Veden muisti |
Mies, joka ei ole koskaan nähnyt lunta
Lennart menetti muistinsa vuonna 2007. Hän ei tuntenut enää edes vaimoaan tai tytärtään. Oltuaan aluksi vanhustentalossa Lennart pääsi kotiin ja alkoi koota elämänsä palapeliä uudelleen, nyt kuvataitelijana.
Aloitan uudestaan "Isänmaa tähden" Jenni Linturin esikoiskirjan lukemista. Ensimmäinen luku saa minut jo nauramaan itsekseni, tunne jostakin saman toden kokemisesta tulee pintaa huvittavuudessaan. Omaishoitoajan jälkeen kaupungin kadulla kohtasin tuttuja Kauniista ja rohkeista. Tunnetila muuttui kokemuskertomukseksi. Yhdistyksessä kysyttiin, kuka olin ja mikä toi minut yhdistyksen tilaisuuteen. Luulin kertoneeni toden, mutta minua ei uskottu. Minulle varattiin uusi rooli yhdistyksessä, johon minut oli siirretty osoitteen muuttumisen perusteella. Tätä samaa periaatetta noudattaa seurakunta, eikä sitä voi vaihtaa kuin maistraatin päätöksellä erottaa kirkosta muuhun uskonnolliseen yhteisöön.
Tämän päivän näkemisen perusteella kysyn.
- Kumpiko meistä on hullu?
- Kumpiko meistä ei tunne tunteilla?
- Minäkö en kuulu yhteiskuntaa, vai yhteiskuntako ei kuulu minulle?
- Sama kysymys kunnalle, suvulle ja sisaruksille?
- Tuotapa en tullut ajatelleeksi, on tavallinen vastaus.
Mies, joka ei ole koskaan nähnyt lunta
TV1 To 03.05.2012 klo: 14.30
Älä unta nää! Kiellosta huolimatta sydämellä unta nään ja silmilläsi katson maailmaa. Oma syntymä pitää käydä vielä läpi tämän päivän tietämyksen valossa. Lisäsin sen Tukinaisen kirjeeseen kevennykseksi sille, mitä olen kuullut huudettavan kauneimman tapahtuman ympärillä.
Vittua ja huoraa, sitä se on ollut.
Vanhuudenhöperyys on muuttunut eriasteisiksi muistisairauksiksi. Ohjelman Lennart vajosi syvään uneen. Herättyään hän ei muistanut vaimoaan eikä tytärtään. Kysyin kiertotietä tutun ihmisen voitia.
- Siellä hän hoitelee nukkeaan.
Kerroin tyttärelle omista nallelapsista. Hän sanoi, pitääkin ruveta pitämään silmällä, mitä sinä puuhailet. Sen tiedän, että yli ymmärryksen menevät syytökset saattavat aiheuttaa muistinmenetyksen. Meistä tulee posttraumaattisten stressireaktioiden uhreja sodasta ja rakkaudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti