Kuin kynttilä on elämämme tää. Vain pieni tuuli joskus voi liekin sammuttaa, taas toisinaan se myrskyn kestää voi.
Viimeinen kouluviikko on alkanut hiljaisella hetkellä. Kriisiapua on tarjolla. Onko antajilla valmiuksia virkansa puolesta tähän tehtävään? Onko minulla valmiuksia ottaa kriisiapua vastaan?
Taloyhtiön pihalla lippu puolitangossa 11.9. on suruliputus WTC:n turmassa kuolleille, samalla omille menetyksille. Siinä on minun kiintiöni maksetuista oppirahoista täynnä. Niinhän tuota kiintiön täyttymistä mittasin. Minulle ei voi enää mitään sattua.
Nyt myötäsuremisen aika niiden nuorten puolesta, jotka menehtyivät. Ja niiden nuorten puolesta, jotka olivat paikalla luotisateessa, säästyivät ja surevat koulutovereitaan.
Yksin on kestettävä, olen toimintakyvytön. Eilen muistin syödä vasta illansuussa. Tämän viikon olin varannut valmistujaisjuhlailoon. Katson valokuvia asemalla erotessa. Vuodenikäinen istuu asfaltilla, mummo on lähdössä kaukomummoksi. Puolenvuoden kuluttua poistun pimeässä tunnelissa. Tyttö on Osasto10:llä. Nyt 19-vuotiaana on toiset mietteet. Hän on osoittanut vahvuutensa, jota ihailen muistuttaen.
- Olet selvinnyt ensimmäisestä pahasta paikasta. Älä tieten tahtoen etsi uusia vaikeuksia.
- Niinpä. Sillä on kuitattu siunaavat sanani. Luotan häneen ja elämän kantaviin voimiin.
Suuret kivet elämässäni tukipilareina kannattavat seuraavaa sukupolvea. Yläkerran ukot ampuvat aina kovilla. Tämä ampuja näyttää heikkoutensa ympäristössä, jossa itse ei halunnut jatkaa. Kun en minä, et sinäkään saa tehdä mitä haluat. Et edes elää. Samaa mitattiin 1918 pyssyjen ja omistajien voimalla. Ei isäni tiennyt muita syitä veljensä vangitsemiseen. Kysyin, miksi?
- Oli vaatturinopinkäynyt, osallistui nuorten rientoihin työväentalolla, oli torpparin poika.
Siinä niitä syitä kylliksi vangitsemiselle, kiduttamiselle, kuolemalle. Tätä ajanhenkeä olen itse hengitellyt huonolla menestyksellä.
- Jos isäni oli renkinä ja äitini piikana isännättömässä kotitalossasi, en minä ole sinun piikasi. Minulla on työ ja työllä hintansa. Hän maksoi pyytämäni hinnan eikä palannut enää uudestaan puhuttelemaan.
- Olet maailmalla suuren tottunut, hän sanoi. Tämä on ajan henki 1900 -luvulta lähtien. Nyt ampuja ei tiedä, miksi ampui.
Juojärvellä vietetään hiljaista hetkeä. Kalastaja jätti eväänsä kaappiini, kun menetti ruokahalunsa.
Lyyli Kippo yrittää vielä järjestää arkeaan sidettäväksi. Huonolla menestyksellä, kun on huonot yhteydet. Hän ei ymmärrä tätä aikaa. Kuinka sitä voisi ymmärtää, kun kysyjäkään ei ymmärrä tivatessaan.
- Etkö sinä ymmärrä?
Ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että ymmärtävät ymmärtämisen väärin ja tunkevat liian liki. Kollektiivisesti tämä purkautuu yhden Eeron kautta. Hän kiipesi katolle ja antoi aseiden laulaa. On syitä sysissä ja sepissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti