Obaman
valinnnasta presidentiksi ensimmäisen kerran ja neljän vuoden kuluttua
uudelleen näkyy muutos perhekuvissa. Pienet tytöt ovat kasvaneet
pituutta. Amerikan ongelmat eivät ole poistuneet, mutta amerikkalaiset
haluavat pitää itseaiheutetuista ongelmista kiinni. Luonnonilmiöille ei
kukaan mitään mahda. Amerikka on unelma meillekin, sekin on politiikkaa.
Kopioin Syyssinfoniasta kuukausi sitten päivätyn kirjoituksen. Luulisi sen näkyvän muodoltaan autenttisena alkuperäisen kanssa, mutta hämmästyn, kun Peili rakkauden kesään tuottaa monta kirjoitusta. Täytyy turvautua Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuuhun ja Herra Pii Poohon.
HERRA PII POO
Herra Pii Poo
oli taikuri.
Hän huusi: hii hoo!
ja maata polkaisi ja
ja taikoi:
rusinoita
mansikoita
omenoita
perunoita
porkkanoita
prinsessoita
makkaroita,
siis
herra Pii Poo
oli noita.
Kerran
herra Pii Poo
kulki Espalla.
Hän huusi: hii hoo!
ja maata polkaisi
ja sitten vespalla
hän ajeli.
Se oli herra Pii Poon
suuri erehdys.
Näes, noidan mahti
ei pysty koneisiin
ei moottoriin
ei mutteriin
ei polkimiin
ei vaihteisiin
ei kytkimiin.
kerta kaikkiaan:
koneella on koneen tahti.
No niin,
herra Pii Poo
ajoi asemalle.
Hän huusi: hii hoo!
ja vespaa polkaisi
ja jäi junan alle.
Kuolen,
huusi Pii Poo,
liian aikaisin!
Hän huusi: hii hoo!
ja kuoli myöhemmin.
keskiviikko, 29. toukokuuta 2013
Peili rakkauden kesään
Hellyydestä
Kun lähellä on niin puskee,
Kopioin Syyssinfoniasta kuukausi sitten päivätyn kirjoituksen. Luulisi sen näkyvän muodoltaan autenttisena alkuperäisen kanssa, mutta hämmästyn, kun Peili rakkauden kesään tuottaa monta kirjoitusta. Täytyy turvautua Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuuhun ja Herra Pii Poohon.
HERRA PII POO
Herra Pii Poo
oli taikuri.
Hän huusi: hii hoo!
ja maata polkaisi ja
ja taikoi:
rusinoita
mansikoita
omenoita
perunoita
porkkanoita
prinsessoita
makkaroita,
siis
herra Pii Poo
oli noita.
Kerran
herra Pii Poo
kulki Espalla.
Hän huusi: hii hoo!
ja maata polkaisi
ja sitten vespalla
hän ajeli.
Se oli herra Pii Poon
suuri erehdys.
Näes, noidan mahti
ei pysty koneisiin
ei moottoriin
ei mutteriin
ei polkimiin
ei vaihteisiin
ei kytkimiin.
kerta kaikkiaan:
koneella on koneen tahti.
No niin,
herra Pii Poo
ajoi asemalle.
Hän huusi: hii hoo!
ja vespaa polkaisi
ja jäi junan alle.
Kuolen,
huusi Pii Poo,
liian aikaisin!
Hän huusi: hii hoo!
ja kuoli myöhemmin.
keskiviikko, 29. toukokuuta 2013
Peili rakkauden kesään
Hellyydestä
Kun lähellä on niin puskee,
kun kaukana on niin ammuu
Lomakiinteistö?
To Dr. Phil "En ole sijoittanut enempää kuin minulla on vara menettää."
Dr. Phil varoittaa SAK:ta. "Älä sijoita enempää tähän sheikkiin kuin SAK:lla on vara hävitä."
Pastori Jussi Murtovuori, Helsinki. Virsi 351:4 ja 7. Esa Ruuttunen, baritoni. Markku Hietaharju, urut. Hartausohjelmat: Aamuhartaus 3.7
Elämä kuin eduskunta
Kun yksi onnen ovi sulkeutuu,
toinen aukeaa.
Me vain tuijotamme
niin kauan sulkeutuvaa,
ettemme näe sitä toista, joka
on meille
auennut. Helen Keller
Kun yksi onnen ovi sulkeutuu,
toinen aukeaa.
Me vain tuijotamme
niin kauan sulkeutuvaa,
ettemme näe sitä toista, joka
on meille
auennut. Helen Keller
Lomakiinteistö?To Dr. Phil "En ole sijoittanut enempää kuin minulla on vara menettää."
Dr. Phil varoittaa SAK:ta. "Älä sijoita enempää tähän sheikkiin kuin SAK:lla on vara hävitä."
Pastori Jussi Murtovuori, Helsinki. Virsi 351:4 ja 7. Esa Ruuttunen, baritoni. Markku Hietaharju, urut. Hartausohjelmat: Aamuhartaus 3.7
Minullakin on tatska kuin keskitysleirillä kaikki merkattiin numerolla.
Sininen tähti otsassa ja 210741 käsivarressa
Sininen tähti otsassa ja 210741 käsivarressa
Iltahartaus ke 30.05.2007
Jussi Murtovuori, taideyliopistojen oppilaitospappi , Helsinki
27.11.2014 kysymysten edessä.
Työssäni oppilaitospappina olen mukana arjessa, jossa on uutta, alkua ja yhdessä kulkemista, opettamista ja oppimista sekä valmistumisia tasaiseen tahtiin. Ajoittain pysähtelen miettimään kuinka suuria asioita ja monenlaisia merkityksiä noista sanoista uusi, alku ja valmis löytyy varsinkin jos ne koko elämän perspektiiviin laajentaa käytettäväksi.
Jo kouluikäisenä hämmästelin sitä miksi kevään lukukausi ja koko lukuvuosi päättyy keväällä, siis juuri silloin kun uuden elämän kasvu luonnossa on nopeimmillaan. Siis että oppilaitoksista valmistuminen ajoittuu luonnossa uuden alun kanssa kohdakkain. Uusi ja vanha, alkava ja päättyvä samassa ajassa.
Miltä sinun omassa keskiviikkoillassasi ja korvissasi kuulostaa Raamatun sana Saarnaajan kirjasta: ” Mitä nyt on sitä on ollut ennenkin. ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen. Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt.” Saarnaaja 3:15
Ihmisen elämän ja kasvun tahti ja voima on meillä itse kullakin erilainen, kenen verkkainen ja tasaiselta vaikuttava, kenen puolestaan poukkoileva, kiihkeä ja hyppäyksinen. Miten siihen kaikkeen sopisi ajatus Jumalan lupauksesta olla läsnä kaikissa päivissämme ja toisaalta viedä meissä hyvä työnsä päätökseen.
Helluntain henki, puolustajaksemme ja uudistajaksemme, lämmittäväksi ja eläväksi tekeväksi lähetetty Pyhä henki – kulkee, vaikuttaa ja tekee jatkuvaa luomista elämässämme. Syventää yhtäaikaista tuntuamme syntisyydestämme ja armahdettuina olemisesta, pyhittää meitä.
Näyttää meille kuolleen keskellä elämää, kuivuneen tekee muhevaksi, kaipaavaan yllättää ilolla.
Onko hänen tapansa juuri tuoda esiin unohtunutta, tehdä eläväksi se missä kuolemaa vain näemme?
Voiko hän luoda ja auttaa luomaan uutta, avautumaan uudelle turvallisesti luottamuksen hengessä?
Voiko hän tuolla lämmittävällä rakkaudellaan auttaa meitä sen uuden edessä joka on tulossa. Voiko hän olla se jonka hyvyys vetää meitä kohti uutta niin että uuden luomisemme ei enää olisikaan vain pakoa kokemastamme pahasta. Että meitä vetäisikin uuteen se hyvä josta olemme riippuvaisia ja Hän jolta kaikki lahjamme ja ilomme saamme.
Silloin meidän opiskelijana kuin ei elämän monista kouluista valmistuneinakaan tarvitsisi ajatella tulleemme tähän asti ilman mahdollisuuksia enää olla kesken ja hukassa tai ilman mahdollisuutta palata, aloittaa alusta. Siten me voimme ihmissuhteissamme uskoa kulkevamme lyhyttä etappia kerrallaan, välistä ja vähän väliä välejämme korjaten ja sopien. Niin, että elämän meitä opettaessa ja Jumalan kuljettaessa uskallamme päästää irti siitä, josta on aika päästää ja luovuttaa sen joka ei enää elätä. Silloin me uskomme eläväksi tekevän pyhän hengen meitä aina puolustavan ja lohduttavan, ja olevan kanssamme niinä hetkinä kun kaikki varmuus menneestä ja tulevasta on yhtä aikaa poissa. Voimme turvallisesti olla vain kaipaavassa tilassa. ja odottaa että siihen saisi tulla Jumala ja olla ja tuoda esiin hyvät lahjansa ilon toivon ja rakkauden.
Ja että me Jumalan rakkauteen sidottuina voisimme näinä valmistumisen ja päättymisten ja uusien alkujen aikoina varustaa, evästää ja lähettää toinen toisiamme kohti uutta ja uusia.
Kohti Elämää, joka ei ole kilpailu vaan pikemminkin seikkailu tai vaellus. Vaellukselle, jossa mikään ei ole lopulta omaamme ja meistä lähtöisin vaan meille lahjaksi ja käyttöön ja jaettavaksi annettua.
Jumala Sinä kaiken Hyvän luoja
Me luodut kiitämme sinua Pyhän Henkesi uutta luovasta voimasta
ja rukoilemme Sinuun turvautuen:
Puhdista ja uudista sydämemme ja raivaa sieltä kaikki, mikä tukahduttaa ja estää Sinun tahtomaasi elämää meissä.
Herätä uutena eloon se, minkä synti ja itsekkyyteemme on tuhonnut.
Anna meille uusi ja vahva henki ja Täytä meidät ilolla, voimalla ja toivolla.
Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Amen.
Siunatkoon sinua jonka edessä ei vieläkään näy mitään uuta,
sinua jolla on elämässäsi liikaa uutta ja
sinua joka et uutta halua etkä jaksa
Kaikkivaltias ja armollinen Jumala Isä Poika ja Pyhä Henki. Amen
Virsi: 570:1-3
27.11.2014 kysymysten edessä.
- Oletko Sinä ollut uuden edessä tai oletko paraikaa uuden edessä?
- Onko tilanteesi se, että edessäsi on uutta vaikket sitä tahtoisikaan?
- Vai onko pikemminkin niin, että et tiedä mitä uutta odottaisit ja tahtoisit, mutta tähän arkiseksi ja tutuksi käyneeseen kaipaisit jotain uutta.
- Tai ehkä niin että tunnet seisovasi sen uuden edessä, joka elämääsi on tulossa, mutta et uskalla et voi etkä pysty päästämään vanhasta irti ja antaa mahdollisuutta uuden tulla.
Työssäni oppilaitospappina olen mukana arjessa, jossa on uutta, alkua ja yhdessä kulkemista, opettamista ja oppimista sekä valmistumisia tasaiseen tahtiin. Ajoittain pysähtelen miettimään kuinka suuria asioita ja monenlaisia merkityksiä noista sanoista uusi, alku ja valmis löytyy varsinkin jos ne koko elämän perspektiiviin laajentaa käytettäväksi.
Jo kouluikäisenä hämmästelin sitä miksi kevään lukukausi ja koko lukuvuosi päättyy keväällä, siis juuri silloin kun uuden elämän kasvu luonnossa on nopeimmillaan. Siis että oppilaitoksista valmistuminen ajoittuu luonnossa uuden alun kanssa kohdakkain. Uusi ja vanha, alkava ja päättyvä samassa ajassa.
Miltä sinun omassa keskiviikkoillassasi ja korvissasi kuulostaa Raamatun sana Saarnaajan kirjasta: ” Mitä nyt on sitä on ollut ennenkin. ja mitä vastedes on, sitäkin on ollut ennen. Jumala tuo esiin sen, minkä aika on vienyt.” Saarnaaja 3:15
Ihmisen elämän ja kasvun tahti ja voima on meillä itse kullakin erilainen, kenen verkkainen ja tasaiselta vaikuttava, kenen puolestaan poukkoileva, kiihkeä ja hyppäyksinen. Miten siihen kaikkeen sopisi ajatus Jumalan lupauksesta olla läsnä kaikissa päivissämme ja toisaalta viedä meissä hyvä työnsä päätökseen.
Helluntain henki, puolustajaksemme ja uudistajaksemme, lämmittäväksi ja eläväksi tekeväksi lähetetty Pyhä henki – kulkee, vaikuttaa ja tekee jatkuvaa luomista elämässämme. Syventää yhtäaikaista tuntuamme syntisyydestämme ja armahdettuina olemisesta, pyhittää meitä.
Näyttää meille kuolleen keskellä elämää, kuivuneen tekee muhevaksi, kaipaavaan yllättää ilolla.
Onko hänen tapansa juuri tuoda esiin unohtunutta, tehdä eläväksi se missä kuolemaa vain näemme?
Voiko hän luoda ja auttaa luomaan uutta, avautumaan uudelle turvallisesti luottamuksen hengessä?
Voiko hän tuolla lämmittävällä rakkaudellaan auttaa meitä sen uuden edessä joka on tulossa. Voiko hän olla se jonka hyvyys vetää meitä kohti uutta niin että uuden luomisemme ei enää olisikaan vain pakoa kokemastamme pahasta. Että meitä vetäisikin uuteen se hyvä josta olemme riippuvaisia ja Hän jolta kaikki lahjamme ja ilomme saamme.
Silloin meidän opiskelijana kuin ei elämän monista kouluista valmistuneinakaan tarvitsisi ajatella tulleemme tähän asti ilman mahdollisuuksia enää olla kesken ja hukassa tai ilman mahdollisuutta palata, aloittaa alusta. Siten me voimme ihmissuhteissamme uskoa kulkevamme lyhyttä etappia kerrallaan, välistä ja vähän väliä välejämme korjaten ja sopien. Niin, että elämän meitä opettaessa ja Jumalan kuljettaessa uskallamme päästää irti siitä, josta on aika päästää ja luovuttaa sen joka ei enää elätä. Silloin me uskomme eläväksi tekevän pyhän hengen meitä aina puolustavan ja lohduttavan, ja olevan kanssamme niinä hetkinä kun kaikki varmuus menneestä ja tulevasta on yhtä aikaa poissa. Voimme turvallisesti olla vain kaipaavassa tilassa. ja odottaa että siihen saisi tulla Jumala ja olla ja tuoda esiin hyvät lahjansa ilon toivon ja rakkauden.
Ja että me Jumalan rakkauteen sidottuina voisimme näinä valmistumisen ja päättymisten ja uusien alkujen aikoina varustaa, evästää ja lähettää toinen toisiamme kohti uutta ja uusia.
Kohti Elämää, joka ei ole kilpailu vaan pikemminkin seikkailu tai vaellus. Vaellukselle, jossa mikään ei ole lopulta omaamme ja meistä lähtöisin vaan meille lahjaksi ja käyttöön ja jaettavaksi annettua.
Jumala Sinä kaiken Hyvän luoja
Me luodut kiitämme sinua Pyhän Henkesi uutta luovasta voimasta
ja rukoilemme Sinuun turvautuen:
Puhdista ja uudista sydämemme ja raivaa sieltä kaikki, mikä tukahduttaa ja estää Sinun tahtomaasi elämää meissä.
Herätä uutena eloon se, minkä synti ja itsekkyyteemme on tuhonnut.
Anna meille uusi ja vahva henki ja Täytä meidät ilolla, voimalla ja toivolla.
Tätä rukoilemme Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä. Amen.
Siunatkoon sinua jonka edessä ei vieläkään näy mitään uuta,
sinua jolla on elämässäsi liikaa uutta ja
sinua joka et uutta halua etkä jaksa
Kaikkivaltias ja armollinen Jumala Isä Poika ja Pyhä Henki. Amen
Virsi: 570:1-3
Jossain
kirkkauden maassa
kuljen.
Taakka harteita
ei paina,
se on poissa.
Kukkaportin
avaan
suljen.
Hengittelen ilmaa
kevyttä
kuin tuuli.
Joka puu
on ystäväni
hymyhuuli.
Itkenkö?
Enhän toki
ihanassa maassa.
19.4.1914 - 4.6.1992
29.12.1992
kirkkauden maassa
kuljen.
Taakka harteita
ei paina,
se on poissa.
Kukkaportin
avaan
suljen.
Hengittelen ilmaa
kevyttä
kuin tuuli.
Joka puu
on ystäväni
hymyhuuli.
Itkenkö?
Enhän toki
ihanassa maassa.
19.4.1914 - 4.6.1992
29.12.1992
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti