YHDESSÄ ELÄMÄ KANTAA
Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry 15 vuotta juhlaseminaari:
Juhlapuhe: Elinikäinen oppiminen
Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen
6.2.2000
Selviämistarinani elossaoloilmoitus
Kotisivuni ovat Oppimispäiväkirjan sisällysluettelo.
Kriisinhallinta-ajan olen käyttänyt uudelleen oppimiseen,
vaikka se ei liity ammattiin, vaan elämäntaitoon.
Koulutus on avain, jolla hallitsen muutosta,
toteutan omia tavoitteitani ja huolehdin kansalaisvalmiuksista.
15.1.2006
Kiitän kaikkia pelastustyöhön osallistuneita!
Perjantai 11.5.2012
AH Pastori Markus Tirranen, Kerava
Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry 15 vuotta juhlaseminaari:
Juhlapuhe: Elinikäinen oppiminen
Sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen
6.2.2000
Selviämistarinani elossaoloilmoitus
Kotisivuni ovat Oppimispäiväkirjan sisällysluettelo.
Kriisinhallinta-ajan olen käyttänyt uudelleen oppimiseen,
vaikka se ei liity ammattiin, vaan elämäntaitoon.
Koulutus on avain, jolla hallitsen muutosta,
toteutan omia tavoitteitani ja huolehdin kansalaisvalmiuksista.
15.1.2006
Kiitän kaikkia pelastustyöhön osallistuneita!
Perjantai 11.5.2012
AH Pastori Markus Tirranen, Kerava
Pastori Markus Tirranen, Kerava. Virsi 119: 1, 7. Virsi alkaa sanoin "Henki, armon tuoja". Radion kamarikuoro, joht. Timo Nuoranne, urut Harri Viitanen.
Kuuntele aikaa 28 päivää
Ohdakkeista astua on orpotytön tie, valittaa grammarin neula rahisten. Tädin luona kyläily oli yhtä juhlaa. Käytiin Juutilan aitassa soittamassa äänilevyjä grammarilla. Aikuiset järjestivät naapurin sukulaislapsille ohjelmaa. Nämä vierailut olivat ainutkertaisia. Lapsena tuntenut murheita en, riemuja vain kohdata sain. Nyt on toisin. Vip-vieraille järjestetään viihdykettä areenankokoisessa hallissa jääkiekko-ottelun kutsuvierasaitiossa. Julkisuuteen on tihkunut tietoja liikemiehille järjestetystä mahdollisuudesta katsoa kisoja, saunoa ja nauttia talon antimista. Köyhältä jääkiekkofanilta kiskotaa viimeinen hinta lipusta katsomossa. Käytetään kiertotietä netissä. Jenni-rouva tuli kuvatuksi muodikkaassa raitajakussa kiirehtiessään Vip-osastolle. Ei ollut saunomistarvikkeet mukana. Ehkä hän ei ollut varautunut, kun poika saunoo.
Sen verran raitamuoti vaikutti, että monilla naisilla oli raitapaitaa jakun alla torikahvihetkessä. Seurataan esimerkkiä eroottisella latauksella. Sivusta katson hulluuden huippua kuin järjenköyhää miesstripparia. Jos kaikki otetaan pois, pitää järki kuitenkin säilyä päässä. Yhdessä saunomiskulttuuri on muuttunut perhesaunasta julkiseksi kylpemiseksi massatapahtumassa. On palattu alkuun ja saunasynnytyksiin, vaikka lapsettomuus on tullut länsimaiden ongelmaksi. Ponsissa ei ole enää pontta eikä perää. Merikukat ovat muuttuneet myrkyllisiksi leväkukintolautoiksi. Suomi-neito on ollut muutoksen kourissa ja palaa saunakeskusteluihin seuraavan sukupolven lasten kanssa.
Aamuhartauspuhujat katsovat yhteiskuntaa kodin, uskonnon ja isänmaan puolustajina. En pyydä anteeksi stubbilaisia puheita. Hän näkee jo meidän perussuomalaisten aatteita Kreikassa ja Ranskassa. Mies, joka murhasi Norjan, toimi yksikseen. Oma kokemus on yhteiskunnasta, joka leikki Suomi-neidolla, säästi hengen. Yhdessä elämä kantaa ja elinikäinen oppiminen ovat lakanan mahtavat tekstit. Näitä ei vain ukkoutuvassa Suomessa osata järjestää kaikille. Turvatalot ovat tätä päivää. Yksi niistä Verkkokirjoittajan talo oppilastyönä tehty projektissa "Inhimillisten voimavarojen kehittäminen". Annetaan kaikien kukkien kukkia ilman poliittista valtataistelua.
Suvutonta lisääntymistä: - Äitini Amerikasta, esitteli tunisialainen nuori mies WTC -tornien sortumisen jälkeen Thalasassa.
Pelkkä M olisi riittänyt allekirjoitukseksi ja hän olisi tiennyt kuka ämmän takana oli. M -vaakunaksi sen ylentää kaksi runoa.
Käsissäs kannat linnun unelmaa.
Se savena on kämmenelläs vasta,
vaan kerran möhkäleestä karkeasta
se pääskysenä nousee sielun saa. (Ellen Niit)
Kuinka hellästi sinä kosketit
ja kuitenkin minussa kaikki järkkyi. (Vuokko Koistinen Tässä maisemassa)
Kun minä palasin, tukkani ei ollut vielä harmaa.
Ja minä iloitsin.
Takana ovat vuorten vaivat,
edessä tasankojen vaivat. (Bertolt Brecht)
Vasta jälkeenpäin ymmärsin, kuinka paljon palaamiseen liittyy ilonaiheita.
Verkkokirjoittajan talossa 3.7.2012 M
ja tänään 7.9.2014
Iltahartaus ke 09.02.2011
Markus Tirranen, pastori, Kerava
ja tänään 7.9.2014
Iltahartaus ke 09.02.2011
Markus Tirranen, pastori, Kerava
Tulenko nähdyksi?
Kuljen katua pitkin. On jo myöhä, palaan töistä. Jalkani ottavat
askeleita kohti tuttua määränpäätä. Olen ajatuksissani, ainoastaan
liikenteen melu ja ohiajavat pyöräilijät saavat minut havahtumaan. Päivä
on ollut pitkä. Minua väsyttää.
Pitäisi käyttää heijastinta! Unenomaisen kävelyni keskeyttää äkillinen päähänpisto. Ihmettelen äkillisesti noussutta ajatusta. ”Siis pitäisi käyttää heijastinta”. Muistan televisiosta näkemäni mainoksen. Siinä kehotettiin varovaisuuteen syyspimeällä. Tule nähdyksi, käytä heijastinta. Valistavat neuvot kaikuvat päässäni.
Katselen itseäni. Ylläni ovat mustat kengät ja housut sekä pitkä musta takki. Onneksi edes kaulaliinassa on häivähdys vaaleaa. Sekin tosin peittyy hatun alle, joka on musta. Tulenko nähdyksi?
Johnny Cash. Kantrimusiikki. Tuntuu siltä, että ajatuksissani ei ole tolkkua. Vai onko sittenkin? Mielessäni alkaa soida tuttu melodia. Kuulen, kuinka tuttu kitarakomppi ja vahva, bassovoittoinen ääni, hivelevät korviani. Näistä kahdesta ei voi erehtyä. Edesmennyt Johnny Cash, suuri kantrilaulaja, on täyttänyt ajatukseni. Hyräilen melodiaa mielessäni.
Man in black, mies mustissa. Ajatukseni eivät sittenkään harhailleet täysin valtoimenaan. Suuren kantrimuusikon kappalevalinta sopii ajatuksiini erinomaisesti. Olenhan mies mustissa. Sokeripala kauluksessani on työasuni ainoa häivähdys valkoisesta.
Laulun sanat pyörivät mielessäni. Niissä Johnny Cash haastaa kuulijan pohtimaan, miksi hän pukeutuu aina mustiin vaatteisiin. Vastauksen hän antaa itse.
Hän pukeutuu mustaan köyhien ja alistettujen, toivottomien, nälkäisten, rikollisten ja lukutaidottomien tähden. Niiden tähden, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta sekä sairaiden ja yksinäisten tähden.
Pukeutuminen on kannanotto. Johnny Cash päättää kappaleensa toiveeseen, että voisi vielä joskus pitää yllään värikkäitä vaatteita. Mutta niin pitkään kun ummistamme silmämme heikoilta ja vähäosaisilta, hän pukeutuu mustaan. Vain muistuttaakseen ihmisiä niistä, jotka ovat jääneet jalkoihimme. Suuri artisti nukkui pois, hän ei ehtinyt pitää värikkäitä vaatteita yllään.
Huomaan matkani edenneen jo pitkälle. Näen tutun kioskin, jonka ohitse juuri kävelen. Kioskin ikkunoiden kirkkaat loisteputket tuovat valoa muuten niin synkkään iltaan.
Pohdin Johnny Cashin kappaleen sisältöä. Vaatteilla todellakin on sanoma. Vaatteet voivat kertoa aatteesta, ideologista tai säästä.
Mieleeni tulee eräs vaate, jota en itse ole valinnut. Se on kastemekko, johon minut lapsena puettiin.
Kastemekolla on sanottavaa, aivan kuten suurella kantritähdelläkin. Valkoinen väri on symboli Jumalalta lahjaksi saadusta vanhurskaudesta. Hän ottaa syntisen ihmisen yhteyteensä, ja lahjoittaa hänelle armon ja pelastuksen.
Valkoinen väri kuvaa Kristuksen puhtautta, joka peittää alleen kaiken synkän ja mustan. Pieni ihminen verhotaan kauttaaltaan valkoisen puvun loistoon, koska Kristus sovitti hänen syntinsä Golgatan ristillä.
En ole tehnyt mitään ansaitakseni tätä valkoista vaatetta. Minussa ei ole mitään niin hyvää, että saisin verhoutua lumen valkeaan. Mutta silti, tämä vaate kuuluu minulle. Jumalan oma poika maksoi tästä vaatteesta kallisarvoisen hinnan, jotta saisi itse minut siihen verhota.
Hmmm... Tulenko nähdyksi?
Tulen. Sen kertoo valkoinen alba, pienen ihmisen suoja ja turva. Siinä tulen nähdyksi koko elämäni ajan. Minua katselevat silmät, jotka eivät koskaan lakkaa rakastamasta minua.
Sanoma ristin armosta kulkee kristityn vierellä koko elämänkaaren ajan, kasteesta haudan lepoon ja uuden, kirkkaan aamun koittoon.
Haluan pukeutua lumen valkeaan koko elämäni ajan. Varjelkoon Herra minua, etten heitä pois lahjaksi saatua vaatetta. Tartun lupaukseen siitä, että kerran taivaassa päälleni puetaan kirkkaan valkoiset vaatteet. Saan luottaa Raamatun sanaan:
”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet”
Huomaan uponneeni syvälle ajatuksiini. Näen edessäni kotipihan ja tutun talon. Olen perillä.
Pitäisi käyttää heijastinta! Unenomaisen kävelyni keskeyttää äkillinen päähänpisto. Ihmettelen äkillisesti noussutta ajatusta. ”Siis pitäisi käyttää heijastinta”. Muistan televisiosta näkemäni mainoksen. Siinä kehotettiin varovaisuuteen syyspimeällä. Tule nähdyksi, käytä heijastinta. Valistavat neuvot kaikuvat päässäni.
Katselen itseäni. Ylläni ovat mustat kengät ja housut sekä pitkä musta takki. Onneksi edes kaulaliinassa on häivähdys vaaleaa. Sekin tosin peittyy hatun alle, joka on musta. Tulenko nähdyksi?
Johnny Cash. Kantrimusiikki. Tuntuu siltä, että ajatuksissani ei ole tolkkua. Vai onko sittenkin? Mielessäni alkaa soida tuttu melodia. Kuulen, kuinka tuttu kitarakomppi ja vahva, bassovoittoinen ääni, hivelevät korviani. Näistä kahdesta ei voi erehtyä. Edesmennyt Johnny Cash, suuri kantrilaulaja, on täyttänyt ajatukseni. Hyräilen melodiaa mielessäni.
Man in black, mies mustissa. Ajatukseni eivät sittenkään harhailleet täysin valtoimenaan. Suuren kantrimuusikon kappalevalinta sopii ajatuksiini erinomaisesti. Olenhan mies mustissa. Sokeripala kauluksessani on työasuni ainoa häivähdys valkoisesta.
Laulun sanat pyörivät mielessäni. Niissä Johnny Cash haastaa kuulijan pohtimaan, miksi hän pukeutuu aina mustiin vaatteisiin. Vastauksen hän antaa itse.
Hän pukeutuu mustaan köyhien ja alistettujen, toivottomien, nälkäisten, rikollisten ja lukutaidottomien tähden. Niiden tähden, jotka eivät ole koskaan kuulleet Jeesuksesta sekä sairaiden ja yksinäisten tähden.
Pukeutuminen on kannanotto. Johnny Cash päättää kappaleensa toiveeseen, että voisi vielä joskus pitää yllään värikkäitä vaatteita. Mutta niin pitkään kun ummistamme silmämme heikoilta ja vähäosaisilta, hän pukeutuu mustaan. Vain muistuttaakseen ihmisiä niistä, jotka ovat jääneet jalkoihimme. Suuri artisti nukkui pois, hän ei ehtinyt pitää värikkäitä vaatteita yllään.
Huomaan matkani edenneen jo pitkälle. Näen tutun kioskin, jonka ohitse juuri kävelen. Kioskin ikkunoiden kirkkaat loisteputket tuovat valoa muuten niin synkkään iltaan.
Pohdin Johnny Cashin kappaleen sisältöä. Vaatteilla todellakin on sanoma. Vaatteet voivat kertoa aatteesta, ideologista tai säästä.
Mieleeni tulee eräs vaate, jota en itse ole valinnut. Se on kastemekko, johon minut lapsena puettiin.
Kastemekolla on sanottavaa, aivan kuten suurella kantritähdelläkin. Valkoinen väri on symboli Jumalalta lahjaksi saadusta vanhurskaudesta. Hän ottaa syntisen ihmisen yhteyteensä, ja lahjoittaa hänelle armon ja pelastuksen.
Valkoinen väri kuvaa Kristuksen puhtautta, joka peittää alleen kaiken synkän ja mustan. Pieni ihminen verhotaan kauttaaltaan valkoisen puvun loistoon, koska Kristus sovitti hänen syntinsä Golgatan ristillä.
En ole tehnyt mitään ansaitakseni tätä valkoista vaatetta. Minussa ei ole mitään niin hyvää, että saisin verhoutua lumen valkeaan. Mutta silti, tämä vaate kuuluu minulle. Jumalan oma poika maksoi tästä vaatteesta kallisarvoisen hinnan, jotta saisi itse minut siihen verhota.
Hmmm... Tulenko nähdyksi?
Tulen. Sen kertoo valkoinen alba, pienen ihmisen suoja ja turva. Siinä tulen nähdyksi koko elämäni ajan. Minua katselevat silmät, jotka eivät koskaan lakkaa rakastamasta minua.
Sanoma ristin armosta kulkee kristityn vierellä koko elämänkaaren ajan, kasteesta haudan lepoon ja uuden, kirkkaan aamun koittoon.
Haluan pukeutua lumen valkeaan koko elämäni ajan. Varjelkoon Herra minua, etten heitä pois lahjaksi saatua vaatetta. Tartun lupaukseen siitä, että kerran taivaassa päälleni puetaan kirkkaan valkoiset vaatteet. Saan luottaa Raamatun sanaan:
”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet”
Huomaan uponneeni syvälle ajatuksiini. Näen edessäni kotipihan ja tutun talon. Olen perillä.
Virsi: 442
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti