tiistai 17. tammikuuta 2012

Mama Africa ja Suomi-neito

Mama Africa on saanut henkilöhahmonsa tasa-arvon puolestapuhujana. Mandelan kerrotaan viipyneen niin kauan vankilassa, että rotusorron lopettamiseksi ryhdytään tosissaan. 
Itse sain syntyä sodan aikana. Itsenäisyys säilyi vaatien suuret uhraukset. Tätä itsenäisyyttä ihannoidaan joidenkin etuoikeutena. Suomi-neito on hätää kärsimässä.
On niin suuria egoja palkittuna rauhanosaajana, että pienet ihmiset unohtuvat. Pitää olla oikein brändiryhmä muistuttamaan Suomi-neidon suuruudesta. Kuinka monta hahmoa tulee näin pidetyksi pystyssä? Angry Birds taitaa olla tasoissa Aku Ankan kanssa. Se rikkain kroisos on kuitenkin Roope Ankka, jota etuoikeutetut jäljittelevät. 

70 vuotta olen elänyt tätä itsenäisen Suomi-neidon elämää. Välillä ollut hengenlähtö lähellä saman koulun kasvatin toimesta. Viimeisen tuomion julistaa rauhanruhtinas koulutusrahastoa koskevan lain täytäntöönpanolla kansakoulunopettajan pätevyydellä. Siinä on Mama African kohtalo olla maanpaossa tai turvallisuuden vuoksi vankilassa. 
Vihtaniemen rannalla on käytöstä poistettu kylpyamme, mutta kertaakaan en ole ottanut siinä yrttikylpyjä. Mama Africalla ja Suomi-neidolla on yhteistä musiikki. Africassa on tanssi ja rytmi, meillä tönötetään patsaina, olihan tanssi syntiä ja nuorilta kiellettyä minun nuoruudessa. Lapsi syntyy perhosena, mutta muodonmuutoksen taantumassa löytää itsensä laitoksessa kapaloituna kuolemaan. Afrikassa minutkin ylennettiin valkoihoisuuteen vedoten. 
- Äitini Amerikasta. Mama Africa ja Äiti Amerikasta. Siinäpä vertaus Suomi-neidolle. Ihon väri on vasenkätisyyteen verrattava ominaisuus. Ilahduin Obaman  kuvasta vasemmalla kädellä kirjoittamassa Quantanamon vankileirin lakkauttamispäätöstä. Ihon väri on ollut erottava tekijä herrakansan ja orjien, sortajien ja sorrettujen välillä. Nyt ei ole sillä väliä, rotat alkavat purra toisiaan sijoittajina.


Yhteinen maisema elämän merellä.

Elin itsenäisessä Suomessa ns. avoimessa yhteiskunnassa 50 -vuotiaaksi. Lähdin omaishoitajaksi ja huomasin kunnan toimivan suljetun yhteiskunnan säännöillä. Keikutin venettä ajattelemalla ääneen. Johtajat jättivät hukkuvan laivan ja muuttivat pois vähin äänin.

6.2.2000 oli uuden yhteiskunnallisen heräämisen aika. Siitä kuuden vuoden kuluttua aika oli muuttunut vielä hurjemmaksi presidentin tekijöiden toimesta. Taas on kuusi vuotta kulunut. Saamme uuden presidentin, mutta mikä on Suomi-neidon lähitulevaisuus. Pitäisikö kirjoittaa ongelma-alueen mukaan Lähi-Tulevaisuus Lähi-Idän rauhattomuuteen samaistuen. 

Kotisivujen päivitys päättyi projektikoulutuksen Kertomukset kirjaksi - verkkokirjoituskurssin "Potentiaalisten ongelmien ja mahdollisuuksien analyysiin". Muunsin projektia vapaaehtoistyöhön. Se sopii minulle toistaiseksi, kun en vielä ole varannut vanhainkotipaikkaa lakanoiden välistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti