Aamuhartaus 1.8.2012
Katekismussarjassa Isä meidän -rukouksesta (kohdista 1-3) puhuu pastori, kanttori Samuli Korkalainen, Helsinki. Virsi 208: 2, 3 & 4. Virsi alkaa sanoin "Oi taivaallinen Isämme". Radion kamarikuoro, joht. Timo Nuoranne, urut Harri Viitanen.
Aamuhartaus ke 01.08.2012
Samuli Korkalainen, pastori, kanttori, Helsinki
Minä olen huono rukoilija. Erityisen vaikeita minulle ovat tilanteet, joissa pitäisi julkisesti rukoilla omin sanoin. Usein sanat juuttuvat kurkkuun, enkä saa änkytetyksi mitään järkevää. Siksi joudun turvautumaan valmiisiin rukouksiin. Kaikkein mieluiten lausun Isä meidän -rukouksen. Se on paras rukous, koska se on Jeesuksen itsensä opettama. Katekismuskin muistuttaa, että sitä rukoillessamme emme pyydä oman tahtomme, vaan Jumalan tahdon mukaisia asioita. ”Tunnustamme, että Jumala tietää, mikä on meille hyväksi ja mitä todella tarvitsemme.”
Isä meidän -rukous alkaa kolmella pyynnöllä, joiden painopiste on Jumalassa. Maailman ja ihmisen asiat ovat vasta kakkosijalla. Jumalan nimi, Jumalan valtakunta ja Jumalan tahto ovat ykkösasioita.
Virsi 208: 2
Mikä on Jumalan nimi? Ihminen ei ole nimennyt Jumalaa. Sen sijaan Jumala on ilmoittanut meille itsensä pelastushistorian tapahtumissa aina luomisesta lähtien. Hän on ilmoittanut meille myös nimensä. Raamatussa kerrotaan Mooseksen sanoneen Jumalalle: ”Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: ’Mikä on hänen nimensä?’ Mitä minä heille silloin sanon?” Jumala vastasi Mooseksen kysymykseen: ”Minä olen se joka olen.”
Jumalan nimi on siis verbi: Minä olen. Jumala on tekevä ja toimiva Jumala. Jumalan nimen pyhittämisessä on kyse Jumalan teoista ja toiminnasta. Katekismuksen sanoin: ”Jumalan nimen pyhittäminen merkitsee sitä, että kunnioitamme kaikessa Jumalaa ja otamme kiitollisina vastaan kaiken, minkä hän on tehnyt hyväksemme.”
Virsi 208: 3
Tulkoon sinun valtakuntasi. On hyvä huomata, että sekä edellisessä että tässä pyynnössä verbi on kreikankielisessä alkutekstissä passiivissa. Siitä ei siis käy ilmi, kuka pyhittää Jumalan nimen ja kuka tuo valtakunnan. Tämä muoto juontaa juurensa juutalaisten kunnioituksesta Jumalan nimeä kohtaan. Tuo kunnioitus on niin suuri, että Jumalan nimeä varotaan mainitsemasta ja hänen toiminnastaan puhutaan mieluummin passiivissa. Näin ollen näissä pyynnöissä on kyse Jumalan toiminnasta. Vain Jumala itse voi pyhittää nimensä ja tuoda valtakuntansa. Rukoillessamme valtakunnan tulemista me siis pyydämme, että Jumala itse sen toisi. Samalla tunnustamme, että ilman häntä olemme kyvyttömiä rakentamaan sellaista valtakuntaa, jossa oikeudenmukaisuus, rauha ja tasa-arvo vallitsisivat. Emme kuitenkaan pakene omaa vastuutamme, vaan – niin kuin Katekismus sanoo – ”Rukouksessa pyydämme, että hänen tekonsa vahvistuisivat koko Kristuksen kirkossa ja että voisimme välittää hänen rakkauttaan maailmaan jo nyt.”
Virsi 208: 4
Martti Luther linkitti Isä meidän -rukouksen kolmannen pyynnön kahteen edelliseen: ”Jumala murskaa ja estää kaikki pahat suunnitelmat ja voimat, kuten Perkeleen sekä maailman ja oman itsekkään minämme tahdon, jotka eivät antaisi meidän pyhittää hänen nimeään eivätkä hänen valtakuntansa tulla luoksemme.” Pyyntö Jumalan tahdon tapahtumisesta on siis luonnollinen seuraus Jumalan nimen pyhittämisestä ja hänen valtakuntansa tulemisesta. Silti juuri tämä pyyntö lienee monelle ihmisille se kaikkein vaikein. Itse ainakin huomaan usein nurisevani Jumalalle: ”Eikö se sinun tahtosi voisi edes joskus olla sama kuin minun!” Näin tehdessäni lankean siihen ansaan, että ajattelen Jumalan tahdon listaksi yksittäisiä haluamisia. Kuitenkin Uusi testamentti puhuu Jumalan tahdosta aina yksikössä – se on yksi ja jakamaton. Jumalan tahto ei siis viime kädessä ole lista taivaallisen auktoriteetin pilven reunalta lausumia käskyjä ja kieltoja, vaan se on ilmaistu Jeesuksessa. Jumalan tahtoa voi toteuttaa vain seuraamalla häntä. Onneksi tähän liittyy myös lupaus, joka on Katekismuksessa ilmaistu näin: ”Kristittyinä meidät on kutsuttu seuraamaan Herraamme ja luovuttamaan kaikki asiamme Jumalan hallintaan. Hän on kutsunut meidät työhönsä maan päällä. Hän itse vahvistaa ja varjelee meitä tässä tehtävässä.”
Arkkipiispa Martti Simojoki totesi aikoinaan, että Isä meidän -rukouksen kolme ensimmäistä pyyntöä ”muodostavat kuin temppelin porttiholvit, joiden läpi saadaan astua rukouksen pyhäkköön”. Rukouksemme ei lepää omien toiveidemme, voimamme ja tahtomme varassa. Se lepää lujasti sillä pohjalla, jonka Jumalan nimi, Jumalan valtakunta ja Jumalan tahto muodostavat.
Rukoilkaamme.
Isä meidän, joka olet taivaissa.
Pyhitetty olkoon sinun nimesi.
Tulkoon sinun valtakuntasi.
Tapahtukoon sinun tahtosi,
myös maan päällä niin kuin taivaassa.
Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.
Ja anna meille meidän syntimme anteeksi,
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.
Äläkä saata meitä kiusaukseen,
vaan päästä meidät pahasta.
Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.
Aamen.
Virsi: 208:2,3,4
Lisätty 21.12.2014
"Äiti seisoi ruokapöydällä ja maalasi mönjällä punaisia omenoita puun latvukseen. Kunpa olisikin saanut maalata noilla auringonlaskun väreillä, ajatella, millaisia omenoita ja millaisia ruusuja." Muumien matkassa Vihtaniemellä ennen sijoittajien tuloa.
- Lopeta, haluan nukkua, oli pyyntöni ylös aamuyön tunteina opetellessani nukkumaan sängyssä omaishoitotyön loputtua.
- Nythän minä vasta aloitan, tuli vastaus samaa linjaa takaisin. Nämä olivat niitä vuoropuheluja, joita olen käynyt yksikseni. Aamuhartaus oli silloin luvattu vastauskanavalla vastaanotettavaksi. Vei oman aikansa ennen kuin pääsin mukaan verkkokirjoitustaitoisena. En tarvitse kirjurin enkä tulkin palveluja kirjoittaakseni ajatukset ja vuoropuhelut näkyviin. Kaikkia varten on omat blogit. Tuliukko Katekismussarjan aamuhartausteksteille. Tuliukkko syrjäytti Jeesuksen sinä päivänä, kun hänestä tuli palkittu rauhanruhtinas. Pääkallonpaikalla pilkkaajalle lausutut sanat ovat toteuneet.
- Tänä päivänä olet harvojen ja valittujen kanssa veroparatiisissä. Sodan jälkeen ensimmäinen auktoriteetti oli kansakoulussa epäpätevä opettaja, joka käytti rankaisuvaltaa. Opettajat vaihtuivat, ylemmyydentunne ei mihinkään hävinnyt tasavallassa. Vanhoissa elokuvissa se on säilynyt kielellisenä ilmaisuna jälkipolville koulutuksen kautta.
- Kyllä, armollinen rouva, johtaja, päätirehtööri. Tasa-arvosta ei puhuttu silloin eikä tänään sanaakaan. Neljännen käskyn noudattajana rivit lakosivat mikä minnekin, kun jaksoin paikallani loppuun asti.
- Älä tule meitä opettamaan (omaishoitajana vanhempien osakkeessa) yhtiökokouksessa. Minuun on sovellettu kaikkia lakikirjan irtolehdillä vahvistettuja poikkeuslakeja. Siinäpä sovellatte neljännen käskyn selitysosan varassa. Ehdoton kunnioitus kuuluu vanhemmille. Muiden toteltavien herrojen kohdalla kunnioitus punnitaan heidän tekojensa mukaan. Vaatii ääneen ihmettelemään, käskee pistämään kivet kuppiin ja kieltää menemästä pahantekoon mukaan. Näihin ajatuksiin heräsin aamulla sikeästi nukutun yön jälkeen ennen aamuhartautta.
Meillä jatkuu julman jumalan vallankaappauksella otettu aika veroparatiisissä. Siitä toitottaa uutiset aamusta iltaan. Onneksi pääsin The Book'in sivulle valokuvassa kaivolla. En tunne häpeää naisena kenenkään edessä. Siitäkin on ollut valokuvanäyttely ja julkaistu kirjana. Rullaverho on ollut alhaalla koko kesän häikäisyn estämiseksi. Yöttömän yön aika on päättynyt, mennään kohti pimeneviä iltoja tietäen. Valoa vaikken näekään sen tiedän loistavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti