Mukilla mukana

Auttamaton Pekka

Tämä tarina, jonka nyt luet tästä,

on kuvaus Pekasta järkevästä.

Hän itsepäinen oli kuin pakana,

mutta pysyi aina sanansa takana.

Oli Pekka todella järkevä mies,

ihan kaiken hän ties.

Mutta ässä-kirjainta kuitenkaan

hän ei oppinut oikein lausumaan.

Tuli sokerista tokeri ja isästä itä.

Mutta Pekka ei voinut auttaa sitä.

Oli Pekka äitinsä mukana

nyt kirkolla Osuuskaupassa,

kun villakoiran näki hän siellä.

Ei sellaista näe kotikylän tiellä.

Ja Pekkakos huudahti : "Jellona, hui!"

niin että myyjäkin kauhistui.

Pekan äiti nyt lailla äidin parhaan

näin selitti -- laps olis joutunut harhaan:

"Se on koira, lapseni, eikä saa

noin jellonaks sanoa leijonaa."

"Te on jellona", tokaisi Pekka vain.

(Voi äitejä tottelemattomain!)

Kotimatkalla äiti siis ankarasti

tästä nuhteli Pekkaa portille asti.

Kun vihdoin päättyi se saarnan pito,

niin Pekka tuumasi: "Aika ito

te jellona tentään olikin."
(Voi, äitejä, huokaat sinäkin.)

Kun Pekkaa pantiin jo nukkumaan,

niin äiti puheli murheissaan:

"Nyt taivaan isälle kerro se,

miten paha olit päivällä äidille.

Ei taivaan isäkään sallia vois, 

että äidin Pekka noin ilkeä ois.

Kun anteeksi pyydät sä Jumalalta,

Myös pelastat äitisi murheen alta."

Heti aamulla äiti siis Pekalta kysyi

(mitenkä ihmeessä mielessäänkin pysyi

tuo pikku juttu kaiken yötä,

vaikka äideillä on niin paljon työtä):

"No, lapseni, mitä Jumala sanoi,

kun Pekkani häneltä anteeksi anoi?"

Ylen kirkkaat silmät Pekalla on

ja ne kilpaa kanssa auringon

nyt loistivat, Pekka kun haukotteli

ja vastasi: "Jumala kummatteli

titä kovatti. Näin hänen tanovan kuulin:

Kat hattumpaa, ei hattumpaa,

titä jellonakt minäkin entin luulin.
Oiva Paloheimo: Vaeltava laulaja

- Pelrkele, ovat sotkeneet kilrjaimet. Tule, Liekko, lukemaan. Naapurin sorakieli Vilikko oli hätää kärsimässä äitinsä haudalla. Yritti selvitä tekstatun muistovärssyn  lukemisesta. 

Meitä luku- ja kirjoitustaitoisia on aina tarvittu, mutta äänestämään ei ole vielä opittu. Onhan se vaikeaa numerolla antaa äänensä ehdokkaalle. Aku Ankka ja kirkkovene ovat tutumpia tyhjän lipun puumerkkejä. Mistä se kertoo? 

Vaalikeskusteluissa toimittaja tenttaa toisarvoisia asioita presidenttiehdokkaalta. Julukunen Tiprusta soittaa joka uuden vuoden radioateljeessa ja ehdottaa naiselle petihommia. Toimittaja on juuttunut tarvehierarkia perustasolle. Jos se olisi Jumalan suunnitelma, olisi Jooseppi tullut raskaaksi. Se on tutkijoiden päänvaiva kehitellä menetelmää, että mies voi synnyttää. Pitää hieraista silmiään unesta herättyään.
- Kat hattumpaa, ei hattumpaa, presidentti!

Syntymäpäivämukin kyljessä yhdyn Kiroilevan Siilin vilpittömiin kiitoksiin.
- ahhahahaha haa!!
-elämä on niin ehanaa!!
- v**** tää hymyyly sattuu!
- Unnatürlich, totesi metallilohikäärme joskus. Siihen voin yhtyä poliittisen yhdistyksen onnitteluista ja palkitsemisen ehdoista.
- Olisit pysynyt maksavana jäsenenä, olisit saanut sinäkin pinssin kymmenen vuoden työstä omaishoitajien hyväksi. 
Palataan päiväjärjestykseen.