Elävät siivet

 Jos kristityn on nimi mulla, tee siksi minut todella. Mitä se sitten tarkoittaakin Suomen evankelis-luterilaisessa seurakunnassa? En vielä ota näkyville piispaehdokkaan lähettämää pahoittelukirjettä seurakunnan vaihtamisen jälkeen. Minua loukkasi pahoittelu, enhän luopunut lapsenuskosta, johon minut oli kastettu. MattiJ kysyi kohtaamaltaan 4-kiloiselta varpuselta nimeä.

- Minä olen kirkko.

Eilen muistin Tukholman suomalaisen kirkon, jossa kävin itkemässä koti-ikävää kesällä 1960. Uskonkonsultti lähetti isälle kirjeen kesätyöstä. Olin ollut huoraamassa sen ajan käsityksen mukaan. Eikä se aika ja puheet ole miksikään muuttuneet. Asenteet jatkuvat tänä päivänä kirkon sisällä, mikä nainen on.

Sain siirron Suomen saksalaiseen seurakuntaan. Se oli ainoa ratkaisu kristityn lähetettyä potilasjärjestöön tehdäkseni vapaaehtoistyötä omaishoitajayhdistyksen vertaistukiryhmässä. Menin ja löysin savolaiset vammaiset. Se oli oivallus kuinka savolaisista ajatellaan vammaisjärjestönä muiden sairausjärjestöjen yhteenliittymässä. Lopullisen silauksen antoi maistraatti erottamalla kirkosta muuhun uskonnolliseen järjestöön. Haluaisin nähdä sen Porvoon sopimuksen, jota Suomen saksalainen seurakunta ei ole allekirjoittanut. Se on ollut viisautta pysyä erossa Suomen kirkon hapatuksesta.

Eilinen kastejuhla oli minulle tuttu omien tyttöjen kasteesta siihen liittyvine rippikouluineen 15 -vuotiaina. Aikanaan tulivat lapsenlasten kastejuhlat, vaikka nuoremman juhlaa varjosti vanhemman sairaus.

- Minä suren, kun isosisko on Osasto kympillä ja pikkusiskon kastejuhla on huomenna.

- Älä sure, lohdutti nuori isä. Isosisko noudettiin kotiin ja isän sylissä heilutteli kinttujaan, kun pikkusisko sai nimen. Isosisko sai papilta siunauksen. Kahvitilaisuudessa papin ja kummin puheet pyörivät työasioiden ympärillä. Lapsi leikki syövän pois ja aikanaan ripari huipentui Pyhään jysäykseen kummankin kohdalla.

Oma seurakuntaelämä vilkastui. Se antoi kielen rahalla arvotetulle omaishoidolle. Zu Hause Pflegen, Hilfe für die Helfer. Kirkko ja omaishoito eivät ole edistyneet julistuksessaan. Itse jatkoin perinteisellä linjalla hyväksyttynä kirkon jäsenenä. Kirkollisverosta en kanna huolta, se on ollut aina verovelvollisena. Yhteisvastuukeräykseen olen osallistunut vapaaehtoisesti oikean käden tietämättä, mitä vasen tekee. Sinun omastasi lahjaasi jaamme. Tämä pitää kirjoitta näkyviin kuin blogitunnustus.

GEMENSAMT ANSVAR

VARDAGSÄNGELDIPLOM

Tack

Du har visat kärlek till nästan och burit

din del av gemenssamma ansvaret.

DU ÄR EN VARDAGSÄNGEL

Diakoni 16.5.2012

"GUD ÄR KÄRLEK, OCH DEN SOM FÖRBLIR

I GUD OCH GUD I HONOM." 1 Joh 4:16

"Maailman ihanin tyttö" -projekti tuottaa tulosta. Sain ystävältäni valokuvan kirkon myöntämästä diplomista ja ahkeran kirkossakävijän ansiomerkistä juhlapäivänä. Omaishoitajat saivat pinssinsä yhdistyksen 10 -vuotisjuhlassa. Olin kutsuttu, mutta en hyväksytty osallistuja.

- Olisit pysynyt maksavana yhdistyksen jäsenenä, olisit sinäkin saanut pinssin.

- Kiitos muistutuksesta, mutta se ei ole ollut motiivini. Kirjoitan kuitenkin ajatukseni ilman kokemuskertomuskoulutusta, vaikka minua on uhkattu poliisitutkintaan joutumisella. 

Näillä mennään enkelinsiipien havinassa ja kiitän ansiottomasta tunnustuksesta toisella kotimaisella. Tämä on kielikysymys ja samalla uskonasia naisesta ja naisen työstä.