Vanhuspalvelulain 2. päivä

Short improvised performance of Schubert's Ave Maria

Vanhuspalvelulain 1. ja 2. päivän välillä on 54 työaikalakia noudattavan hoitajan miestyövuotta ja naisen 21 vuotta elettyä elämää.

- Ave Maria! Yksinkertaiset asiat ovat kauniita. 

Vuosi 1991 on alku vanhuspalvelulle elämässäni. Jouluksi 1990 tulin kotiin. Kuinka tämän päivän nuoret ja vanhat päättäjät voivat puhua vanhuksista ja heidän loppuajan hoidosta, kun omat vanhemmat ovat vielä työikäisiä ja isovanhemmat sodasta selvinneitä kunniakansalaisia.
Muistissa on tasavallan Kekkonen eikä muuta voitu ajatellakaan valtion päämieheksi. Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen. Valtakunnan vanhus voitiin vihdoin todeta poliittisesti sairastuneeksi. Hän on viimeinen valtion kuolettama päämies sen ajan  diktaattorien  (de Gaulle, Franco, Tito, isä Stalin) kuolemaa odottavien joukossa.
Vuoron sai vara-Manu ja Ahtisaari. Minulle oli yhdentekevää, kuka maata johti, minulla oli muuta tekemistä 5-kymppiseksi asti. Vallanvaihto tapahtui 6.2.2000,  vuoron sai Tarja Halonen. Sinä päivänä muuttui kaikki. Seuraavana aamuna isäni lähti paimentamaan Tuonelan karjaa. Soitin hänelle Paimenpojan matkalauluksi. Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulastaan ja kiiruhdin karjateille.

Kattoteatteri 

Pääsiäisestä, muutopäivä 1.4.2000, kattoteatterinäkymä on ollut mielenmaisemani. Aamuhartausseurakunnassa villitsee pohjoisen kapinapappi. Omaishoitajaan on sovellettu lakia jokainen tavallaan. Lääkäri ja pappi ovat antaneet tukea, mutta ei kukatahansa pappi eikä kukatahansa lääkäri. Kaikki on vaihtunut uuteen, minulle epävirallisiin organisaatiohin. Olenhan omaishoidosta elävänä selvinnyt. 

Ei elämästä selviä hengissä, mutta armokuolemasta päätetään vasta myöhemmin. Ratkaisee hyväätarkoittavan vanhuspalvelulain 3. päivän. Olen jättänyt pesäpuuni itkien. Siellä on käynnissä Tiekartta Länsirannalla. Sodan syynä on kunta naapurina, tiekunta isäntänä ja kunnan uusrikkaat mökkiläiset edunsaajana. INTRUM JUSTITIA  hoitaa ulosoton valkopään myydessä velalliset ulkolaisen perinnän kohteeksi. 
Valitusosoitteet ovat peittyneet paperipinojen alle. Teitä on liian vähän hoitamaan enää mitään asioita ja lisää vähennetään. Jaetaan pyssyjä leikkikaluiksi älyttömille, sekin vähentää ongelmatapauksia laillisesti. Ei tarvitse aikuisten älyttömien lähteä syyttömiä mestaamaan syntyperänsä mukaan. Ei voi älyvapaampaa älynvälläystä esimerkkinä olla vuosien 1918 ja 2000-luvun välillä.

- Kunpa teitä olisi paljon tykinruuaksi, muisteli isäni sotaherran rukoilleen. Nyt kenttäpiispaksi valittu pahoittelee seurakunnasta erotetun päätöstä muutta kirjansa Suomessa toiseen evakelis-luterilaiseen seurakuntaan. Julkaisen tuon paavillisen bullan, kun se tulee vastaan paperipinoista, mitä silloinen piispakokelas pahoitteli. Minua loukkasi pahoittelu, enhän luopunut lapsenuskosta. Siihen olin kasvanut kotona saadun kasvatuksen mukaan. Isoisällä on osuutensa vierihoitajana vastasyntyneelle, jonka äiti jätti kaapaloituna isoisän silmän alle punaisen heinäkuun päivänä. 

Mutaravila

On opittava uudestaan ja olen oppinut. Maksanut oppirahat ja aina siitä urputan. On minun elämällä tarkoitus, siitä runoili Anna-Maija Raittila. Unohtaminen antaa anteeksi, kun en tiedä keneltä pyytäisin anteeksi ja mitä pyytäisin anteeksi.  Siihenkin on runo julkaistu 12.6.1914. Päivämäärään liittyy äidin hautajaispäivä ja syntymävuosi. On se sellaista sudokua, josta en mitään ymmärrä.

SUKUPOLVIEN PÖYTÄ

Keinu hohtaa tuvassa, uudinten valossa.
Pöydän ympärillä sukupolvien vuoropuhelu.
Miten he antaessaan kärsivällisesti
vuoron toisilleen
alkaivat jokainen säteillä
omaa yksin oloaan.

Kultahiutalainen autere keski-ikäisten yllä!

Kun omat hyräilevätkin eleeni
ovat toiselle kuin uhkaava
Jumalan sormi, mahdin osoitus - 
niin pyydän tässä kultahiutaleiden alla:
- Anna minun olla ääneti.
Anna välillemme hyvä odotuksen matka.
Anna, jos mahdollista,
monen kuunkierron kasvuhämärä
vailla yhtään selittävää sanaa. Anna-Maija Raittila/Paratiisini puut/Runoja

Vanhuspalvelua 21 vuotta lain mukaan

Iltahartaus 30.8 

Kirkkoherra Pekka Särkiö, Lahti, puhuu tämän viikon Vanhan Testamentin tekstistä. Virsi 214. Se alkaa sanoin "Kun kasteen Jordanvirrassa". Psallamus-kuoro, Ilmo Riihimäki (joht.), Juhani Haapasalo (urut).  

On kiivas kiukkuinen ja julma hirmuinen

maanantai, 15, marraskuuta 2010

Kivijalka

Onneksi olkoon! 

Mustan Pörssin monisivuinen mainoslehtinen sai toimia alustana dokumenteille, joita näytin ryhmälleni rooleistani. Muutamat aiheet herättivät kysymyksiä. Onko tuo ollut edes laillista?

Nyt sillä ei ole mitään merkitystä, olihan näyttötutkintomestarilla sydän paikallaan hankkiessani yrittäjätaitoja sukupolvenvaihdokseen.

Mitä tarkoittaa kansainvälisen rikostutkinnan menetelmät minun näyttökansiossa? Käytännössä Derrick ratkaisee puolestani kimuranttisimmat tapaukset. Väärä tapa käyttää valtaa hajoittamiseen ja hallitsemiseen on lapsellista.

Otavassa käynyt auringonkukka valaisee parvekkeellani pimeneviä iltoja. Täysikuu pysähtyi radiomaston kohdalle taivaalla. Se oli uskomaton näky sisälle asti heijastuvasta yövalaistuksesta. Lahti energia valaiseen vesiurkuja ja radiomastoja, mutta kuutamo ei vaadi energiaveroa eikä korotettuja maksuja. 

Meneillään on jotakin vanhalle perustalle viriävää koulutusta. Oma osuuteni on riemullista lopettaa näihin vahvoihin juuriin pään ulottuessa kivijalan korkeudelle. Todellisella tieto-taidolla on kasvualustansa, jos valta ja tulkinta ei pakota määrättyyn muottiin. 

Fantastico, rahamaailma paisuu kuin pullataikina. Ensiksi Kreikka on tuen tarpeessa, nyt Irlanti ja Portugali painiskelevat samojen ongelmien kanssa. Mitä on velkaantuneella maalla antaa velan pantiksi? 

Oma pudotukseni ei päätä huimaa, luudan päältä lattialle. Painajainen opetti minut lentämään. Jo oli aikakin."

Lähettänyt mammamia klo 22.15

Sitä sattuu paremmissakin piireissä

Aamuhartaus 29.8  
Katekismussarjassa teologian tohtori Niko Huttunen puhuu Isä meidän -rukouksen loppuylistyksestä. Virsi 208:1,9. Se alkaa sanoin "Oi taivaallinen Isämme". Radion kamarikuoro, Timo Nuoranne (joht.), Harri Viitanen (urut).

Uskonnonopettajani valittiin piispaksi. Hän on ollut minulle piispan esikuva, olivathan muut piispat kaukaisia kirkonmiehiä omalla alueellaan kuin presidentit valtion päämiehinä. Tänään auktoriteetit ja esikuvat ovat tulleet samalle kadulle. Jotkut keisareina uusissa vaatteissa.

Oppikoulussa kokoontui raamattupiiri. Minutkin houkuteltiin mukaan kertomatta sen enempää, mikä vuorosysteemi siellä oli käytössä. Minulle annettiin tehtävä johdattaa loppurukoukseen. Tuli pitkä hiljaisuus enhän ollut aikaisemmin ollut esirukoilijana. Enkä muuten sen jälkeenkään. Silloin hiljaisuuden katkaisi jonkun nälkä. Tyhjä vatsa vaati leipää äänekkäällä mouruamisella, jota kurnimiseksi sanotaan. Koko ryhmä räjähti nauramaan. Häpesin monta päivää tapahtunutta. Siinä ei ollut mielestäni mitään nauramista. Kirjoitin rippipapille ja sain ymmärtävän palautteen. Kaikkiin tilanteisiin en ole ottanut kirjoittamalla kantaa. Pitkään olen vaiennut häpeästä, turhaan, kunnes jouduin valitsemaan puoleni. Se on oikealla ristiinnaulittunakin.

Parantajalääkärin sukulaiseen tutustuin Niilin lähteillä. Hän toimi luonnonpuiston vartijana salametsästäjiä vastaan. Joanna ihasteli sarvikuonoa pienokaisineen. Sarven tähden sarvikuonot ovat uhanalainen laji. Joanna kuiskaa, ettei sarviuute tehoa idässä eikä lännessä. Neitsytvoiteella ei neitsyyttää saa takaisin. Puuttuva nahanpala oli syy siirtää toiseen leiriin ja matkalla ammuttiin. Hallooo, mistä on kysymys. Putinin ökyelämä on liioittelematta näkyvillä. En lähtisi kuitenkaan sitä kirkkotaiteena esittämään. 

Erwin Schrott "Madamina" Don Giovanni - W. A. Mozart - YouTube

Aamuhartausseurakunta odottaa hartaushetkiä netissä, Riverside Medical Clinic hoitaa taiteen ja taudit. Oopperassa on kaikki mahdollista kulttuuriministeristä huolimatta. Karpela aikanaan harsolla verhottuna polvistui paavin edessä. Kaikki on kulttuuria, juutalaisuus ja urheilu. Valtio ja kirkko edustavat ihmisen eri puolia. Valtio on voitolla julman jumalan veroparatiisissä. Valtio valtiossa on Vatikaani. Missä on kirkko?

Puusta pudonnut omena

Kahden  vuosituhannen takaa kerrotaan omenasta houkuttelun välikappaleena. Elokuun hartauspuhujaluetteloa on elävöitetty "Omenia puussa" Kuva: Arja Lento/Yle. Tänä aamuna sivulla on vain tiedot kuvasta ja ottajasta. Tekijänoikeuksista on kyse. Kirkko on vapaata riistaa ryöstettäväksi. Pakkomielteiselle pyromaanille viedä oireenmukainen teko lopppuun on tuikata kirkko tuleen.

Sairasta pahan palveluksessa. Totuus ei pala tulessa, vaikka kirkko keskellä kylää on jäänyt tyhjilleen. SeuraKUNTAuudistus on toteutunut vähin äänin kulujen minimoimiseksi. Voisiko sitä mallia käyttää pohjana maallisempia kuntakokonaisuuksia uudistaessa?

Omena ei kauas omenapuusta putoa. Omenalla on kuitenkin uteliaisuutensa lähteä matkalle  maailman ympäri. Näiltä matkoilta on tarjontaa tuutin täydeltä. Ubiyhteiskunnassa JokuVeli tietää kaiken ja sillä tiedolla rahastetaan. Rahastuksesta on kyse niin henkisesti kuin maallisesti. Sodan jälkeen sotakorvauksia maksaessa olivat arvot vielä järjestyksessä; koti, uskonto ja isänmaa. Lukutaito on kaatopaikkakansan koodi selviytyä kaatopaikalta pois. Isoisä oli jo lukutaitoinen, vaikka en tiedä, kuinka hän oli oppinut lukemaan. Vastasi kinkereillä nimenhuutoon.
- Mäkitupalainen August Tirkkonen.
- Paikalla.

Miksi aina palaan menneisiin aikoihin ja ihmisiin? Ehkä selvittääkseni omat juureni ja siipeni. Aina minuun painetaan leima omenapuusta, josta putosin. DNA-testiä ei ole vaadittu tehtäväksi sukuselvitykseen. Muita tietoja kuitenkin kysytty Holoppalan sisarusten jälkeläisiä paremmuusjärjestykseen rustatessa. Viimeksi on kysytty, kuulutaanko syöpäsukuun. Yksittäistapausten perusteella sitä ei voi todistaa. Jokainen hallitsee kuitenkin itseään ja asioitaan, jos yhteiskunnan edunvalvojilta on välttynyt. 

Heittovälineenä hernepussi on kätevämpi kuin punkinpurema omena. Hernepussin sisältö on rutikuiva eikä sen oleteta sisältävän mitään tuntemuksia rahastuksen kohteena. Punkki ei kaivaudu omenaan vaan etsii veriateriaa lisääntyäkseen. Hernepussin ja omenan väliltä on valittava. Omena ei kauas omenapuusta putoa, siinä juuret. Hernepussi on helppo siirtää osoitteen muuttuessa uuteen kuntaan, seurakuntaan ja yhdistyksiin veron- ja jäsenmaksunmaksajaksi. Yhtä helppo lingota mäkeen, jos hernepussi heräsi ajattelemaan. 

Lähtöpaikasta lähetetään perään laskut olemattomista palveluista, kun perinnöstä en ole luopunut. Vanhuspalvelulaki nousi esille vaaliteemaksi kunnallisvaalien edellä. Tuliukot eivät pysty kumoamaan kymmentä käskyä. Tunnen suurta myötätuntoa Norjan pääministeriä kohtaan, kun Bräiviik kaikessa hiljaisuudessa valmisti pommin ja poliisina nousi saarelle ja avasi tulen. 

WTC:n tuhosta se alkoi 11.9.2001. Se on suruliputuksen päivä omille menetyksille. Syntymäpäivien ja muiden juhlien juhlita päättyi 22.7.2011. 

Ei savua ilman tulta.

Tässä maailmassa osoita paikkani

ON OPITTAVA UUDESTAAN

On opittava uudestaan
painamaan korva maata vasten,
kuuntelemaan tämän maakunnan kalliopohjaa,
sen suurten soiden hengitystä,
herättävä huomaamaan, että ne ovat hengissä.
hongikkojen pihka, koivujen mahla,
niittyvillan hohto ja kaiken sen,
mikä kasvaa matalalla.
On kiivettävä takaisin vaarojen laelle
ja katsottava kauas, nähtävä miten vihreä vaihtuu
siniseksi, ja sininen harmaaksi,
seurattava pohjoisesta etelään liukuvien saarien liikettä,
mentävä mukaan,
luotettava liikkeen suuntaan
pohjoisesta etelään, ja etelästä pohjoiseen.

Aukaise ovi isäsi aittaan, laaritko tyhjät?
Kierrä karjapihan kautta, onko yhtään elävää?
Mene veljesi ruispellolle, missä kuhilaat?
Aukaise ovi äitisi äidin aittaan, orret notkuvat
veripunaisia tähtiä valkeilla pellavaliinoilla!

Mene uudestaan vanhalle kotimäelle, tartu ovenkahvaan,
sivele hitaasti hopeaksi muuttunutta hirttä, kuuntele,
se helähtää.
Valmista tilaa sen soitolle,
luo laaja kaikupohja, sinun on se tehtävä,
valmista sydämesi sali avaraksi
pohjoisen Karjalan paluujuhlalle!

Vaienna sydämesi kuuntelemaan. Mitään muuta ei tarvita.
Kaikki on valmiina nousemaan liikkeelle
pitkästä parantavasta unesta.
Ja se kaikki on sinun. Mikään ei ole kuollut.
Ruohonkorret helisevät tyhjissä kylissä,
lahdenpoukamat kimaltavat.
Tämä ihmeellinen maakunta on nukkunut
yli raiskaajien, teloittajien vuosikymmenten.
Ja kaikki sen kalleudet ovat tallella.
Sen kainous huomaamatta. Sen pyhyys koskematta.
Äitiemme veripunaiset kukat sykkivät mustaa vasten,
heidän rukouslaulujensa tähtikirjailut valkoista vasten.
Ja meidän on ne herätettävä.
-Anna-Maija Raittila
Parattiisini Puut Runoja
Joensuun Yhteiskoulun 90-vuotisjuhlaan 4.10.1997

Koko elokuun odotin toimittaja Kaisa Rattilan aamuhartauspuhetta. Tarkistin välillä, onko se jäänyt minulta huomaamatta. Tänää hän puhui kirjailija-tädistään Anna-Maija Raittilasta runojen kautta. Minulle runo "On opittava uudestaan" ollut ohje löytää juurensa ja laskeutua juuriversoon lepäämään. Runossa on kaikki 4.10.1997 kuolleen sisaren ristiriitainen opetus. Se oli minulle annettu tehtävä 1/8 vanhemmuudesta ja kaikesta, mitä vanhemmiltamme saimme. 

Suomi-neidon herääminen pitkästä parantavasta unesta on yhteiskunnallinen. "Ja kaikki sen kalleudet ovat tallella. Sen kainous huomaamatta. Sen pyhyys koskematta... Ja meidän on ne herätettävä."

Varhennettuna vanhuksena "tämä ihmeellinen maakunta on nukkunut yli raiskaajien, teloittajien vuosikymmenten". Ministerin ilmoitusta odotan, kuinka 4-kymppinen jää sopeutumiseläkkeelle. "Ja kaikki sen kalleudet ovat tallella. Sen kainous huomaamatta. Sen pyhyys koskematta." Siitä tietoisena teen omat ratkaisut. 
Piispakokelas lähestyy pahoittelukirjeellä, etten ole arvostanut kirkon tekemää työtä, jota rahoitetaan kirkollisverolla. Annoin palautteen. Minua loukkaa pahoittelunne, enhän luopunut uskosta. Vaihdoin vain osoitetta, maistraatin lähetteellä "muuhun uskonnolliseen yhteisöön". Maallikkona ajattelen kirkon olevan muutoksen edessä. Martti Luther kääntää kylkeä, kun Porvoon sopimuksen allekirjoituksen puuttuminen erottaa seurakunnat toisistaan.

Iltahartaus 28.8

Johtaja Marko Tervaportti, Katolinen kirkko, Helsinki. Retrover esittää kappaleen "Ramus Virens Divarum". 

Iltahartaus ti 28.08.2012
Marko Tervaportti, johtaja, Katolinen kirkko, Helsinki

Uskon vuosi

"'Uskon ovi' (vert. Ap.t. 14:27), joka johtaa elämään Jumalan yhteydessä ja antaa pääsyn hänen kirkkoonsa, on aina meille auki. Sen kynnys voidaan ylittää, kun Jumalan sanaa julistetaan ja uudistava armo saa muovata sydämemme. Käyminen sisään tuosta ovesta merkitsee lähtemistä koko elämän kestävälle matkalle. Se alkaa kasteesta (vert. Room. 6:4), jonka kautta voimme kutsua Jumalaa Isäksi. Se päättyy siirtymiseen kuoleman kautta iankaikkiseen elämään, joka on Herran Jeesuksen ylösnousemuksen hedelmä. Pyhän Hengen lahjan kautta hän halusi liittää omaan kirkkauteensa kaikki, jotka uskovat häneen (vert. Joh. 17:22).

Uskon tunnustaminen Pyhään Kolminaisuuteen – Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen – merkitsee uskomista yhteen Jumalaan, joka on rakkaus (vert. 1. Joh. 4:8): Isään, joka aikojen täyttyessä lähetti Poikansa meidän pelastuksemme tähden; Jeesukseen Kristukseen, joka kuolemansa ja ylösnousemuksensa salaisuudessa lunasti maailman; ja Pyhään Henkeen, joka johtaa kirkkoa kautta vuosisatojen odottaessamme Herran kunniakasta tulemista. (Porta Fidei, 1)"

Näillä sanoilla paavi Benedictus aloittaa kirjeensä, jolla hän julistaa katolisessa kirkossa uskon vuoden, siten että se alkaa tämän vuoden lokakuun 11:ntenä päivänä ja jatkuu aina tulevan kirkkovuoden loppuun saakka. Vuoden tavoitteena on uusi ja aito kääntyminen meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen puoleen, joka on maailman ainoa Pelastaja.

Kirjeessä paavi muistuttaa myös siitä, että “usko kasvaa, kun se eletään todeksi kokemuksena saadusta rakkaudesta ja kun se välitetään edelleen kokemuksena armosta ja ilosta”. (vrt. PF, 7) Uskon vuosi tarjoaa meille mahdollisuuden yrittää uudella innolla ja entistä paremmin tutustua omaan uskoomme. Ehkäpä se myös antaa meille lisää luottamusta harjoittaa uskoamme ja löytää se vilpitön ilo, jonka usko tarjoaa.

Mutta kirkko on aina sekä pyhä että syntinen. Syntisen siitä tekee se, ettemme me ihmiset ole täydellisiä. Omat virheemme, laiminlyöntimme samoin kuin oma penseytemme estävät meitä olemasta vakuuttavia todistajia Jeesuksesta Kristuksesta. Kristittyjen hajanaisuus ja heidän mielipiteidensä kirjo uskon ja moraalin peruskysymyksistä ovat tästä selvä, surullinen esimerkki.

Vain kuuntelemalla sydämemme ääntä, tutustumalla pyhiin kirjoituksiin, etsimällä Jumalan tahtoa rukouksessa, kirkon opetuksessa ja sakramenteissa me voimme luoda perustan sille, että myös oma elämämme muokkautuisi päivä päivältä lähemmäksi Jeesuksen antamaa esimerkkiä. Kristillisen elämän yksi jännittävimmistä seikkailuista nimittäin on se, että me Jeesuksen elämää ja esimerkkiä katsellessamme – tai tutkiessamme – itse asiassa muutumme yhä enemmän hänen kaltaisikseen, sellaisiksi, kuin meidät ihmiset on alun pitäen tehty: Jumalan kuviksi ja hänen kaltaisuuteensa.

Tämä muutos vaatii meiltä kuitenkin paljon. Se on tietyssä mielessä oman itsemme luovuttamista Mestarin käyttöön. “Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi”, sanoi Johannes Kastajakin iloiten. (Joh. 3:30)

Uskossa kasvaminen ei tietysti yksinomaan ole meidän aikaansaannostamme. Usko on lahja Jumalalta, ja meidän tehtävämme onkin enemmän siinä, että hyväksymme saamamme lahjan ja vaalimme sitä hyvin. Eivät kasvitkaan voi hyvin kotimme ikkunalaudoilla, ellei niitä kastella ja ravita säännöllisesti. Mitään tässä maailmassa ei saavuteta ponnisteluitta, vaivaa näkemättä. Niin on myös uskon kohdalla. Vaikka me itse emme voi sitä meissä herättää, me voimme luoda perustan sille, että se meissä syttyy ja kasvaa.

Tämä usko myös kutsuu meitä jakamaan sen toisten ihmisten kanssa. Ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta ei kuulu vain pienelle joukolle, vaan koko maailmalle. Onhan se sanoma pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä. Siitä syystä paavi kirjoittaa uskon vuotta koskevassa kirjoituksessaan vielä näin:

"Toivomme, että tämä Uskon vuosi herättää jokaisessa uskovassa kaipauksen tunnustaa usko täyteydessään, uudistetulla vakaumuksella, luottamuksella ja toivolla. Se on otollinen tilaisuus myös uskon intensiivisempään viettoon liturgiassa, erityisesti eukaristiassa, joka on 'huippu, jota kohti kirkon työ suuntautuu ja samalla lähde, josta kaikki sen voima pulppuaa.' (Sacrosanctum Concilium, 10). Samalla toivomme, että uskovien elämällään antama todistus tulee yhä uskottavammaksi. Uskon sisällön uudelleen löytäminen – uskon, jota tunnustetaan, vietetään, eletään todeksi ja rukoillaan – ja uskon aktin mietiskeleminen on tehtävä, joka jokaisen uskovan on otettava omakseen erityisesti tänä vuotena.

Ei ole sattumaa, että ensimmäisinä vuosisatoina kristittyjen täytyi opetella uskontunnustus ulkoa. Se oli heidän jokapäiväinen rukouksensa, jotta he eivät olisi unohtaneet sitä sitoumusta, jonka he olivat antaneet kasteessa. Pyhä Augustinus muistuttaa tästä sanoilla, jotka ovat täynnä merkitystä, saarnassaan uskontunnustuksen luovuttamisen (redditio symboli) yhteydessä: 'Pyhän salaisuuden symboli, jonka te kaikki yhdessä olette ottaneet vastaan ja jonka tänään olette jokainen vuorollanne lausuneet, ovat sanat, joiden varaan äiti kirkon usko on vakaasti rakennettu Kristuksen, Herramme, lujalle perustalle. ... Te olette ottaneet sen vastaan ja lausuneet sen, mutta teidän on pidettävä se aina mielessänne ja sydämessänne, toistettava se vuoteessanne, ajateltava sitä aukioilla ja oltava unohtamatta sitä aterioillakaan. Sitä teidän on sydämessänne valvottava silloinkin, kun ruumiinne nukkuu.' (Porta Fidei, 9)"

Suomessa kristinuskon asema vahvistui 1100-luvun puolivälissä, kun tänne saatiin ensimmäinen piispa, pyhä Henrik. Kuunnelkaamme lopuksi marttyyripiispa Henrikin muistoa kunnioittava hymni “Ramus virens olivarum”. Olkoon se uskollemme vahvistukseksi.

Hartaat sävelet 28.8.2012

Ulos turvasatamasta

Herra, elämääni
valvo, etten harhaan
vaeltaisi täällä
ohi ihmisten.

Herra, auta aina,
etten ketään paina,
etten toisten taakka
suuremmaksi tee.

Vierelläni kulje,
askeleeni ohjaa,
etten väisty, milloin
kutsut auttamaan.

Sydäntäni ohjaa,
anna minun, Herra,
armossasi kasvaa,
olla ihminen.
Gustav Lohmannin laulun (1961) pohjalta Juhani Forsberg 1966 ja Anna-Maija Raittila 1984.
Virsikirjaan 1986

Aamun ajatus 

Kahdenkymmenen vuoden päästä tulet olemaan

surullinen niiden asioiden vuoksi, joita et tehnyt

kuin niiden jotka teit. Irrota siis paalusolmut.

Purjehdi ulos turvasatamasta. Hae pasaatituulet

purjeisiin. Tutki. Unelmoi. Löydä.

-Mark Twain 

Tänään haluaisin olla Kartanossa KympinLasten perheleirillä, puhua Sellonsoittajan kanssa sukulaisuudesta Raittilaan. Näin Anna-Maija Raittilan livenä omaishoitajien tapahtumassa Kuopion suurhallissa. Hän puhui rahalla hoitamisesta.
- En tekisi tuota työtä omaishoitajana miljoonasta markastakaan.
- En minäkään (rahasta), oli Anna-Maijan viisas vastaus.  Tuosta päivästä on kullattu enkelipinssi kaukaisimmalla tähdellä vapautetun Sylvian kanssa. 

Hetkeäkään en ole ollut surullinen niistä kymmenestä vuodesta, jotka vierelläni kuljit, kun kutsuit auttamaan. Olisinko surullinen 6.2.2000 tapahtuneesta vallanvaihdosta isän lähtiessä paimentamaan Tuonelan karjaa? Jatkaja käytti vankilaan kuuluvan ajan termiä elinkautinen. Sanoi vapauden kaipuun voittaneen. Minulle alkoi uuden oppimisen aika. Tyttömäinen olo verkkokirjoitustaidon oppimisesta on vaihtunut varhennetun vanhuksen päiviin. 

On opittava uudelleen Anna-Maija Raittilan runo 4.10.1997 tuli tutuksi pääsiäisenä 2000 palattuani Lahteen. Tuon sisaren kuolinpäivän aiheuttaman perinnönjaon sain päätökseen juhannuksen jälkeen. Parempaan en pystynyt pahassa maailmassa. Vanhuspalvelulaista poliitikot käyvät juupas-eipäs väittelyä eikä siitä tullut sen selvempää silloin eikä tule nytkään. Unohdan koko jutun, miten jouduin irrottamaan paalusolmut ja purjehdin ulos turvasatamasta. Kaikesta minua on muistutettu, kun jäsenmaksunmaksajan rooli ei riittänyt olla mukana.

Tässä maailmassa on jotakin hyvää. Siitä on kotisivulla toimivat linkit.

Retki merenrantaan 

Mitä on pajan ja pajatuksen takana

Projektin muuntaminen 

 KympinLapset ja
 Isovanhemmat

Lukulehti  dnan palvelimella on hävitetty eikä sitä voi palauttaa.

Lukulehti nettihotellissa toimii näytön paikkana kielloista huolimatta. Puhutaan suomettumisesta närästyneenä, mutta minkä sille asenteelleen voi, SF sitä kertaa päivästä päivään. 19.9.2014

Aamuhartausseurakunta saa kokoontua yhteen radion äärelle. Erikoisesti tänä aamuna kristillisten kirjallisuuden helmien äärelle. Miksi linkki ei ole postauksen alussa? Kopioituna saan linkin muotoilun mukana enkä halua kirjoittaa toisen muotoilulla.

Aamuhartaus 28.8

Tiistaiaamujen hartauksissa nostetaan esiin kristillisen kirjallisuuden helmiä. Toimittaja Kaisa Raittila puhuu Anna-Maija Raittilan runoista. Kirkkonummen kamarikuoro laulaa taize-laulun "Niin loistat Kristus". Kuoroa johtaa Tarja Viitanen. säv. Jacques Berthier, suom.san. Anna-Maija Raittila.

Aamuhartaus ti 28.08.2012
Kaisa Raittila, toimittaja, Helsinki

Siemeniä mereltä

Runoilijatäti Anna-Maija ei toden totta ollut profeetta omalla maallaan. Velipojat olivat jo 40-luvun lopulla tehneet väännelmiä hänen esikoiskokoelmansa herkästä nimirunosta. Minä olin pannut merkille, että runoilijatäti toi kirjoja omistuskirjoituksella – pyöreää käsialaa punaisella ja vihreällä tussilla, katkoviivaa alla ja kolme pistettä perässä – mutta en ollut suotta käännellyt kirjojen sivuja. Samanikäinen serkkuni ei ollut tädin runoudesta vakuuttunut hänkään. ”Anna-Maija-tätinä minä asettaisin tavoitteen hieman korkeammalle ja kirjoittaisin sivut täyteen”, kerrottiin hänen sanoneen.

Sitten olin tarpeeksi vanha saadakseni runoilijatädin tuoreimmasta teoksesta ihan oman kappaleen. Vuorossa oli 1970-luvun alun kokoelma Keskipäivän pilvi. En kertonut kenellekään, mutta kun olin yksin kotona, luin runoja tyhjissä huoneissa ääneen. Helpolla ne eivät 12-vuotiasta päästäneet. Näinä aikoina on puhuttava selvästi mutta onko muuta selvää puhetta kuin puiden hengitys?, kysyi runoilijatäti.

Se oli sitä aikaa kun runoilijatäti Anna-Maija laajensi reviiriään ja kiipesi ranskalaisen pikkukylän, Taizén, kukkulalle ja sai sen ekumeenisessa yhteisössä lohdutusta hengellisen kodin puuttumisen haavaan. Iltakaudet hän istui teekuppi kädessä siniseksi maalatussa keittiössämme ja kertoi hiljaisen toivon vastarintaliikkeestä itäisen Euroopan suljetuissa maissa.

Ymmärsin, että tämä oli nyt sitä, mistä runoilijatäti kirjoitti: Uskon ettei ole muuta kuin taistelukutsu muuttamaan murhetta vihreydeksi. Vapisutti, mutta halusin seistä siinä rintamassa.

Vasta vuosia myöhemmin otin hyllystä kaikki kapoiset kirjat. Niissä seikkailivat seljat ja satakielet. Pähkinäpensas ojenteli niissä pehmeitä lehtiään kuin myrkystä tietämätön lapsi, ja Jumalanäiti ajelehti meressä surusta turvallisin kasvoin.

Minua kauhistutti ja minua ihastutti. Runoilijatätini Anna-Maija, miten sinä piiloudutkaan puheenpulputuksesi taakse! Kun istut siinä teekuppi kädessä, en voisi ikinä uskoa, että juuri sinä kirjoitit Jumalasta, hyvin kaukana kellertävästä auringosta, ja uskomme rippeistä. Sinunko on kuunneltava juurissa, maan hitaissa verkostoissa, toukkien jäisissä onkaloissa? Sinunko on tykytettävä kinosten alla ja odotettava luolissa hiljaisuuden avattuja vakoja, siemeniä mereltä?

Luin rivikaupalla suljettujen silmujen säkeitä. Kädestä pitäen opetti runoilijatäti Anna-Maija riviensä väleissä matalaksi kasvamisen ja hitaasti puhkeamisen, jähmettymisen ja sulamisen malttia vaativia lakeja. Ei, ei opettanut. Puhui ennemmin itselleen silmunsa sisällä, hauraintaan yhtä aikaa suojaten ja paljastaen. Tämän maiseman ääni on viimeisten joutsenten käheä haukku – pidä sulaa auki!

Erityisen vaikutuksen minuun teki pieni, harmaa vuonna 1968 ilmestynyt kokoelma Sateenkaari. Siinä tuoksui ruoho, ruoho ja persilja, se pieni pimeässä metsässä kompastelevan keittiöveljen käteen osunut tupsu, kun hän vihdoin, kuolemansairaan Fransiskuksen pyyntöä pitkään vastusteltuaan jätti puutarhan kesyt, hoidetut käytävät ja suostui kuuliaisuuteen, pyhään, iloiseen, yksinkertaiseen kuuliaisuuteen.

Tuntea tuoksu, sieraimet suurina. Olla enemmin aukko kuin muuri, haihtumiseen suostuva vesi, joka kaikessa hiljaisuudessa syövyttää kulkureittinsä vuorenkin läpi. Poleeminen asenne on väärä, sanoi runoilijatäti Anna-Maija, ja minun sisäinen anarkistini kiukutteli vastaan. Entä se taistelukutsu! Muuttamaan murhetta vihreydeksi!

Tulen juuri pukemasta runoilijatäti Anna-Maijaa arkkuun. Hänen juhlapukunsa valkoista rintaa vasten lepää tulenpunainen kyyhkynen. Käsissään hänellä on valkoinen ruusu, se lounatuulen ja sulaneiden sydänten kukka. Hänen runonsa ovat levällään pöydälläni, elämässäni, kaikki ne kaarnan alle helähtävät miekat ja ujosti tuoksuvat kukkavanat, puutarhat, jotka puhkeavat yksinäisten ja ulkopuolella odottavien rajuja leikkejä varten.

Puun suonet sulkeutuivat, kirjoitti runoilijatäti Anna-Maija ja keksi jo seuraavassa lauseessa: Niinpä muutimme talveksi ruohonjuureen. Täällä on tilaa mykkyydelle, sikiönä nukkuvalle luottamukselle.

En ymmärrä pimeyden ja valkeuden erottamista. Tähän valoon mahtuvat kaikki pimeydet kasvokkain.

Kutsu Munkkibaariin

Iltahartaus 27.8. Ville Talola lukee 1. Mooseksen kirjaa.  

Dokumenttiprojekti: ITO - Kilvoittelijan päiväkirja

ITO - Kilvoittelijan päiväkirja. Tokioon sijoittuva elokuva nuoren buddhalaispapin etsinnästä, yrityksestä löytää unikuvien, kaupungin sivukujien ja ihmismielen keskeltä elämän punainen lanka. Ohjaaja Pirjo Honkasalo. Tuotanto Millennium Film Oy 2009.

ITO

Mies 2000 -esite on seurannut minua aikansa aina saatavilla. Märtha Tikkanen sanoo haastattelussa.

- Miestä ei saanut loukata. Raiskaus oli kiellettyjen sanojen listalla. Sitä ei saanut sanoa ääneen. Viimeaikaisten tapahtumien valossa mies loukkaa itse itseään. Naisen, lapsen ja poikien hyväksikäytöt ovat tätä päivää vaiettuna häpeänä paavin lähtiessä anteeksipyyntökierrokselle. 

Rahastuskohteena olen ollut lypsylehmä, joka haluttaisi hengiltä, mutta rahantulo loppuisi siihen. Hernepussinheitokilpailu on ollut kansanhuvia eukonkannon ja saappaanheiton rinnalla. Välineurheilun heittoväline sai tarpeekseen, otti jalat alleen ja lähti omille teilleen. Perään lähetetään pahoittelukirjeitä osoitteen muuttamisesta. Minua loukkaa pahoittelut, kun rahastajat huomaavat menettäneensä jäsenmaksun maksajan. 

Muutto Verkkokirjoittajan taloon tapahtui oppilastyönä. En ollut verkkokirjoitustaitoinen enkä osannut tehdä kotisivuja enkä osaa vieläkään. Verkkokirjoittajan talon luvallisia linkkejä on poistettu. Kuntaliitto ei halua Hyvinvointipalvelut - laatu- ja tasa-arvo -projektin loppuraporttia pitää saatavilla. Minun loppuraporttini osallistumisesta oli ainoa sinkkuraportti ja lyhin työstä tulevaisuuden hyväksi ja kokemuksesta ankarana opettajana. 

Hyvinvointipalvelujen loppuraportti

Ite-arviointi

Asiakkaalle palvelua, 

lapsille hyvä esimerkki, 

itselle kunnioitusta.

Vertaiskäynti

Palveluseteli

Toinen poisvedetty linkki ensiksi mahdollinen, sitten akateemiset diagnosoivat lievästi dementoituneeksi muinaismummoksi. 

Kertomukset kirjaksi -verkkokurssi

Potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien analyysi

Tänä päivänä asiat eivät etene. Aloittaisin alusta puhtaalta pöydältä verkkokirjoituskoulun viimeisillä ymmärrettävillä välineillä. Se olisi viimeisin älyversio PC:stä asiansa osaavan opettajan johdolla. Hän antaisi oivaltavaa opetusta ei matkimista, paina tuosta -ohjeineen. 

Tietokoneelle on ohjelmoitu tietoa, joka ei minulle aukene. Osallistuin "kokoa itsellesi tietokone" -kurssille nähdäkseni, mitä aparaatti on syönyt. Blogin kirjoittamisen olen itse opetellut. Joskus koko teksti häviää, on ollut liian kitkerää tekstiä. Se on pitänyt ulostaa ajatuskäymälään. Käynti siellä harmittaa, jotakin kielipoliisia helpottaa, mutta kirjoitetut tunteet eivät mihinkää häviä. 
 
Hernepussinheittokilpailun voittaja palkittiin kenttäpiispan viralla ja korkealla sotilasarvolla. Areena tarjoaa muutamaksi katselupäiväksi kirjoitettavaa kynällä ruutuvihkoon. ITO - kilvoittelijan päiväkirja on omakohtainen kasvutarina monine yhtymäkohtineen omaan ramadanin viettoon.

Nunnaksi Lintulaan en ehtinyt ajoissa: Luostari ei ole vanhainkoti, sinne pitää tulla kilvoittelemaan lihanhimoja vastaan. Kristitty Sisar ehti valistaa vanhempiani kesätyöstä Ruotsissa. Olin ollut huoraamassa. Tekokristityt ovat saaneet paljon pahaa aikaan elämässäni. Kokolihaa -mainospaita assosioituu sakkolihaksi ja naurattaa hillittömästi. Raha ei naura, vaikka se lihottaisi sakkolihakauppiasta. Se on elämän kertomus.
 
Matkakaverini Vitas lauloi todeksi luvatun maan. Lähti meijerinrannasta veneellä vettä pitkin Vihtaniemelle. Siellä oli vielä isovanhemmat kotona. Halattiin, juotiin kahvit ja vaihdettiin kuulumiset.

Kiitos käynnistä! Tervetuloa uudelleen! 
7.7.2014 
PS. Sehän on toiveajattelua, kunnes verottaja antaa päätöksen, onko mummonmökki lomakiinteistö, vapaa-ajan asunto asukkaitten puuttuessa vai onko minun perintöosani enää olemassakaan.

Amputaatio 22.7.2011

Irtileikattu sydän. 

Pikku lintu riemuissaan. AVI

Aatto juhlista jaloin eikä ollut tarkoitus kontata seuraavanakaan päivänä. Tuo päivä ennen Utöyan joutumista koko maailman keskipisteeksi oli 70. syntymäpäiväni. Pieni sisäpiiri oli kokoontunut sitä juhlistamaan varoituksista huolimatta 20:n vuoden takaa.

- Jos vietät 5-kymppiset Vihtaniemellä, liputetaan silloin puolitangossa. Oliko sanoja syyntakeinen vai syyntakeeton? Sitä olen käynyt läpi välillä pohjamudissa rämpien, välillä sinitiaisena laulellen. Tänään on tuosta omaishoitajana aloitetusta vuodesta kulunut 21 vuotta.

Tänään tiedämme Bräiviikin tuomiosta istua 21 vuotta terveen papereilla vankilassa valtion täysihoidossa.

Otin varoituksen todesta, onneksi otin. Ei tullut syntymäpäiviä suvulle silloin eikä tule enää koskaan. Frantsilan Yrttitilalla oli rebirthing -hengitysharjoituskurssi. Kuinka se ohjelmalehtinen löysi minut Tuusniemelle, eihän siellä tiedetty?

- Mistä tulin?

- Miksi tulin?

- Missä asuin?

Venäjällä tytöt esittivät kirkkotaidetta päämiehestä. Heidät on tuomittu vankeuteen kansan villitsemisestä. Meillä riittää tulla kutsuttuna vanhempiensa omaishoitajaksi syntymäkuntaansa, kun suku, kunta ja yhteiskunta riehaantuu kivittämään profeetaksi luulemaansa. Edelliset päämiehet ovat olleet hampaattomia kannanotoissaan. Presidentti on ilmaissut huolensa erikoisesti nuorten syrjäytymisestä. Syrjääntyöntäminen tapahtui niinä omaishoitovuosina, kun kunnissa ryhdyttiin kuolleitten sielujen metsästäjiksi.

Tuusniemellä se alkoi yhden hautausurakoitsijan onnistuneesta houkuttelusta lapsettoman KoiraPennasen luopua kirkonkylän keskellä  omistamastaan maaomaisuudesta vanhuuden hoitoa vastaan. Omaisuus vaihtoi omistajaa, KoiraPennaset tarvitsivat luvattua hoitoa. Heidät siirrettiin vanhainkotiin laitoshoitoon. Tämä on alku vihalle, joka kohdistui minuun tullessani vanhempieni kotiavuksi. Tuusniemen anti kuntana minulle oli 5-kymppiseksi asti 5 lukuvuotta kansakoulua Koivuharjun kamarissa ja Korpelan tuvassa. Epäpätevät opettajat puuhailivat omiaan tunneilla tai Esu lähetti oppivelvollisuutensa suorittaneen poikansa sijaisekseen. Pojat vaihtelivat tulitikkuetikettejä keskenään. 

Huh, huh, minua on muistettu. Minäkin olen muistanut kipuna kiivaana, suruna sielussani. Kirjoittaminen pitäisi jättää luonnosasteelle odottamaan, onhan minua kielletty kirjoittamasta. Lenin testamentin katsottuani kirjoitan ja lupasihan Vysotski vankilassa kyseltyään naisestaan, kenen kanssa oli.
- Kirjoittakoon hänkin.

Pudotin rullaverhoa alemmaksi häikäisyn estoksi. Kymmenen sentin raosta näen vasemmalla kaupungintalon puiston syksyyn varautuvan syvän vihreyden. Keskellä hienostotalon vessankaakeliseinän vaalean ulkovuorauksen. Oikealla vanhaa punatiiliseinää. Siinä minun luontoelämykseni, ihan oma näköalani sijoittajan omistamasta yksiön ikkunasta. 
Munkki päivässä pitää nutturan löysällä. Minulle riittää puolimunkki vapauttamaan pipon kiristyksestä. Riverside Medical Clinic korvaa tämän päivän sote-palvelujen teho-osastot. Aamuhartausseurakunta äidinkielellä on toistaiseksi tarjolla, jos politiika ei tarvitse kaikkea esitysaikaa. Otavan Tutun kesäseminaarin luennot tallenteina ovat minunkin käytössä. Katsoin livenä "Jokuveli valvoo - ubiyhteiskunnan haasteet" luennon: Professor Jim Dator - Havaiji Reserch Center for Futures Studies. Kolmeksi päiväksi seminaariin tullut 79-vuotias professori puhui eloisasti ilman konseptia. 
- (Mikä professori! Miksi minä olen liian vanha? Katri-Helenan sanoin tenavatähteen verrattuna. Meillä kysellään ikää osallistumisen esteeksi. On kirjattu lakiin. Otava on for Futures Studies.)
Meillä puheet ovat lyhyitä, fantastisia, jos ovat omia. Pitkät puheet ovat toisten kirjoittamien puheiden sisälukuharjoituksia.
Sanataiteen lisäkurssi lääkäreille ei kiinnosta kohdetta enkä tunne olevani valelääkäri Valviran valvonnassa, jos sovellan Riverside Medical Clinic'alla samalla kertaa "taidetta ja tauteja". 

Tähän oli hyvä lopettaa 7.2.2000. (En pyytänyt valkoisten veteraanien lupaamaa havuseppelettä kuoltua haudalle sotaan osallistumisesta.)
 Uskomaton uusperhe

Jäähyväiset Nonolle 1/2. Beaumont'ien elämä on asettunut uomiinsa ja kukin perheenjäsenistä on onnellinen omalla tavallaan. Arkisen aherruksen keskeyttää tylysti suru-uutinen Portugalista.

Patenttirikkomus

Kaksi mielikuvaa otan kuvahakuna blogiin ja kirjoitan aamunäkymästä. Olen hereillä jo auringon noustessa Utsjoella. Pohjoisimmalla kolkalla on oma paikkansa  elämässäni rajojen sisäpuolella. Lokit lämmittelevät aamuauringossa katolla. Harmaa selkäpuoli toimii aurinkokennona kattobiitsillä. Sen tietävät lokit elämännälän vieteistä ja vaistoista. 

Bräiviik hymyili vinosti saatuaan toivomansa tuomion terveen papereilla. Istuu turvassa valtion täysihoidossa  ja patentoi älynsä 21:ksi vuodeksi, tulee ulos vapaana miehenä kynsiä ja partaa myöten viimeisen päälle huoliteltuna. 
Mitä minulle tapahtui 21 vuotta sitten ja niinä vuosina, joiden seurauksia istun Verkkokirjoittajan talon seinien sisäpuolella, turvassa Hallin hampailta ja metsämiesten ansoilta.
***Vahinko, kun kone jumittui enkä onnistunut tallentamaan tekstiä. Kirjoittaminen on terapeuttista, kun sen saa näkyväksi, häviää sanat virtuaalimaailmaan pähkäiltäväksi. ***
(Bräiviikin 21 vuotta eteenpäin patentoitua älyä on tuottanut tuloksen, on turvassa tekojensa seurauksilta. Arbeit macht frei!)

Elin nuo 21 vuotta Mooseksen laintauluun kiveen hakatun 10 ukkaasin mukaan. Puhelin soi aikaisin aamulla. Isä soitti toisen kerran vanhuudessaan minulle hätääntyneenä. Kysyin
- Onko äiti kuollut?
- Ei, hän haluaa lähteä laitokseen lopullisesti kuolemaan.
- Minä tulen. Kaikki asiat järjestyivät ihan itsestään, että voin keskeyttää työni ja lähteä syntymäkuntaani. 
- Sinä olit pentuna kova suuttumaan, oli tervehdys aukaistuani työkkärin oven. Kaikki vuodet 12 -vuotiaasta 5 -kymppiseksi aiheuttivat ylitse vyöryvän tsunamin. Sanoja oli parkeerannut itsensä työvoimatoimiston johtajan pallille uuden uutukaisessa virastotalossa. 

Suunnittelin syntymäpäivän viettoa Vihtaniemellä veneretkineen. Salaliitto paljastui, jos niin tekisin, he liputtaisivat puolitangossa niissä juhlissa. Kaikki minulle kaivetut ja ilmoitetut kuopat ovat koituneet sanojien omiksi lankeemuksiksi. Ensimmäisen valitusosoitteen sain omaishoidontuen tarkistamisesta asetuksenmukaiseksi. 
Kunnan kotihoitotuki aleni puoleen, maksettiin omaishoidontukena minulle, perittiin isältä takaisin omaishoidontukena sosiaalilautakunnalle minun tekemästä työstä.... että isä osaisi arvostaa tekemääni työtä, kun hän maksaa siitä sosiaalijohtajalle palkkaa.

- Minun veskaan ei kosketa, kieltäytyi Sirkka Hämäläinen eduskunnassa virinneen jälkikeskustelun pelossa, ettei erotessa maksettaisi eläke-etuuksia. Hän on saanut pitää rahansa ja tienata lisää. Raha hakeutuu rahan luokse.
Omaishoitajan pienistä rahoista perityistä pidätyksistä pitäisi valittaa. En jaksanut silloin, mutta olen antanut ymmärtää, että ymmärrän mistä oli kysymys silloin. Vanhuspalvelulakia käsitellään tämän syksyn kunnallisvaaliteemana. Kun vaalit on ohi, tulos on +/- 0, ja asia voidaan unohtaa.
Jätemaksusta lainhuudolla todistetusta perintöosaomistuksesta valitin hallinto-oikeuteen. Toista vuotta olen ollut kädet sidottuna kuin Bräiviik, etten mitään ole pystynyt tekemään omaisuudelleni. Eikä jätemaksun periminen ole ainoa, mitä meiltä vaaditaan.

- Maaoikeushan sen viimekädessä päättää. Me voimme ottaa koko maan. Sijoittajat saivat vallan tyhmiltä kunnanukoilta, jotka olivat ahneita myydessään rantojensa lisäksi meidät alkuperäiset asukkaat kylkiäisinä. Edunvalvojat keksivät meille käyttöä EU:ssa katunaisina. Ei karjakontakissa lakaisemassa luudalla katuja, vaan The Bookin valokuvassa nainen työasussa, naisen jalat stay up -sukissa ja korkokengissä.

Taloyhtiön kellarissa on runoroskapankki tositteille velkavaalirahoista, joita pankki karhuaa. Kaatopaikkajätelaatikossa on Tuhkimon lasikenkä, kukkaro ja lukittu kassalipas. Lasikenkä on tuhannen ja yhden yön sadusta. Muu rekvisiitta kertoo mihinkä työhön nuoren tytön suojelija pakotti tytön. Sitä hän ei kestänyt ilman huumetta eikä toipunut edes terapialla kokemuksistaan. 

****Edellisen yön valvoin kuivaten pakastimesta vedet. Kaikki valot paloivat, mutta omituinen kolina jäiden tippumisesta herätti pelastamaan pakastimen sisällön. Vanhuuttaan se temppuilee, mutta en hanki uutta vuokrakämppään. Vuokraisäntä ei korvaansa lopsautta, korottaa vuokraa sijoittajana sijoituksesta, jota aika syö.****

Omaishoitajan 21 vuotta taaksepäin Mooseksen laintaulua noudattaen on ollut vapaata riistaa ryöstettäväksi.

Ja vitut..... 

aamukahvi on juotu, uutiset kuultu, patentoitu äly on varastettu.

Ja vitut.... kirjoitin pitkän tekstin, tallentaminen epäonnistui. Siinä ei ole mitään uutta, jatkan menneen ja tulevan käsittelyä näiden kahden kuvan kautta.

Bräiviik on turvassa, omaishoitajat ovat riiston kohteena.

Mitään uutta ei auringon alla, historia toistaa itseään 250 vuoden sykleissä.

(Verkko)poliisiasiaa

*Otetaan uusiksi!

Elät pitempään heti kun ymmärrät, että kaikki aika,

jonka olet onnettomana, menee hukkaan. - Ruth E. Renki

"Luottamus ja turvallisuuden tunne ei voi olla sinisilmäisyyttä. Perusluottamus lähtee siitä, että ihmisen oman elämän perusarvot ovat järjestyksessä, ihminen tietää, minkä varaan elämän voi rakentaa. Turvallisuus on sitä, että tietää, mikä on tämän elämän tarkoitus ja mitä seuraa, kun tämä elämä päättyy. Se auttaa asettamaan myös omaan terveyteen, omaisuuteen ja elämään kohdistuvat uhkatekijät oikeaan asemaan."
-Viestintäpäällikkö Simo Repo

• luottamus
• turvallisuuden tunne
• perusluottamus
• oma elämä
• perusarvot
• järjestys 

Ovatko Suomi-neidon omaan terveyteen, omaisuuteen ja elämään kohdistuvat uhkatekijät oikeassa asemassa? Kuppikunnat keräävät kannattajia riveihinsä taistelemaan rahasta ja vallasta. Terveydenhoito tuottaa sairaalle ongelmia, kun lääkäreilläkin on ongelmansa Rahasta puhuminen poliitikoille on ongelmallista, kuinka itselleen saisi etuutta enemmän veroparatiisiin piilotettavaksi. Velkavetoisuus on seurausta yli varojen elämisestä. Mistä veronmaksajat maksavat veronsa, kun palkanmaksajat ovat loppuneet. Katujätkä -projekti osoitti.

- Ei kiinnosta pätkääkään.

- Ei riitä resurssit.

Kun kuntoutustukiasia oli järjestyksessä, voikin lähteä kundikaverin kanssa lomailemaan. Tein sovitut työt harjoittelijan hinnalla. Tilaisuus ottaa vastuu yrittäjyydestään oli paremmin kuin hyvin. Koskaan hän ei aloittanut ja kehtasi pyytää työtodistuksen sovitusta ajasta. Harjoittelu ei koskaan alkanut, siksi sitä en todistellut hyväksikäytettynä. Edunvalvojat ovat nimellisesti puolesta, mutta kas kummaa, hetken kuluttua tuleekin täyslaidallinen, mihinkä sanavalintaan kaveriporukassa on tultu koulutuksesta, ammatista, ikävuosista, sukupuolesta. Katujätkät ovat valtavirtana aukomassa päätään ehdokkaina kaikissa vaaleissa.

Omaishoitokokemus työnä 1991 - 2000 on puhuttanut 2000 - 2012. Työssä tietokonevirhe ja työn jälkeen vaiennettu puhumattomaksi. Aina olen puoleni valinnut, oikealla ristiinnaulittunakin.

Kilon poliisi on maailman pienin poliisi. Nyt pienimmät yksiköt ollaan lakkauttamassa, mistä niitä vitsejä koululaiset sitten löytävät. Dinosaurukset katosivat maapallolta, nyt lisätään turvallisuutta varmuusketjuilla ja ovisilmillä. Minäkin säpsähdän summerin soidessa.

- Kuka siellä?

- Poliisi.

- Niinhän ne kaikki sanoo, enkä avaa ovea summerilla. Seuraavana päivänä luen lehdestä talon parvekkeelta pudonneesta miehestä. Poliisi oli tulossa tutkimaan ensimmäisessä kerroksessa olevaa asuntoa, mitä siellä oli tapahtunut. Soittaa ylintä summeria sisään päästäkseen. Minun uskoni on poliisiin ja muihin auktoriteetteihin mennyttä.

Suomi-poika skypetti Virosta ahkeraan. Sitten kyllästyin ja kysyin, miksi hän oli valinnut minut kohteeksi.

- Olen tulossa Lahteen eikä minulla ole majapaikkaa. Kuvitteli voivansa yöpyä luonani.

- Nimeni on ollut julkisesti näkyvillä laillistettuna hierojana. Majoituspalvelua en kuitenkaan ole tarjonnut kenellekään.

Väsyneen vanhan naisen saattelin päivystykseen. Siihen loppui minun vastuu. Hän nousi taksiin, kun mitään sekavuutta aiheuttavaa tulehdusta ei todettu. Innokkaimmat pyrkijät olen haudannut eroottiseen hautausmaahan elävältä.

Skypepuhelut loppuivat pitkäksi aikaa.. Virossa toimi kuitenkin ukkorinki, mikä vähällä ei uskonut.

- Mitä jäi vielä epäselväksi, kysyin avattuani skypen?

- Täällä on poliisi. Tulen käymään luonasi, kun palaan Virosta työhön.

- Sisso, että virkavalta asialle, kun tulee torjutuksi.

Siksi minulla on kolme summeria, ettei kukaan ohikulkija mielijohteesta pääse sisälle. Summeri ei toimi yöllä, on ollut häiriösoittoja. On tässä jouduttu asiakasvessan avaimenvartijaksi. Vessat on varustettu sinisellä valolla huumepiikittäjien käyntejä vähentämään. Mitä enemmän lisätään turvallisuutta, sitä enemmän turvattomuus lisääntyy.

Mielenterveys pettää, oikean ja väärän raja on hävinnyt. Se näkyy kaikissa ryhmissä. Ylimmässä pystytään se kaveriporukalla hämäämään. Onhan siellä "diplomaattinen" koskemattomuus. Valtakunnan vanhus  sai sairaana tehdä, mitä päähän pälähti. Henkilääkärillä ei ollut valmiutta hoitaa tehtäväänsä.

Tuleeko järki jälkijunassa? Sitä seuraan päivän politiikan laskiessa säästöjä. Omaishoitajana vuodesta 1991 vuoteen 2000 puhuttiin laitospaikkojen vähentämisestä. 300 000 suomalaista hoiti pitkäaikaissairasta, vammaista lasta ja laitospaikkaa tarvitsevia vanhempiaan kotona. Omaishoito vaaliteemana oli suuri juttu niiden tukeasaavien 30 000  kohdalla. Hyssälä hyssytteli rahoista eläkeviran toivossa. Risikko ei ottanut mitään riskiä, nehän hoitaa ilmaiseksi. Nyt ollaan kotona hoitamisen puolesta henkilömitoituksista päätettäessä. Lopputulos on +/- 0, kun kuntavaalit on ohi. Järjenvalo on sammunut, ovat sotkeutuneet omiin koukeroihinsa.

Elinkautisen ajan olen seurannut tilannetta ilman hoitovelvollisuutta. On kielletty puhumasta omaishoitajan puolesta. Kirjoittamista on yritetty hillitä uhkaamalla.

- Jos vielä kirjoitat, siitä tehdään poliisiasia. En kuitenkaan ole uhkannut päämiestä putinina. Muuten olen aamuhartausseurakuntalainen äidinkielellä. Hallinnollisesti maistraatin erottama "muuhun uskonnolliseen yhteisöön".

Tätä minä olen murehtinut onnettomana, hukannut toimeliaat vuoteni presidentin peukalon kääntyessä"alas". Olenko Suomessa vai Venäjällä piäsnuatikan herkkähipiäisyyttä? Kumpikaan ei ollut isäni eikä äitini kunnioitettuna. Heidän tekonsa puhuvat puolestaan. Hyvin hoitaessaan leiviskänsä, hoitakoot. Siihen ei ole minulla lisättävää. Jos huonosti, saa minulla olla oma mielipide uhkaamatta noutaa minua kuulusteltavaksi.

Sinulle annetaan vain hippunen hulluutta. Pidä huoli, ettet hukkaa sitä. 
-Robin Williams

*Blogger toimi ennakkosensuurina eikä suostunut tallentamaan kirjoitusta eka kerralla. Poliisiasian kokemuksena pidän kuitenkin tärkeänä julkaista. Minulle ei ole selvinnyt, mitkä pyrkimykseni verkkokirjoitustaidon oppimisessa ja omaishoitajana ovat niin salassapidettäviä, että pitää poliisilla uhkailla. Meillä on joulupukin pelko kilttinä lapsina saada lahjoja. Päältä kahmijoilla paljastumisen pelko rikollisesta viranhoidosta. Minut pitää vaientaa, olen tallannut liian suuria varpaita. Minulla ei ole mitään menetettävää kuollessani.

Aamuhartaus 23.8.2014

Aamuhartaus 23.8. Viestintäpäällikkö Simo Repo, Espoo. Virsi 397:1-2,6. Virsi alkaa sanoin "Kun on turva Jumalassa". Psallamus-kuoro, Ilmo Riihimäki (joht.), Juhani Haapasalo (urut). 

Aamuhartaus to 23.08.2012
Simo Repo, viestintäpäällikkö, Espoo

Näiden päivien ajankohtainen uutinen on ollut, että poliisin organisaatiota uudistetaan. Ihmisten turvallisuudentunne horjuu. Jos poliisi ei ole riittävän lähellä, voiko ihminen enää tuntea olonsa ja elämänsä turvalliseksi?

Samaan aikaan, kun poliisi painiskelee talous- ja säästöongelmiensa kanssa, yleisessä keskustelussa kannattaisi mennä syvemmälle. Miksi poliisia tarvitaan? Mikä aiheuttaa rikollisuutta? Mikä synnyttää turvattomuutta?

Onko yhteiskuntamme muuttumassa suuntaan, jossa rikollisuuden olemassaolo on hyväksytty, osin jopa oikeutettu? Sitä ei pyritä poistamaan, vain sen seurauksia pyritään rajoittamaan.

Jos ei olisi lainkaan rikollisuutta, jos kaikki noudattaisivat lakeja, jos kaikkiin voisi luottaa, voitaisiin koko poliisilaitos lakkauttaa. Siinä olisi säästöä kerrakseen!

Ajatus on tietysti epätodellinen. Mutta sen ydin on siinä, että poliisi ei koskaan voi poistaa rikollisuutta. Se voi rajoittaa rikollisuuden seurauksia ja poliisin pelko voi ehkäistä ja vaikeuttaa rikosten suorittamista. Mutta rikollisuus poistuu ja turvallisuus kasvaa vain arvoja ja asenteita muuttamalla.

Sinä et voi tehdä ketään toista luotettavaksi ja lainkuuliaiseksi. Mutta itsesi voit. Poliisin tarpeen vähentäminen alkaa minusta ja sinusta ja niistä arvoista, joita heijastamme omaan ympäristöömme.

Millaiseen etiikkaa ja moraaliin kasvatamme lapsemme? Lapset oppivat ennen kaikkea vanhempiensa ja muiden lähellään olevien aikuisten esimerkistä. Jos oma etiikkamme on sitä, että ihminen on ihmiselle susi, ottaa häikäilemättä ja ajaa vain omia etujaan, ei poliisin määrän lisäämisellä ole rajoja. Lastemme ja nuortemme käyttäytyminen paljastaa meille aikuisille, millaisen arvomaailman olemme lapsillemme valmistaneet.

Myös uskonnolla ja kulttuurilla on vaikutusta turvallisuuteen. Väkivallalla, itsekkyydellä ja ahneudella on yhteys kulttuuriin ja uskontoon. Me saamme ja meidän pitää arvioida eri ilmiöitä myös tällä mittapuulla. Ennen kaikkea meidän tulee kysyä, mitkä ovat oman Suomemme ja täällä toimivien uskontojen, kirkkojen, poliittisten, aatteelisten ja eettisten suuntausten arvot. Emmekä saa säästää myöskään omaa kirkkoamme ja seurakuntaamme tai itseämme ja ystäväpiiriämme kritiikiltä.

Palaan vielä turvallisuuden tunteeseen. Miksi samalla kadulla yksi pelkää ja toinen ei? Mihin ihminen panee turvansa? Kehen voi luottaa? Lähimmäiset pettävät. Usko omaan itseen horjuu.

Luottamus ja turvallisuuden tunne ei voi olla sinisilmäisyyttä. Perusluottamus lähtee siitä, että ihmisen oman elämän perusarvot ovat järjestyksessä, ihminen tietää, minkä varaan elämän voi rakentaa. Turvallisuus on sitä, että tietää, mikä on tämän elämän tarkoitus ja mitä seuraa, kun tämä elämä päättyy. Se auttaa asettamaan myös omaan terveyteen, omaisuuteen ja elämään kohdistuvat uhkatekijät oikeaan asemaan.

Jumalaan turvaava ihminen elää rauhassa. Turvallisuutta ei tarvita vain tässä ajassa vaan ennen kaikkea ikuisuudessa. Se mikä on katoavaa, katoaa kuitenkin. Ikuisuutta ei voi rakentaa maallisen omaisuuden tai saavutusten varaan. Kuolemaan viemme vain itsemme, emme mitään muuta.

Minkä varaan minä rakennan oman elämäni? Se on kysymys, jonka kanssa pitää kamppailla joka päivä ja hetki. Itsekkyys, ahneus ja oman edun tavoittelu pyrkivät ajamaan minua pois Jumalan turvallisesta suojasta, tekemään maailmaa itselleni ja muille turvattomaksi ja vaaralliseksi. Eläminen Jumalan edessä ja Jumalan kämmenellä ei ole hokkuspokkustemppu eikä kerralla valmis. Se vaatii jatkuvaa asennetarkistusta. Lähimmäisenrakkaudella mitataan myös jumalasuhdetta.

Jeesus Kristus, Jumalan Poika, tuli tähän maailmaan, jotta meillä kaikilla olisi elämä ja olisi yltäkyllin. Sen varassa on turvallista elää.

Siunatkoon sinun päiväsi kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Virsi: 397:1-2,6

Pentti Oinonen raivostui sateenkaaresta: "Eduskunnan arvovaltaa häpäisty"

Ei sääntöä ilman poikkeusta. 

- On vahinko, ettet ole leppana, kertoi nuori nainen työkaverin todenneen alkajaisiksi Ruotsissa. Sai rauhassa olla mitä oli.
Oma kokemukseni on työssä ollessa. Nuoret miehet olivat fiksuimpia asiakkaita. Näin uskoisin saavani olla rauhassa homomiehen työkaverina. Se asia ei olisi keskustelun aihe missään tilanteessa kuin impotenssin esille tuominen.
Lesponainen yritti kaikkensa saadakseen vastakaikua, vaikka tiesi etten ollut hierojana hakemassa seksikumppanuutta. Perästä kuuluu, mikä on sairasta tai yliampuvaa sukupuolten välisessä kanssakäymisessä. 

Vapaus valita Hyvinkään yössä

Suomi-neito odottaa seuraavaa isoa tapahtumaa, joka jättää alleen tähänastiset pienet välikohtaukset. Minulle kevään alku osui liian lähelle. Missä on kriisiryhmä ja turvaverkko? Jotenkin tästä on vain mentävä eteenpäin. 

Avoin ministeriö on tätä päivää. Kuulin siitä netin välityksellä ja kohta lehtikirjoitukset toivat esiin nimiä kansalaisaloitteiden käsittelyyn asti. Yksi nimi on ylitse muiden, kulkee kadulla keisarina uusissa vaatteissa. Etsii muita omaneduntavoittelijota ja ampuu kovilla kohdatessa yksinkulkijan. On ottanut kestorepliikiksi nouseen kestovastauksen.

- On sellaiset pelisäännöt esim. pankissa. Sinne poikennutta laskunmaksajaa rokotetaan rankasti. Pankki antaa vain sijoitusneuvontaan aikoja. Tämän päivän lainananto 0-korolla kiinnosti monia, että rahat loppuivat kesken. Veronmaksajat vastaavat lainan takaisinmaksusta. Talouden madonluvut ovat vaiheessa.

Hartausohjelmat: Aamuhartaus 22.8 22.08.2012

Katekismussarjassa Isä meidän -rukouksesta (kohdista 6-7) puhuu kirjailija Kaija Pispa, Ylöjärvi. Lopussa Jaakko Löytty yhtyeineen esittää kappaleen "Sillä sinun on valtakunta". San. Kaija Pispa ja säv. Jaakko Löytty
Kuuntele aikaa 31 päivää (Vain Suomi)

Autiolla saarella

Natsien pesäpaikka kaivoi itse menneisyytensä esiin

Dokumenttiprojekti: Omaa luokkaansa

Uskomaton uusperhe

YEAT, yrittäjäosaamista supolvenvaihdokseen ei ole mihinkään hävinnyt. Kysyin, miksi koulutusta ei järjestetä Lahdessa. Vastaukseksi sain Yritysakatemia Rastorin näyttötutkintomestarilta.

- Jos se järjestettäisi Lahdessa, olisi se ammattikorkean opintoja.  Minulle siihen paikkaan tarjottiin oppilastyönä järjestettyä lievästi dementoituneiden päivätoimintaa. Esteenä vain oli, etten vielä silloin ollut hoitajan tarpeessa, jonka vapaatunnin olisi taannut hoidettavan päivähoitopaikka. Ammattiaopiskeleville olisin ollut oikea asiakas.

Tänään tunnustan lopullisesti hävinneeni elossaolotaistelun. Valituspäätös hallinto-oikeudesta antaa odottaa vielä toisen mokoman. Sille ei ole mittayksikköä, kuinka kauan ajallisesti. Laskunlähettäjät maksattavat virtuaalielämästä Vihtaniemellä. He kuvittelevat, että sukupolvenvaihdos on tapahtunut ja lomakiinteistössä on vilkasta elämää. Jos joku on minut siellä nähnyt, VALEHTELEE, se en ole ollut minä. Kuitenkin olen saanut ulosottokelpoisia laskuja kuvitellusta jätteestä.

Autiosaaren olen saanut itse valita. Ubiikkiyhteiskunta ulottuu tännekin. Uskomaton uusperhe on viihdyttänyt minua, kuinka he selvisivät saarelta pois. Minun ei tarvitse ampua hätäraketteja, lähettää pullopostia tai uida meren yli päästäkseni tästä tilanteesta pois. Sen ratkaisee hallinto-oikeus joko puolesta tai vastaan. Jäänkö tänne laskutusosoitteeksi vai teenkö sukupolvenvaihdoksen ja palaan maalle. Ehkä palaankin Kuopion esikaupunkialueelle, jos palaan. Perintöä en vie mennessäni. Se siirtyy seuraavalle sukupolvelle, jos sitä ei ulosmitata minun pahoista teoista rauhan välikappaleena komukille. Hän se leimasi minut yli-ikäiseksi ja luuseriksi sukupolvenvaihdosikäisena. 

Minun kirjoitukset herättävät hinkuja joissakin. Ubiikkiyhteiskunnassa ollaan valvonnan alla 24/7. Sitä harjoittelin omaishoitajana omaa luokkaansa olevien naapurien kanssa. Nyt asiat ovat hoidossa, joskin maksavat oppirahoja minulle antamasta opetuksesta. Talouden madonluvut on mielenkiinnonkohde. Tänää 2-vuotias istuu jo läppärin ääressä näyttäen turhautuneelta. Hänen tulevaisuutensa kestää vuoteen 2075, jolloin skenaario toteutuu.

Virikkeiden vähyys kuudennessa kerroksessa kolmen summerin takana turhauttaa minut kuin eläintarhan karhun. Lehmät leikkaan kuvina maitotölkin kyljestä, perhoset ja leppäkertut piimäpurkin pahvikääreestä. Ei kasva kukat, kun parvekeella on ainainen remontintarve. Pölyä riittää koneellisen ilmastoinnin kierrätyksessä. Samalla huomaan, kuinka nokista on ilma. Alan saada jo suojavärityksen tummemmaksi kuin Lontoon perhoset. Siitäköhän mannerheimiläinen esikuva sai ideansa. Ollaan pääsemässä mustimmista mustimpien hirmuhallitsijoiden joukkoon. Sitä keventää ihmissuhteet kuviteltuna tai todellisina tuotuna ubiikkiyhteiskuntaan.

Mitä tekisin, jos tilanne ratkeaisi edukseni ja eristys loppuisi? Taide ja taudit yhdistyvät Riverside Medical Clinic'alla. Kaisa toi yhden ruusun isäni hoitamisesta. Ehkä sukupuu kukkii tai jotakin todellista, ettei pinssi tule vain maksujen uskollisesta maksamisesta. Kunnia on mennyt, maine tulee kasvaamaan. Kuinka selvisin profeettana omalla maalla? Kuinka sijoittajien ahneus tuotti bisnesenkelille rahaa sijoitettavaksi omaishoitoon? Monta kysymystä on vaiettu kuoliaaksi  kirjoitustaidottomilta, ubiikkiyhteiskunnassa mikään ei jää julkaisematta.

Nikottelua pyhyydestä ja pahuudesta

Torstai 16.8.
AH Pastori Kai Sadinmaa, Helsinki

Utsjoella aurinko herätteli jo klo 4.17 . On 16.8. nettiosallistumispäivä. Yle.fi/uskonto -sivu nukkuu onnensa ohi. Kirkonseutu ilmoitti kenttäpiispan valinnasta. Piispakokelaasta pahoittelukirjeen jälkeen kenttäpiispaksi. Siihen on tarvittu monien tahojen yhteen hiileen puhaltamista. Kirkosta erotti maallinen valta, maistraatti. Siirsi minut "muuhun uskonnolliseen yhteisöön". Käymäni kirjeevaihdon voin nyt julkaista, kun kenttäpiispan pesti on varmistettu kaikkine edustuksineen, mihin nimitys oikeuttaa.

Omaishoitajuus on kuuma peruna. Laitoshoidossa 7 hoitajaa 10 hoidettavaa kohti. Folkhälsan julkisti laskelmia: yhtä (1) omaishoitajaa korvaamaan tarvitaan 5,4 työaikalakia noudattavaa hoitajaa. 10 vuotta omaishoitajana kasvoi 54:ksi miestyövuodeksi. Kokoomuksessa se on mahdollista, rauhanruhtinas (sdp) mitätöi. Omaishoitajana tehty työ ei kerrytä työhistoriaa. Nyt luukut kiinni ja video-osallistumisen pariin. On luksusta minulle tänään. 

Verkossa ruokatauko kopioida aamuhartaus kuultavaksi.

Hartausohjelmat: Aamuhartaus 16.8 16.08.2012

Pastori Kai Sadinmaa, Helsinki. Mahalia Jackson laulaa kappaleen "Amazing Grace".
Kuuntele aikaa 32 päivää (Vain Suomi)

Olen äimänkäkenä tämän päivän osallistumisesta etänä Tutun seminaariin. 79-vuotias Jim Dator tuli Havajilta luennoimaan JokuVeli valvoo Ubiyhteiskunnassa. Samaan aikaan uutisoidaan, Suomessa on yli miljoona 65-vuotiasta.  

Elinikäisen oppimisen yläikäraja on kirjattu lakiin. 61/64 vuotta on ehdoton, niille joille ei ole kertynyt työhistoriaa. Se on mainittu samassa laissa. Jotakin pitäisi purkaa ja keriä vanhuspalvelulain henkilömitoituksessa tai kohta yli-ikäiset hoitavat yhä nuorempaa hoidon tarpeessa olevaa. 

Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus on keikahtamassa päälaelleen, kun komukkien määrä lisääntyy. Hullut ei huomaa eikä viisaat virka mittää. Tiedämme omat puolustettavat arvot: koti, uskonto ja isänmaa. *Tiede muuttuu tulevaisuuden uskonnoksi, jota JokuVeli valvoo aina ja kaikkialla. 

Olen kiitollinen mahdollisuudesta seurata kotona eDelfoi-pajapäiviä. Ilmoittautumislomakkeessa ikäraja on merkitty yli 64 vuotta. Kukaan ei kysy.
- Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä?
- Sitä juuri, en ole vielä vanhankotipaikkaa lakanoiden välissä varannut.

Aamuhartauspuhuja on samoilla linjoilla pyhyyden vaihtamisesta pahuuteen. 
Huomenna jatkettaan, tuliukot saavat odottaa pyhyyden kertausta kirkon jättäessä täyttämättä lupauksia netissä. 
Pahoittelukirje henkilökohtaisesti lähetetään, kun ei olla samoilla linjoilla. Muistan kuitenkin neljännen käskyn vanhempien kunnioittamisesta. Tarkoittaa isän ja äidin kunnioittamista. Muut ovat neljännen käskyn selitysosan varassa asioiden hoidossa. On lupa ääneen ihmetellä, mutta kieltää menemästä mukaan pahantekoon. 

Lisäkurssi "taide ja taudit" on minulle luksusta etänä tai läsnä, ubiyhteiskunnassa se on mahdollista, ei olla enää tiettömän taipaleen takana. 

Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry.

16. elokuuta 2012 16:59

*Dator: tuleeko tieteestä vain yksi uskonto muiden joukossa?