1. Luhanka 329 > 235. Tuusniemi 162
Aurinko nousi Kilpisjärvellä 20. toukokuuta ja laskee tänään. Maapallo on etääntymässä auringosta eikä minulla ole muuta seurattavaa. Mikään hysteria ei ole tarttunut minuun.
Uutiset paljastavat puhelimien simkorttien tietoturva-aukkoja. Joku kylkiäinen keväällä lähetti maksullisia tekstiviestejä turvapuhelimeeni. Olen äimänkäkenä enemmän rahastuksesta kuin Pikku Prinssin syntymästä. Toista odotetaan syntyväksi, toisen syntymä on vähemmän toivottu. En voi kirjoittaa kuin omakohtaisista kokemuksista. Siihen tarvitsen uuden kirjoitustaidon ja välineet, millä kirjoitan. Kokemuskertomuskoulutus järjestettynä valituille kirjoittajille ei ole tarpeellinen. Kalliopiirroksista siirryn tähän päivään ubiyhteiskunnassa, jossa tiedot ja levittäjät kilpailevat markkinaosuuksista. EVVK
1829: William Burt patentoi Yhdysvalloissa todennäköisesti maailman ensimmäisen dokumentoidun kirjoituskoneen (”Typographer”).
Pikku Prinssin syntymää juhlistetaan valaisemalla Niagaran putousten ja Trafalgarin lisäksi myös Kanadan pääkaupungin Ottawan parlamenttitalon torni. Valitsen tornin, valaistaanhan Lahden radiomastoja kaupungin teemojen mukaan. Koskaan ei kuitenkaan kenenkään syntymä saa vaihtamaan maston väriä. 
Oma syntymäpäiväni jäi äidin odotukseksi. Isä oli kutsuttu sotaan valloittamaan Suur-Suomea. Heinänteko oli kesken, isoisä oli tärkeässä roolissa vastasyntyneen vierihoitajana ja kahden vanhemman omin jaloin juoksevan veljen ja siskon vahtina. Nämä ovat lähtökohdat 72 vuotta sitten. Isä sai rintamalle sokeritopan käärepaperista repäistylle lapulle kirjoitetun ilmoituksen.- Syntynyt terve tyttö. Sai loman viedäkseen tyttärensä kastettavaksi ja palasi takaisin.
Sota loppui aikanaan. Suomi-neito oli hoikistunut alueluovutuksilla ja kansa köyhtynyt sotakorvausten maksajaksi.
Elämä jatkui tiettömän taipaleen takana. Kaikki olimme samoista lähtökohdista sodasta palanneiden isien lapsia. Käytiin koulua maalaistalojen kamarissa ja tuvassa. Sain johtokunnan kokouksien pöytäkirjoja ja Tuusniemen Joulu 2007 -lehden. Lähettäjä oli pystynyt säilyttämään paikkansa kunnan virkamiehenä ja eläkkeelle päästyään vielä jatkamaan yrittäjänä esteettömien elämysten järvimatkailua. Minulle ei ollut sijaa syntymäkunnassani vanhempieni omaishoitajana. Suvussa diakonissaksi kouluttautunut nainen kasvatti enonsa lapsia kurissa ja herran nuhteessa. Vasta 50. ikävuoden jälkeen pystyin puolustautumaan. Meitä oli kasvatettu sen ajan mahdollisuuksilla parhaalla mahdollisella tavalla. Lapsuuskodin seinälle kehystin vanhimman siskon rippikoulutodistuksen nähtäväksi, että olimme kaikki käyneet rippikoulun ja rokotettu.
Palaan tähän päivään virkistyneenä Kuortinkartanon kesäjuhlien jälkeen. Presidentti Kekkosen pitkä päämieskausi luotasasi meidät sodan jälkeisestä ajasta hyvinvointivaltioksi. Hänen sairastumisensa salattiin. Lopulta lääkärit tapautuivat tuntoonsa ja vapauttivat valtakunnan vanhuksen ympärivuorokautiseen hoitoon. Vara-Manu jatkoi loppukauden ja vielä yhden kauden. Sen jälkeen Kansa on tahtonut kaltaisensa presidentin kaverikilautuksilla ja vaihdevuosi-ikäisten naisten kaulaliinolla ja mielenterveystyöllä. Presidentiltä on kavennettu valtaa ja toivotaan, että Suomi olisi osa EU:n liittovaltiota.
Kun ei ole vastasyntynyttä perimysjärjestyksessä, on valtataistelu mennyt mielettömyyksiin. Muistuttaa jotakin junttamaista hallitsemista. Meitä suomalaisia ei enää tarvita kuin ulkolaisten pankkien pelastajaksi, että meidän, meidän lasten ja meidän lastenlasten hyvin kävisi. Muistan neljännen käskyn: Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Siihen liittyy lupaus. Kaikki muut asioistani päättävät toimivat neljännen käskyn selitysosan varassa. Vaatii ääneen ihmetelemään asioiden huonoa hoitoa. Pahan tekoon kieltää menemästä mukaan.
Aamuhartausseurakunta ei saa lukea Tuliukko-blogissa käskyjä tekstiversiona pappien selityksillä. Emmekö enää tarvitse käskyjä hallitaksemme omaa elämää? Kymmenen uutta käskyä sieltä löytyy.
Rovasti Kai Vahtola, Espoo. "Ja paratiisissa odottaa lopullinen paikka sen puutarhan kukkaloistossa, johon rakkaus johtaa ja toivo valaisee tien". Ruotsin kirkon virsikirjan virsi 200 "Taas saapui suvi pohjolaan". Cetus noster -lauluyhtye ja Michael Dierks, urut. Hartausohjelmat: Aamuhartaus 23.7
Aamuhartaus ti 23.07.2013
Kai Vahtola, rovasti, Espoo
(Ruotsin kirkon virsikirja 200: 1)
Kesä on kääntymässä omaan täyteläisyyteensä. Samalla kun kukkaketo hehkuu vielä väreissään, valmistautuu luonto kypsyttämään monenlaista satoa kerääjälle. Kesän kauneutta kuvataan monissa lauluissa kauniisti. Virsikirjamme aineistossa kesä, valo, kasvu, hedelmä ja luomakunnan kauneus ovat aikaisempaa runsaammin esillä. Kun vielä mahdollisuus viettää luomakunnan sunnuntaita on tuonut oman lisänsä kesän ja luonnon muistamiseen, on luomisen juhla ja luomakunnan monimuotoisuus elettävissä rikkaasti ja monipuolisesti. Tänä aamuna kutsun sinua kesän kauneuden ihmettelyyn erään virren avulla.
Ruotsin kirkon virsikirjassa on Paul Gerhardin kirjoittama kesävirsi Taas saapui suvi pohjolaan. Ruotsin virsikirjan suomentamisen jälkeen tuo kaunis virsi on vähitellen tulossa tutuksi myös meillä. Kyseessä on eräänlainen vastine omalle suvivirrellemme. Virren teksti pohjautuu psalmiin 104, joka kuvaa luonnon monimuotoista kauneutta. Virren sanoista välittyy mustan mullan tuoksu, kuuluu leivosen liverrys ja mehiläisen surina. Puro solisee ja kesän kukat loistavat koko kirkkaudessaan.
Luomakunnan kauniiseen kuvaukseen yhdistyy kaipaus paratiisista. Millaista siellä onkaan, kun sen puutarhakuva maan päällä jo valloittaa kauneudellaan. Virren suomentaja Anna-Maija Raittila kuvaa kauniisti sitä, mitä armo tekee valmistaessaan meitä hyvän hedelmän tuottamiseen, niin sateella kuin poudalla, mutta aina hengen hoivissa. Ja paratiisissa odottaa lopullinen paikka sen puutarhan kukkaloistossa, johon rakkaus johtaa ja toivo valaisee tien.
Mutta annetaan virren itsensä kertoa enemmän ja psalmin sanan liittyä siihen.
(Ruotsin kirkon virsikirja 200: 2-3)
Ps. 104: 10-16, 27-30
Jumala, vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet,
vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.
Ne juottavat kaikki maan eläimet,
villiaasikin saa sammuttaa janonsa.
Niiden äärellä asuvat taivaan linnut
ja visertävät lehvissä vesien partailla.
Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä,
ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.
Sinä kasvatat ruohon karjaa varten
ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi,
että hän saisi leipänsä maasta.
Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi,
öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan
ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.
Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra,
ja odottavat ruokaansa ajallaan.
Sinä annat, ja jokainen saa osansa,
avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.
Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää,
näin uudistat maan kasvot.
(Ruotsin kirkon virsikirja 200: 5)
Ps. 104: 31-35
Olkoon Herran kunnia ikuinen!
Saakoon hän iloita kaikista teoistaan,
hän, jonka katseesta maa järisee,
jonka kosketuksesta vuoret savuavat!
Herraa minä ylistän koko elämäni ajan,
laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.
Olkoot mietteeni hänelle mieleen,
että saan iloita Herrasta.
Ylistä Herraa, minun sieluni!
(Ruotsin kirkon virsikirja 200: 7)
Rukoilkaamme
Kaikkivaltias Jumala, taivaan ja maan Herra.
Me tuomme sinulle nöyrän kiitoksen siitä,
että kannat rakkaudessasi huolta
koko luomakunnasta.
Opeta meitä käyttämään
maan ja meren antimia niin,
ettemme itsekkyydessämme tuhoa elämää,
vaan varjelemme elämisen mahdollisuudet
myös seuraaville sukupolville.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.
Aamen.
(Ruotsin kirkon virsikirja 200: 8)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti