Katson SDP:n puoluekokousta tosimielessä. Onhan puolue meillä enemmän kuin koti, uskonto ja isänmaa. Kuulen yhteislaulussa tulevan revyyn aineksia sanavalinnoissa suurimmasta puolueesta ja porvareista. Mitään ei ole opittu vuosien saatossa.
Palaan vappupatsasteluun vapaudesta ja punavangeista. Vapaus valkoinen ja aate punainen syntyperän mukaan. Helvetti on irti jälleen kerran. Hyvinkäällä on ammuttu, yksi kuollut, useita loukkaantunut. Uutinen lamauttaa minut hetkeksi. Sitten soitto sinne, ei vastausta. Toinen soitto, ei vastausta. Kolmas soitto herättää lauantaiaamun nukkujan, joka ei mitään tiedä. Soitanko kriisikeskukseen kysyäkseni, miten tytölle on käynyt? Sitten soi puhelin.
- Kun jossakin jotakin tapahtuu, muori ajattelee pahinta. Yöllinen tekstiviesti kotiin oli jo ilmoitus, ettei ole mitään hätää.
Jollakin on hätä, suru kohtaa arvaamatta perhettä. Viikko vielä lukuvuotta, mitä koulunloppu tuo tullessaan kesälomaa juhlivalle nuorelle.
Poliittinen, kantaaottava revyy ei vahingoita ketään. Tämä aika on tullut armottomaksi. Nuorisolle ei ole tarjolla vaaratonta kokoontumista edes puolueviikonlopussa. Siitä muistuttaa punaisen heinäkuun ravustuksen alkamispäivä Norjassa. Puolue ei ole ratkaisu tämän päivän ongelmiin. Puolueella on minua lyöty kuin vierasta sikaa. Jokaisesta puolueesta nousee huippu korkeimmalle oman edun tavoittelussa. Puolueiden välinen valtataistelu ei anna nuorisolle kasvualustaa terveeksi aikuiseksi. Lapsiuhrista tulee hyväksikäyttäjä, ampuja, sortaja.
Vitas - Lullaby
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti