Lähetin lopettamispyynnön ylös keittäessäni aamukahvia. Olo sekava kuin helluntaiepistolassa ja kuolinsiivous pahasti kesken. Otan puolikaspillerin verenpaineeseen, B -vitamiinin hermojen hallintaan, kalanmaksaöljyä ja sanasolia muuhun tuntemattomaan puutostilaan.
Lopettamispyyntö oli toinen keskustelussa näkymättömän kanssa. Tiedän hänen olevan, vaikken näekään. Mielipuolet keskustelevat riivaajiensa kanssa. Itse en tunne olevani riivattu vaan kirottu kuin Ville luonnonuskontojen äärellä.
- Lopeta, haluan nukkua. Olin uupunut unenpuutteesta ja opettelin nukkumaan sängyssä keväällä 2000.
- Nythän minä vasta aloitan, tuli vastaus samaa linjaa takaisin.
- Sitä kun yrittää...... mutisi bussikuski työntyessäni täpötäyteen linja-autoon, joka oli puolityhjä. Annoin setelin maksuksi ja ilmoitin poistumispysäkin.
- En mitään yrittänyt, ajattelin ääneen rahat kourassa ja suunnistin käytävällä eteenpäin.
Rahastaja ymmärsi tahallaan väärin, että matka maksaisi vähemmän poistuessani ennen Lahtea kuin koko matka linja-autoasemalle asti. Aseman pysäkiltä oli lyhyempi matka kävellä kotiin.
Sama tunnetila vyöryy ylitseni piispa Askolan puolustaessa ministerin puheita. Ne käyvät kalliiksi kirkolle, kun jäsenet äänestävät jaloillaan. Rahalle on kirkossakin käyttöä ja takaisinkin saa tulla.
Tästä ei ollut kysymys omassa osoitteenmuutoksessa. Kristitty ehdotti minulle potilasjärjestöä yhteisvastuukeräysrahojen luovutustilaisuudessa omaishoitajayhdistykselle. Olin käynyt Liiton järjestämän vertaisohjaajakoulutuksen. Kävin keskustelun seurakunnan edustajan kanssa vertaistukiryhmän perustamisesta. En mahtunut heidän toimintaansa mukaan, olihan maksullisia palvelumuotoja kehitteillä. Minulle riittää.
Otin selvää Suomen saksalaisesta seurakunnasta ja menin ilmoittamaan siirrosta pysyvään osoitteeseen. Jouduin puhutteluun, oliko minulla edellytyksiä kuulua saksankieliseen seurakuntaan. En ollut sota-ajan juutalainen, joka pyytämällä pyytää päästä keskitysleirille. Kotikirkkoni oli omaksunut jäsentensä hallitsemisen saadakseen heidät äänettömiksi maksajiksi. Erosin kirkosta ja liityin uuteen seurakuntaan luopumatta lapsenuskosta. Maistraatti ilmoitti liittäneensä minut "muuhun uskonnolliseen yhteisöön".
Sain piispakokelaalta pahoittelukirjeen, jolla nuhteli, etten ollut pitänyt arvossa sakramenttejä. Taustalla kuitenkin oli kirkollisveronmaksajan menetys. Takaisinkin saisin tulla. Lähetin vastineeni ja ilmoitin, että minua loukkaa pahoittelunne. Vaihdoin vain osoitetta luopumatta lapsenuskosta.
Jatkan kirkollisveron maksamista uuteen seurakuntaan. Sille on rasti ruudussa veroilmoituksessa. Saan nimellä seurakunnan lehden joka kuukausi kotiin. Osallistun seurakuntavaaliin tavalla, mikä milloinkin on järjestetty. Osallistun neljä kertaa vuodessa saksankieliseen jumalanpalvelukseen lähikirkossa. Syntymäpäiviä vietän Helsingissä joka 5. vuosi muiden juhlijoiden kanssa. Kirkon täyttäessä vuosia juhlittiin suurlähetystön puutarhassa. Kaikesta tästä olisin ulkopuolella, jos en olisi kuullut puhuttelua.
- Liebe Maire!
Puoluepolitiikalle on tehty tilaa hartaushetkien radioinnissa. Siitäkin lähetin pyydetyn palautteen kanavauudistuskokeilussa.
- Tunnen itseni poliittiseksi huoraksi, kun pääministeri änkee kotiini aamuhartausajalla ja olen vielä sängyssä enkä ollut sopinut aikaa hänen kanssaan. Samaa mieltä olivat monet aamuhartausseurakuntalaiset. TV tarjoaa kolmen vartin kirkkoa ilman seurakuntalaisia ja mikä lie viimeinen sohvakirkko, en ole tutustunut.
Sitä saa mitä tilaa, jos on tilausta vastaanottamassa, kirkkokin. Minuun ei uppoa, että olisin vain kirkollisveron, jäsenmaksun tai lakisääteisten kylkiäisten maksaja. Omaishoitaja on nähtävä sijoittajana eikä säästäjänä. Siinä teille uusi zoomauskulma rahanpuutteeseen. Jos rahaa on riittävästi, siitä ei tarvitse puhua.
Julmalla jumalalla on omat markkinavoimansa ja sijoittajansa. Tämä heinäkuu on minulle rankempi kuin muuttopäivä tähän osoitteeseen. 13 vuotta sitten järjestin joulupostimerkit paikalleen. Nyt etsin palautekirjeitä, joilla minua on loukattu ja halvennettu. Käyn ne läpi ja jätän hyvästit kaikelle menneelle, johtajille, joilla ei ollut aikaa keskusteluihin minua ja työtäni koskevissa asioissa.
Tänään on kaikki hyvin. Seurakunta, yhdistykset ja sukuseurakin. Viime kesänä totesin osallistuessani sukukokoukseen, että se toinen sukuhaara on tärkeä tutkittavaksi. Siihen uppoavat hupenevat jäsenmaksut.
Netti tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden tehdä sukututkimusta omakustanteisesti. Muistin varassa on omat tiedot vuodesta 1900 lähtien. Vihtaniemelle muukalaiset saavat hautausmaan lapsuuskodin uimarannassa. Se on syntymäkunnan tahto hävittää alkuperäisten asukkaitten muisto ja vaihtaa se rahaksi kuin Juudas suostuessaan 30 hopearahasta kavaltajaksi. Kukkaronvartijasta on tullut varas.
(Rudolf Steiner: sosiaalinen peruslaki)
Monenlaista on mahtunut näihin vuosiin, mutta 1. retki merenrantaan on tehty ja tehdään aina uudelleen Kuortinkartanoon. Iloitaan siitä, että uusi lastensairaala saadaan museosairaalan tilalle.
"Vanha Lastenklinikka on liian pieni, tarkoitukseensa sopimaton ja
lisäksi se hajoaa käsiin. Sen pienet potilaat ja heitä koko sydämellään
hoitava huipputaitava henkilökunta tarvitsevat uuden sairaalan heti."
Korkman antaa listan lomalukemiseksi niille, joilla ei ole syytä juhlaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti