PAP-Ponkki

Postipoika tulee aikaisin. Odotus on päättynyt. Kauan sitten vireille tulleet asiat nytkähtävät liikkeelle. Ennen Joulua luvatut lähetykset ovat tulleet perille yksitellen. Tänään aamulla aikaisin auringon noustessa kaamoksen väistyessä Muonion tasolla saan muistutuksen kultaisesta iästä. PAP-Ponkki ilmoittaa tarjolla olevista matkoista. Ihan ääneen kiljahdan, PAP-Ponkki - Kutsu, niin minne minua kutsutaan? Tähän kerhoon minut on liitetty kysymättä ehkä maksullisissa vieraissakäymisen takia. 

Munkkipaatoksen jälkeen olin lähdössä matkalle ilmoittamatta kenellekään, edes tyttärilleni,  uutta osoitetta ja matkan tarkoitusta. Ei, se ei ole minun tapaista. Huijarit olivat olleet asialla ja ovat edelleen. Matto-ootit häviävät enkä ole oppinut repimään rahaa seinästä. Tämä on edeltänyt rahan hävittämistä. Hups-keikkaa, ihan päästä huippaa ja nyt raha on kadonnut. Kotitaloudet ovat velkaantuneet eikä paremmin ole valtion pohjattomassa pussissa. Eletään velaksi, houkutellaan elämään velaksi ja syömään enemmän kuin tienataan. Niin siitä Huittisten hullusta miehestä jäi sanonta elämään. 
Kulttuurin kuolemallakin on peloteltu. Pilapiirtäjän oivallus kolmivarpaisesta sammakosta lajitteli mummot luokkiin; kiltti-, köntti-, kärtty- ja kuolemanmummot. Viimeksi kuulemani oli törttöilevät v-mummot. Voi, niitä aikoja kuunnellessa ja katsoessa löysin kolmivaljaan, kolmen hevosen vetämät vaunut. Kolmivarvas olkoon se sammakko, jonka noituus menettää tehonsa, kun oikea prinsessa löytyy.

PAP-Ponkki hiivapalan söi. Paisui niin kuin taikina ja päänsä kattoon löi. PAP-Ponkki iloisesti loikki pois.