Tämä on tulevaisuutta lapsuuskodin uimarannassa, kun Tiekartta Länsirannalla on selvitetty. Siihen asti pidän siellä muukalaisten hautausmaavarausta. Maksan kaikki maksut, mitä ikinä kunta kehtaa maksattaa. Omaksi en kuitenkaan sitä maksamalla saa. Välimiesoikeus määrää hinnan ja ottaa kuitenkin omalla luvalla
Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut.
Vaikka maailma tuhoutuisi huomenna, istuta tänään omenapuu, opetti Martin Luther King. Yksityisillä pienilläkin maatilkuilla näen, kuinka paljon ihmiset haluavat istuttaa, hoitaa luonnon kauneutta. Toinen toistaan upeampia kuvia saa ihailla netissä. Kuinka paljon tärkeämpää oli 1900 -luvun alusta lähtien viljellä maata elääkseen. Sitä sopii nyhjästä tyhjästä tänä päivänä. Turhautuneisuus purkautuu rakennella toistaan suurempia pytinkejä milloin mitäkin tarkoitusta varten. Tuusniemelläkin kunnan virastotalo, johon kaavailtiin aina vain kasvavia tarpeita varten toimitiloja. Oliko se turhautuneisuutta Jumalaa kohtaan ja osoitettiin kultaisen vasikan rakentamisella. Varastotaloksi se muuttui automaation lisääntyessä. Kaikki palvelut ovat maata kiertävällä radallaan.
Yritin vanheta viisaasti vanhempieni viitoittamalla tiellä. Kunnioitin isääni ja äitiäni. Näin heidän avuntarpeensa ja luopumisen tuskansa ja tulin heidän luokseen asumaan pyynnöstä. Toinen ratkaiseva tekijä oli elämäntilanne. Pystyin jättämään kaiken, en ollut sitonut itseäni mihinkään, ettenkö olisi voinut lähteä.
Kymmenen vuotta siellä hujahti ja 6.2.2000 oli ikimuistoinen päivä muillekin kuin vain valtaan valitulle Tarja Haloselle. Pian sain kuitenkin huomata, että voitonjuhliin kutsutut olivatkin ne omaneduntavoittelussa päässeet askeleen lähemmäksi omaa päämääräänsä. Kansa on jätetty oman onnensa varaan. Presidentiltä on otettu valtaa hallitukselle. Tiedetään nämä poliittiset kuviot.
Viron historian eläneiden toiveet menivät uusiksi. Pojasta piti tulla maanviljelijä, mutta hänestä tuli historian professori. Minun piti tehdä sukupolvenvaihdos lapsuuskodissa, mutta se onnistui vain paperilla YEAT:ssa. Inhimillisille voimavaroille ei ollut käyttöä. Sijoittajat tulivat kuntaan omistelemaan alkuperäisten asukkaiden kauan omistamat maat. Heidän rahastusyritys on ollut vireillä hallinto-oikeuden käsittelyssä jo kauan. Kuinka selvätkin asiat voidaan sekoittaa ja pitää ratkaisemattomana, paikalleen jämähtäneinä toimintakiellossa.
Koko päivän tein lähtöä äänestämään ennakkoon. Muistan tämän päivän kuin edellisetkin presidentin vaalipäivät onhan niitä niin harvoin, kerran kuudessa vuodessa. Kenen työtä on elää tulevaa äänestyspäivää heti entisen jäätyä eiliseen, heille käy aika aina vähiin. Pitää iskeä, kun pöly ei vielä ole laskeutunut ja luoda mielikuvia Guggenheimin tarpeellisuudesta. Historian professori vertasi tätä aikaa menneeseen sotaa edeltävään aikaan. Sitä olen usein ajatellut itsekin, elämää ennen sotaa, kuinka sota alkoi ja mitä siitä seurasi. Nyt tiedän sen omakohtaisena kokemuksena valtaapitävien tiukassa puristuksessa. Heidän kanssaan ei ole edes yhteistä kieltä. He voittivat sodan ja me olemme hävinnyt osapuoli.
Äänestyspaikassa ei ollut illasta enää tungosta. Maanalaisessa pohjakerroksessa pyörrytyskohtaus taas yllätti. Enkö vieläkään ole päässyt siitä eroon - lukkosepän kiinnikäymisestä kellarissa lähes 50 vuotta sitten. Tai 20 vuotta sitten tultuani eduskuntatalossa omaishoitajille järjestetystä tilaisuudesta ja kuntaliiton lakimiehen tunnustuksesta.
- Olen sosiaalihuollon asiakas. Pieni tyttäreni on kunnallisessa päiväkodissa.
Istuin lähes tunnin thaipaikassa, join pullon mehua ja kannullisen vettä. Sitten helpotti, kevätkääryleet mukaan ja maitokauppaan. Kadut olivat pöpperöiset vastasataneesta lumesta. Puidenoksat kauniit lumihunnussaan vaihteeksi. Samoin aita luminen totean ja työnnän avaimen jäiseen lukkoon. Siinä sitä pyörittelen, portti ei aukene. Aivain juuttui lukkoon. Soitin summereita saadakseni jonkun vastaamaan ja soittamaan huoltomiehen apuun.
Vanha naapuri tulee katsomaan ulko-ovelle, kun olen soittamassa huoltomiehelle. Hän ehdottaa, että joku mies irrottaisi avaimen lukosta. Kovin on hiljaista kadulla, hän lupaa tulla. Ostoskärry ulko-ovella herättä kysymyksiä, kenelle se mahtaa kuulua. Ilmoittaudun omistajaksi ja kerron, mikä on hätänä. Nuorella miehellä oli virtaa, että aikansa yritettyä avain irtoaa. Mennään sisälle, soitan huoltomiehelle, ettei tarvitse tulla.
Kaksi ei mene kolmannetta vahingoissakaan. Siihen lasken taskuvenuksen oman ohjelmansa juontokeikan. Nyt riittää tältä päivältä. Tekisin lumiukon, jos vähän lapsettaisi, mutta telkka kiinni ja sov gott. Presidenttiä ei valita ilman Guggenheimia. On korkeakulttuurin aika. Omenapuut nähkööt unta kesästä kerran ja odottakoot uutta kesää, vaikka sitä ei tulisikaan. Ei Teklallekaan. Viimeinen vuosi / Leena Vilkka
Yritin vanheta viisaasti vanhempieni viitoittamalla tiellä. Kunnioitin isääni ja äitiäni. Näin heidän avuntarpeensa ja luopumisen tuskansa ja tulin heidän luokseen asumaan pyynnöstä. Toinen ratkaiseva tekijä oli elämäntilanne. Pystyin jättämään kaiken, en ollut sitonut itseäni mihinkään, ettenkö olisi voinut lähteä.
Kymmenen vuotta siellä hujahti ja 6.2.2000 oli ikimuistoinen päivä muillekin kuin vain valtaan valitulle Tarja Haloselle. Pian sain kuitenkin huomata, että voitonjuhliin kutsutut olivatkin ne omaneduntavoittelussa päässeet askeleen lähemmäksi omaa päämääräänsä. Kansa on jätetty oman onnensa varaan. Presidentiltä on otettu valtaa hallitukselle. Tiedetään nämä poliittiset kuviot.
Viron historian eläneiden toiveet menivät uusiksi. Pojasta piti tulla maanviljelijä, mutta hänestä tuli historian professori. Minun piti tehdä sukupolvenvaihdos lapsuuskodissa, mutta se onnistui vain paperilla YEAT:ssa. Inhimillisille voimavaroille ei ollut käyttöä. Sijoittajat tulivat kuntaan omistelemaan alkuperäisten asukkaiden kauan omistamat maat. Heidän rahastusyritys on ollut vireillä hallinto-oikeuden käsittelyssä jo kauan. Kuinka selvätkin asiat voidaan sekoittaa ja pitää ratkaisemattomana, paikalleen jämähtäneinä toimintakiellossa.
Koko päivän tein lähtöä äänestämään ennakkoon. Muistan tämän päivän kuin edellisetkin presidentin vaalipäivät onhan niitä niin harvoin, kerran kuudessa vuodessa. Kenen työtä on elää tulevaa äänestyspäivää heti entisen jäätyä eiliseen, heille käy aika aina vähiin. Pitää iskeä, kun pöly ei vielä ole laskeutunut ja luoda mielikuvia Guggenheimin tarpeellisuudesta. Historian professori vertasi tätä aikaa menneeseen sotaa edeltävään aikaan. Sitä olen usein ajatellut itsekin, elämää ennen sotaa, kuinka sota alkoi ja mitä siitä seurasi. Nyt tiedän sen omakohtaisena kokemuksena valtaapitävien tiukassa puristuksessa. Heidän kanssaan ei ole edes yhteistä kieltä. He voittivat sodan ja me olemme hävinnyt osapuoli.
Äänestyspaikassa ei ollut illasta enää tungosta. Maanalaisessa pohjakerroksessa pyörrytyskohtaus taas yllätti. Enkö vieläkään ole päässyt siitä eroon - lukkosepän kiinnikäymisestä kellarissa lähes 50 vuotta sitten. Tai 20 vuotta sitten tultuani eduskuntatalossa omaishoitajille järjestetystä tilaisuudesta ja kuntaliiton lakimiehen tunnustuksesta.
- Olen sosiaalihuollon asiakas. Pieni tyttäreni on kunnallisessa päiväkodissa.
Istuin lähes tunnin thaipaikassa, join pullon mehua ja kannullisen vettä. Sitten helpotti, kevätkääryleet mukaan ja maitokauppaan. Kadut olivat pöpperöiset vastasataneesta lumesta. Puidenoksat kauniit lumihunnussaan vaihteeksi. Samoin aita luminen totean ja työnnän avaimen jäiseen lukkoon. Siinä sitä pyörittelen, portti ei aukene. Aivain juuttui lukkoon. Soitin summereita saadakseni jonkun vastaamaan ja soittamaan huoltomiehen apuun.
Vanha naapuri tulee katsomaan ulko-ovelle, kun olen soittamassa huoltomiehelle. Hän ehdottaa, että joku mies irrottaisi avaimen lukosta. Kovin on hiljaista kadulla, hän lupaa tulla. Ostoskärry ulko-ovella herättä kysymyksiä, kenelle se mahtaa kuulua. Ilmoittaudun omistajaksi ja kerron, mikä on hätänä. Nuorella miehellä oli virtaa, että aikansa yritettyä avain irtoaa. Mennään sisälle, soitan huoltomiehelle, ettei tarvitse tulla.
Kaksi ei mene kolmannetta vahingoissakaan. Siihen lasken taskuvenuksen oman ohjelmansa juontokeikan. Nyt riittää tältä päivältä. Tekisin lumiukon, jos vähän lapsettaisi, mutta telkka kiinni ja sov gott. Presidenttiä ei valita ilman Guggenheimia. On korkeakulttuurin aika. Omenapuut nähkööt unta kesästä kerran ja odottakoot uutta kesää, vaikka sitä ei tulisikaan. Ei Teklallekaan. Viimeinen vuosi / Leena Vilkka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti