Iloista päivää tänään; Tag für Tag

Teema vie 12 tunnin risteilylle Bergenistä Kirkkoniemeen. Se sekoittaa koko päivän ohjelman ilmoittamalla. Lähtö klo 10.00. Katso areenassa, mutta siellä se odottaa nettikatselulupaa. Onneksi uutiset ovat pitäneet ajantasalla, että luotsi on saattanut ohjuslastissa olleen laivan avomerelle.

Kysymättäkin on selvää, kumpi laivamatka minua enemmän viihdyttää.
Aamulla ajattelin  Juojärven kalastajia. Viimeiseen asti sinnittelivät rannoillaan. Jotenkin aika on muuttunut. Kalastus tullut luvanvaraiseksi verkkomerkeillä. Nyt kalastellaan ilmaisia ääniä suurella rahalla.

Kalastajan kuolemaa edeltävät päivät saaressa noudattavat samaa kaavaa kuin kerrostalossa yksin elävän vanhuksen päivät. Kerrostalossa voi olla kuolleena kuusi vuotta kenenkään kaipaamatta. 

Maalaiskirjeenkantaja pani sentään merkille, ettei kalastajan veneellä mikään ollut liikahtanut lumisateen jälkeen. Hän kertoo siitä kotona, mikä lie kalastajalle tullut. Äiti varustaa maitopullon mukaan ja miehet lähtevät hyistä vettä pitkin saareen. Saaressa ei olleet asiat järjestyksessä. Tupa savuinen, kalastaja nokisempi kuin nuohooja. Miehet tiedustelivat kalastajan vointia ja ruokahuoltoa.

- Ruokoo on vuan ei oo syöjee. Pöydällä oli kuivunut, halkeillut limpunpuolikas. Kellastunut  voi paperissa ja suolasärkiä. Miehet tiedustelivat, lähtisikö kalastaja lääkäriin. Ei pistänyt hanttiin. Lähinaapurin lankapuhelinmella kutsuttiin sairasauto. Kalastaja lähti viimeiselle matkalleen. Juojärvellä kalastaja toisensa jälkeen lopetti kalastamisen ennen luvanvaraisuutta ja kalastuskuntien otteen kiristymistä. 

Aamulla ennen kahdeksaa kuulin musiikillisen esityksen Rukous oopp. Mooses Egyptissä ja Fransiscus Assisilainen saarnaa linnuille. Lähden Hurtigrutenilla Bergenistä muistelemaan, mitä oli Juojärven rannalla asuminen ja eläminen ennen tietä ja esteettömien elämysten tarjomista yritystoimintana. Voiko elämän muuttaa rahastuskohteeksi hyvinvointiSuomessa. Jotkut sen voivat tehdä. Esitän haisevan vastalauseen rahastuksesta Tuhkimona kaatopaikkajätelaatikosta kerrostalon kellarissa. 

 Vitas - Jamaica

Nettisurfailutaitoisena otan äänen Jamaicailta. En voisi kuvitella Vitas'in esitystä uudessa musiikkitalossa. Siellä esiintyy liikkumattomia patsaita. Ei voi muuta liikettä havaita kuin alahuulen väpätystä ja kuoleman kouristusta kasvoilla. 

Kuoleman jälkeen ilme on tyyni, nukkemainen tai ylväs luonteensa mukaan. Vainajat eivät valita enkä istu musiikkitalon penkissä liikahtamatta. Voitonpäivän toritanssit on minun lajini viihtyä.
Olen ottanut porttikiellon vakavasti.
- Mitä sinä täällä teet, olethan kohta eläkkeellä?
- Sitä juuri ja tänään erikoisesti muinaismummona tiedän; mitä teen, missä ja kenen kanssa.