Niinistö ja Haukio saapuivat kastajaisiin kuninkaallisten joukossa.
Niinistö ja Haukio mukana lähipiirin lounaalla.
Tällaisen lahjan Niinistö ja Haukio antoivat Estellelle.
Kastemekko vuodelta 1906.
Suomalaista sukujuurta
Ajankuluksi olen nautiskellut kielisukulaisista euroviisuehdokkaista. Tähän törmäsin jo kansainvälisessä runoillassa. Siellä runoilija kertoi sukulaiskielestään udmurtista, ei halunnut olla venäläisittäin votjakki. Viittaan koulutietoon ostjakit, votjakit jne sen ajan nimityksillä. You know amerikkalaisittain, onhan moukkamaista olla suomalainen kieleltään ja geeneiltään.
Tänään Ruotsin kruunuprinsessan kastepäivänä olen ylpeä kuninkaallinen jo senkin takia; Prinssi Danielin isä on tutkinut sukua. Jäljet johtavat Savosta lähteneisiin metsäsuomalaisiin. Oma kuninkaallisuuteni juontaa juurensa suvun tervehdyttämiseen bilsanopen ohjeilla.
- Perimä tervehtyy heittäytymällä satamajätkäseikkailuun. Omaa syntyperää en tarvitse hävetä, vaikka isovanhemmat olivat maattomia käsityöläisiä. Tiedän suvussa pienen hajuraon valkoisten opettajien ja köyhästä syntyperästä punaisiksi leimattujen välillä. Olen värisokea, näen kaikki samanlaisina pulliaisina.
Melkein halkean ylpeydestä meidän hovikelpoisista edustajistamme. Kaste noudattaa minun lapsenuskoani. Suomen saksalainen seurakunta kuuluu muuhun uskonnolliseen yhteisöön Porvoon sopimuksesta puuttuvan allekirjoituksen tähden. Olen aika lähellä totuutta, missä Suomi-neito on menossa tai mihinkä meitä ollaan viemässä. Pitäisi mennä elämän portista takaisin ja odottaa parempia aikoja. Tietysti olisi aikakoneen käyttäminen toinen vaihtoehto. Saada syntyä itselle sopivimpaan aikaan.
Sain nimeni kesällä 1941. Isä tuli rintamalta saman kuorma-auton lavalla kaatuneiden kummisetien kanssa. Vihtaniemeltä soudettiin kirkonkylän rantaan. Kummi-täti laittoi kengät jälkaan lähempänä pappilaa. Heiskanen kyseli enemmän kaatuneista kuin meistä elävistä. Asiat olivat silloin tärkeysjärjestyksessä. Tässä uskossa sinnittelin lähes 65 vuotta. Sain ensimmäisen kastekynttilän 65 -vuotisjuhlilla Helsingin saksalaisessa kirkossa saatesanoin: Liebe Maire tai liebe M. Tänään uskossa osallistuminen ei kuristanut kurkusta. Sain kutsun valmistujaisjuhlaan ja kiitokset kutsumattomana haltijakummina paljon nähdystä vaivasta vihonviimeisessä pesänselvityksessä. On kaikki hyvin taas 22.05.2012. Ja he elävät onnellisesti elämänsä loppuun asti. SEN PITUINEN SE.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti