Dokumenttiprojekti: Omaa luokkaansa
Uskomaton uusperhe
YEAT, yrittäjäosaamista supolvenvaihdokseen ei ole mihinkään hävinnyt. Kysyin, miksi koulutusta ei järjestetä Lahdessa. Vastaukseksi sain Yritysakatemia Rastorin näyttötutkintomestarilta.
- Jos se järjestettäisi Lahdessa, olisi se ammattikorkean opintoja. Minulle siihen paikkaan tarjottiin oppilastyönä järjestettyä lievästi dementoituneiden päivätoimintaa. Esteenä vain oli, etten vielä silloin ollut hoitajan tarpeessa, jonka vapaatunnin olisi taannut hoidettavan päivähoitopaikka. Ammattiaopiskeleville olisin ollut oikea asiakas.
Tänään tunnustan lopullisesti hävinneeni elossaolotaistelun. Valituspäätös hallinto-oikeudesta antaa odottaa vielä toisen mokoman. Sille ei ole mittayksikköä, kuinka kauan ajallisesti. Laskunlähettäjät maksattavat virtuaalielämästä Vihtaniemellä. He kuvittelevat, että sukupolvenvaihdos on tapahtunut ja lomakiinteistössä on vilkasta elämää. Jos joku on minut siellä nähnyt, VALEHTELEE, se en ole ollut minä. Kuitenkin olen saanut ulosottokelpoisia laskuja kuvitellusta jätteestä.
Autiosaaren olen saanut itse valita. Ubiikkiyhteiskunta ulottuu tännekin. Uskomaton uusperhe on viihdyttänyt minua, kuinka he selvisivät saarelta pois. Minun ei tarvitse ampua hätäraketteja, lähettää pullopostia tai uida meren yli päästäkseni tästä tilanteesta pois. Sen ratkaisee hallinto-oikeus joko puolesta tai vastaan. Jäänkö tänne laskutusosoitteeksi vai teenkö sukupolvenvaihdoksen ja palaan maalle. Ehkä palaankin Kuopion esikaupunkialueelle, jos palaan. Perintöä en vie mennessäni. Se siirtyy seuraavalle sukupolvelle, jos sitä ei ulosmitata minun pahoista teoista rauhan välikappaleena komukille. Hän se leimasi minut yli-ikäiseksi ja luuseriksi sukupolvenvaihdosikäisena.
Minun kirjoitukset herättävät hinkuja joissakin. Ubiikkiyhteiskunnassa ollaan valvonnan alla 24/7. Sitä harjoittelin omaishoitajana omaa luokkaansa olevien naapurien kanssa. Nyt asiat ovat hoidossa, joskin maksavat oppirahoja minulle antamasta opetuksesta. Talouden madonluvut on mielenkiinnonkohde. Tänää 2-vuotias istuu jo läppärin ääressä näyttäen turhautuneelta. Hänen tulevaisuutensa kestää vuoteen 2075, jolloin skenaario toteutuu.
Virikkeiden vähyys kuudennessa kerroksessa kolmen summerin takana turhauttaa minut kuin eläintarhan karhun. Lehmät leikkaan kuvina maitotölkin kyljestä, perhoset ja leppäkertut piimäpurkin pahvikääreestä. Ei kasva kukat, kun parvekeella on ainainen remontintarve. Pölyä riittää koneellisen ilmastoinnin kierrätyksessä. Samalla huomaan, kuinka nokista on ilma. Alan saada jo suojavärityksen tummemmaksi kuin Lontoon perhoset. Siitäköhän mannerheimiläinen esikuva sai ideansa. Ollaan pääsemässä mustimmista mustimpien hirmuhallitsijoiden joukkoon. Sitä keventää ihmissuhteet kuviteltuna tai todellisina tuotuna ubiikkiyhteiskuntaan.
Mitä tekisin, jos tilanne ratkeaisi edukseni ja eristys loppuisi? Taide ja taudit yhdistyvät Riverside Medical Clinic'alla. Kaisa toi yhden ruusun isäni hoitamisesta. Ehkä sukupuu kukkii tai jotakin todellista, ettei pinssi tule vain maksujen uskollisesta maksamisesta. Kunnia on mennyt, maine tulee kasvaamaan. Kuinka selvisin profeettana omalla maalla? Kuinka sijoittajien ahneus tuotti bisnesenkelille rahaa sijoitettavaksi omaishoitoon? Monta kysymystä on vaiettu kuoliaaksi kirjoitustaidottomilta, ubiikkiyhteiskunnassa mikään ei jää julkaisematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti