Kodak hakeutuu velkasaneeraukseen. Eiri on kokenut monet omistajavaihdokset, joista en mitään tiedä. Minun valokuvat ovat jääneet muistitikulle ja kameraan, kun en ole ehtinyt opettelemaan kuvien siirtoa koneelle.
Vanhoista kuvista olen koonnut monta tarinallista kansiota. Aluistoina kierrätyskalentereita, Mustan Pörssin mainossivuja koulunsa päättäneille. Mökkimainos sai arvoisensa kuvat. Valkoinen talo, Kesäranta, Kultaranta ja Mäntyniemi. Kaikilla on paikkansa Vihtaniemessä Juojärven rannalla.
Kuvahaku netissä tuottaa tuloksen näkymästä sisältä. Lumi on satanut suoraan ikkunaan ja pienentää näkyvyyttä oravan pesästä. Luonnossa on monta selviämistarinaa. Kuka nukkuu talviunta, kuka jäätyy kokonaan, kuka horrostaa. Näin on ajatukseni jättäneet ahdistavan turvatalon ja seilaan maailmalla milloin kenenkin kanssa. Sijoittaja on tehnyt hyvän diilin ostaessaan asuntoja vuokralaisten maksettavaksi.
Yrittäjyyden uudet tuulet puhaltavat. Tunnen karikot ja osaan ne kiertää. En esittele paattiani sijoittajille järveltä. Minä en tarvitse rantautua sijoittajien kesämökkipläntin rantaan. He ovat ottamassa minun lapsuuskodin uimarantaa omiin guggenheimtarkoituksiin. Varastotalolta lähti Velho esittelemään Vihtaniemeä, kuinka se muuttettaisi EU-rahalla turistien viihde- ja vapaa-ajankeskukseksi. Sijoittaja istui ritsaan ja kunnan tekninen johtaja tarttui aisoihin. Kyyti ei ollut päätähuimaava, mutta nähty ja luvattu miellytti sijoittajaa Moskovasta asti.
Vastavuoroisesti lähden Ville Haapasalon kanssa Silkkitielle. Hän tutustuu paikallisiin ihmisiin, laittaa ruokaa, ihmettelee maahan upotettuja viiniruukkuja. Tuhansia litroja viiniä ruukuissa, meillä yksi pullo pöydänjalan vieressä lattialla. Siitä syntyy Savolainen balladi. Ryypätään ja lausutaan runoja aaveen istuessa saunanlauteilla. Italiassa kapteeni poistui laivasta kesken pelastustoimia. Minulta ei jäänyt mitään kesken siellä käydessäni, yhteiskunta yrittää muuttaa kurssia sijoittajien ehdoilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti