Valoa tupaan

Minun ikkunalla kukat ei viihdy. Olen kokeillut 11 vuotta erilaisia kukkivia kukkia. Viime äitien-päiväksi sain valkean orkidean. Kolme kukkavanaa kukki aikansa. Sitten tuli kaksi uutta kukkavanaa ja ihmeekseni molempiin yksi nuppu. Tänä aamuna toinen niistä aukesi. Toinen ehkä aukeaa toisena vaalipäivänä.

Ikkuna on vetoinen, patteri puhaltaa lämpöä täydellä teholla. Olin siirtämässä orkideaa pois ikkunalta, jos se vaikka paleltuu. Sitten loppuu valo. Siinä se saa valaista valkeudellaan harmaita tammikuun päiviä.

Olin varautunut kuuntelemaan sängyssä Hannu Väisäsen musiikillista puheenvuoroa "Näistä levyistä en luovu". Kuvataiteilija ja kirjailija esittelee musiikki-matkalaukkuaan.

Se tuo valoa tupaan.

Musiikki haastaa mielen käräjille. Pitkästä aikaa tavoitan värit silmät kiinni. Se on verenkierron vilkastuminen aivoissa. Ainakin tietokonekuvauksella on tätä todennettu. Se on minun maalaisjärjellä ajateltu ilotulitus. Musiikki on Bach: Jesu bleibet meine Freude /Kristus valo valkeuden. Palaan näihin levyihin vielä myöhemmin. 

On liputuspäivä. Uutisissa kerrataan presidentin valinnasta suoralla kansanvaalilla. Ahtisaaresta se alkoi ja Antisaaren aikana se jatkuu vielä 10 vuotta. Hän on luvannut jatkaa yrittäjänä 8-kymppiseksi yrittäjille esimerkiksi. Työtätehneet ovat jo 63-vuotiaina varhennettuja vanhuksia laitospaikkaa jonottamassa. 

Tässä asiassa en puhu läpiä päähäni. Siitä on mustaa valkoisella ja "Potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien analyysi" hyväksytty.

Hannu Väisänen ei vastusta suomalaisuutta ranskalaisella musiikkivalinnallaan. Sibeliuksen kuudes sinfonia kuultuna sai metsän kukkimaan. Nyt musiikki toi valon tupaan. Ikkunalla orkidea ja siniristilippu kerrostalon katolla. Kaupungintalon kirsikkapuistotunnelma on räjähtänyt. Myrsky vesilasissa sen sai aikaan. Tutustun Mama Africa'an ja Radioateljeen Uusi vuosi -areenaan. Nukkumista en osaa lisätä armolahjaksi. Nyt testataan tyhmät ja viisaat neitsyet äänestäjinä. He ratkaisevat, kuinka maa makaa seuraavat kuusi vuotta.