Keskiviikon
katekismussarjassa puhuu pastori Risto Leppänen, Turku. Lopussa virsi
318:1-3. Virsi alkaa sanoin "Jeesus, sä ainoa heikkojen auttaja."
Sopraano Soile isokoski, piano Marita Viitasalo.
Kuuntele aikaa 31 päivää
Viime päivien aikana on tykätty ja tökätty, ei kuitenkaan pahoittelukirjeillä tekemistäni valinnoista. Soini on tarpeeksi massiivinen hahmo otettavaksi vastaamaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Olen varoittavana rikkana rokassa kentällä, soppatykkiin vaalitorilla en vielä ole joutunut.
Aamuhartausseurakunnan katekismussarjaa yritin pakkosyöttää tuliukoille käskyjen muodossa. Teologiset eivät halunneet allekirjoittaa näkyvästi olevansa käskyjen takana. Nuotiopiiri keskustelee ja kirjoittaa tehtävän kautta käskyt uusiksi. Tuliukko -blogista ne on luettavissa.
Pyrkimykseni on pitää yllä arvokeskustelua perinteisesti kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Tunnen juureni 1/8 vanhempieni yhteisyrityksestä lapsuuskodissa. Luopumatta lapsenuskosta maistraatti ilmoitti siirtäneensä minut "muuhun uskonnolliseen yhteisöön". Suomi-neito isänmaana on hätää kärsimässä.
Aamuhartaus puhuu juuri minulle mihinkään kuulumattomalle, mitään tekemättömälle, mitään omistamattomalle.
Neljä vuotta sitten osallistuin kirkon 150-vuotisjuhlaan suurlähetystön puutarhassa. Pieni Hattara konttasi nurmikolla määrätietoisesti minua kohti isän seuratessa vierestä. Hattara halusi tulla syliini. Polvella körötettiin kirkkoon lasten lorun tahdittamana. Palautin tytön äidille ja sain Hattaran perheen osoitteen. Pari vuotta sitten yhteys katkesi. Nyt tiedän syyn, he ovat muuttaneet Saksaan. Tästä pitää kertoa huomenna matkapastorille, kuinka muistaminen on ollut yksi tapaamisen muoto ja antanut uuden osoitteen. Näitä pieniä ihmeitä saan kokea silloin tällöin. Ainoa odotettava on hallinto-oikeuden päätös. Menee ikä ja terveys vuosia kestävässä kierteessä. Se on este edes ajatella paluuta mummonmökille. Sen esteen julistaa rauhanruhtinas, ettei yrittäjyys koskaan ole kuulunut työhistoriaan. Lakiin on kirjattu ja allekirjoituksella vahvistettu.
- Tyhjän saa pyytämättä. Bisnekset lasketaan omanedun hyödyn mukaan, kuinka paljon on saanut kasaan toisten tekemän työn kustannuksella. Sitä pidetään poliittisesti esimerkillisenä vielä tänä päivänä.
Varastetun vihkiraamatun korvaa saksankielinen Die Bibel Luther-Übersetzung. Tuomittuna avioeroon (X) rastina ruudussa avioliitossa elävästä on yksi minulle langetetuista tuomioista. Myöhemmät erot ovat olleet yksipuolisia, joskin olen saanut moitteita, että he ovat menettäneet maksavan jäsenen. He eivät kuulu enää tykkäysten eikä tökkäysten piiriin.
Olen oppinut nukkumaan sängyssä koko yön puhuttelematta parantamaan maailmaa.
- Lopeta, haluan nukkua!
- Nythän minä vasta aloitan, tuli vastaus samaa linjaa. Elinkautinen 12 vuotta on päättynyt, on tullut vanhuspalvelulaki. Bräiviik istuu 21 vuotta ja minä jaksan odottaa hallinto-oikeuden päätöstä velkavankeudessa. Bräiviik hymyili vinosti tuomion kuultuaan. Elämän pelissä pelisäännöt laatinut hymyilee yhtä ivallisesti yhteiskunnasta ulosheitettyjen odotukselle. Julma jumala ei enää ole meiltä salattu, vaan näyttää kasvonsa päättäjissä, joissa ei mitään vilppiä havaita.
1.7.2014 lisään tekstiversion, kun ministeri Päivi Räsänen on tulilinjalla.
Aamuhartaus ke 19.09.2012
Risto Leppänen, pastori, Turku
Historia tietää kertoa miten Raamatusta on rakennettu ratsu asialle jos toiselle. Sopivin korostuksin Raamattuun on voitu ripustaa tulkintoja, joissa vaikkapa lapsen, naisen, sairaan tai eri rodun edustajan elämä on käynyt mahdottomaksi. Tämä Jumalan nimissä tapahtunut mitätöimisen historia on pitkä ja vakava.
Jokaisen sananselittäjän on tärkeää paitsi tuntea tätä historiaa myös kyettävä ajankohtaiseen itsekritiikkiin. Mistä tänään vaikenen? Mitä katson nyt sivusta hiljaa hyväksyen? Keiden puolelle olisi maineesta välittämättä uskallettava asettua?
Samalla on muistettava, että Raamattu ei sellaisenaan puhu. Me ihmiset luemme, tulkitsemme ja puhumme. Siksi jokaisella sananselittäjällä on myös vastuu. Siihen kuuluu sen tiedostaminen, että Raamatun äärellä on aina kysymys valikoinnista ja tulkinnasta, ja vasta siten rakentuu tosiasiallinen ”raamattumme” tai ”raamatullisuutemme”. Vastuu ja nöyryys pitää tuntea silloinkin, kun tuntee vilpittömästi löytäneensä totuuden.
Vaikka Raamattu on tuhansien tulkintojen lataama kirja, eikä useinkaan päästä lukijaansa helpolla, silti toivottomuuteen ei ole syytä. Kirkon historiassa on runsaasti antoisaa raamattukeskustelua, onnellisia löytöjä ja kirkkaita lukuohjeita. Yksi kirkon tärkeä uskontulkinnan askel otettiin siinä murroksessa, jonka Martti Luther kävi aikanaan läpi:
”Yötä päivää herkeämättä meditoiden kiinnitin huomioni sanojen keskinäiseen yhteyteen. Ymmärsin, että merkitys on tämä: evankeliumin välityksellä ilmestyy Jumalan vanhurskaus, armollinen Jumala tekee meidät uskon kautta vanhurskaiksi, kuten on kirjoitettu. Silloin tunsin olevani kuin täysin uudestisyntynyt ja astuneeni avoimista ovista itse paratiisiin. Siinä Raamattu näytti minulle välittömästi toisenlaiset kasvot.” (Kansankirkko allekirjoitti Porvoon sopimuksen ja Suomen saksalainen evankelisluterilainen kirkko jäi ulkopuollelle. Vaihdoin osoitetta luopumatta lapsenuskosta, maistraatti siirsi "muuhun uskonnolliseen yhteisöön". Kirkolla hyvä muisti, mutta lyhyt, kun ei tunne taustaa, mistä evankelis-luterilainen kirkko sai oppinsa.)
Tämä armollinen löytö vahvisti lukemaan Raamattua pelastuksen lähteenä. Ehkä samalla kirkossa tuli tilaa lukea Raamattua myös kriittisesti, kuten Lutherkin kiistojen keskellä lausui: ”Jos vastustajamme kääntävät Raamatun Kristusta vastaan, me asetamme päättäväisesti Kristuksen Raamattua vastaan”.
Lutherin löytö kannattelee yhä tämän päivän raamatunlukijaa ja vie meitä etsimään armollisen Jumalan kasvoja. Silti on tervettä nähdä Luther myös aikalaistaustaa vasten ja menneen maailmankuvan keskellä painivana pappismunkkina.
Tänään nimittäin tarvitsemme uudet uskon uudistajat ja tulkinnan herättelijät. Ehkä tarvitsemme entistä rohkeampaa raamattukeskustelua, uskallusta kysyä ja etsiä tästä kontekstista nousevia löytöjä. Se edellyttää sitä, ettei Raamatun kertomuksia siirretä julkisen keskustelun marginaaliin. Ne kuuluvat kaikille toreille ja kaikenlaisille ihmisille. On oltava tilaa myös keskeneräisyydelle ja epäonnistumiselle, vain niin kirkko voi elää jatkuvassa uudistumisen tilassa.
Entä jos kaikkein tärkeintä olisikin lukea Raamattua leirin ulkopuolelle heitettyjen kanssasisarten ja veljien näkökulmasta, katsella häpeästä välittämättä elämää heidän silmillään. Niiden, joiden kanssa oikeamieliset eivät tahtoneet aterioida tai niiden, jotka oli pahoinpidelty Jerikon tien varteen. Juuri niin kuin Jeesus tapasi tehdä.
Tänä aamuna tekee mieli pöllyttää ”raamatullista” tekopyhyyttä. Ravistella hereille kaikki tämän päivän ”uskovat” ja ”uskovaiset”. Siis meidät, jotka tavalla tai toisella olemme hengellisellä mukavuusalueellamme. Meidät, jotka tiedämme tietävämme. Meidät, jotka tarkkailemme yksittäisiä sanoja. Ja meidät, jotka näemme epäluuloisesti huolenaiheita siellä täällä. Voi meidän taakkojamme ja pikkumaisuuttamme! Olemmeko ottaneet tehtäväksemme myös itse Jumalan kannattelemisen? Olemmeko jo tulleet esteeksi myös Jumalan suurelle kutsulle? (kysyn pahoittelijalta)
Uskovaisten sijaan haluaisin löytää ja tervehtiä tänä aamuna erityisesti sinua, joka syystä tai toisesta tunnet olevasi epäraamatullinen, leirin ulkopuolella, työhön ja elämään uupunut, hengellisen painin väsyttämä tai eristyksiin joutunut. Juuri sinulle kuuluu armo ja syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Sinulle kuuluu kaikki Jumalan hyvät lahjat ja suosio. Tekee mieli huutaa, joka kolkkaan tämä Jumalan valtakunnan taivaallisen avara kutsu: ”Tulkaa kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat”.
Tekee mieli kutsua kuoroon muitakin. Huutamaan niin kovaa, että moniselitteiset opin kehittelyt, loputtomat tulkinnat, rajaukset ja lisäehdot peittyvät alleen. Niin, että jäljelle jää puhdas evankeliumi, ei ehtoja, ei vaatimuksia, ei rajauksia. Vain kutsu ja sitä seuraava taivaallinen lupaus: ”Minä annan teille levon!”
Ehkä sitten, kun tämä kutsu peittää muut alleen, astumme jälleen avoimista ovista itse paratiisiin ja Raamattu kääntää meille kokonaan toiset kasvot.
Virsi: 318:1-3
Kuuntele aikaa 31 päivää
Viime päivien aikana on tykätty ja tökätty, ei kuitenkaan pahoittelukirjeillä tekemistäni valinnoista. Soini on tarpeeksi massiivinen hahmo otettavaksi vastaamaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Olen varoittavana rikkana rokassa kentällä, soppatykkiin vaalitorilla en vielä ole joutunut.
Aamuhartausseurakunnan katekismussarjaa yritin pakkosyöttää tuliukoille käskyjen muodossa. Teologiset eivät halunneet allekirjoittaa näkyvästi olevansa käskyjen takana. Nuotiopiiri keskustelee ja kirjoittaa tehtävän kautta käskyt uusiksi. Tuliukko -blogista ne on luettavissa.
Pyrkimykseni on pitää yllä arvokeskustelua perinteisesti kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Tunnen juureni 1/8 vanhempieni yhteisyrityksestä lapsuuskodissa. Luopumatta lapsenuskosta maistraatti ilmoitti siirtäneensä minut "muuhun uskonnolliseen yhteisöön". Suomi-neito isänmaana on hätää kärsimässä.
Aamuhartaus puhuu juuri minulle mihinkään kuulumattomalle, mitään tekemättömälle, mitään omistamattomalle.
Neljä vuotta sitten osallistuin kirkon 150-vuotisjuhlaan suurlähetystön puutarhassa. Pieni Hattara konttasi nurmikolla määrätietoisesti minua kohti isän seuratessa vierestä. Hattara halusi tulla syliini. Polvella körötettiin kirkkoon lasten lorun tahdittamana. Palautin tytön äidille ja sain Hattaran perheen osoitteen. Pari vuotta sitten yhteys katkesi. Nyt tiedän syyn, he ovat muuttaneet Saksaan. Tästä pitää kertoa huomenna matkapastorille, kuinka muistaminen on ollut yksi tapaamisen muoto ja antanut uuden osoitteen. Näitä pieniä ihmeitä saan kokea silloin tällöin. Ainoa odotettava on hallinto-oikeuden päätös. Menee ikä ja terveys vuosia kestävässä kierteessä. Se on este edes ajatella paluuta mummonmökille. Sen esteen julistaa rauhanruhtinas, ettei yrittäjyys koskaan ole kuulunut työhistoriaan. Lakiin on kirjattu ja allekirjoituksella vahvistettu.
- Tyhjän saa pyytämättä. Bisnekset lasketaan omanedun hyödyn mukaan, kuinka paljon on saanut kasaan toisten tekemän työn kustannuksella. Sitä pidetään poliittisesti esimerkillisenä vielä tänä päivänä.
Varastetun vihkiraamatun korvaa saksankielinen Die Bibel Luther-Übersetzung. Tuomittuna avioeroon (X) rastina ruudussa avioliitossa elävästä on yksi minulle langetetuista tuomioista. Myöhemmät erot ovat olleet yksipuolisia, joskin olen saanut moitteita, että he ovat menettäneet maksavan jäsenen. He eivät kuulu enää tykkäysten eikä tökkäysten piiriin.
Olen oppinut nukkumaan sängyssä koko yön puhuttelematta parantamaan maailmaa. - Lopeta, haluan nukkua!
- Nythän minä vasta aloitan, tuli vastaus samaa linjaa. Elinkautinen 12 vuotta on päättynyt, on tullut vanhuspalvelulaki. Bräiviik istuu 21 vuotta ja minä jaksan odottaa hallinto-oikeuden päätöstä velkavankeudessa. Bräiviik hymyili vinosti tuomion kuultuaan. Elämän pelissä pelisäännöt laatinut hymyilee yhtä ivallisesti yhteiskunnasta ulosheitettyjen odotukselle. Julma jumala ei enää ole meiltä salattu, vaan näyttää kasvonsa päättäjissä, joissa ei mitään vilppiä havaita.
1.7.2014 lisään tekstiversion, kun ministeri Päivi Räsänen on tulilinjalla.
Aamuhartaus ke 19.09.2012
Risto Leppänen, pastori, Turku
Raamattu on kristityille pyhä, muttei välttämättä helppo kirja
Ainakaan se ei ole helppo kirja hänelle, joka uskoo löytävänsä sen sivuilta ristiriidattoman maailmankuvan, jumalakuvan tai vaikkapa kiiltokuvamaisen Jeesuksen. Raamattu ei ole helppo kirja hänellekään, joka etsii sieltä vastauksia niin kuin internetin hakukoneesta. Eikä sille, joka hakee Raamatusta tukea tasa-arvoisemman maailman rakentamiseen. Pyhä kirja avautuu niin moneen suuntaan.Historia tietää kertoa miten Raamatusta on rakennettu ratsu asialle jos toiselle. Sopivin korostuksin Raamattuun on voitu ripustaa tulkintoja, joissa vaikkapa lapsen, naisen, sairaan tai eri rodun edustajan elämä on käynyt mahdottomaksi. Tämä Jumalan nimissä tapahtunut mitätöimisen historia on pitkä ja vakava.
Jokaisen sananselittäjän on tärkeää paitsi tuntea tätä historiaa myös kyettävä ajankohtaiseen itsekritiikkiin. Mistä tänään vaikenen? Mitä katson nyt sivusta hiljaa hyväksyen? Keiden puolelle olisi maineesta välittämättä uskallettava asettua?
Samalla on muistettava, että Raamattu ei sellaisenaan puhu. Me ihmiset luemme, tulkitsemme ja puhumme. Siksi jokaisella sananselittäjällä on myös vastuu. Siihen kuuluu sen tiedostaminen, että Raamatun äärellä on aina kysymys valikoinnista ja tulkinnasta, ja vasta siten rakentuu tosiasiallinen ”raamattumme” tai ”raamatullisuutemme”. Vastuu ja nöyryys pitää tuntea silloinkin, kun tuntee vilpittömästi löytäneensä totuuden.
Vaikka Raamattu on tuhansien tulkintojen lataama kirja, eikä useinkaan päästä lukijaansa helpolla, silti toivottomuuteen ei ole syytä. Kirkon historiassa on runsaasti antoisaa raamattukeskustelua, onnellisia löytöjä ja kirkkaita lukuohjeita. Yksi kirkon tärkeä uskontulkinnan askel otettiin siinä murroksessa, jonka Martti Luther kävi aikanaan läpi:
”Yötä päivää herkeämättä meditoiden kiinnitin huomioni sanojen keskinäiseen yhteyteen. Ymmärsin, että merkitys on tämä: evankeliumin välityksellä ilmestyy Jumalan vanhurskaus, armollinen Jumala tekee meidät uskon kautta vanhurskaiksi, kuten on kirjoitettu. Silloin tunsin olevani kuin täysin uudestisyntynyt ja astuneeni avoimista ovista itse paratiisiin. Siinä Raamattu näytti minulle välittömästi toisenlaiset kasvot.” (Kansankirkko allekirjoitti Porvoon sopimuksen ja Suomen saksalainen evankelisluterilainen kirkko jäi ulkopuollelle. Vaihdoin osoitetta luopumatta lapsenuskosta, maistraatti siirsi "muuhun uskonnolliseen yhteisöön". Kirkolla hyvä muisti, mutta lyhyt, kun ei tunne taustaa, mistä evankelis-luterilainen kirkko sai oppinsa.)
Tämä armollinen löytö vahvisti lukemaan Raamattua pelastuksen lähteenä. Ehkä samalla kirkossa tuli tilaa lukea Raamattua myös kriittisesti, kuten Lutherkin kiistojen keskellä lausui: ”Jos vastustajamme kääntävät Raamatun Kristusta vastaan, me asetamme päättäväisesti Kristuksen Raamattua vastaan”.
Lutherin löytö kannattelee yhä tämän päivän raamatunlukijaa ja vie meitä etsimään armollisen Jumalan kasvoja. Silti on tervettä nähdä Luther myös aikalaistaustaa vasten ja menneen maailmankuvan keskellä painivana pappismunkkina.
Tänään nimittäin tarvitsemme uudet uskon uudistajat ja tulkinnan herättelijät. Ehkä tarvitsemme entistä rohkeampaa raamattukeskustelua, uskallusta kysyä ja etsiä tästä kontekstista nousevia löytöjä. Se edellyttää sitä, ettei Raamatun kertomuksia siirretä julkisen keskustelun marginaaliin. Ne kuuluvat kaikille toreille ja kaikenlaisille ihmisille. On oltava tilaa myös keskeneräisyydelle ja epäonnistumiselle, vain niin kirkko voi elää jatkuvassa uudistumisen tilassa.
Entä jos kaikkein tärkeintä olisikin lukea Raamattua leirin ulkopuolelle heitettyjen kanssasisarten ja veljien näkökulmasta, katsella häpeästä välittämättä elämää heidän silmillään. Niiden, joiden kanssa oikeamieliset eivät tahtoneet aterioida tai niiden, jotka oli pahoinpidelty Jerikon tien varteen. Juuri niin kuin Jeesus tapasi tehdä.
Tänä aamuna tekee mieli pöllyttää ”raamatullista” tekopyhyyttä. Ravistella hereille kaikki tämän päivän ”uskovat” ja ”uskovaiset”. Siis meidät, jotka tavalla tai toisella olemme hengellisellä mukavuusalueellamme. Meidät, jotka tiedämme tietävämme. Meidät, jotka tarkkailemme yksittäisiä sanoja. Ja meidät, jotka näemme epäluuloisesti huolenaiheita siellä täällä. Voi meidän taakkojamme ja pikkumaisuuttamme! Olemmeko ottaneet tehtäväksemme myös itse Jumalan kannattelemisen? Olemmeko jo tulleet esteeksi myös Jumalan suurelle kutsulle? (kysyn pahoittelijalta)
Uskovaisten sijaan haluaisin löytää ja tervehtiä tänä aamuna erityisesti sinua, joka syystä tai toisesta tunnet olevasi epäraamatullinen, leirin ulkopuolella, työhön ja elämään uupunut, hengellisen painin väsyttämä tai eristyksiin joutunut. Juuri sinulle kuuluu armo ja syntien anteeksiantamus Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä. Sinulle kuuluu kaikki Jumalan hyvät lahjat ja suosio. Tekee mieli huutaa, joka kolkkaan tämä Jumalan valtakunnan taivaallisen avara kutsu: ”Tulkaa kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat”.
Tekee mieli kutsua kuoroon muitakin. Huutamaan niin kovaa, että moniselitteiset opin kehittelyt, loputtomat tulkinnat, rajaukset ja lisäehdot peittyvät alleen. Niin, että jäljelle jää puhdas evankeliumi, ei ehtoja, ei vaatimuksia, ei rajauksia. Vain kutsu ja sitä seuraava taivaallinen lupaus: ”Minä annan teille levon!”
Ehkä sitten, kun tämä kutsu peittää muut alleen, astumme jälleen avoimista ovista itse paratiisiin ja Raamattu kääntää meille kokonaan toiset kasvot.
Virsi: 318:1-3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti