Vanhuspalvelulain 2. päivä

Short improvised performance of Schubert's Ave Maria

Vanhuspalvelulain 1. ja 2. päivän välillä on 54 työaikalakia noudattavan hoitajan miestyövuotta ja naisen 21 vuotta elettyä elämää.

- Ave Maria! Yksinkertaiset asiat ovat kauniita. 

Vuosi 1991 on alku vanhuspalvelulle elämässäni. Jouluksi 1990 tulin kotiin. Kuinka tämän päivän nuoret ja vanhat päättäjät voivat puhua vanhuksista ja heidän loppuajan hoidosta, kun omat vanhemmat ovat vielä työikäisiä ja isovanhemmat sodasta selvinneitä kunniakansalaisia.
Muistissa on tasavallan Kekkonen eikä muuta voitu ajatellakaan valtion päämieheksi. Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen. Valtakunnan vanhus voitiin vihdoin todeta poliittisesti sairastuneeksi. Hän on viimeinen valtion kuolettama päämies sen ajan  diktaattorien  (de Gaulle, Franco, Tito, isä Stalin) kuolemaa odottavien joukossa.
Vuoron sai vara-Manu ja Ahtisaari. Minulle oli yhdentekevää, kuka maata johti, minulla oli muuta tekemistä 5-kymppiseksi asti. Vallanvaihto tapahtui 6.2.2000,  vuoron sai Tarja Halonen. Sinä päivänä muuttui kaikki. Seuraavana aamuna isäni lähti paimentamaan Tuonelan karjaa. Soitin hänelle Paimenpojan matkalauluksi. Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulastaan ja kiiruhdin karjateille.

Kattoteatteri 

Pääsiäisestä, muutopäivä 1.4.2000, kattoteatterinäkymä on ollut mielenmaisemani. Aamuhartausseurakunnassa villitsee pohjoisen kapinapappi. Omaishoitajaan on sovellettu lakia jokainen tavallaan. Lääkäri ja pappi ovat antaneet tukea, mutta ei kukatahansa pappi eikä kukatahansa lääkäri. Kaikki on vaihtunut uuteen, minulle epävirallisiin organisaatiohin. Olenhan omaishoidosta elävänä selvinnyt. 

Ei elämästä selviä hengissä, mutta armokuolemasta päätetään vasta myöhemmin. Ratkaisee hyväätarkoittavan vanhuspalvelulain 3. päivän. Olen jättänyt pesäpuuni itkien. Siellä on käynnissä Tiekartta Länsirannalla. Sodan syynä on kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset edunsaajana. INTRUM JUSTITIA  hoitaa ulosoton valkopään myydessä velalliset ulkolaisen perinnän kohteeksi. 
Valitusosoitteet ovat peittyneet paperipinojen alle. Teitä on liian vähän hoitamaan enää mitään asioita ja lisää vähennetään. Jaetaan pyssyjä leikkikaluiksi älyttömille, sekin vähentää ongelmatapauksia laillisesti. Ei tarvitse aikuisten älyttömien lähteä syyttömiä mestaamaan syntyperänsä mukaan. Ei voi älyvapaampaa älynvälläystä esimerkkinä olla vuosien 1918 ja 2000-luvun välillä.

- Kunpa teitä olisi paljon tykinruuaksi, muisteli isäni sotaherran rukoilleen. Nyt kenttäpiispaksi valittu pahoittelee seurakunnasta erotetun päätöstä muutta kirjansa Suomessa toiseen evakelis-luterilaiseen seurakuntaan. Julkaisen tuon paavillisen bullan, kun se tulee vastaan paperipinoista, mitä silloinen piispakokelas pahoitteli. Minua loukkasi pahoittelu, enhän luopunut lapsenuskosta. Siihen olin kasvanut kotona saadun kasvatuksen mukaan. Isoisällä on osuutensa vierihoitajana vastasyntyneelle, jonka äiti jätti kaapaloituna isoisän silmän alle punaisen heinäkuun päivänä. 

Mutaravila

On opittava uudestaan ja olen oppinut. Maksanut oppirahat ja aina siitä urputan. On minun elämällä tarkoitus, siitä runoili Anna-Maija Raittila. Unohtaminen antaa anteeksi, kun en tiedä keneltä pyytäisin anteeksi ja mitä pyytäisin anteeksi.  Siihenkin on runo julkaistu 12.6.1914. Päivämäärään liittyy äidin hautajaispäivä ja syntymävuosi. On se sellaista sudokua, josta en mitään ymmärrä.

SUKUPOLVIEN PÖYTÄ

Keinu hohtaa tuvassa, uudinten valossa.
Pöydän ympärillä sukupolvien vuoropuhelu.
Miten he antaessaan kärsivällisesti
vuoron toisilleen
alkaivat jokainen säteillä
omaa yksin oloaan.

Kultahiutalainen autere keski-ikäisten yllä!

Kun omat hyräilevätkin eleeni
ovat toiselle kuin uhkaava
Jumalan sormi, mahdin osoitus - 
niin pyydän tässä kultahiutaleiden alla:
- Anna minun olla ääneti.
Anna välillemme hyvä odotuksen matka.
Anna, jos mahdollista,
monen kuunkierron kasvuhämärä
vailla yhtään selittävää sanaa. Anna-Maija Raittila/Paratiisini puut/Runoja