tiistai 11. syyskuuta 2012

Yritys ja erehdys

Huomaa erehdyksesi, opiskele onnistumisiasi.
 -Positiivisesti

Lyhyellä pikavisiitillä päästiin keskustelussa tähän päivään. Elämä kolhii, mutta antaa jatkoajan. Jospa voisin tulla useammin käymään, niin katsottaisi vieläkö kipuun koskeminen auttaa. Hän ilahtuu, lähtee kasvimaalle kaivamaan maasta punajuuria ja porkkanoita. Kerään rasiallisen mustia karhunvatukoita. Omenapussit ovat valmiina kotiin viemisiksi. Ne tuodaan sisälle asti, kun on taas vaihdettava lamput kattoon. 
Kaikki on ollut valmiina odottamassa omaa kiipeämistä työpöydälle. Se on kuitenkin jäänyt putoamisen pelossa. Työpöytä saa sijoituspaikan kuntosalilla. Enää ei koti muutu työhuoneeksi, sen aika on ollut, vaikka tuote ei mihinkään ole hävinnyt. 

Positiivisen opastuksella en löydä monta erehtymistä, onnistumisen opiskelua koko elämä. Kyynärpäätaktiikkaa käyttävät ovat kovin ottein tehneet tilaa itselleen. Jossakin taistelussa olen suositellut kaksintaistelua Mukkulan tammien alla. Kyse on naisesta, joka härnää miehiä. Jos kilpakosijoista toinen kuolee, luulee voittaja naista omakseen. Kattia kanssa, naisten miehiä on lukematon määrä. Kerran voittajan on huomattava erehdyksensä, ettei pyssyllä naista saa.

Aaltojen kohina täyttää huoneen, yöklassinen on päättynyt. Tutut pimputukset Yle Radio 1 yhdestä, Utsjoella aurinko nousee klo 6.10. Nuorisosäätiön takavarikko on vaalirahaoikeudenkäynnin  1. uutinen. Etiopiasta vapautetut ruotsalaistoimittajat on vapautettu. Lohi ja taimen  ovat rauhoituslomalla. Piispainkokous alkaa sihteerin nimityksellä ja verkkorippikoulun kehittämisellä. Omalla kohdalla osallisuus päivän uutisointiin olisi kaappikatastrofi.
Lehtipuu laulaa "tulkaa työtätekevät", soiko "pastoraali uruille" ilman soittajaa. Hartauspuhuja puhuu rukoushelmistä.

Hartaushakuna oli vielä Anna-Maija Raittilan julkaistu teksti. Tämän jälkeen kuulen, jos kuulen livehartaudet. Tekstinä hartaudet olisi luettavissa myöhemmin erehdyksinä tai onnistumisina.

Tänä päivänä en murehdi onnistumistani, vaikka sijoittajat ja poliitikot pitävät sitä erehdyksenä, mikä kaventaa heidän voittoaan ja toimii hidasteena koko maan valloittamisessa. Muukalaisten hautausmaa on jaksanut odottaa muukalaisiaan Vihtaniemellä kuolemaan asti, jokaista vuorollaan. Tauti tanssii mokkiläisten kesätiellä ja odottaa talvitien aurausta kirkonkylään. Tauti kulkee myös vetten päällä, ei tarvita soutajia eikä kantotuolien kantajia. 
Suomi-neidon elämässä on alkanut viimeinen vaihe; leivän ja sirkushuvien aika, rappion aika. Sitä on edeltänyt suurvallan viisi muuta ajanjaksoa tuhon tiellä.

Iltahartaus to 04.11.2004
Anna-Maija Raittila, kirjailija , Kaarina
Isän ja Pojan ja Pyhän hengen nimeen.

Jesajan kirjan luvusta kuusikymmentä yksi:
”Herran Henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleiden kirpoamista, julistamaan Herran riemuvuoatta, päivää jona Jumalamme antaa palkan. Hän on lähettänyt minut lohduttamaan kaikkia murheellisia, antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän on itse osoittanut osoittaakseen kirkkautensa.”

Kolme ja puoli vuotta sitten minut kohtasi halvaus ja infarkti, joka vei joksikin aikaa puhekyvyn. On ollut ihana kokea Jumalan hyvyyttä tämän sairauden aikana ja vähitellen toipua, vaikka se on hidasta. Koko ajan on saanut oppia uutta. Saa oppia rauhallisuutta ja myös sitä, ettei tarvitse itse tietää kaikkea, vaan voi jättää Jumalan hyvään hoitoon kaiken, mikä hiljalleen vie eteenpäin.

”Kuolleet esineetkin todistavat Sinun läsnäolostasi. Mutta ovatko ne silloin kuolleita? Onko kuollutta mikään joka aavistelee? Onko Sinun luomakunnassasi mikään kuollutta? – ehkä se osa minusta jolle kaikki on varmaa,  itsestään selvää? Se osa minussa, joka tietää olevansa oikeassa?

Avarra minussa hämmennykselle tilaa! Aseta minut levolle tähän epävarmuuteen,
joksi yhä uudestaan sohaiset varmuuteni. Oi pikku pensaat – te tulette aina näyttämään kitukasvuisilta suurten runkojen rinnalla: mutta kuulutte paratiisin maisemaan!”
(” Oi pikku pensaat”  Anna Maija Raittilan runokirjasta : Paratiisin puut. (1999)

Isä, Poika ja Pyhä Henki, ylistämme sinua ja rukoilemme sinua
Kiitos että saamme jättää kaiken, koko elämämme  ja kaiken mikä siinä on kesken sinun hoitoosi. Anna rohkeutta siihen että monet asiat saavat jäädä minulta itseltäni lopullisesti salaan..  Anna luottamusta, että sinä hoidat asiani paremmin kuin itse osaan kuvitellakaan.
Siunaa tässä luottamuksessa minua ja kaikkia maailman ihmisiä. Jeesuksen nimeen. Aamen

Virsi  527: Kun askeleeni hidastuu: 1-5

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti