lauantai 29. syyskuuta 2012

Oma iho

Tulossa oli suuret juhlat syksyllä 1996. Varmistelin, tulisivatko kaikki kutsut.
Vesirokko perheessä puhkesi juuri sopivasti. KympinTytölle se saattaisi olla karensinpaikka.
Kysyin puhelimessa hänen vointiaan. Vesikellojen peitossa koko nahka.

- Entä pikkusisko?
- Hänellä on vielä oma iho.
Kaksi oli joukosta poissa, kun kokoonnuimme Viitakkoon. Toisella oli työeste, toinen oli kansainvälisessä tehtävässä turvaamassa rauhaa Libanonissa. Kaikilla protokollaleimoilla ja -paperilla tuli 90 -vuotiaalle onnittelut. KympinTyttö istuu isoukin sylissä. Kysyi jälkeen päin kuvia katsoessaan.
- Onko isoukki tuossa kuvassa kuollut?
- Ei. Millainen isoukki oli?
- Hän oli mukava, muistelee sylissä istuva tyttö 3 -vuotiaan kokemuksella.

Kuka ei kuulu joukkoon, kysyn uutisvuodon formaatilla suurimmasta puheenaiheesta rakkautta ja anarkiaa -festivaaleilla. Marsalkka Mannerheim on korvattu kenialaisella näyttelijällä. Mututuntemuksena, musta tuntuu. Torilla pelastuslaitoksen pojat ajattelivat ääneen nähdessään tutun sisarvalkoisen mustan miehen seurassa.
- Voihan juma!
Sama toistuu äimistellessä ihon väriä valkoisen herrakansan suusta.

Obamalla on oma iho eikä siihen pitäisi olla kenelläkään mitään sanottavaa. Italialainen pääministeri heittää kuitenkin herjaa. Onko se poliitikkjon yksin oikeus sanoa, mitä sylki suuhun tuo? Minusta se on järjen köyhyyttää, peittää omat paheensa toisten erilaisuuteen vedoten.


Obamalla on oma iho presidenttinä. Meidän presidenttiparilla ei saisi olla edes omia ajatuksia Suomi-neidon johtajana. Puolue ottaa ohjat omiin käsiinsä, riisuu rouvan vaatteista tai ainakin pukee hänet uudelleen. Omaishoitajat menivät halpaan uskoessaan poliitikkojen hyvää tarkoittavaan lainsäädäntöön vanhuspalvelua ohjaillessaan. Se on koitunut heidän omaksi syrjäytymisekseen kansasta. Onneksi viimeiset keskustelut käytiin på svenska, ettei kaikki tullut ymmärretyksi, kuinka maata on tehty tunnetuksi ulkomailla. Olemme eläneet opetuksen mukaan, emme niin kuin johtajat ovat eläneet.

Maan historia kertoo meistä enemmän kuin johtajat. Ihan tavallisia asioita tekemällä kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta olemme selvinneet tähän asti. Saduissa susi tekeytyy äidiksi ja syö kilit suuhunsa. Pienin seitsemästä pelastuu piiloutumalla uuniin. Ja kuinka sitten kävikään, omat housut syttyivät tuleen ja tuli hännässä susi pakeni paikalta. Ihminen on taideteos eikä tarvitse kirurgin veistä näyttääkseen paremmalta. Rahastusta varten tarvitaan kuntauudistus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti