaan. MenoKadulla taksin kyydissä kulttuuririentoon matkalla piti puolustautua, miksi tilasin taksin lyhyttä matkaa varten. Ratin takana istui Hämähäkkimies. Lyhyestä matkasta on kuitti toivotuksineen kulttuuritapahtumaan. Sisällä kohtaan miehen naulakon vahtina. Pysyy tiskin takana roolissaan. On nuori ja kohtelias asiakaspalvelija. Tilaisuuden loputtua teemme vielä tilannekatsauksen maailmanmenoon.

Illan vieraat saapuvat. Aaaah, mikä kohtaaminen. Uusi perheenjäsen on mukana. Isänmaan tähden on minun otettava kaikki tieto irti menneestä voidakseni viettää tänään Kansallista Veteraanipäivää ilman inhorealistisia väristyksiä kunnian ottamisesta itselleen, joilla ei ole kuin juhlapuhujan ja rahastajan rooli Suomi-neidon itsenäisyydestä. Viime vuonna joku veteraani uskalsi mainita valtion roolin elossaolevien veteraanien kohtelusta.
Muista, vanhukset  ei kuulu vanhainkotiin,
toimi niin, ettei nuorukaiset joudu uusiin sotiin.


Omakohtainen kokemus lupauksesta sotaan osallistuneen isän muistamisesta.
- Kuoltua havuseppele haudalle. Se myytti on murrettava parempien ja huonompien veteraanien väliltä. Jos joku tuntee olevansa etuoikeutetumpi kuin minun isäni, on se narsistinen piirre. Omakehu haisee tänne asti. Tunnen sen säteilyvammana ihollani, kun hajuasti on mennyttä. Se on sitä kuuluisaa kyrsimistä pääministerin sanavalinnalla tunteesta, jolla ei ole ollut sanoja ennen kyrsimistä. Sitä on pitänyt paljon miettiä liikutusta nieleskellessä.


Lähettänyt mammamia klo 11.54 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

torstai 26. huhtikuuta 2012

Rakkaus, kielikykysymys unelmasta

http://kirjeristeily.blogspot.com
Huhtikuun 26. päivänä, 2012 kirjaan kahden tunnin aikalisän yöuneen. Odotan puolikuudesta aamuohjelmien alkua. Uni laiskan silmän voitti ja kaksi tuntia uinailin autuaan tietämättömänä aamun uutistarjonnasta. Näinhän on ollut jo jonkin aikaa. Olen oppinut nukkumaan sängyssä enkä nuku pommiin. Pommin räjäyttä uutistarjonta tapahtumista muualla ja meillä. Kuuntelen aamuhartauden kaikessa rauhassa.
 http://areena.yle.fi/audio/1335410426718
Lue http://kirjeristeily.blogspot.com

Mielipuoli puukottaa Varkaudessa pyöräilevän tytön. Heitä on liikkeellä arvaamattomissa paikoissa eikä media pysty sanomaan etukäteen, missä sellaisen kohtaa. Bräiviik muistuttaa syntymäpäivästäni viime kesänä. Ravustus oli jo hyvässä vauhdissa ja tillillä maustettu vesi kiehutti elävältä ensimmäiset saksiniekat  punaisiksi.

 Veteraanipäivästä kirjoitan huomenna.

Aamuhartauspuhujien kohdalla on kuvat luonnossa tapahtuvasta kevään etenemisestä. Huhtikuun narsisseista, toukokuun hiirenkorvista ja kesäkuun keskikesänjuhlasta juhannusruusu. Tämä on netistä otettu kirkkovuosi kuvin. Vuosi 2012 pitää sisällään muut kuvat. Siitä kielin lauletaan venäjäksi karaokebaarissa. Luontokuvat ovat menneestä maailmasata, jossa kerran olin minäkin.


Maahanmuuttajat ovat syrjäytynein ryhmä asuntoalueilla. Vihtaniemellä sijoittajien tulo kunnan uusrikkaiksi syrjäytti meidät alkuperäiset. He tulivat vedenhakumatkalle Juojärven rannalle. Esitän haisevan vastalauseen suomalaisten osaamisesta puhtaan veden puolesta.

Yhteiskunnassa kuohuu, pyssymiehet vartioivat hyvinvointivaltion asuntoalueita. Hyvinvointivaltion kaatopaikalla opetellaan lukemaan ja kirjoittamaan. Maailma on varpaillaan, miten varautua terrorin surmaamisen vuosipäivään.

Lähettänyt mammamia klo 9.19 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Kohtaus metsässä kesällä 2012

Eiliseen liittyvät värit ja ponit muodostavat pyramiidin. Punaiset ponimukit sain noutaa kotiin vesisateessa. Samalla tutustuin Eero Aarnioon, suomalaiseen muotoilijaan ja verkkokauppaan. Kaikki muotoilijat eivät muotoile Nokialle. Harmaata lankaa ostin lähikaupasta, neulon kaulaliinaa lämmikkeeksi itselleni. Kädentaito vapauttaa ajatukset muistelemaan kotirannan koivuja ja koivikoita. Ei hullumpia valintoja, kun yöllä annan vastineen, ettei minulla ole vaatimuksia selvitettävään kuolinpesään. Juristien keskustelulla ei minusta tule täysin oppinutta lakinaista. Odotan mitä tuleman pitää. 

Sisaren kuoleman jälkeen oli isän toive saada laskea tyttärensä uurna äidin arkun päälle. Lähdin hoitamaan asiaa kirkkoherranvirastoon, kuinka pitää menetellä. Kirkkoherra sanoo.
- Leski on shokissa. Hän puhui vain perimisestä, mitä hänelle kuuluu. Hän peri kaiken, lapsuuskodin lahjakirjaa ja äidin kuolinpesäosuutta myöten. Minua hän ei perinyt, eikä testamentinsaaja jaa minua eikä sisaruksiani. Tässä ei tapahdu onnin tahto.

Isä kertoi sotakokemuksena joutumisesta tiedusteluretkellä pensaasta ojennetun pyssynpiipun eteen. Tänä kesänä ei kesälomanviettäjä katsele ympärilleen, mitä hän perii siskon kuoleman jälkeen. Viisitoista vuotta hän on pitänyt ohjat käsissä omalla suunnalla. Voin vapaasti kokea vapauden käydä kotona kohtaamatta hirvimiehiä pyssyineen tai ulosottomiestä ukaaseineen "maaoikeuden lopullisesta päättämisestä", kenelle peritty ja maksettu mummonmökki kuuluu. Fiilistelen videon välityksellä kohtaamista suomalaisvenäläisessä metsässä. Sielläkin on valkokylkisiä koivuja ja kärryteitä, totean kesäisistä kuvista.

Vitas & V. Tolkunova - A Piece of Russia

Aamu on aurinkoinen, puiston puut mustia runoja taivaalla.
- Sano Annulle, nyt on sota. Kuulen siitä päivän mittaan monta kertaa. Kuka on vangittu, kestä puhutaan perättömiä, kuka sairastui mahatautiin, kuka vapautuu kotiarestista, kuka vierailee Suomi-neidon presidenttinä sukulaiskansan luona meren takana. Ja lisää; puoluerahoja siirretään säätiön kautta puolueen päämajaan, Mein Kampf julkaistaan 2015, musiikin soittaminen p-rallissa loukkaa tekijänoikeuksia Torniossa, Turussa Tuli on irti -näyttelyllä ei ole tilaa, missä Turku palaa maan tasalle. Nyt Brysselin koneeseen velkakriisiä ratkaisemaan. Tervemenoa!

http://www.youtube.com/watch?v=VKTch4q7J1w 
A Piece of Russia
Lähettänyt mammamia klo 10.07 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Barbista poniin

Aikuisten naisihanteesta tuli kaikkien pikkutyttöjen ihailema nukkeleikki. Sota-aikana leikittiin luonnonmateriaalista kerätyllä rekvisiitalla. Barbi sai rinnalleen Kenin. Tutkintotodistukset kädessä pariskunta on valmis maailmanvalloitusmatkalle. Nokia on ollut menestystarina. Kovaääninen vaatimus on ollut verojen alentaminen tai muuten pääkonttori siirtyy ulkomaille. Nalle vaatii samaa, jos asiakkaat eivät ehdi ottamaan rahojaan pois nallepankista. Hän muuttaa ulkomaille. Kummastakin sanelijasta on aina paistanut läpi ylimielisyys kaatopaikkakansaa kohtaan. Suomi-neito häpeää ja odottaa katse alas suunnattuna seuraavien alastomien keisareiden ohimarssia.



Kiinalainen
Nukkeleikit jatkuvat toisella lasten lelulla. Pitkäharjainen ja kiltävähäntäinen poni on ollut aikanaan jokaisen tytön lahjatoive. On ollut hauska kammata harjaa ja harjata häntää, siitä poni pitää. Muotoilu on tullut tärkeimmäksi vienti- ja tuontiartikkeliksi. Muotoiluun liittyy viimeiset havainnot Nokian johtajanimityksissä. Olen kysellyt jo kauan sitten, olisiko Nokia voinut tehdä toisin. Henkilöpalvonta ei tuottanut toivottua tulosta brändiryhmineen ja presidenttiehdokkaineen. Oli onni onnettomuudessa, kun hävinnyt mies ilmoittautui presidenttikisaan. Presidentintekijät jäivät heille asetettujen rahankerääjän ja juontajan paikalle. Suomi-neito seuraa johtajaa, jolle ylimielinen hallitus asettaa vaatimuksensa median välityksellä.


Suomalainen
Posti ilmoitti kerran palautetun paketin saapumisesta. Kauan se kestikin tulomatkalla. Tänään viimeistään olisin tiedustellut lähettäjältä syitä eestaas vekslaukseen. Olen jo ohittanut nukkeleikki- ja valehieroja-ajan. Etsin kuvahakuna muotoiltuja poneja. Ruskea on kiinalaista valmistetta. Väriä vaihtamalla sitä myydään suomalaisena tuotteena. Lapin matkamuistot ovat olleet "made in China" ennen tätä hullun myllyä. Lapsityövomalla on aina tehty voittoa. Made in finland soi jostakin iskelmästä. 

Made in finland band ft Mikko rintanen - YouTube

 

Ympäri käydään, yhteen tullaan. "Paras rokkari vietynä ulkomaille tulee Suomesta", uutisoidaan iltapäivälehdessä.Tähän päivään ei kuulu rokkikukot, jätekukko kerää lakisääteisiä maksuja. Käräjä- ja hallinto-oikeudet ovat täystyöllistettyjä meidän tyhmistä valituksista. Korkein oikeus ei ole kaatopaikkakansan rahastamisesta kiinnostunut. Intrum Justitia valkopään mandaatilla maksattaa velkoja velallisilla. Veikkauksen johtajalle maksetaan erorahana vuoden palkka.

Tuomari Nurmio - Suuri Voima

Palaan sodankokeneiden isien sotaan Tuomari Nurmion kautta.  Vietän itsenäisyyspäivää Punaisen torin toritansseissa. Kaikki pitävät itsenäisyydestään kiinni, meillä se on kauppatavaraa kuin sotakorvaukset itsenäisyyden mittana. Kuolleet sotilaat ovat halvimmat sotilaat!



Lähettänyt mammamia klo 10.35 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Ei meillä

 
  • Projektin muuntaminen
    Projektityöväline, jonka avulla projektisuunnitelmaa
    muutetaan tarvittaessa toteutusvaiheen aikana.

    Projektin muuntaminen Tarvittavat resurssit
    Vapaaehtoistyö Erityisosaaminen
    tieto, taito, tunne

    "Yhdessä työskentelevän ihmisyhteisön hyvinvointi on sitä suurempi, mitä vähemmän henkilö vaatii suorituksensa tuloksesta ja mitä enemmän hänen tarpeensa tulevat tyydytetyiksi, ei hänen omista suorituksistaan, vaan toisten suorituksista."
    (Rudolf Steiner: sosiaalinen peruslaki)  


    . Yrittäjäksi vanhemmalla iällä? Vuodet tuovat etua 


     Perälauta on naulattu kiinni kohdallani tuhat ja sata kertaa. Tekisi mieli kirjoittaa sanontoja; putosi kuin eno veneestä, tai * reen jalaksesta. junttilan tuvan seinästä peritään jätemaksua.

    Uskon kuitenkin elämänikäiseen oppimiseen käytännössä enkä vain juhlapuheissa. Siitä on verkkokirjoitustaidon oppiminen. Se on luovaa hulluutta, jolla ei ole mitään yhteyttä sairauteen.
    Suomi-neitoa yritetään saada jatkamaan työuraa. Se on ministerille tuntematon käsite. Kunnioitetaan vanhempia heidän koko elämänsä ajan. Sen jälkeen meitä paimentavat kuuluvat neljännen ukkaasin selitysosan piiriin. Meille annetaan lupa ääneen ihmetellä, jos emme ymmärrä heidän tekojaan. 
    Kataisen kabinettiin kuuluvat ovat kaikki alaikäisiä, jos minä 5-kymppisenä olin liian vanha tekemään sukupolvenvaihdosta. Vaihdoin työpaikkaa 7-kymppisenä, kun tuotteesta en ole luopunut. Suomi-neito saa tyhjän pyytämättä. Kenellä on, sille annetaan. Kenellä ei ole, siltä otetaan. Lasten tulevaisuus on lainattu velanmaksuun pankkimaailman pelastamiseksi. 
Lähettänyt mammamia klo 10.32 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Amazing race

Mikähän se harjoitus mahtoi olla, jossa sanat muutettiin kuviksi. Siitä tuli oma amazing race -matka. Olin aivan hengästynyt suorituksesta. Sivuraiteella eihän "sinulle" mitään tapahdu itsekehut kuiskivat. Tapahtuu paljonkin, mutta pidän sen omana tietona. Katsoin kuvat valtiovierailulta profiilin näkyviin laittamana. Kuviin ei kuulunut sanalliset kommentit.

Tänään on hyvä päivä minulle, mutta blogger ei anna siitä kirjoittaa. Pitkä teksti katosi maatakiertävälle radalle.

"Muumien matkassa" jatkan käsinkirjoitettua tekstiä.

"Kun matkalaukku painoi, nousi kuuma hiki
ja ahtaat kengät hiersi kantapään.
Kun illan pitkät varjot saapui vihdoin liki
ei ollut varpaistakaan enää mihinkään.
On laukku sentään hyvä, eipä uskoiskaan
niin hyvin sille sopii nyyti istumaan.
Ja silloin tuuli lumoavan soiton merten takaa toi,
kun muikkunen se kesän poukamassa musisoi.
Ja laukkua ei muikkusella ollut, eikä koskaan tule olemaan
ja kenkiä ei viheriän niityn poika tunne ollenkaan.
Siis kuka lohduttaisi nyytiä: on laulun mahti
suurempi kuin laukun. Siitä askeleelle tahti!" Tove Jansson
Lähettänyt mammamia klo 12.53 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

torstai 19. huhtikuuta 2012

Syntymäpäivä Äidin

 

Aatto juhlista jaloin. Pikkujoulusta kontaten. Käräjäoikeus antoi eilen tuomionsa. Siitä seurasi tunnetsunami kuin aikaisemmin yksin kokemuksen kanssa painiessani; Lahden dopingpaljastus, WTC -tornien tuho, Estonia (Titanic), Tuntematon sota ja monta muuta aikanani tapahtunutta painajaista. En ole ollut paikalla, mutta etänä seurannut sydän syrjällään tapahtumien kulkua inhorealistisin tuntein. Eihän eilisten tuomioiden mitenkään pitänyt minua liikuttaa. Kuitenkin ne ovat Swot-analyysin nelikentän - UHAT -, jotka luulin voittaneeni vahvuuksilla, heikkouksilla ja - mahdollisuuksilla. Vielä ahdistavampaa on kokea kaikki yksin, vanhempieni 1/8 omaishoitajana. 

Aamuhartaus 19.04. 19.04.2012
Pastori Kai Sadinmaa, Helsinki. Gospel Enlightenment esittää negrospirituaalin "Nobody Knows the Trouble".
Kuuntele aikaa 27 päivää (Vain Suomi) 


Eilinen oli pahin painajainen perhessä. En osannut ryhtyä mihinkään järkevään tekemiseen. Luin lakitekstillä kirjoitettuja esseitä kuolleen sisareni kuolinpesän selvittelystä. Kuinka niin selvässä asiassa saadaan aikaan syytöksiä meitä toissijaisia perijöitä kohtaan. Lopullinen jako on menossa ketuille, ettei mitään jaettavaa ole. Minua tuskin tuomitaan vankeuteen, joskin juontaahan tapahtumat omaishoidon ja omaisuuden hoidon alkuun 1991 ja äidin kuolemaan 1992. Intrum Justitia ottaa osansa yksinkertaisen ymmärtämättömien enemmistöpäätöksellä. Sehän on maan tapa soveltaa lakia, jonka tarkoituksen kyseenalaistan valittamalla aiheettomasta laskusta.

Tänä aamuna viivyin sängyssä kahdeksaan. Nousutahdit ja aamusoitto nostivat vireystasoa. Kuuntelen vielä aamuhartauden ja hengittelen. Silloin se tapahtui. Näin värimaailman iloisena ilotulituksena. Värit vaihtuivat puhtaina kuin Muumimaailman japanilaisessa kuvituksessa. Sen värishown minä tarvitsin ja aamuhartauden. Tänään haen kirjan "Muumien matkassa" Suomalaisesta kirjakaupasta. Kätilö saa vielä odottaa avaamattomana paketissa. Suuri kuu on vain lopetettu kirjakauppa eikä sieltä tilatut kirjat näy sskk:n tilaushistoriassa. Sitä ei haluttu oikaista sähköpostikyselyssä. Asiakaspalvelija ilmoitti tympeästi.
- Se on mainittu kerhosäännöissä. OtavaMedia perii maksut. Käärme nielee häntäänsä, se on jonkun etu.

Alussa oli yölliset puhuttelut, kun opettelin nukkumaan sägyssä.
- Lopeta!
- Nythän minä vasta aloitan. Silloin aamuhartaudesta sai alkunsa "SUURIA SANOJA pieniä askelia" -julkaisu. En voinut vielä kopioida linkkiä blogiin. 

Lopussa arvelen, kannattako nousta ylös aamulla. Kannattaa ja nousen. Tähti katossa on sammunut. Radiopsykiatrini antaa diagnoosin kysymykseensä: Mikä meidät tekee hulluksi?
- Sanojen kaksois/kolmoismerkitys. Eiliset tuomiot tulkitaan hulluuden hedelmiksi. Siitä tulee kuitenkin draamaa, kun ei sairastu psyykkisesti.  Vahvuuksilla jatkan tästä eteenpäin.

Kaikk' onkin vaarat vältetyt,
he kotiin saapuneet on nyt,
tää kaunis kuva näyttää sen.
Keskellä ruusunkukkien
näät Muumimamman lempeän
noin marjat hattuun purkaa hän.
Hei, tervetuloa! hän huus,
kas, maitokin - voi ihanuus!!
Nyt sisään rakkaat lapset te!
Me lasit saadaan kaikille
ja pullakestit pidetään!
VAAN KUINKAS SITTEN KÄVIKÄÄN?

Heinäkuussa otetaan uusiksi.


Lähettänyt mammamia klo 10.53 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Kokemus

Hanhi otti sulan ja ryhtyi kirjoittamaan. Näin omavarainen on oltava, jos haluaa kirjoittaa pienen kirjeen ja viedä sen laatikkoon.

Aamun ajatus 17.4.2012

Kokemus on kova opettaja, koska se vaatii kokeen suorittamista ja antaa vasta sen jälkeen opetuksen. -Vernon Sanders Law

Eilen oli sellainen etäopetuksen paikka. Turvapuhelin soi.
- Sinullekin tulee lehtimyyjien puhelinsoittoja. Eiköhän pistetä puhelimeesi näkyviin, kuka soittaa. Voit olla vastaamatta. Kuukausimaksu on sitä ja tätä. Tarkistaisin henkilötietojasi.

Silloin kärähtää käämit lyöden suuret lieskat lähietäisyydelle.
- Juuri tällaisia soittoja ja tarjouksia vähiten odotan. Vastaan puhelimeen, onhan kännykkä lähipiirin yhteydenpitoa varten. Muut soittajat pudotan langalta alta aikayksikön. Tuliko selväksi? 
- Loppumutinasta en saanut selvää, mutta soittaja sulki puhelimen.

Sain kerholehden nimelläni. Yritän kirjautua sisälle, mutta se ei onnistu. Pitäisi tehdä peruutus määräpäivään mennessä. Kirjoitan sähköpostin kysyäkseni. Miksi? Saan vastauksen. Aloituspaketti on maannut 2 viikkoa postissa ja palautunut takaisin. Siksi palvelukanava on suljettu. Paketti lähtee takaisin, peruutus tehdään puolestani.

Miksi posti ei toimittanut saapumisilmoitusta? Ei ole tullut tekstiviestinä eikä verkon kautta. Odotan turhaan enkä osaa kysellä ennen kuin luukut on lyöty kiinni.

Lukeminen kannattaa aina. Minulla on lukemattomia kirjoja, kutistuivathan kirjat minikokoon omaishoitoaikana. Löydettyäni Maailman ihanin tyttö -kirjan sidoin minikirjat yhteen, etteivät joudu hukkaan suurten kirjojen täyttäessä hyllyt. 
Kirjakerhon asiakaspalveluun tuli kysyttävää. Valitsen numeron "Asiakaspalvelu". 
- Olette soittanut asiakaspalveluun. Jos asia koskee sitä, paina sitä, jos asia koskee sitä syötä se ja se numero ja paina ruutua. Teen työtä käskettyä. 
- Asiakaspalvelussa on ruuhkaa, Palvelemme hetkisen kuluttua. Odotusaikaa kevennetään musiikinkuuntelulla. Sama ilmoitus toistetaan monta kertaa, jaksan kuunnella, kun en soita kivun tähden vaan saadakseni asiakaspalvelua ihmiseltä. Sieltä vastaa kuitenkin automaattinen ääni ja käskee palvelemaan itse itseäni. Asiakasnumeron näpyttelen, mutta palvelulle ei ole numeroa eikä vaihtoehtoa. Suljen puhelimen, kun en saa herätettyä asiakaspalvelijaa palvelemaan: kuinka voin auttaa? Olen painamatta mitään, ja ääni ilmoittaa numero on väärä. Suljen puhelimen ja valitsen asiakaspalvelun numeron uudelleen.
- Samat rallatukset kestettyäni valitsematta mitään ääni vastaa.
- Onko siellä automaatti vai ihminen?
Saatuani ihmisen vastauksen kerron huoleni. Selviää, että kirjatilaukseni olen tehnyt väärästä kaupasta. Heillä ei ole mitään yhteistä Suuren kuun kanssa. Sekin on sitten loppunut ja Suomalainen kirjakauppa on tullut lähelle. Voin noutaa kirjan sieltä kerhokortilla. 
Kerhokorttia en ole tähän päivään tarvinnut. Tiedän sen olevan jossakin, mutta missä? 
- Saat uuden kerhokortin kolmen viikon kuluttua, mutta kirjatarjousta et ehdi hyödyntämään.
En tilaa uutta korttia. Sen täytyy löytyä jostakin. 

Kansanedustajan järjestöiltä saamat etukortit löysin runoroskapankista. Toiset hyvässä uskossa lähestyvät kansanedustajaa huolineen, mutta muistutukseksi saatu kortti joutaa lehtikeräykseen. Asia on hoidossa!!!
 Apteekki otti minut kanta-asiakkaaksi hakiessani lääkettä, jota en saanut lähiapteekista. Se on sitä asiakaspalvelua, kun sinulla on kortti. Saat kanta-asiakasetua ja bonusta bonuksen päälle. 
Kanerva on tuomittu törkeästä lahjuksen vastaanottamisesta ehdolliseen. Lahjuksen antajat vangitaan heti. Diilillä on kaksi puolta. Vangitut iloitsivat diiliä rahoittaessaan, kun eivät sotkeutuneet suolahuoneisiin. HAHhahaha, se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Bräiviik ei naurata. Jo on aikohin eletty.

Aloitan kortin etsimisen laatikoista. Ei löydy, pitkällisen etsimisen jälkeen sinisessä pussissa oranssi käyntikorttikansio. Siellä se kirjakerhon jäsenkortti on ollut tallessa. Lähden Suomalaiseen ja kokeilen uutta tapaa säästää postituskuluissa. Jos eläisin markka-aikaa, pitäisi markkoja postikuluihin olla vino pino. Viimeisiä markkoja en pistäisi postikuluihin. Nyt hinnan mittaan askelmittarilla, sydämensykkeellä ja kaikilla niillä mitattavissa olevilla arvoilla, mitä eduskunta säätää mitattavaksi jokapäiväisenleivän eteen tehtäväksi. Tulevan ajan houkuttelee maksamaan etukäteen. Säästö jää rahastoihin, kun kuollaan saappaat jalassa ehtimättä nauttimaan luvattua etuutta.

Huomenna on äidin 98. syntymäpäivä. Ilmoitti isälle rintamalle sokeritopasta reväistyllä käärepaperilappusella käsinkirjoitetun viestin. 
- Syntynyt terve tyttö. 
Se oli saunasynnytyksessä mukana olleiden toteamus sotakesänä kesken heinänteon. Nyt tuota tyttöä yritetään syyllistää milloin minkäkin syyn perusteella leimata ja lähettää psykiatriseen sairaanhoitoon. Kierrän kaukaa määrätyt pisteet, joista lasku seuraa perästä.
- Etkö sinä ymmärrä? Ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että ymmärtävät ymmärtämisen väärin ja tunkevat liian liki. Mutta nythän se asia on kukkapenkissä. Kukkiva kukkakeppi ilmoittaa kevääntulosta eroottisella hautausmaalla parvekkeellani. Muukalaisten hautausmaasta lapsuuskodin uimarannassa olen maksanut toimituskulut. Ne määräsi viekas maanmittaustoimiston insinööri lahjottuna. Käänsi kelkkansa minua vastaan.
- Mitä perkeleitä te luulette olevanne tässä lahjotussa yhteiskunnassa?
Lähettänyt mammamia klo 10.29 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Salaisuus

Jotakin tarttuu aina mukaan varsinkin elämäntarinan kirjoittajakurssilta. Punaisen viivan vetämisen aikoihin oli mökissä lukutaidon puute, ymmärrystä se ei haitannut. Saman koin ensimmäisen naispresidentin valitsemisen aikoihin. Saattohoito päättyi isän kuolemaan enkä ollut vielä verkkokirjoitustaitoinen. Kuusi vuotta ahkeroin ottaessani kiinni kehitystä ja opettelin välineellä kirjoittamisen. Tuo väline suositeltiin ostamaan käytettynä.
- Kyllä se sinulle riittää. 
Osallistuin nettivaalikeskusteluun, voittajan tukiryhmältä sain arvat maksettavaksi. Hävinneeltä sain kiitoskirjeen kohteliaisuuksineen. Häpeän vielä tänä päivänä osallistuneen rahastamista. Kirjeensisältö on minulle aina tärkeintä äänestämisen lisäksi yhdellä ilmaisella äänellä. Tänä päivänä työni on muuttunut niin salaiseksi, etten itsekään tiedä, mitä teen.

On kielletty kirjoittamasta sanktion uhalla. Ketä varten netti on kehitetty, jos sen käyttöä rajoitetaan. Siksi on parasta salata työnsä turvalukituksella. Valtionsalaisuuksiin en kuitenkaan ole kiinnittynyt. Se on toisten päänvaiva tehdä työtä puolestamme omaksi edukseen. Paljastuksen jälkeen syy vieritetään  maksajien vastuulle.

Tietokonetohtori poisti koneeltani herjaksi tarkoitetut ponnahdusikkunat. Ennen syntymää enkeli sulkee suun. 50 -vuotiaana synnyin uudelleen. En hukkunut suureen lämpimällä vedellä täytettyyn vesialtaaseen. Muistan koko session, jossa tärkeintä oli hengittäminen. Mitä siitä seurasi, en voinut jäädä katsomaan vaan lähdin nauraen pois. Kaiken tämän palautti mieleen opettajani lähtömaasta kohtaamani ihminen. Hän oli hukuksissa, mutta oivalsi vihdoin hengittämisen tärkeyden. Poliitikot ovat ottaneet tehtäväkseen kertoa meille, mitä he eivät meidän usko tietävän. Eipä paljasteta kaikkia salaisuuksia. Ottakoot itse selvää siitä, minkä me jo tiedämme. "Taide ja taudit" on sanataiteen paras lisäkurssi ihmiselle.
Lähettänyt mammamia klo 20.15 1 kommentti:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

torstai 12. huhtikuuta 2012

Kevätvihje unessa

Reki, kelkka
Tämäkin kulkuväline edustaa unennäkijän taivallusta elämän halki. Reestä ja kelkasta puuttuvat jarrut, joten pidä varasi kun aloitat jotain. Et ehkä pysty lopettamaan.
Punainen
Fyysistä energiaa ja voimaa
Vihaa.

Ilta jatkui yli puolen yö tajuttuani, että lento-onnettomuudessa pudonneet eivät olleet minulle tuttuja. Heräsin kuitenkin selvään uneen. Vedin perässäni punaista kelkkaa. Pankissa kehoittivat jättämään sen sinne. Toin sen kuitenkin kotiin ihan sisälle asti. 
Pankki on ollut useasti jarruttelemassa, mitä saan tehdä ja mistä pitää luopua. Olen tehnyt kuitenkin oman ohjelman mukaan. Viimeisin pankkineuvojan antama ohje on täyttämättä ja käyttämättä. Pankkineuvojalle pääsi vain sijoitusasioissa. Pankkiin ei voinut viedä enää käteistä rahaa. Se murhe poistui, kun vihdoin sähköisesti siirtyi tililleni "Varhennetun Vanhuksen" taskurahat, joilla pitää selvitä jokapäiväiseen leipään kuuluvista kustannuksista. Huh, huh, saakelin 16. Sjutton också toisella kotimaisella, pistävät yhdellä paremmaksi.

Eilinen kaikkinensa oli erikoinen päivä. Siinä oli viiden pisteen vihjettä kerrakseen. Olen aloittamassa jotakin, kun en osaa lopettaa. Seuraan viitoitettua tietä. Vanhasta kumpuaa perinteitä tämän päivän tekoihin. Jopa vanhempien hautaaminen muistuttaa tiibetiläisten hautaustapaa. He valmistelevat vainajan viimeistä matkaa varten käärimällä kankaaseen. Matkataan korkealle, paloitellaan vainaja, korppikotkat huolehtivat nopeasti omasta osasta.
Tähän johtopäätökseen tulin nähtyäni teeveeohjelman. 
Näinkö vanhempieni jättämä perintö revitään palasiksi. Pidän kuitenkin kiinni 1/8 vanhemmuudesta. Se on minun osa. Siirrän sitä seuraavalle sukupolvelle. Toiset osakkaat ovat menetelleet oman osuutensa kanssa parhaaksi katsomallaan tavalla. Sijoittajat lentelevät lapsuuskodin ympärillä, saadakseen itselleen perintöosani. Jätekukkokin lentokyvyttömänä kiekuu aina uudelleen. Enkö jo tunne tämän kukon tehtävän. Logosta on hävinnyt heltta ja kukonjälki, kukko on kuitenkin sama Jätekukko.

Perjantai 13. päivä on hyvä päivä poistua kotoa. Kotiinsa on moni kuollut, varsinkin sairaalakuntoinen kotiinpalautettu vanhus. Ministeri ymmärtää, mutta vanhuspalvelulaki saa odottaa ministerin poliittisen eläkeviran jälkeen seuraavia peruspalveluministereitä.



Lähettänyt mammamia klo 12.48 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Lokki katolla

Näenkö näkyjä, suuremman kolmion takaa näkyy pienempi kolmio. Enhän tuota ennen ollut havainnut. Elän vielä jälkikuvatunnelmissa, seilasinhan 12 tuntia Hurtigrutenin reitillä Bergenistä Kirkkoniemeen. Edessäni on majakan katto, katolla istuu yksinäinen lokki.
Keittelen aamukahvit, juon selin ikkunaan. Koko päivän näen vain vastapäisen talon katon kolmionmuotoisen päädyn. 
 
Varis, vainajien sanansaattaja, ilmestyy harvoin katolle. Jonkunhan pitää minutkin pitää ajantasalla. Päivä kuluu verkkaisesti, huomisen jälkeen on edessä perheviikonloppu Kartanossa. On tiedossa monta perhettä, ennen tavattuja ja ensikertalaisia. 
Torkahdan tuoliin, taiteilijat maalaavat tulevaisuuden tauluja. Uutisista kuulemani paikannimet herättävät. 
- Eiii, huudan melkein ääneen. Pitää etsiä minuutin uutiset. Missä lentokone on löytynyt? Se on kuin painajainen, kone palanut ja kaksi kuollutta. Huomenna en tutki katolla istuvia lintuja. Lennelkööt kepit nokassa pesäntekopuuhissa. Siihen hommaan minulla ei ole osuutta. 

Pave Maijanen - Elämän Nälkä


► 4:16► 4:16
www.youtube.com/embed/FyAtNTdh-eU28. elokuu 2011 - 4 minuuttia - MrVideomies
Albumi: Kaikkien Aikojen Suomi-Iskelmät, Vol. 2 (2011) 




Hyvää yötä ja elämän nälkää, huomiseen! 
Kone opettaa uusia mahdollisuuksia. 

Lähettänyt mammamia klo 23.19 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Kevätkaste

Lupaukseni mukaan lähdin loppujaksolle Hurtigrutenin reitille Kirkkoniemeen. Sain seurata Napapiirikastetta ja osallistua omilla kokemuksilla kansakouluajan keväästä. Kaikki tapahtui toisten katseilta salaa. Erolanniemen isot pojat valitsivat alkumatkan meidän Vihtaniemen tyttöjen suuntaan. Kuljin yksin koulumatkani eihän yläkoulun ja alakoulun tuntimäärä ollut sama. Mutta kuinka se sattui aina aikaan, jolloin pojilla oli tilaisuus antaa tytöille kevätkaste. Sammakot olivat jo kuteneet. Joka kosteikossa lillui sammakonkutua. Poikien rituaaliin kuului ottaa tyttö kiinni ja työntää sammakonkutua kaula-aukosta sisään paidan alle selkää pitkin valumaan.

Nuoremmat siskot saivat lumipesuja koulumatkalla uuden naapurin isoilta pojilta. Kouluun kantelu koulumatkalla kiusaamisesta ei tullut kysymykseen. Pennuissahan aina oli vika, vaikka olisi ollut kuinka pienen tytön koulumatkasta kyse. Maija kertoi kotona. Äiti lähti sijaiskärsijäksi ladun varteen piharantaan.  Terhakasti hän antoi naapurin aikamiehenkokoisille pojille tilaisuuden lumipesuun.
- Antaa tulla nyt lumipesu minulle, mutta jättäkää tytöt rauhaan. Voi, minun pieni urhea äiti.

Oli paha paikka kertoa äidille, mistä olin saanut mustelmani kevätlukuvuoden lopuksi. Kerroin siitä kevätkasteesta, kun suutari-Jussin poika ja johtajaopettaja huvittelivat humalassa. Ottivat minut kiinni ja raahasivat lammelle. Heittivät miesten voimin vauhdilla veteen. Omia aikojani kömmin sieltä ylös. Seuraavana päivänä jätin Soisalonsaaren kyläkoulun ja palasin kotiin. Kansakoulun miesopettajien kasvaminen ei ole edennyt Syntisenlaulunmaassa.  Koululaitos on kiusaamisen tyyssija vaikka kyse olisi Suomi-neidon piäsnuatikasta. Juutalaisia on rangaistu Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Heidät haluttiin hävittää tästä maailmasta jehovien, mustalaisten ja homojen kanssa. Sekin on ollut Jumalan suunnitelma omaisuuskansaansa kohtaan. Suunnitelma ei ole selvinnyt rauhan jättämisestä maailmaan. Rakkauden kaksoiskäskyä ei tunneta, vaan runo herättää poliittisia hinkuja kansojen välillä.

Kotimatkani pääsiäisenä tapahtui Meijerinrannasta piharantaan jäätä pitkin kävellen. Kaksi matkalaukkua alkoi jo loppumatkasta painaa. Nyt seilaan Norjan rannikkoa suurella Nordnorge aluksella. Pienet moottoriveneet seuraavat mukana. Kaikki mahtuu merelle ja ihmiset rannoille vilkuttamaan. Näin oli ennen, entä nyt? Olen ollut turvatalossa isän kuoleman jälkeen. Sijoittajat käyvät sotaa lapsuuskodin uimarannassa nimellä Tiekartta Länsirannalla pääsiäisenä 2012. Se kuuluu hallitusohjelmaan Kataisen ja Urpilaisen luvalla. 
-  Miksi näin?
- Joku sen sallii. Sallijalla ei ole kasvoja sen enempää kuin Jumalakaan ei ole kasvojaan näyttänyt.
Lähettänyt mammamia klo 12.22 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Munkkilatinisti

- Jotkut korjaustoimenpiteet ovat pahempia kuin sairaudet. Tyydyn konekieliseen käännökseen Publilius Syrus'in latinaksi tallennettuun viisauteen. Latina kielten opetuksen perustana olisi ollut luja kivijalka. Suomi sijamuotoineen ei taivu oikein ulkolaisen suussa. Savo suomeksi kääntyy ongelmitta. Onhan se minun tunneäidinkieleni. Kapulakieli ei sovi tunteiden ilmaisuun. Tarkoitetaan toista, sanotaan toista. Mandariinikiinaksi Wo Ai Ni Men on suomennettuna. Rakkaus on ruma sana kirjain kirjaimelta r-a-k-k-a-u-s yhdistetään juuri siihen, mistä on puute.

The Book suomennettuna kertoo sen valokuvin. Naisen jalat stay up -sukissa, korkokengissä. Siitä näkökulmasta media ja julkkikset esittelevät puolensa. Ristiinnaulitsemisen jälkeen naista työllistänyt mies ehdottaa naiselle työhön palaamista. Nainen kieltäytyy sanomalla.
- Olen kohdannut Jeesuksen. Kovin tuttua edunvalvojan suusta kuultuna .....


meni ketuille, harakoille tai sijoille pitkä pääsiäiskirjoitus. Minulle riittääääääää!

 Jos joskus kirjoittaminen on vaivatonta eikä blogger pottuile, jatkan kirjoittamista munaan tallenetuista lankapuhelinnumeroista. Tatuointitunnisteet kulkevat aina mukana kuin keskitysleiriltä selvinneillä juutalaisilla.
Lankapuhelimet ovat olleet tarpeellisia aikanaan, kun aina ei tarvinnut olla tavoitettavissa. Siinäpä sitä tekemistä langattomilla yhteyksillä aina ilmoittaa, missä on, mitä on tekemäässä, kenen kanssa jne. loputtomiin. Sillä ei ole mitään tekoa pääsiäisen kanssa kirkkovuodessa.
Lähettänyt mammamia klo 11.18 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Syyntakeeton

Kyllä maalla viisaita ollaan, kun merellä vahinko tapahtuu. Vedän itseni pois tästä sopasta enkä tunne minkäänlaista osuutta kuvan kyljellään köllöttävän laivan onnettomuuteen. En ollut risteilyllä mukana enkä ole käynyt kiekailemassa järvellä liian lähellä rantaa, mitä maissa tapahtuu sotatoimialueella.

Norjan Breivik haluaa, ettei häntä tuomita syyntakeettomaksi ja hoitoon loppuiäksi mielisairaalaan. Samoin tai nyt tuli oikosulku, kuinka sana syyntakeeton pitää tulkita. Se ei olekaan oikea sanavalinta, kun en ole syyllinen edes omaan punaiseen syntyperään. Tässä vastinsanaparit ovat syyllinen - syytön. Olen syytön moneen asiayhteyteen, johon minut on yhdistetty. On syytä sysissä ja sepissä.

Omaishoitajaksi lähtöpäätös tulkittiin syöpäkuolemaksi tai lataamoonjoutumiseksi. Nyt saa suuri asiantuntijaraati olla tuomarina.
- Onko vanhempiensa omaishoitaminen syytettävä teko?
Jos on, niin pyydän perusteita. Miksi?

Onko omaishoitajayhdistyksestä erolle etsittävä henkilökohtaisia syitä? Poliittinen syyttäjä puhuu selän takana.
- Mairen toiminta yhdistyksessä on omaa hömppää.
- Minä kuulin, että "olet sairastunut vakavasti", kun jätit yhdistyksen. Yhdessä olimme käyneet juhlimassa omaishoitoyhdistystä Talvipuutarhassa. Tasavallan presidentti puolisoineen kunnioitti läsnäolollaan 10-vuotiaaksi ja Liitoksi edennyttä yhdistyksestä alkanutta omaishoitoasian ympärillä tehtävää työtä. Tämän päivän päivitys aikaansaannoksista on; 10% omaishoitajista saa omaishoidontukea ja ovat rahassa mitattuna omaishoitajia. Muille ei anneta edes vertaistukea, on leveässä tiessä niin ahdas portti. Rahalla saa ja hevosella pääsee, totesi portinvahtina pikku-Matti. Hän näki jo kaukaa, sielt' tulee ukkoja kuorminensa ja toiset raukat vain rattaillansa. Hän heille por- por- portin aukaisee ja sama uudelleen.

Jo toisen kerran blogger temppuilee piinaviikolla kirjoittaessani, on se niin arka asia kirkkovuodessa. Munkkiklubi on aivan jumissa eikä Verkkokirjoittajan talon vieraskirja aukea. Näihinkää ongelmiin en ole syyllinen enkä kaipaa erikoishuomiota. Blogger on uudistunut ja joku ei täsmää minun ajatuksenjuoksun kanssa. F-Secure tarkasti kaikki tiedostot. Vakoilu- eikä haittaohjelmia löytynyt yli 94 000 tiedostosta.  Tiedostojen määrä oli lisääntynyt yli 70 000:lla viime tarkastuksesta. Joten  uskon naapuruston tiedostojen olevan pääsiäispuhtaita. Kärsimystie kuljetaan uusintana katunäytelmässä ristiinnaulitsemiseen asti. Ja mitään ei ole opittu maailmanmenossa 2000:een vuoteen.
Lähettänyt mammamia klo 17.23 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Asunto ensin -projekti

Hiljaisen viikon tikkutiistai puhuttelee jo aamu-uutisilla. Tampereella kokeillaan asunnonjärjestämistä päihteiden käytön takia syrjäytyneille. Vietetään asunnottomien yötä, mutta asunnottomuutta pidetään itse aiheutettuna ongelmana. Olen kokenut saman ammatinharjoittajana. Työpöydälle pitää olla katto pään päällä. Se harmi on poistunut vapaaehtoistyössä Kartanon kivijalassa. 

Poliitikko näkee työni kadulla tehtävänä. Hänellä on halko silmässä omaneduntavoittelussa ja runoroskapankki kerrostalon kellarissa. Toivon menestystä "asunto ensin" -projektille. 

Lapsuuskodin leikit leikittiin kallioilla. Vanhemmat antoivat katon pään päälle. Mielikuvitus rakensi kivitaloja, joita en ilman lapsia olisi löytänyt. Esittely netissä herätti hinkuja kanteluun asti. Tuota ei saisi julkaista, kun itsellä on suuria asuntosalaisuuksia. Tarvitaan monta työryhmää selvittämään, onko asuntokaupat olleet laillisia. Karpela ja Matti ovat luopuneet esittelyasunnoistaan. On vetänyt kaikista ovista ja lautakasojen alta. Laitostuminen lisää syrjäytymistä omasta elämästä. Siellä määräävät vanhanaikaiset sosiaalitantat. Asunnot ja työpaikat ovat harvojen etuoikeuksia tänään. Lähden muistojen bulevardilta kuulennolle.

  1. fly, me, to, the, moon, with, lyrics, frank, sinatra, bobitsdg ... - YouTube 

    Alkuperäinen video on poistettu tupakkamainoskuvineen. Blogini on yhtä savuton kuin juna välillä Joensuu - Lahti. Sähkötupakan poltto on kielletty.

    Olisipa kouluaikana kieltenopiskelussa ollut vaikka sanoitettuja iskelmiä, olisin kuullut sanojen ääntämisen. Munkkilatinistista tuli kuuro ja mykkä, vaikka autismi ei vaivannut. Netti on tuonut minulle mahdollisuuden lukea, kirjoittaa ja laulaa vaikka mandariinikiinaksi. 
    3.9.2013 terveisiä Juulialle, jolla ei ollut sanoja ilmaista itseään. 13 -vuotiaana hän ilmoitti kirjoittamalla osaavansa lukea. Eniten hän loukkasi, kun äiti piti tyhmänä. Mutta eihän äiti voinut tietää, kun syntymävammaa eivät lääkäritkään tunnistaneet.
    Ollaan kohtalotovereita, minulla savolaisena syntymä aiheutti kirkolle ongelman, että on mentävä potilasjärjestöön omaishoitotyön päätyttyä. Eilen kuulin kuinka maahanmuuttajien asioidenhoidossa on tulkkausvirheitä. Olisin mennyt tapaamaan Rastatukan äitiä heidän kotiinsa. Mutta olisi pitänyt ottaa kirkon tulkki mukaan kotikäynnille omashoitotilanteessa, jossa suomea puhuva poika äitinsä hoitajana ei olisi saanut olla mukana.
    - Kiitti, mulle riitti, mamujen kotouttamisprojektit, kuinka kirkko niitä hoitelee virkansa puolesta.
Pieni tyttö kyseli vaarin puutetta. Ehkä aikuiset olivat siitä puhuneet lasten kuullen. Katsottiin kuvat, mutta hän ei asu meillä.
- Etkö sinä päästänyt sisälle, kysyy hyvin pieni tyttö.
- Hän ei enää halunnut asua meidän kanssa. Tyttö on valinnut ammatin päihde- ja mielenterveys -erikoistumisjakson. Ei terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat.

Lähettänyt mammamia klo 10.40 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Palmusunnuntai

  
"Missä miehet ratsastaa" sotkee koko pääsiäiskulkueen. Avaan läppärin kannen. Kone ilmoittaa "jatketaan Windowsin käyttöä". Suljin illalla koneen oikein, mutta pääsiäisnoidat tunkeutuvat ilmojen halki, jättävät käyntikorttinsa sähköpostiin roskapostimerkillä. Liekki se on pienikin liekki. Kuka sen haluaa sytyttää sanotaan pyromaaniksi. Näitä palopesäkkeitä ja liekkiä on siellä täällä. Sytyttäjä nauttii teon seurauksista. 
Kärsimystien -katunäytelmä päättyy kirkonmäellä ristiinnaulitsemiseen. Se ei ole kaikkien mieleen. Pitäisi lopettaa satujen kertominen turhia julkkiksia esille nostamatta. Tämä aika sen sallii ja suorastaan vaatii tasapainon säilyttämiseksi.

Vierailusta Ruotsin valtiopäivillä saan vahvistusta omalle mieltymykselle ruotsalaisuuteen. Siellä on lääkäri Christina Doctare, joka ymmärtää sodankokeneiden naisten kauhun. Hän tunnisti sen oman äitinsä silmistä. Christina oli saanut alkunsa raiskauksen seurauksena. Ollaan monen tulen välissä tässä maailmassa. 
Pääsiäinen on yhtä kyseenalainen kulttuuriimme kuuluva perinne. Jos haluat auttaa ihmistä, toimi lääkärinä. Mutta jos haluat tehdä tiedettä, hakeudu patologiksi. Silloinhan potilas on jo kuollut. Tässä on suuri viisaus toimia tieteen nimissä ihmisten hoitajana maailmassa. Ihmeille ei ole aikaa. 

Näkemiin, Helli! Et sanonut pahasti. Sanoitko? Hyvästi! jossakin muodossa purettavien sopimusten jälkeen on jatkettava. Toivottavasti ei leivättömän pöydän ääressä kuin entinen matti, joka oli ihan matti, varma asiastaan valittaessaan eteenpäin. Onnea, matti!
Isovanhempien nimet, August ja Maria tunnistan ruotsalaisiksi 1800 -luvulta. Samoin isännimi, Arvid, on ruotsalaisessa muodossa. Syntyperän mukaan meitä leimataan punaisiksi. Tänään heitä sanotaan köyhiksi raharikkaiden järjenköyhien mittapuulla. Muistoa kunnioittaen, samalla mitalla, millä minulle on mitattu. Tiesi on tullut rakkaaksi ristineen.
Lähettänyt mammamia klo 10.44 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu
Tilaa: Blogitekstit (Atom)

Lukijat

Blogiarkisto

  • ►  2019 (1)
    • ►  helmikuuta (1)
  • ►  2018 (1)
    • ►  helmikuuta (1)
  • ►  2016 (34)
    • ►  joulukuuta (1)
    • ►  marraskuuta (2)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  elokuuta (2)
    • ►  heinäkuuta (2)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (5)
    • ►  huhtikuuta (4)
    • ►  maaliskuuta (3)
    • ►  helmikuuta (5)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2015 (37)
    • ►  joulukuuta (2)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  syyskuuta (3)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (3)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ►  helmikuuta (4)
    • ►  tammikuuta (5)
  • ►  2014 (113)
    • ►  joulukuuta (5)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (4)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (4)
    • ►  heinäkuuta (4)
    • ►  kesäkuuta (8)
    • ►  toukokuuta (14)
    • ►  huhtikuuta (24)
    • ►  maaliskuuta (7)
    • ►  helmikuuta (16)
    • ►  tammikuuta (18)
  • ►  2013 (234)
    • ►  joulukuuta (14)
    • ►  marraskuuta (14)
    • ►  lokakuuta (15)
    • ►  syyskuuta (14)
    • ►  elokuuta (12)
    • ►  heinäkuuta (24)
    • ►  kesäkuuta (23)
    • ►  toukokuuta (23)
    • ►  huhtikuuta (24)
    • ►  maaliskuuta (26)
    • ►  helmikuuta (21)
    • ►  tammikuuta (24)
  • ▼  2012 (313)
    • ►  joulukuuta (25)
    • ►  marraskuuta (37)
    • ►  lokakuuta (17)
    • ►  syyskuuta (26)
    • ►  elokuuta (30)
    • ►  heinäkuuta (23)
    • ►  kesäkuuta (31)
    • ►  toukokuuta (31)
    • ▼  huhtikuuta (19)
      • Vappumarssilla
      • Huhtikuulle hyvästit
      • Presidentti institutio
      • Nykypoikien mieskuva
      • Rakkaus, kielikykysymys unelmasta
      • Kohtaus metsässä kesällä 2012
      • Barbista poniin
      • Ei meillä
      • Amazing race
      • Syntymäpäivä Äidin
      • Kokemus
      • Salaisuus
      • Kevätvihje unessa
      • Lokki katolla
      • Kevätkaste
      • Munkkilatinisti
      • Syyntakeeton
      • Asunto ensin -projekti
      • Palmusunnuntai
    • ►  maaliskuuta (26)
    • ►  helmikuuta (19)
    • ►  tammikuuta (29)
  • ►  2011 (236)
    • ►  joulukuuta (24)
    • ►  marraskuuta (18)
    • ►  lokakuuta (17)
    • ►  syyskuuta (20)
    • ►  elokuuta (38)
    • ►  heinäkuuta (22)
    • ►  kesäkuuta (24)
    • ►  toukokuuta (18)
    • ►  huhtikuuta (11)
    • ►  maaliskuuta (14)
    • ►  helmikuuta (11)
    • ►  tammikuuta (19)
  • ►  2010 (31)
    • ►  joulukuuta (8)
    • ►  marraskuuta (14)
    • ►  lokakuuta (9)

Tietoja minusta

Oma kuva
mammamia
Kirjoitustaito kuuluu kaikille. Opittuani kirjoittamaan verkossa olen kirjoittanut unohtaakseni. Mitä enemmän kirjoitan sitä enemmän muistan. Kukaan ei voi kirjoittaa elämäni käsikirjoitusta. Minun on se tehtävä.
Tarkastele profiilia
Teema: Matkailu. Sisällön tarjoaa Blogger.