maanantai 16. tammikuuta 2012

Kirkkovuoden viikkoteema

Huomenna päättyy kaamos Utsjoella ja aurinko näyttäytyy pitkästä aikaa. O Sole Mio! Aurinko ei ole unohtanut meitä, en minäkään sinua.
Elinkello on sekaisin, jään aamulla odottamaan päivän käynnistymistietoja ja kirkkovuoden viikkoteemaa. Uni vielä voittaa, on selvitettävä itsensä ulos tyhjennettävästä talosta. 
Netistä pitäisi löytyä kaikki maan ja taivaan väliltä. Teemaa etsiessäni löysin kevään ensimmäisen pörriäisen keltanarsississa helmililjojen seasta. Sähköposti on kaapattu. Se aiheuttaa painajaisuneen verrattavan olotilan. Tuusniemen kaikkitietävällä ongelman ratkaisijalla oli ehdotus valmiina Pikku-Pörriäisen pulmaan.
- Tule hakkaamaan puita Lautalaan. Saat kusta rappuselta lääkärinluvalla. Pörriäinen ilahtui, kaljakierroksen jälkeen sai viipyä kylällä eikä tarvinnut palata kauaksi kotimökille pakottavan tarpeen yllättäessä. Poliisit vapautuivat astetta kovempien rikosten tutkimiseen.

Lumenvalo ympäröi maiseman kaupungin katolla. Kirkkovuoden teema ei aukene. Sähköposti on sekaisin. Keskeneräiset asiat viipyvät tunnetasolla läpikäymistä. Meidän osa on niin yksiselitteinen kuin laki voi olla. 
- Kun lapsia ei ollut, leski perii kaiken. Vasta molempien kuoltua saamme meille kuuluvan osuuden. Mikä tässä mättää? Haltiakummeista se 13. ja kutsumaton on asialla. Aina löytyy asianajaja osille pitkittämään juttua. Monta arvoitusta ratkeaa tuhlaajatytön kohtalosta. Minusta piti tulla käsityönopettaja. Tuhlaajatyttö lähetti opintorahoja, että sain käsityökoulun käytyä loppuun. Jäin kesätyöhön Helsinkiin maksaakseni velkani takaisin. Kumpi meistä oli kumpi, kun katson hänen tekemäänsä ryijyä? Minä en saanut mitään aikaan, sanoo koulutusrahastoa koskeva laki. Ikä ehdoton, työhistoria yhtä ehdoton ja olematon.

Presidenttiyttä ei ratkaista kuin suurilla seteleillä Suomi-neidon vielä keikkuessa AAA -luokassa. Annan toisten ne talletella omille tileille veroparatiiseihin. Sitä ennusti talouskomissaarikin, rahastamista luottoluokituksilla. Kuka luulee vielä selviävänsä puhtaat jauhot pussissa? Tätä kauttakaan ei kirkkovuoden viikkoteema aukea. Me elämme toisten elämää. Sen ovat meille jättäneet perinnöksi sodankäyneet sukupolvet. On aika ryhtyä elämään omaa elämää välittämättä siitä, kuka johtaa Suomi-neidon ulkopolitiikkaa ja vastaa turvallisuudesta. Itse on itsestään huolehdittava kuntouttavalla elämänasenteella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti