lauantai 8. syyskuuta 2012

Auringonkukat auringolle alati uskolliset

yle.fi/uskonto - sivu ei tarjoa mitään uutta lauantaihin 8.9.2012. Utsjoella aurinko on kuitenkin aikataulun mukaan noussut 5.58 ja laskee 20.19. 
Kirkon tiedotuskeskus ylläpitää hartausohjelmien arkistoa (avautuu Kirkon tiedotuskeskuksen sivuille).

- Mikä tämä on nimeltään? Nostin ostoskärrystä 8 metriä muovipäällysteistä johtoa dna-kaupan tiskille. Toisen pään muovinippeli katkesi, eikä yhteys välity modeemin kautta. Verkkoyhteysjohtohan se on ja myyjä lähtee hakemaan hyllystä vastaavaa tuotetta. On ostettava 2 -metrinen, kun muuta ei ole saatavilla. Onneksi se riittää modeemia siirtämällä lähemmäksi läppäriä. Jotakin muuta selvisi kauppareissulla. Siksi on niin paljon ongelmia tietsikan kanssa, että opastajilla riittää maksavia asiakkaita. Järjenköyhyyttä tehdä palvelunkäyttäjistä tyhmiä. Huijareille riittää huijattavia, viedä heidän rahansa viekkaudella ja vääryydellä veroparatiiseihin asti.

Keskiluokan puuhakirja, sanovat Vihreät nuoret ... - Aamulehti

 

Otsikoita silmäillessäni näen presidentin jalkautuneen nuorten pariin. Syrjäytymisen ehkäisemisen leimaavat Vihreät nuoret "keskiluokan puuhakirjaksi". Vihreät odottavat poliittisia päätöksiä, samaa kuin Risikko vaatii puolueita "kansalaisjärjestöihin".  Aamun mietelause radiossa otetaan J. V. Snellmannilta. Se on päinvastainen kuin Vihreät nuoret vaativat. Presidentti on Snellmannin jalanjäljillä.

 

Berliinin muuri kohosi elokuussa 1961. Silloin näimme ensikerran Jännevirran sillalla. Vuosien kuluttua huomasin hänen vihertyneen ja iloitsin. Hän levitti kartan pöydälle ja etsi maata, jossa ei olisi ydinvoimaloita. Hän muuttaisi sinne loppuelämäksi. Aivokasvain ehti ensiksi. Lapset joutuivat antamaan isänsä hoitokotiin. Puhelin soi myöhään illalla, puhe saksaa ja englantia. Nuori nainen ilmoitti tapahtuneesta, kysyi e-mailia. luukusta tuli logo, eikä sähköpostin lähettäminen onnistunut. Sain kirjeen kiitoksin, että olimme olleet ystäviä jo ennen hänen syntymäänsä. 

 

Vihreän isän vihreä tyttö! Presidentti on elänyt saman ajan samoin elämänkokemuksin. Poliittiset Vihreät nuoret saavat katsoa omaa napaa, missä vihreät ovat olleet puolueena päättämässä pysyäkseen hallituksessa. Puolueella ei ole väliä itsetarkoituksena käyttää valtaa. Eduskunnasta pudonnutta odottaa sopeutumiseläke, raskaaksi voi tulla naimalakon aikana. Puheet päästä kuin päästä, sama lopputulos. 

 

Torilla oli ruusukarkkia jaossa. Nuori ehdokas viritteli ansioitaan yhteisten asioiden  tulevana  hoitajana: 

- Kun pidämme huolta vanhuksista ja lapsista, ei meillä työssäkäyvillä ole mitään hätää. Otin karkin ja samalla kysyin: 

- Mitä minä vielä voisin tehdä? Olen hoitanut lapset yksinhuoltajana, omaishoitajana hoitanut ja haudannut vanhempani. Mitä vielä minun pitäisi tehdä? Pieniä varpaita alkoi palelemaan ja hän pujahti asuntoauton lämpimään.

 

En olisi palannut presidentin vierailuun enkä Vihreiden nuorten puuhakirja -tulkintaan, jos en olisi kuullut J. V. Snelmannin mietelausetta radiosta. Kaikkea viuhuu ilmassa puoluepuheina. Näen unta korissa olevasta leipäveitsestä; riidat ja metakat mahdollisia, samoin pahat puheet selän takana. Tanssii tahtien kanssa vihreän presidenttiehdokkaan julkisuuteen nostama avec on tuomisina kansainvälisen rauhantyön baarikierrokselta. Vihreille on kaikki mahdollista myrkynvihreinäkin.

 

A-studio: Talk | Tv | Areena | yle.fi 

Ehtiikö Vihreät nuoret hätiin poliittisine virkamiehineen, kun 12 000 kiireellisestä huostaanotosta on kyse?

Olen huomannut presidentin huolen nuorten syrjäytymisestä. Olisiko Vihreät nuoret aloittaneet jo seuraavan presidenttikisan valmistelut? Ottaa se häviö Vihreitä kannattajineen niin pattiin, että. Metsää ei nähdä puilta.

 

Liitto vaatii nuorille muun muassa matalan kynnyksen päihde- ja mielenterveyspalveluja ja kouluihin lisää terveydenhoitajia, kuraattoreita, psykologeja ja erityisopettajia.

– Syrjäytymisongelmaa ei ratkaista toistelemalla self-help-oppaista tuttuja itsestäänselvyyksiä, kuten perheiden yhteisen ajan tärkeyttä. Sen sijaan tarvitaan poliittisia päätöksiä ja resursseja, joilla yhteiskunnan turvaverkot laitetaan kuntoon, vaatii järjestön toinen puheenjohtaja Hanna Hakko.
Niinistö: Tavallisetkin asiat voivat ehkäistä syrjäytymisen

 

 

Trumpettikurkien pelastajat hoivasivat hautomakoneessa haudotut poikaset muuttomatkaa varten. Kymmenestä poikasesta kaksi ei tullut lentokykyisiksi, pääsivät lintutarhaan. Pesästä pudonnut hietakurjen poikanen pääsi lemmikiksi, odotti jokaista suupalaa hoitajansa kädestä. Kuunteli pää kallellaan lajitoveriensa ääntelyä muuttoauran lentäessä yli. 

Trumpettikurkien muuttoa etelään ohjatiin hydrokopterilla. Jonkun loppumatka taittui laatikossa, mutta perille päästiin. Seuraavana keväänä trumpettikurkien pelastajat odottivat, palaako parvi synnyinsijoilleen. Kymmenestä poikasesta kuusi palasi. Yksi oli lentänyt sähköjohtoon, toisen oli vihollinen syönyt suihinsa.

 

Tämä dokumentti on puhutellut minua ja palautuu mieleen Putinin lentäessä kurkien edellä. Ihmisiin sovelletaan samaa siellä ja täällä. Vaikka elin 6-kymppiseksi elämäni niin kuin se oli elettäväksi annettu, on puoluepoliittinen arvio epätasapainossa. Olen ollut ulkokuntalainen oppikoulussa, profeetta omalla maalla ja nyt odotan hallinto-oikeuden päätöstä valitukseen jätemaksusta. Sitä peritään perinnöstäni. 

Sukupolvenvaihdoksen esteenä on hihasta, hatusta tai hanurista vedetyt  maksut. Asioiden keskeneräisyyden tähden istun kaupungin katolla kuudennessa kerroksessa kolmen summerin takana. Maksajanrooli lankesi ensiksi, tunnustaisin olevani maksaja, jos lähtisin maalle ennen lopullisia päätöksiä. 

Tunnen tämän maailman menon, olen jakanut perinnön sisarusten, kunnan ja tasavallan korkeinta valtaa käyttävien kanssa. Keskenkasvuisten kanssa en keskustele, enhän ole heidän äitinsä. 

 

Anna-Maija Raittilan äänen kuulen hänen teksteissään ja runoissaan. 

ON OPITTAVA UUDESTAAN! Lentämäänkin olen oppinut. Kilvoittelijana buddhapappi otti kunnon kännin, makasi lattialla selällään poltellen tupakkaa. Käveli sivukaduilla sateessa ja tunsi elämän katoavuuden. Viimeisin tieto kertoo, että hän on perustanut toisen baarin, jossa tarjotaan poropullia. Lady Crace avasi Japanissa hoitolan. Meillä on autiotaloja, kun toiminta loppuu. Työhuone on ollut minun kompastuskiveni. Nurkanvaltaajat ahneudessaan maksoivat työhuoneesta hinnan, jonka sijoitin vanhempieni hoitamiseen ja perinnönjakoon. Vihreät nuoret opettavat puuhakirjoillaan, mitä elämä on ennen kuolemaa. KD kertoo, mitä on kuoleman jälkeen.

Iltahartaus to 11.11.2004
Anna-Maija Raittila, kirjailija , Kaarina
Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen.
Paavalin toisesta kirjeestä korinttolaisille:
” Emmehän me julista sanomaa itsestämme vaan Jeesuksesta Kristuksesta: Jeesus on Herra, ja hän on lähettänyt meidät palvelemaan teitä. Jumala joka sanoi: Tulkoon pimeyteen valo, valaisi itse meidän sydämemme”

Morbackan yhteisössä vietetään  joka kesä paratiisitalkoiden viikkoa  jolloin talomme täyttyy lapsiperheistä. Joku vuosi sitten vietettiin näiden viikkojen 10-vuotissynttäreitä. Aamupäiväkeskusteluissa teemana oli sillä kertaa: Mikä meissä muuttuu ja mikä ei? Varsinkin sinä aamuna jona alustajana vuorossa oli nuori Johannes, nousi monista puheenvuoroista ilmoille tarve kasvun hitauteen. Irti  malleista, esikuvista, isä- ja äitihahmoistakin. Tarve päästä syliin kokemaan miten ” isä näki pojan jo kaukaa”.

Minkäänlaisilla suorituksilla tai edes aikeilla ei tarvitse peittää pelkoja eikä häpeääkään. Sydämen täytyy vapaasti saada kiihtyä hädästä, vapaasti punastua jos saa osakseen odottamatonta rakkautta. Vapaasti milloin vain  - ja pitkäksikin toviksi – laskeutua hiljaisuuden kasvupiiloon. Vasta omasta kasvuhiljaisuudestamme kuulemme Jumalan siunaavan äänen. Se nousee paljon syvemmältä ja puhtaampana kuin omantuntomme ääni jonka syytöksiin ja ohjauksiin sekoittuu niin helposti  koettuja loukkauksia. Siunaava ääni on se ääni joka hiljaisena hipaisuna yltää pimeimpäänkin häpeän nurkkaan ja avaa meidät tunnistamaan  lahjamme. ”Alusta alkuun! Vauhtia tuhannesti uudestaan!”

Muistin vuosikymmenten takaa kolmivuotiaan kummipoikani joka oli viettämässä kesäviikkoa kaukana kotoa, ilman äitiä, urhoollisena ja uteliaana. Kolmantena iltana nukkumaan mennessään hän iltarukouksen jälkeen kysyi: Saako itkeä? Kuiskasin että saa. Siitä tuli pitkä, suloisen sadekuuron tapainen lämmin itku vailla yhtään sanaa. Koti-ikävän ihmeelliset ulottuvuudet! Kuiskaan vielä nytkin, että saa. *Saa tehdä tilaa väsymykselle, antaa tilaa päiväunille, riittävän pitkälle aamu-unelle. Työpaikallekin saa järjestää hämäriä siimeksiä, katveita yksinoloon, lempeitä pieluksia vaikka yhdelle kerrallaan.

*Nyt sen huomaan antaessani tilaa väsymykselle, päiväunille ja riittävän pitkälle aamu-unelle. Kukaan ei ehdottele työn jälkeen haluaan tulla syömään minun eväitä. Se on poliitikkojen tehtävä kerätä maksuja sieltä, minne eivät mitään antaneet. Sitten lapsille, kun loppuu. (Anopin kestorepliikki niille, jotka halusi sulkea perheestä pois.) 8.10.2014

Isä meidän joka olet taivaissa. Kumarramme sinua joka olet laskenut taivaasi näin alas, antanut meille Jeesuksen. Sulata meidän sydämemme, ota nämä jäykät niskat, kömpelöt sormet, omaan suuntaansa yhä uudelleen erehtyvät jalat! Sovittele meidät kärsivällisesti mukaan vuorovaikutusverkostoosi. Kirkasta meille kasvosi ja ole meille armollinen!

( A-M Raittila: Askel askeleelta. Otteita sivuilta 85-87, 93)

Virsi 104. ”Pilvimuurista valo välähtää”  säkeet: 2-5.

Virsi: 104

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti