Tulkoon valkeus

Ja valkeus tuli. Ennakkoäänestys kansalaisoikeutena tuotti pään tuuletuksen raikkaassa ulkoilmassa odotellessa huoltomiestä sulattamaan jäätyneen lukon ja tekemään lumitöitä. Yöllä huomasin puiston valaistuksen maasta puihin suuntautuvine valoineen. Satumaista. Se oli tarkoituskin.

Aamulla en kuullut radiosta kuin "Punaisen metsän hotellin" ja uuden kolumnistin puheenvuoron eriarvoisuudesta. Taisi olla yhteinen sanoma. Kiinalaiset pitävät suomalaisia mahtavana kansana. StoraEnson kautta he ovat tulleet siihen tulokseen. StoraEnso on saanut viranomaisetkin puolelleen  metsien tuhomiseksi Kiinassa. 
Elokuvasta: Punaisen metsän hotelli tarjoillaan sänkyyn, kun jaksaa odottaa. StoraEnso tarjoilijana.

Kukaan ei odota aamulla enkä tunne nukkuneeni pommiin. On vielä vähän hämärää. "Niin rauhassa oksalla nukkuu hän yön kuin vuode ois peitetty villoin." Kattojen tasalla on kaikki kevyen lumikerroksen peitossa. Kerrankin lumiverho on edessäni. Kellastuneet vessankaakeliulkoverhoustiilenpäät ovat entisensä. Talviterassilla ei ole mitään punaista. Ei edes minulla ole punaisia ajatuksia. Lunta kaivataan talveen, antaahan se yrittäjälle toimeentulon. Kaupungille se tietää rahanmenoa katujen aurauksesta. Kaikkea pitäisi olla, mutta mitään se ei saisi maksaa. Tätä rahastussysteemiä kehitellään kiinteistöveroina, sähköverkostona, oikoratana, Yle-verona, jätemaksuna maaseudulla. Nyt tämä Guggenheim ja StoraEnson tyhjentämät tehtaat. Olisiko sen voinut tehdä toisin? 

Ainakin olen pistänyt kapuloita rattaisiin omaishoitoajan alussa. Sirkka Hämäläinen siirrettiin pankista eläkkeelle kultaisella kädenpuristuksella. Minulle annettiin valitusoikeus omaishoidontuen alentamisesta ja kierrättämisestä isän kautta palvelumaksuna takaisin kauaskatseiselle sosiaalijohtajalle. Sirkka Hämäläinen on "Itse asiassa kuultuna" ja minä Tuhkimona kerrostalon kellarin kaatopaikkajätelaatikossa. Vieressä on Runoroskapankki velkavaalirahatositteineen. Kukaan ei korvaansa lopsauta. Ei edes äänestäjät Isosta Jytkystä huolimatta. 

Yhden ilmaisen äänen omistuksesta minua on mollittu. Siitä vaan, sanoillakin voi tappaa heikkohermoisimmat. Meille mestaaminen tuotti jännitysvapinan suvussa kulkevana käsientärinänä. Isältäni sen poistin kertomalla syyt, mistä se johtuu. Se ei ollut lääkärin diagnosoimaa selkärankareumaa eikä parkinsonintautia. Eikä minun borreliatulehdus polvissa vaatinut psykiatrista hoitoa. 

Oi, katsohan lintua oksalla puun niin kauniisti laulaa se aina. Lunta riittää perhosille jatkossakin. Koskenvesa Marjatta/Lunta, sanoi perhonen.