Vasta kinkerit

Sununntai-illan oopperajuhlille osallistuneen ihaileva kommentti näkemästään balettitarjonnasta.
- Olihan vasta kinkerit. 

Mieleen tulvahtavata kaikki menneet asiat, jotka sivuavat Savonlinnaa, työhaastattelua, kastetta ja kinkereitä. 

Kummitätini kertoi kinkereistä, joihin vielä isoisäni osallistui. Nimenhuudolla ne aloitettiin.
- Mäkitupalainen August Tirkkonen.
- Paikalla, vastasi lukutaitoinen isoisäni. Hän opetti vielä Marttaakin lukemaan tekstatuilla kirjaimilla hyvällä menestyksellä. Siitä on Martan rippikoulutodistus lapsuuskodin seinällä muistuttamassa uskoonhurahtanutta Sisarta, ettei meillä eletty kuin sen ajan Saksan maalla. Vanhempani vihittiin avioliittoon, lapset kastettiin, jopa minutkin. Isä tuli rintamalta kaatuneiden kummisetien kanssa saman kuorma-auton lavalla viedäkseen vastasyntyneen kastettavaksi.

Lapsen nimenanto on saanut piirteitä, ettei liitetä kirkonjäseneksi ilman lapsen suostumusta. En ole osallistunut nimiäisiin, enkä tiedä siitä sen enempää kuin kisanpojan nimestä, jolla sitä kutsutaan. Kaikki vasikatkin saavat korvamerkin lisäksi kutsumanimen.

Apajalahteen enon jälkeen tulleilla asukkailla oli omat tapansa. Yksi sukulaispojista oli kastamatta. Hänelle kuitenkin kutsuttiin pappi antamaan nimeä. Toimituksen jälkeen poika oli kokeillut päätänsä kysyen.
- Joko se papinvesi kuivui?

Itse kävin rippikoulun ulkokuntalaisena saaden opetusta koulutuntien päätyttyä. Tuusniemellä samanikäiset eivät olleet rippikoulukavereita. Turhaan heitä odottelen tapaavani 100 -vuotiaana juhlimaan syntymäpäiviä, onhan moni jo siirtynyt tuonpuoleiseen kesken suuria odotuksia.

Kerran osallistuin kinkereille. En tiennyt, mikä kyläkunta oli rahoitusvastuussa. Kinkerit pidettiin Seurakuntatalolla. Menin uteliaisuuttani mukaan kuulemaan, mitä kinkereistä vielä oli jäljellä. Pappi kertoi netistä hakeneensa, kuinka monta kertaa aiheeseen liittyvä "sana" löytyi netissä. 
Tänään Snowden kertoo enemmän maallisessa mielessä ystävysten toistensa vakoilusta. Joutuu itse hakemaan turvapaikkaa tietoineen. Suhteet kiristyvät Lännen ja Idän välillä. Kutsuisin Snowdenin Vihtaniemelle naapurikseni, jos olisin siellä. Olosuhteiden pakosta olen kuitenkin täällä.

Pastori Tom Sjöblom, Hanko, kertoo irlantilaisen Pyhän Brendanin legendasta. Kelttimusiikkia hartaudessa soittavat Markus Asunta (puuhuilu) ja Jouni Kenttämies (kelttiharppu). Hartausohjelmat: Aamuhartaus 15.7 15.07.2013 06.15

Heinäkuuhun herääminen tuntuu aamu aamulta vaikeammalta. En kuule kuuden uutisia, hartaita säveliä enkä aamuhartautta. Vaille seitsemän otan puolikaspillerin ja menen takaisin sänkyyn. Uutiset eivät mene jakeluun, olen kuitenkin hengitellyt antaen kaiken lipua ohi. Havahdun siihen, että värit ovat palanneet. Sydämensyke ei näy aaltomaisena kuviona. Violetit pilvet vaeltavat suljettujen silmien näkökentässä oikealta vasemmalle. Olen virkistynyt. On noustava keittämään aamukahvia ja ottamaan vitamiinitäydennys ajatuksella, jospa tästä tulisi kuitenkin hyvä päivä. 


dna listautuu pörssiin ja minun näkymiseni kotisivuilla on uhan edessä kadota. Mitä on tietoyhteiskunta kaikille hankkeet? Huijareille järjestettyjä rahastusmahdollisuuksia. Koko maailma on loppunsa lähellä, ei maailmanloppuna, vaan talouden madonluvut toteutuvat. Sykli päättyy ja aloitetaan alusta.