torstai 5. tammikuuta 2012

Icicle

Tankavaaran Kultakylä sanoo hyvästit kaamokselle. Eilen Korvatunturilla pukki päätti jokavuotisen lahjomiskierroksensa. Kaikki lahjominen tapahtuu pimeyden töinä. 
Sivusilmällä katsoessani turvatalon ikkunasta näin ennen joulua keväänmerkit. Yksinäinen jääpuikko itki räystäällä. Se oli ennen oikaisu- ja täydennys perukirjoitusta. Jääpuikko oli joutunut vääriin käsiin.
Se on kuitenkin määrätty ja luvattu palauttaa sinne, minne se kuuluu.

Isien sota jatkuu Väinö Linnan kuvaamana Tuntemattomassa sotilaassa. Äitien sotaa kuvaa Katja Ketun Kätilö. Smeds siirsi Tuntemattomansa tähän päivään. Vastakkainasettelun aika on ohi.
- Laulakaa, perkeleet, sen merkiksi, että vastakkainasettelun aika on ohi. Monesta aloituksesta ja yrityksestä laulaa ei tullut yhtään mitään. Tuntemattomista sotaan osallistuneista, elävänä selvinneistä isistä tuli tuntemattomia potilaita.

Rakkaudessa sodan aikana ovat kaikki keinot luvallisia. Kätilön kokemus on kirjoitettu näkyviin. Naapurustossa näki näitä tapauksia. Nainen jatkoi sukua kaksilla kaksosilla, joilla oli eri isät. Se olisi ennenkuulumatonta, jos kaksossisaruksilla olisi eri isä. Yhteensä kuusi lasta nukkui äidin vieressä siskonpedillä, kun puhemies toi uutta isäehdokasta näytille. Lapsille siirtyi syyllisyys äidin väljästä elämäntavasta sodan jälkeen. 

Sodan aikana syntyneenä perinnökseni on siirtynyt 1918 kuolleen setäni kuolema. Isästäni ja Isoisästä otettiin kaikki hyöty irti, kun tarvittiin räätäliä kylille neulomaan kotikutoisista kankaista vaatteita. Muistan isäni ommelleen kotona, kun perhe lisääntyi. Naapurin naiset ryhtyivät vahtimaan ja puolesta pelkäämään, miten meidän tyttöjen kävisi. 
Saksalaisyhteydet osattiin kauhistella tarkoin pelotteluksi asti. Isäni haki pappia Holoppalan sairaan Ukin luokse. Samalla reissulla oli vapaassa suhteessa syntyneen pojan kastaminen.
- Täällä eletään kuin Saksan maalla, oli pappi antanut nuhteet pojan vanhemmille. Tässä näennäisessä kurissa ja herran nuhteessa elin 12 -vuotiaaksi. Sitten alkoi oppikoulutie vieraalla paikkakunnalla. Lukemalla Kätilön voin tsekata, miten sudettisavolaiset elivät aikana, jolloin kasvoin aikuiseksi. Tämä sama malli on jatkunut maalla ja kaupungissa aina vuoteen 1979, jolloin Juntusen Yksityisessä Hieromaopistossa suoritin ammattitutkinnon, Laillistettu hieroja. Sen jälkeen olen tiennyt tehtäväni, vastuut ja velvollisuudet, yksinyrittäjänä. 

Historiastani ei löydy Kätilön kokemuksia saksalaisesta sotilaasta. Ne kokemukset olen jakanut sota-aikana syntyneiden kanssa. Siitä kirjoitin pyynnöstä raiskauskriisikeskukseen Martta-kirjaa varten. Pettymykset suomalaiseen mieheen ja ilonaiheet saksalaiseen lähimmäiseen ja arabinuorukaiseen, joka tunnisti minut äidikseen Amerikasta. 
Kuvitetussa Uudessa Testamentissä, The Book, löydän oman naisen kuvani. Naisen jalat stay upp -sukissa, korkokengissä. Tämän päivän halveksittava, sormella osoiteltava on laillistettu hieroja, jota puhutellaan katuhuorana. Hän elätti perheensä työllään, hoiti vanhempansa omaishoitajana ja palkittiin arvonimellä "Varhennettu vanhus" osamaksulla eläkkeestä. On ollut aina yli-ikäinen eikä hänelle ole kertynyt työhistoriaa yrittäjänä eikä omaishoitajana.

Tämä on meidän poliittinen tahtotila kautta aikojen. Valoa tunnelissa näyttää lasten jälkeen lastemme lapset. Saattelin mummofanina sotaväkeen astuvan nuoren miehen nenäliinapaketilla.
- Yskä lähtee yskimällä ja nuha niistämällä. Vuoden kuluttua näen, mitä perinteinen miestenkoulu on vaikuttanut. Ihminen tarvitsee 20 vuotta kasvaakseen tunne-elämältään aikuiseksi. Liian monelta lapselta puuttuu aikuisen malli. Isät ovat viihteellä, sijoittajat ryöstöretkillä viettäessään vapaa-aikaa harrastuksenaan. Kuka tekee työt, kun meitä opetetaan vain pelaamaan, ryöstämään ja raiskaamaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti