"Isä meidän" Aamen

Dokumenttiprojekti: Omaa luokkaansa 

Kautta maanpiirin kuulutetaan kesäloman loppumista. Katselen ympärilleni kuin kissa Karvinen.

- Hyvät ajat edessä?

- Vai takana?

- Täällä ne eivät ainakaan ole.

- Tarvitsen vielä viisi minuuttia. Tilannekatsauksen tehtyään Karvinen vetää telttansa vetoketjun kiinni.

Kesäloma kuuluu koulumaailmaan kadehdittuna etuutena. Sodan jälkeen kolme kuukautta lapsilla vapaata ja opettajilla palkallista vapaata. Koulunsa aloittava 7-vuotias oli oma-aloitteinen. Oli oppinut huolehtimaan itse vaatteensa ja tavaransa koulupäivää varten. Vanhempani tiesivät varmasti, mitä on kahdeksan koululaisen koulunkäynti. Kaikki oli järjestyksessä, vanhempien työ kotona. Työhön osallistuivat lapset aluksi leikkien ja sitten tehden oman osuutensa. Oliko meistä kukaan Omaa luokkaansa, että opettajan olisi pitänyt käyttää eritysopettajan taitoja. Enemmän opettajat olisivat tarvinneet apua omiin ongelmiinsa kuin kilteimmistä kilteimmät lapset.

Kansakoulut kärsivät opettajapulasta syrjäseuduilla. Sainkin vt. tai va. opettajan paikan yo-tytönhupakkona. Edeltäjällä miesopella oli ollut alkoholiongelma. Nukkui tunnilla pää pöydällä, lapset heittivät Fatzerin sekoituksen kovalla karkilla.

- Tane, Tane, höpötti herätetty opettaja, keksittyään kestounilukkarin. Kukaan toinen ei uskaltanut open mielestä heittää karkilla päähän.

Opettajat olivat omaa luokkaansa kyläläisten kanssa niissä neljässä kunnassa, joissa hoidin opettajan tehtävää purettavissa mökkitönöissä ja lakkautettavissa kouluissa 1960- luvun alkupuolella. Syntisenlaulunmaassa on edistytty, että päiväkodeissa on jo taulutietokoneet käytössä. 

Tänään vaadin luksusta hyvinvointivaltiossa opittuani Mitä- ja Miksi-palvelijalta, Milloin- ja Miten- palvelijaa hyväksi käyttäen. Kiitokset, Mistä- ja Minne- palvelijan apu on vienyt perille.

Aamuhartaustekstin luin pienestä vihkosesta. Isä meidän -rukousta ei ollut kirjoitettu kokonaan. Muista sen kerran kun rukoiltiin lyhimmän kaavan mukaan: Isä meidän. Aamen.

Silloin se oli moka, tänään piispa rukoilee samoin. Suurista käsistä on hyötynsä, on tehokkaat siunaamaan.

Aamun ajatus
Minulla on kuusi palvelijaa, jotka ovat opettaneet minulle sen, mitä tiedän.
Heidän nimensä ovat Mitä ja Miksi? Milloin ja Miten (Kuinka)? Mistä ja Minne?
-Rudyard Kipling 

Kesän viimeinen ruusu muistuttaa uskonnonopettajastini, josta tuli piispa. Oli samalta tasolta lähtöisin, kun siihen asti nimeltä tuntemani piispat istuivat korkealla kirkonmiesten joukossa. Paavi on kuitenkin katolisen kirkon pää ja Vatikaanista kuuluu kummia pimityksineen kavalluksista ja pappien puolusteluista  poikiin suuntautuneina. 

Kirjeenvaihtosuhde kesti aikansa eikä syynä ollut suhteen salaaminen pappien naisena. Hän oli pankinjohtaja, katseli lyhyitä kynsiäni. Vertasi niitä lukuisten alaistensa pitkiin kynsiin. Työni puolesta en kuulunut pitkäkyntisten joukkoon. Sain noudattaa aikani Rudolf Steinerin sosiaalista peruslakia vapaaehtoistyössä. 

Tänää puututaan omistajaohjauksessa johtajille maksettuihin kannustuslisiin, eläke-etuuksiin ja varhaiseen eläkkeelle siirtymiseen. Nämä on mainittu Talouden madonluvuissa, ja meillä tehdään, "mitä isot edellä, sitä pienet perässä". 

- Kyllä ne ovat viisaita. Se todistaa ahneudesta ja järjenköyhyydestä. Valtiovallan suojeluksessa on kaikki mahdollista.

Aamusoitto 14.8. 
Kansansäv.: The last rose of summer (Jaakko Kortekangas ja Ilkka Paananen). Musorgski: Scherzo B-duuri (Lontoon SO/Claudio Abbado). Rimski-Korsakov: Ruusu ja satakieli (Olga Borodina ja Larisa Gergijeva).

Odotan kirjablogin esittelyyn aamuhartaustekstiä, kristillisen kirjallisuuden helmiä. Palauttaa mieleen elämässä koettuja aikoja. Katja Ketun Kätilö kuuluu sarjaan Omaa luokkaansa käsikirjana tämän päivän eritysopetusta tarvitseville. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Paras pysyä kotona, ampumistapauksia tulee aina uusia ilman sodanjulistusta.

Hartausohjelmat: Aamuhartaus 14.8 14.08.2012

Tiistaiaamujen hartauksissa nostetaan esiin kristillisen kirjallisuuden helmiä. Piispa Kaarlo Kalliala, Turku, puhuu Petri Järveläisen kirjasta "Rukouksen elämänmuoto". Virsi 208: 1,5. Virsi alkaa sanoin "Oi taivaallinen Isämme". Es. Radion kamarikuoro, joht. Timo Nuoranne, urut Harri Viitanen.
Kuuntele aikaa 32 päivää