maanantai 30. heinäkuuta 2012

Onko myötätunto mukana? Onko ruokapula akuutti vai krooninen?

  tiistai 31. heinäkuuta 2012

Syyssinfonia: Onko myötätunto mukana? Valitettavasti etsimääsi blogisivua ei ole olemassa. 

30.7.2014 katson tilastoja luetuista blogeista. Yllätys, yllätys päädyn ilmoitukseen, ettei myötätunto ole mukana. Ei auta muu kuin etsiä välimuistista, mitä olen myötätunnon puutteesta kirjoittanut. Yhdistän  puuttuvan blogitekstin edelliseen tekstiin; Onko ruokapula akuutti vai krooninen.

Nyt myötätunto on mukana tai oikeastaan sen puute. Haistan mitä haluan, vain pyhiä tuoksuja.

Aamuhartaus 30.7.2012

Aamuhartaus 30.7. Rukoushetkessä viikon aluksi puhuvat pastori Hannu Varkki, Helsinki, ja tutkija Aura Nortomaa. Rukoushetkessä Taizé -yhteisö laulaa kappaletta "Insurrectione tua". Säv., san. & sov. Taizé -yhteisö.  

Leivät eivät mene tasan

Vuoden 2008 nälkämellakoiden jälkeen monet maat tarkistivat kantaansa elintarvikeomavaraisuuteen. Kiinan vastaus maailmaa koettelevaan ruokakriisiin oli uusi tavoite: paluu täysin omavaraiseen maataloustuotantoon.

Hups, tapahtui virhe eikä se ollut 1. tässä elämässä. Vihtaniemellä ei enää ollut työntekemisen jatkamisen mahdollisuutta. Kunta viisaudessaan suoritti verettömän vallankaappauksen tieasiassa. Kuuden talvisavun maiden läpi jatkui tie Vihtalandesta Holoppalaan. Rantalan maalle tultaessa se päättyi lapsuuskodin uimarantaan. Pahkasalon sijoille kuuluva niemenkärki oli karjapolkujen varassa.  Olen tämän asian käynyt läpi aina uudelleen eikä se miksikään muutu. Kunnan mielestä minä tänä päivänä olen edelleen väärässä ja kunta sijoittajineen oikeassa.

Aamuhartausaihe on minulle tuttu Franciscus Assisilaisen rukouksesta.

Franciscus Assisilaisen rukous
suomeksi
Suomessa on tunnettu hänen nimelleen nimetty Franciscus Assisilaisen rukous:
Herra, tee minusta rauhasi väline,
niin että sinne, missä on vihaa, kylväisin rakkautta,
missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta,
missä epäsopua, loisin yhteisymmärrystä,
missä erehdystä, viittaisin totuuteen,
missä epäilystä, auttaiain uskoon,
missä epätoivoa, kantaisin toivoa
missä pimeyttä, loisin Sinun valoasi,
missä alakuloisuutta, virittäisin ilon.
Niin että, oi mestari, en yrittäisi niin etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia,
pyytää ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
vaatia rakkautta kuin rakastaa toisia.
Sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää,
antaessaan anteeksi saa itse anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.
Aamen.
ranskaksi
Rukousta ei ole voitu sen nykyisessä muodossaan jäljittää pidemmälle kuin vuoteen 1912, jolloin se painettiin ranskaksi pieneen hengelliseen lehteen nimeltä La Clochette (Pieni kello) nimettömänä rukouksena:
Seigneur, faites de moi un instrument de votre paix.
Là où il ya de la haine, que je mette l'amour. Là où il ya de la haine, que je Mette l'amour.
Là où il ya l'offense, que je mette le pardon. Là où il ya l'pahalla, que je Mette le pardon.
Là où il ya la discorde, que je mette l'union. Là où il ya la discorde, que je Mette l'union.
Là où il ya l'erreur, que je mette la vérité. Là où il ya l'erreur, que je Mette la vérité.
Là où il ya le doute, que je mette la foi. Là où il ya le doute, que je Mette la foi.
Là où il ya le désespoir, que je mette l'espérance. Là où il ya le désespoir, que je Mette l'Espérance.
Là où il ya les ténèbres, que je mette votre lumière. Là où il ya les ténèbres, que je Mette votre lumière.
Là où il ya la tristesse, que je mette la joie. Là où il ya la Tristesse, que je Mette la joie.
Ô Maître, que je ne cherche pas tant à être consolé qu'à consoler, Ô Maître, que je ne cherche pas tant à être konsoli qu'à consoler,
à être compris qu'à comprendre, à être compris qu'à comprendre,
à être aimé qu'à aimer, à être Aimé qu'à aimer,
car c'est en donnant qu'on reçoit, car c'est en donnant qu'on reçoit,
c'est en s'oubliant qu'on trouve, c'est en pardonnant qu'on est pardonné, c'est en s'oubliant qu'on trouve, c'est en pardonnant qu'on est pardonné,
c'est en mourant qu'on ressuscite à l'éternelle vie. c'est en Mourant qu'on ressuscite à l'éternelle vie.
Petja Pyykkönen

Tyttäreni lähetti lehtileikkeen Franciscus Assisilaisesta muuttaessani Tuusniemelle omaishoitajaksi. Hän piti valintaani turhautumisen ilmaisuna. Siksi se on osoittautunut 21 vuoden kuluttua tuosta ratkaisevasta lupauksesta.
- Minä tulen.

Isäni kävi päivittäisissä muisteluissaan läpi vaiheita, kuinka tähän on tultu. Muisti nälkävuosia, kuinka nuoret sukulaismiehet polkaisivat pyörillä Karjalasta heinäntekoon Vihtaniemelle. Heinät tuli seivästettyä ja ruokapalka riitti heille tehdystä työstä.  Kaupunki ei heitä ruokkinut.

Pellot pakettiin ja EU:n esiastetarkkailija sanoi.
- Istutettu perunapelto oli liian suuri pakettipeltolaisille. Perunat kasvamaan maitotölkkiin eikä enempää. Lakovariksiksi kirkonkylään ja räystään alla viljelyä on kokeiltu kuin Karjalan mummot kolhoosiaikana. 
Isäni muisti sanojan vielä 93-vuotiaana. Olihan sanojan äiti hänen kasvukaverinsa isovanhempien luona. Sitä on muisteltu tänä kesänä sukulaisnaista kestitellessä.

Päijät-Neuvo kysyi lääkäriaikaa tiedustelevalta naiselta.
- Onko vaiva akuutti vai krooninen? Jos se on jatkunut useita päiviä, siihen aika löytyy kahden kuukauden kuluttua. Ja sitä rataa. 

PS. Nettipalvelu ilmoittaa toista ja tekee toista. Lähden palauttamaan peruutettuja, tilaamattomia tuotteita. On lähetetty kuitenkin, vaikka ...., eikä tämä ole ensimmäinen kerta. 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti