Kirkkovuodessa kasteenlahjasta

Sanavarastoon kuulumattomia sanoja joudun tarkistamaan Wikipediasta. Luen autenttisuudesta liittyen tilaustyöhön, jonka sain postipakettina. Kuinka autenttisuus koskee minua muinaismummona. Ehkä se ratkeaa kysymällä. 

Kastetodistus tarvitaan pappisvihkimykseen. Kastelahja ei kerro kasteenlahjasta. Nimenantoon liittyy juhlallisuus ja lahjat hammaskeijusta täytettävään kirjaan. Tiedän omasta nimenannosta. Isä tuli rintamalta viemään tyttärensä kastettavaksi. Saman kuorma-auton lavalla oli kaatuneiden kummisetien arkut. Isä ainoa elävä. Käyn aina sankarihautausmaalla lukemassa heidän nimensä kaikki samana päivänä kaatuneet. Pappi oli uteliaampi kuulemaan tapahtumista rintamalla ja kaatuneista kuin meistä elävistä. 

Kummitätini kertoi matkasta kirkonkylän rantaan. Soutamalla matka taittui. Maissa pistettiin kengät jalkaan ja kastettava kannettiin pappilaan. Nimeni sain syntymäpäivän ja kastepäivän mukaan. Tyttärieni kastepäivämerkinnät hävisivät vihkiraamatun katoamisen myötä. Ensimmäinen lapsenlapsi oli suuri ihme. Toisen kastejuhlaa varjosti vanhemman olo Osasto Kympillä.

- Minä suren, ettei sisko pääse kastejuhlaan.

- Älä sure, lohdutti nuori isä. Ja niin sisko heilutteli jalkojaan isän sylissä, kun pikkusisko sai nimen Amanda ja isosisko siunauksen. Pappi ja kummisetä puhuivat työasioista. Poissa oli omat hehkutukset omien lapsien kastetilaisuuksista. Elämä palautui uomiinsa siskosten osalta. Sairaalajakso jatkui, äitienpäiväkuvassa nenämahaletku ja siskon keinutus babysitterissä.

Kirkkovuoden kaste kertoo Johanneksen antamasta kasteesta aikuiselle Jeesukselle. Siitä luettiin uskontotunnilla Raamatun kertomuksista. Veli-Matti osasi nämä kertomukset ulkoa. Mummo oli niitä hänelle lukenut eikä Veli-Matti hävennyt tietämistään. Valtio kirkossa vai kirkko valtiossa lopputulos on sama. Valtio valtiossa maallinen tai hengellinen antaa meille toimintamallit, joiden mukaan on elettävä tai olla elämättä syntymästä kuolemaan. 

Olen aina ollut kirkon jäsen, mutta ajanhengen mukaan minut on erotettu kirkosta muuhun uskonnolliseen yhteisöön. Jos kristitty yhteisvastuukeräysrahoja luovuttaessaan omaishoitajayhdistykselle ottaa minut ojennettavakseen ja sanoo,
- mene Invakeskuksen potilasjärjestöön, sieltä omaishoitaja saa kaiken avun, on mentävä. Menin ja löysin Lahden savolaiset. Löysin oman syntymävammaisuuteni. Savolaisia ei aina ymmärretä heidän murteellaan ja puhutaan poikkeavina, jopa vammaisina väpelöinä. Piällysmiehenä voin sanoa tehneeni ensiksi sen, mitä odotan toisten tekevän lähimmäisilleen. Meilläkin on poltettu noitia roviolla. Pappi neuvoi asiakastaan keräämään tulisia hiiliä kiusankappaleen pään päälle. Neuvosta ilahtuneena hän poistuessaan mutisi.
- Tuotapa en ole tullut ajatelleeksi.