Toinen kierros ylivoimasta riman alle

Without your Eyes

Totuus on tarua ihmeellisempää arkielämässä. Aatonaattona 23.12.2011 tuli ilmoitus äänioikeudesta presidentinvaalissa. En tuota silloin ajatellut sen enempää joulukorttien joukkoon laittaessani. Jouluna muistetaan Pyhää Perhettä jouluseimineen. On ollut välivaihe poliittisen perheen suuntaan. Perinteestä on luovuttava, sitä vaativat maahanmuuttajat. Perussuomalaiset ovat samaa mieltä ja vielä pidemmälle poliittisen perheen suuntaan. Sitä saadaan, mitä tilataan.

Vaalipömpeli nököttää torin kulmalla ankeana. Patut ovat kaikonneet, SAK on menettänyt voimansa. Palkanmaksajat ovat lähteneet halvan työvoiman maihin. Heidän on turvauduttava perinteisten ammatinharjoittajien vienninedistämiseen. Onneksi osasin hypätä pois oravanpyörästä ja lähteä omille teilleni. Seuraan toisenlaista vaalikiertuetta yhdistämällä molemmat samalle videolle. 
Yksi ukonnuivelo ei lämmennyt esityksestä. Hän on ilman muuta pudonnut pelistä pois. Jäljelle jää kaksi ehdokasta. Loppuosa videosta on toista kierrosta. Vielä ei olla valmiita poliittisen perheen juhlintaa. Jos näin käy, on meidän perimätiedon varassa elävien mentävä maan alle. Siellähän se todellinen mielipide muodostuu kovista kokemuksista kautta historian.

Tilasin taksin kotiovelle. Määränpää lähtevien linja-autojen laituri. 

- Olisin vienyt sinut perille. Pahoittelen etten ole ministeri istuessani autoon, joten pitää tyytyä rahvaanomaisempaan kulkuneuvoon. Ehkä ensi kerralla sitten. Tunnin köröttelyn jälkeen minua ollaan vastassa. Kannetaan laukku sisälle asti. Saan VIP -kohtelun. 

Kartano täyttyy perheistä, joilla on pieniä lapsia. Heidän viikonloppua yhdistää yhden lapsen sairaus. Mummona olin samassa tilanteess 17 vuotta sitten. Nyt vain paljon vahvempana, kun siitä on selvitty. Vanhempien arki on muuttunut elämäksi sairaan lapsen ehdoilla.

Ihminen on taideteos. Kireys kasvoilta häviää, vaihtuu iloiseksi hymyksi, niskan jäykkyys laukeaa. On tarve huokaista syvään huomatakseen, että keuhkot ovat olleet vajaakäytöllä. Näistä oivalluksista pitää päästä osalliseksi, kun pelko ja epätietoisuus on muuttanut hengitysrytmin pinnalliseksi.

Paluu on vähän mutkikkaampi. Myöhästyn bussista, on ajallaan mennyt menojaan. Odotan seuraavaa ABC:llä lukien Hytti nro 6. Iltalukemisena se oli liian likainen niin steriilissä ympäristössä. Odotellessa se tuntui sopivalta. Hyvissä ajoin olen pysäkillä, yritän arvata kuun kiertorataa radiomaston kohdalla ja aikanaan pääteasemalla. Odotan taksia tolpalla. Nuori nainen ja mies ovat ensiksi. Taksi porhaltaa paikalle. Nainen kohteliaana ehdottaa seuralaiselleen.

- Annetaan vanhalle rouvalle vuoro. Mies avaa takakontin ja jupisee ääneen.

- Me olimme ensiksi. Odottakoon. Se lämmitti mieltä ja kohta toinen auto on kohdalla. Radiomasto vaihtaa väriä ja edessä kaupungintalon puisto juhlavalaistuksessa, Muotohuoltamo punaisne valoramppeineen. Kotiinpaluu on värikylläinen ja mieli virkistynyt. Kuunsirppi purjehti radiomaston ohi. Sain lapsista energiaa, jota aikuinen mies ei tippaakaan vienyt negatiivisyydellään.

Mikä parasta. Henkientaistelun telepaattinen myrsky oli sähköpostissa odottamassa sovintoratkaisua. Lohikäärmeen vuosi on luvannut hyvää, jospa kaikki valitukset tulevat käsitellyksi. Enempää en odota, ettei jäisi keskeneräisiä töitä takaraivoon jyskyttämään. Ne ovat painolastina kuin sovittamaton synti, jota ei tiedä tehneensä. Unohtaessaan saa anteeksi. Pöydälläni ei ole unohduksia, on vain järjestettävä asiat uuteen uskoon. 
Eaa eKr, Pyhän Perheen juhlayö, jaa jKr on vaiheessa, josta käytin lyhennettä eal (ennen ajanlaskun loppua). Poliittinen perhe, valveilla kaks puol-isoa aloittaa uuden ajanlaskun. Se on peitetarina tälle ahneuden ajalle pelastaa Suomi-neito markkinavoimien kynsistä. Raha on katoamassa. Kulttuuri tyydyttää vielä elämännälkää viiden viimeisen minuutin.