Lainattu tunnussävel ja Viitakon kuvat
Luen säädyttömistä murhenäytelmistä perhepiirissä ilman tunteenpurkauksia. Olen kuitenkin larppauksen/liveroolipelin johtaja vielä vähän aikaa. Operatiivinen johto on paikallaan, viettää unettomia öitä asioita pähkäillessään. Matkan päästä ei minulla ole mitään tekoa. Ei huolta. Kaikesta on selvitty tähän asti, eiköhän selvitä tulevastakin.
Uutiskatsauksessa Suomessa asuvat kreikkalaiset kantavat huolta Kreikassa asuvista sukulaisista. Siellä etsitään jo ruokaa roskalaatikoista. Vihtaniemelle ennen syntymääni tulivat sukulaiset nälkää pakoon kaupungista. Olivat suuri apu heinätöissä, kun kaikki tehtiin perinteisesti käsin. Kesä maalla oli runsauden aikaa, järvestä kalaa, lehmistä maitoa, syksyllä marjat metsästä. Se oli työtä suuren perheen elättämiseksi. Sitten stop tykkänään!
Pienet pellot on pantava pakettiin, lehmistä maksetaan tapporaha. Perunapelto on pienettävä melkein pussiperunoiden kasvattamista varten. Se oli alkua tälle ajalle. Työ ei ole enää oikeata työtä. Elämä saadaan voittona uimataidosta alkuräjähdyksessä. Sen jälkeen jakajan käsi heilahtaa heikoimman lenkin kohdalla. Rikkaat elävät meidänkin puolesta iskemällä kyntensä meidän omaan. Ymmärrän yskän ilman lääkärin koulutusta terveellä maalaisjärjellä.
Jos minulla on polvessa kusta, sitä ei ole päässä. Ultralääkäri viimeisellä bakerinkystan tyhjennyskerralla nosti oman housunlahkeensa polven yläpuolelle. Esitteli ultralla oman kystansa.
- Sehän näyttää sikiöltä, mutta sydänäänet puuttuvat. Nyt en enää tule tyhjennettäväksi. Äänen nauraen poistuin hoidosta. Lääkärin ja hoitajan naurun voin muistaa tänäänkin. Taide ja taudit on minun juttuni, ihan oma asiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti