Vappuaamun puhe

Aamuhartaus 1.5. 01.05.2012

Tiistaiaamujen hartauksissa nostetaan esiin kristillisen kirjallisuuden helmiä. Pastori Hilkka Olkinuora puhuu Miquel de Unamunon kirjasta "Pyhän miehen uhri". Nokkahuiluyhtye Scaramella esittää kappaletta "Chosi pensoso".
Kuuntele aikaa 26 päivää (Vain Suomi)

Lue http://satusinfonia.blogspot.com

Kuuntelin vappuaamun aamuhartauden kaikessa rauhassa. Keitin aamukahvia yhden mukin vähemmän kuin tavallisesti, että ehtisin juomaan ennen kuorojen vapputervehdyksiä Kaupungintalon portailla. Olen aikataulussa availlessani ovia ja portteja päästäkseni ulos. Kova tuuli riepottaa kaikkea irtonaista ja kylmä puree käsiä. 

Jään kadulle talojen suojaan, ettei tuuli tartu aatteisiini ja nosta yläilmoihin ilman vappupalloa. Joku jakaa ohjelmalehtisiä puistossa. Haluan sellaisen muistoksi tästä vapusta täydennettävään voimauttavan valokuvan kirjaan. Alussa meidän kahdeksan valinnat sinkkuajan päätteeksi. "Tästä alkaa tuntematon metsä" -ohjelma omasta 10 -vuotisomaishoitajajuhlasta. Vietin sitä Talvipuutarhassa presidenttiparin seurassa. Sen jälkeen juhlat ovat olleet arvokkaampia kuin koskaan olin osannut kuvitella.

Vapun aamuhartaus ei ole vielä kuunneltavissa netissä.  Vahinko, olisi se kuuntelemisen arvoinen raastavien vappupuheiden jälkipuinnin sijaan. (Nyt on, 3.5.) Kuuluu sarjaan yöllisiä puhutteluja opetellessani nukkumaan sängyssä 54 työaikalakia noudattavan (omais)hoitajan miestyövuoden jälkeen.

- Lopeta! Haluan nukkua. Samaa linjaa tuli pikavastaus.

- Nythän minä vasta aloitan. Elinkautisen aika on kulunut tuosta työstä uupuneen yöstä.  

Kirkkovuodessa vappu aloittaa kevään. Patsastelin viimeisen kerran Vapaudenpatsaan hengessä valkoisten veteraanien muistoksi puistossa. Tasapuolisuuden nimissä käyn Punavankipatsaalla Fellmannin pelloilla, jos tarve vaatii. Työnpatsas on tämän vapun patsas. Sen arvo selvisi googlehakuna puuseppien ainaisesta tarpeesta. Sillä ei ole mitään tekoa puolueiden vappupuheille työttömyydestä ja sitouttamisesta työhön rahalla. 
- Voi, teitä, omaneduntavoittelijoita. Sijoittajan opetus vuokrankorotuksen perusteluksi. "Rahan arvo on myös laskenut siten, että elinkustannusindeksi on noussut toukokuusta 2010 (jolloin vuokraa viimeksi korotettiin) helmikuuhun 2012 lähes 6%. Eläkkeet ja muut tulot nousevat yleensä elinkustannusindeksiä mukaillen."

Sijoittajalla on huoli sijoituksen tuotosta. En ota osaa opetuksesta rahanarvon vaihtelusta. Vuokravelka on käänteinen. Turvatalossa ei asuta toisten kustannuksella. Sijoittajan onneksi 1986 rakennettu talo on vielä pystyssä. Osake menettää arvoaan laitteiden vedellessä viimeisiään. Jopa kaappien ovet joutaa kohta pois, ovathan saranat menettäneet jousensa. Kaapinovet eivät enää aukea. Vuokratakuu käytetään rikottujen paikkojen korjaukseen. Tässä on seuraavan valituksen paikka, jos minusta tehdään maksaja koin syömisestä ja ruosteen raiskaamisesta. Se on maallisen aarteen kohtalo eikä sitä estä vuokrankorotus rahanarvon vaihdellessa. Mitä minä saan, sen sijoittaja haluaa. Kaikkea se terveen kanan mieli tekee. Kissankin saa syömään sinappia, jos tietää tarjoiluniksin. Raha saa MMestarin puhumaan äitinä lastensa tykkäämisestä danonesta. Sitä ei oltu vielä keksittykään minun lapsuudessa.

Mä vaikka täällä vierahissa vaellan, muistan tien kotiin. Kaikki liittyy kaikkeen.

Tie kotiin

"Minulle tulee lämmin, hyvä tunne, kun puhutaan kodista.

Työpäiväni päätteeksi matka kotiin on lyhyt. Valittavana on kaksi reittiä. Olen navigaattorin kanssa eri mieltä reitinvalinnasta. Ajan sitä, joka on omasta mielestäni nopeampi. Jokainen kohta matkasta on tuttu. Viimeisen puolen kilometrin matkan osaan ulkoa, tiedän asfaltin halkeamat ja tien yli roikkuvat puunoksat. Sitten olen perillä kotona.

Minulle tuo matka ei ole pelkkä reitti tai katuosoite. Matka on täynnä tunnetta. Se on täynnä muistoja aiemmilta kerroilta. Siinä on myös mukana odotusta kotiin pääsystä. Tunne voi vaihdella. Välillä odotan pääsemistä kotiin levähtämään. Joskus on olo, että voisin tehdä mitä vain mieleen juolahtaa. Välillä on taas niin kova nälkä, että tie vie suoraan eteisestä keittiöön ja jääkaapille. Joskus kesäaikana on niin kaunista, että jään ulos, ei ole mitään kiirettä päästä sisälle."
Heikki Sariola Kurikan seurakunnan kirkkoherra