torstai 2. elokuuta 2012

Ei oo kiirettä kirkkoon sattuneesta syystä


Aamuhartaus 2.8  

Pastori Kai Sadinmaa, Helsinki. Armolalulu, säv. Kari Tikka, es. Jaakko Ryhänen.

Paljolta olisin säästynyt, jos olisin kuullut pastori Kai Sadinmaan puheen heti aamusta. Epätoivo iskee, onko aamuhartaus julkaisukelpoinen julman jumalan aamussa. Uskonto kuuluu sarjaan faktoja kulttuurista. Raha on lopetettu painamalla lisää leikkiseteleitä. Onko nyt kulttuurin vuoro? 

PS. tämän tiedon varassa (Torstai 2.8.2012 AH Pastori Kai Sadinmaa, Helsinki) luettu 25.10.2014





Aamuhartaus to 02.08.2012
Kai Sadinmaa, pastori, Helsinki

70-luvulla television tietoiskussa lapset kertoivat mikä heistä tulee aikuisena. Lakasukoneen kuljettaja, krattorimies, lääkärihoitaja tietenki.
Nyt kun lapsilta kysyy samaa niin he vastaavat että julkkis, talkshowjuontaja, idols.

Tavallisuus ei siis ole enää mitään. Keskiverto ei ole enää mitään. Tavis on luuseri, kuten eräs julkkis sanoi, kiteyttäen tietämättään ajan hengen. On parempi olla vaikka koulusurmaaja kunhan ei tarvitse olla nobody, ei kukaan, seinäruusu, nörtti. Kunhan mainitaan, kunhan puhutaan, kunhan saan palstatilaa ja kuvan lehteen. Hinnalla millä hyvänsä, vaikka syömällä torakoita tositeeveeohjelmassa tai nöyryyttämällä itseni tv:n laulukilpailussa variksen raakuntaa muistuttavalla lauluäänelläni tai sitten laittamalla alastonkuvani nettiin.

Pätevyyttä ei vaadita, ei arvostelukykyä. Vain kovaa pokkaa ja hävyttömyyttä. Kanttia on pakko löytää, muuten jään jalkoihin, alipalkattuun suoritusosastoon, liukuhihnalle, paskaduuniin, tavikseksi, luuseriksi.

Ja kun saan lapsen, valmennan häntä kohdusta saakka, jotta hän selviäisi tässä susien maailmassa. Teroitan hänen kyynärpäänsä ja käsken lyödä takaisin, vähän lujempaa ja mieluummin ennen toista, varmuuden vuoksi. Tapa tai tule tapetuksi. Vaadin lastani tavoittelemaan kaikkia niitä unelmia, jotka omassa elämässäni ovat murskaantuneet. Jos nelivuotias lapseni ei ole vielä löytänyt sitä omaa juttua, viulun soittoa, tanssia, telinevoimistelua, niin peli on pelattu. Tiedossa on kurja loppuelämä jossain kurjassa toimistossa kurjia papereita pinosta toiseen siirrellen. Keskinkertaisuudella ei tehdä voittoa globaaleilla markkinoilla.

Siksi laitan lapseni huippupäiväkotiin, huippukouluun, huippulukioon, huippuyliopistoon, huippuharrastuksiin. Ohjelmoin hänen päivänsä, teen tiukan viikko-ohjelman, viisivuotissuunnitelman. Vien häntä askel kerrallaan kohti loistavaa tulevaisuutta. Lapsi on mun juttuni, mun kyltymättömän kunnianhimoni projekti.

Avuttomuus ja heikkous ei tähän palettiin mahdu. Siksi ne on kätkettävä tai niillä on tehtävä tuottoisaa bisnestä. Muokataan avuttomista pikkutytöistä itsetietoisia, vahvoja ja seksikkäitä naisia myymällä heille rinnoista topattuja uimapukuja ja ruskettavaa ja hoikistavaa Barbie-hormonia.

Ethän halua jäädä yksin, että sinut hylätään, työnnetään porukan ulkopuolelle? Varusta itsesi hampaisiin saakka, oikean merkkisillä vaatteilla, oikean merkkisillä kännyköillä, autoilla, huonekaluilla. Seurustele oikeiden tyyppien kanssa, myötäile heitä, alistu heille, naura heidän tyhmille vitseilleen, kierrä kaukaa ne väärät ihmiset, ne toiset, oudot, heikot, luuserit. Kiusaa ja hauku heitä voittajien kanssa, asetu heidän yläpuolelleen, tuomitse heidät. Vai haluatko itse joutua vilttiketjuun, ulkopuolelle?

Tee mitä tahansa mutta älä näytä pienuuttasi, heikkouttasi, pelkoasi, sillä silloin ne iskevät, välittömästi. Ne vainuavat heikot kohtasi, ne aavistavat, ne kiertävät kehää ympärilläsi ja odottavat sopivaa hetkeä. Joku on aina pakko uhrata?

Haluatko se olla sinä?

Luo yhteiskunta jossa vain vahvoilla on oikeus elää ja olla olemassa. Aja turvaverkot alas, jätä vanhukset, lapset, nuoret, ja mieleltään järkkyneet heitteille. Lisää rikkaiden ja vahvojen etuoikeuksia. Kasvata tuloeroja. Siunaa vallitseva eriarvoistava politiikka puhumalla lauseita kuten: “Tavis on luuseri” tai “Vaurastuminen on nyt sallittua” tai “Ei ole vaihtoehtoja” tai “On pakko kun on pakko” tai “Jokainen on oman onnensa seppä”.

Koveta itsesi, pure hampaasi yhteen, tukahduta myötätunto sydämestäsi, äläkä itke, ainakaan toisten nähden. Puhu kovaan ääneen, varmoja sanoja, luodaksesi vaikutelman rohkeudesta. Laita ovi turvalukkoon, piilota lompakkosi. Rakenna muurit ympärillesi. Työnnä kätesi taskuun ettei kukaan näe kuinka ne vapisevat.

Muista että mikään tämän maailman voima ei sinua pelasta, ei tyynnytä pelkoasi. Vapisevaa sydäntä ei rauhoita mikään muu kuin Rakkaus, Jumalan Rakkaus, joka on tullut esiin Nasaretin Jeesuksessa, tuossa luusereiden kuninkaassa. Hän paljasti sen kuinka yhteisömme rakentuvat aina uhrin varaan, toisten ulossulkemiselle. Hän ei lähtenyt tähän peliin vaan suostui itse olemaan se uhri ja ulossuljettu. Tämä itsensä antava rakkaus on koko todellisuutta kantava voima. Se on Jumalan olemus. Se ei ole kaukana merten takana tai taivaassa, vaan lähellä, lähempänä kuin itse olet itseäsi. Se on sielusi ytimessä, jokaisessa hengen vedossasi. Se läpäisee kaiken, tihkuu joka paikasta, herkkänä, tuskin havaittavana armon henkäyksenä mutta jonka suuruuden edessä kaikki maalliset ja kosmiset mahdit taipuvat. Älä siis pelkää. Tämän maailman vallat ja voimat kukistuvat mutta Jumalan rakkaus ja armo ei katoa koskaan. Aamen.


Video aiheesta Samuli Edelmann - Herra elämääni youtube

Jazzvirsiä suomeksi ja ruotsiksi - Herra, elämääni - YouTube

Samuli Edelman - Herra elämääni

Syksyllä 1990 olin yhtä ihmeissäni kuin tänä aamuna. Kerroin pienelle tytölle puhelimessa pelostani lähteä omaishoitajaksi laitospaikkaa tarvitseville vanhemmilleni. Äiti oli jo ilmoittanut päätöksestään jäädä laitokseen lopullisesti. Isä soitti minulle. Kuultuani tilanteen lupasin tulla paikan päälle katsomaan, mitä on tehtävissä ja mitä tehdään.

Äiti jäi kotiin ja siitä alkoi yhtä monimuotoinen elämä kuin EU:ssa kaikkien päämiesten pelastaessa kreikkalaisia, espanjalaisia, italialaisia toinen toisensa jälkeen €urokriisiin joutuneita maita. €uromaita ei kuitenkaan ole yhtä paljon kuin omaishoitajia Suomessa. Heidän lukumääräänsä pienenee 300 000:sta 30 000:een tukeasaavaan, joista tulee lain ja asetuksen mukaan omaishoitajia. Muut vammaista, pitkäaikaissairasta tai vanhempiansa hoitavaa ovat tukien väärinkäyttäjiä ministerin ja Kelan mielestä. Heille ei pidä myöntää tukia eikä muutenkaan huomioida vaan työntää ulkokehälle ja sieltä kokonaan yhteiskunnasta pois. €uromaita on tietty määrä, on pelastettavat ja pelastajat. Tämä on kuitenkin suurin huijaus, onhan kyse pankkien pelastamisesta. Näin olen sen ymmärtänyt rivien välistä.

Sinun armossasi on minulle kylliksi, kuulen puolinukuksissa. Palaan aamuhartauteen netissä, kun olen keittänyt aamukahvit. Isoveli valvoo kirkkoa netissä, päivittää milloin muistaa. Tämä välinpitämättömyys vaivaa kaikkea näkyvyyttä. Pippan peppu on näytettävä heti, se on papparatsien työtä. 
Tuli ehtoo ja aamu, 2.8. ei milloinkaan. 

Olemme keräilyerässä sodan aikana syntyneet. Oma aikani on arvotettu henkilökohtaisuuksilla,
- pentuna kova suuttumaan.
- vaikea työllistettävä omaishoitajana työkkäritädin mielestä.
- ehdottoman yli-ikäinen 61/64 v,
- "yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana, omaishoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa."
- varhennettu vanhus -arvonimi osamaksulla,
- pinssipalkinto, pysyä yhdistyksen maksavana jäsenenä,
- 10 pinssin pussi myytäväksi tai maksettavaksi (kiltisti maksoin kirkon poliittisen ehdokkaan paremmuden mittarina).

Viimeinen vanhuspalvelun tehtävä: avioparia ei saa erottaa laitoshoidossa eripaikkoihin. Oma ehdotukseni äidille oli hakea avioeroa, mietitään ½ vuotta nukutaan samassa parisängyssä. Haetaan ero ja jatketaan nukkumista samassa parisängyssä. Minkä on kerran luvannut kuolemaan asti, sitä on vaikea perua. Luopuminen on rankka juttu ja monesti loppuu henkirikoksen kautta. Muistinmenetys armahtaa, jos iskee silmänsä vieraaseen naiseen.
"Murha mielessä" on läsnä joka päivä. Lapset puhuvat omista lähtökohdista, karjalaiset omasta kokemuksesta.

Vanha loru kirkkoon kiirehtimisestä; ei oo kiirettä kirkkoon, pappi on vielä paitasillaan, lukkari lusikka suussa, suntio sukkasillaan. Onneksi on vielä puhujia, jotka puhuvat asiaa. 

Jos hartauslähetykset olisivat kuunneltavissa heti lähetyksen jälkeen netissä kuin on luvattu, säästyisin näiltä turhautuneisuuden tunteilta. Sinun armossasi on minulle kylliksi, tekisin oikeita päätöksiä oikeaan aikaan ja omalla kustannuksella. Puhutteluun en oikeastaan tarvitse nettiä, lakikirjan irtolehtiä enkä maaoikeuden viimekäden päätöksiä. Meitä on huijattu ja tässä on tulos - (tai ulos). Mistä olen lähtenyt, sinne ei ole takaisinpaluuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti