Viivy vielä hetki, klo 5.41 - klo 20.38 Utsjoella

 KELLARIGALLERIA

 YLE RADIO 1 on tämän aamun tietokanava. Tällä hetkellä lähetys on ilman sivuääniä, särinöitä ja rätinöitä. Avasin radion auringonnoustessa ja vetelin sikeitä seitsemään. Se on hyvä merkki osata levätä aamusta, jos ilta on venynyt yli puolenyön. Ei ole morkkis eikä kauhea kankkunen.

Tämä on luksusta kuulla radiosta kristillisen kirjallisuuden helmistä. Yksi läsnäolo riittää herättämään uteliaisuuden runoilijaa ja hänen tuotantoaan kohtaan. Hän julkaisi Ruiskukkaehtoon 1947. Odotinko silloin koulunalkua malttamattomana? Valokuvasta alakoulussa tuli merkittävä voimauttavien valokuvien alku, minkä tunnelmaan siirsi tervehdys palattuani 5-kymppisenä vanhempieni omaishoitajaksi. Vaikenemisen aika loppui, alkoi syiden ja seurausten valkenemisen aika. Oppimisen aika vaihtui "On opittava uudestaan" -aikaan, sanataiteeseen ja verkkokirjoitustaitoon. 

On lyöty Raamatulla ja irtolehti painoksen lakikirjalla päähän. Olen maanpaossa virtuaalimaailmassa. On niin paljon paratiisejä, joissa haluan viivähtää oppiakseni uutta. ITO - kilvoittelijan päiväkirjasta löydän omaan elämään sopivia tapahtumia tärkeistä ihmissuhteista äidistä alkaen.
Kysyin illalla tyttäreltä, jahtasinko heitä murrosikäisinä leipäveitsen kanssa. Tämän päivän uutisista kuulen lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. Vanhemmat eivät ole mitään oppineet saatuaan itse vapaan kasvatuksen. He jättävät lapsensa viranomaisten armoille pelastettavaksi, mitä elämästä vielä on jäljellä. 
Länsimainen julma jumala vaatii uhrinsa. 

Monta yhtymäkohtaa kilvoittelijan päiväkirjasta sopii omaan elämän kertomukseen. Munkkibaarissa keskustellaan äideistä. Aivoverenvuodon jälkeen tajuttomana aivot puoliksi ulkona pojat seuraavat äidin toivotonta toipumista. Kun äiti avaa silmänsä, hän kysyy, ovatko pojat saaneet ruokaa? Sellaista äitiä ei voi päihittää. Äidin vaisto on vahva  puolustaa lapsiaan.
Tästä samasta asiasta on kyse löytäessäni kirjojen välistä ilmoitusluontosia lappuja ollessani poissa.
- On syöty pinaattivelliä. Se saa minut hymyilemään huolenpidosta.

Surutalossa isänsä haudannut mies keskustelee uskonnoista. Pitää kristinuskoa lohduttavampana kuin buddhalaisuutta. Resonoidaan suutria. Olisiko omalla hymmäilyllä yhteys tähän resonointiin? Taas sain kuulla muistutuksen äidiltä.
- Älä laula.
- Miksi en saa laulaa?
- Luulevat, että minä laulan. Tämä tapahtui kadulla, työsin pyörätuolia eikä äiti ollut puhetuulella.
 Tyttären keittiössä tyhjennän astianpesukonetta. Tytär keskeyttää ajatukseni.
- Tuossa sinun hyminässä ei ole päätä eikä häntää. 

Oliko se minun tapani ilmaista itseäni vaiennettuna ja kuunnella sisäistä sielun sointia. Runoja niistä ei tullut. Ehkä vain pieniä kansalauluja, joissa sanoja ei ole ollenkaan.
Tänään en resonoi, kuuntelen valmista korkealta ja kovaa. Onhan valitukset aiheettomista maksuista hallinto-oikeuden pöydällä hautautuneina paperipinojen alle. Ollaan hyvinvointivaltion kaatopaikalla, sielläkin on elettävä päivästä päivään. Veroparatiisissä ei tunneta huolta vähäosaisista. Sirkka Hämäläisestä alkoi ja Suvi Lindén päivittää sopeutumiseläkkeen tarkoituksen.

Elämän kertomukseni runot ovat: 

On opittava uudestaan ANNA-MAIJA RAITTILA PARATIISINI PUUT RUNOJA  
Syyssinfonia: Kohti auringonlaskua

Koulutie V.A. KOSKENNIEMI
Koulutie. (V.A. Koskenniemi) - YouTube

Mestari 12.6.1914, FERNANDO PESSOA, HETKIEN VAELLUS RICARDO REIS 1974
Syyssinfonia: FERNANDO PESSOA: HETKIEN VAELLUS 1974 ...

 Aamuhartaus 4.9 

Tiistaiaamujen hartauksissa nostetaan esiin kristillisen kirjallisuuden helmiä. Rehtori Petri Järveläinen, Lapinlahti, puhuu runoilija Anna-Maija Raittilan esikoiskokoelmasta. Virsi 529:2. Virsi alkaa sanoin "Vieläkin Herra tuhlaa". Radion kamarikuoro, joht. Timo Nuoranne, urut Harri Viitanen.